No nyt, kappas kappas ja aivan helkkarin yllättäen, siis aivan puun takaa, ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa, simsalabim, tsätsätsää ei näemmä tänä yönä tarvinnutkaan minun nukkua. Piru vie sanon! Ja sehän vei.
"Unenomanen tunne, kellun näillä kaduilla ku mikäki lumme
Unettomuus raivaa tiensä jokaiselle solulle, turha tulla on edes puhumaan mulle
Unettomuus tekee mut seniiliksi, instabiiliksi, kärsii mekanismi
Kun en saa unta mun etapiksi, kumpa saisin siitä rahaa, ois se ammatti "
Univaikeudet nousevat näemmä jo aivan uudelle tasolle kun herää heti nukahdettuaan eikä saa tuntiin uudelleen nukahdettua. Söisi tämä miestäkin, saati sitten minua. Mums mums.
Eilen viihteellä, puoli viiden aikaan aamulla nukkumaan, kahdeksalta ylösnousemus ja töitä alkaen klo 9 am. Kuusi tuntia kyllä aivanpa minun tarpeisiin riittävä työaika tällä minun vireysasteella.
Haisinkohan aamulla edes pahalle, kun ei kukaan maininnut. Hmm.