Enää sä et mua sido,
sun otteesi ei saa musta valtaa,
et ajatuksiani nido,
oma voimani toimia alkaa,
enää en sulta ota,
sitä mikä sun valitusta palvelee,
jos meille syttyy sota,
mä en pelkää tai karkuun alta mee,
enää sä et voi mua syyllistää,
siitä mitä yrität pitää yllä,
mun korvat siinä kohtaa kyydist jää,
ja vastaan sanon jämäkästi kyllä,
enää sä et voi vaikuttaa,
mun valintoihin kritiikillä tai vallalla,
mun mieli ei aio saikuttaa,
vaik sun narinoihin olis sillä kai aihetta,
enää en sulle kerro,
jos tiedän et se vain haittaa,
kun sä et kuitenkaan seulo,
kun sen mikä verisuonesi taittaa,
tahtoisit lähellä olla,
mut kauas varmaan sut päästän,
et enää ähellä vahingolla,
ja näin meitä kumpaakin säästän,
ymmärrä tuskin et koskaan,
omien tekojesi sairautta,
mut kyllä mä puskin ne paskaan,
katsoen tehojesi haurautta,
enää ne eivät sieltä,
sieluni ydintä raavi,
raivasin pois tieltä,
ihan rauhassa yritä vaadi