Keksusteltiin tässä päivänä erräänä hissantunnilla kiroilusta keskenämme, minä, L, A ja M.
A kertoi siitä, kuinka niillä kotona muutenkin kiroillaan koko ajan ja paljon. "Faija seisoo siiinä keittiössä lavuuaarin edessä ja pikkulusikka on väärässä altaassa. JUMALAUTA VITTU PERKELE SAATANA PIKKULUSIKKA!!! Sitte mä tuun sieltä ja laitan sen siihen toiseen altaaseen ja kysyn et onko herra saatana nyt sitte tyytyväinen ja se sitte NO VITTU EN!!!"
Mä kerroin, että mun äiti ei oo tottunu siihen, että mä paljonkaan kiroilisin sen kuullen. Sitten aina ko jotain pientä vittupaskasaatanaa sattuu suusta putoomaan ni siitä saa sitte pari sekuntia kummastunutta ja hiukan hämmentynyttä tuijotusta.
A vetää siitä sitten johtopäätöksiä. "Sun mutsi sitte jakelee rangaistuksia ja antaa aina puol tuntia tuijotusta jokaisesta vitusta. Sitte ku sult menee lopulta hermot just ennen ku se puol tuntii on loppunu ja huokaat et voi vittu ni sun mutsi siihen vaan, et jaha, nyt sitte kuule tuli puol tuntii lisää.
"Sit sil on aina semmone vihko johon se kirjaa, et vittu: puol tuntii, saatana: puol tuntii... Sit se on illalla sun tyynyn vieressä tuijottamassa ja sä taas huokaat et painu helvettiin ja kas! Taas tuli puol tuntii.
"Oot suihkussa ja sitte se vessan ovi on just ja just raollaan ja sieltä näkyy pari silmiä. Sit ku sä alat kuivata ja karjaset, että vähän yksityisyyttä kiitos, ovi menee enemmän kii. Sieltä ovenraosta näkyy peili jossa näkyy silmät."
Sit A osotti luokan ylänurkkia ja ikkunoita. "Aattele, sun mutsis varmaa seuraa sua tänne ja tuijottaa tuolta tuuletuskanavan räppänästä sitte sua etkä saa rauhaa. Tai ikkunoista. Tai sitte se tulee tänne jonku pulpetin alle kyylään."
Mä kerroin tän jutun äidille ja se nauro tälle ihan täysiä ja vedet silmissä.
Nykyään L on otttanu tavaks kysyä mun kuulumisia lauseella "Onks mutsii näkyny?