IRC-Galleria

sisälläni on
tyhjää

sisimpäni on
kadotettu
mustaanaukkoon
kokonaan
ja ikuisesti

siellä on tyhjää
pimeää
pelottavaa

kukaan ei sitä
takaisin
voi hakea

siellä se pysyy
aina
ja ikuisesti

c. airam^^

Miksi teit sen?

tekosi pimensi
maailmani

et enää kuuntele,
vastaa

olet nyt toisen oma

ymmärrän,
et välitä enää

jokainen sanasi
viilsi,
haavoitti
sydäntäni mun

en voi tuntea
enää
mitään

arvet eivät koskaan
parane, mutta
ne voidaan
peittää
pois mielestä

silti ne ovat siellä
piilossa

ulkoa olen
ehjä,
ehkä kauniskin,
kuka tietää?

sisältä olen rikki,
rikki
minuuteni on palasina,
pieninä sirpaleina

olisiko kenelläkään
lainata
taippiä?

c. airam^^

sä luotani lähdit,
vaikka mä sua
rakastin

Lähdit pois,
mutta rakkaus
ei koskaan kuolla
vois

Lähdit mun luotani
pois
enkelinä

Lensit
lähdit
luotani pois,
mutta rakkaus
ei koskaan
kuolla vois

Odota
rakas
lepää rauhassa
rakas

kohta
rakas
lennän ja lähden
luokse sun

Mutta sitä en vielä
tehdä vois
minua tarvitaan
täällä
rakas

rakas
näen sinut
aina unissani,
unelmissani

rakkaus
se kestää
kaiken

c. airam^^

Kauniilla niityllä
kaukana täältä
istui hän
yksin

Päällään ohut
kesämekko ja
kauran vaaleat hiukset,
jotka ovat kiinni
pätkällä narua

mekko ja hiukset
heiluvat tuulessa,
kyynel silmäkulmassa

lähtee hän
pois,
kenties ei
koskaan palaa

kävelee vain
eikä katso taakseen

hyvästi
tuulelle hän
kuiskaa

kohta hän on
vain muisto,
joka sydämmessä
säilyy
ikuisesti
kenties

elämä jatkaa
kulkuaan.
kohta tulee
syksy, talvi
ja lopulta kevät

kävelee vain
eikä katso
taakseen

c. airam^^

Aamulla
meren rannalla
tuuli puhalsi

näin jäljet eilisen,
mutta en näe
jälkiä tulevan

näin jäljet pienet
ja herkät,
mutta niiden vierellä
vahvat ja isot

tunsin ja tiesin,
että tulevaisuuteni
on turvattu

minä en enää
koskaan tieltäni
erehdy,
kun kuljen
jälkiäsi sun

minä en näe
tulevaisuuttani,
mutta näen menneisyyden
ja siitä voin jotain
oppia

mutta sinä näet
ja tunnet tulevaisuuden...

c. airam^^

haluaisin omistaa tämän tekeleeni llpalikkall7:lle olet mulle tärkeä<3<3<3

metsässä
synkän pimeyden
keskellä
istuu pieni ihminen

hän itkee
ja kyyneleistä
kastunut paita
hohtaa pimeässä

hänellä on kauniit
mustat hiukset
ja manteli silmät

hän huomaa
olevansa yksin,
mutta ei tiedä
avun olevan
lähellä

häneen sattuu,
mutta lopulta
hän nukahtaa

katselen ja
huomaan,
että kyyneleet paidassa
ovat muuttuneet
punaisiksi

ei tuo ole ratkaisu
huutaa sydämmeni

huudan hänelle,
että lopettaisi,
mutta ei hän kuule
mitään

itken ja vaivun
maahan
sä pieni ihminen
lähdit pois

eivät mantelisilmät
minua katsele
enää

ja taivaalla
kuukin itkee

c. airam^^