IRC-Galleria

jalkapöydästä murtuiluu, saqin 6viikkoa pyörätuolia ja 2viikkoa rollaattoria

---

Mä tuolilla oudosti liidän,
Tää untako on vaiko ei?
Mä paikasta paikkaan näin kiidän
Ja aivoni tunne mua ei.

---

On mäntyjen tuoksut ja keväinen yö
Ja äitini lempeä niin;
Oli suolainen ilma ja tähtien vyö;
Ne hetkessä pois pyyhittiin...

---

Mä kiinni partsin oven laitan

Ja istuen teen mitä vaan.
Mä pahvista leijani taitan;
Sen pilviin mä nousemaan saan...
Nyt teen unessa linnan ja aamulla nään:
Joku maahan sen kaatanut on!
Nyt ennalta aavistaa voin joka sään,
Talvet syksyiksi muuttuneet on.
Tää kaipuuni menneen taikaan
Mua piiskaa ja kasvoille lyö.
En uskoa tahtoisi aikaan,
Jota muistankin vain jonkun yö...
Unet kummalliset minut menneisiin vie,
Monet persoonani peilistä nään;
Jossain kaukana kulkee se kultainen tie,
Jota pysty en ymmärtämään...
Voin puristaa sormeni nyrkkiin,
Myös lyödä ja murskata voin!
Nyt törmäilen seiniin jyrkkiin,
Yhä useammin hymyillä voin.
Oi, missä on polkuni, missä on tie,
Jonka reunalta mustikat hain?
Nyt en enää naapuriin piirakkaa vie -
kuparikulma on naapurinain.
Mutta tiedän mä sen,
että ei ihminen,
yksin muuttaa voi kuin itseään.
Kautta helvettien tiedän kulkevan sen,
joka eilistä jää etsimään.