Kun sua tervehdin se myös hyvästin sisältää.
Vaik tyyni oon kuin aamu, mun mieli myrskyää.
Ilman vihaa mä koskaan en voisi rakastaa.
Kotini sieltä löysin, missä vieraan on maan.
Väkijoukossa mua kalvaa yksinäisyys
ja nuoreen vereeni on kirjoitettu iäisyys.
Kun kiihkosta huudan, teen sen kuiskaten.
Kaiken uskon sinuun laitan, vaikka epäilen.
Nauraessani poskellain sä näet kyyneleet.
Pyydän, jäisit vähän vaikka salaa toivon että meet.
Yötä aina ikävöin, vaikka päivän lapsi oon.
Päivän laskiessa kaipaan valoon.
Tuhannet mun kasvot ja ne vaihtuvat vaan.