Kauniilla niityllä
kaukana täältä
istui hän
yksin
Päällään ohut
kesämekko ja
kauran vaaleat hiukset,
jotka ovat kiinni
pätkällä narua
mekko ja hiukset
heiluvat tuulessa,
kyynel silmäkulmassa
lähtee hän
pois,
kenties ei
koskaan palaa
kävelee vain
eikä katso taakseen
hyvästi
tuulelle hän
kuiskaa
kohta hän on
vain muisto,
joka sydämmessä
säilyy
ikuisesti
kenties
elämä jatkaa
kulkuaan.
kohta tulee
syksy, talvi
ja lopulta kevät
kävelee vain
eikä katso
taakseen
c. airam^^