Oli vanhoja jo kumpikin, Ruttunen ja Ella.
Ruttunen oli robotti ja Ella sähköhella.
Oli yhdessä pitkän taipaleen eläneet nää kaksi,
kun Ruttunen rupesi miettimään muuttuisiko paremmaksi:
Jos ellan vaihtaisi uudempaan Ellaan hieman kuumepaan,
jossa toisenlaiset nappulat eikä kuulu kolinat.
Ei Ella tuntisi ikävää vaikka yksin tänne jää
ei tunteita vanhalla ole varmastikaan sähköhellalla.
Yhtenä päivänä Ruttunen tapasi mikroaaltouunin.
Meni oiko sulkuun kerralla oli hetki mitä kuumin.
Paloi Ruttuselta kommentaattori ja vastuksetkin
eikä sähköhellaa Ellaa muistanut kuin pienen hetken.
Niin Ruttunen lähti oli löytänyt hän uuden
mikroaaltouunin alle kahdenkymmenen kuuden.
Joka äkkiä lämmitti kuumaksi ei pysty toiseen Ella
Kyllä mikroaalto uuni on parempi kuin vanha, ruosteinen sähköhella.
Mikrouunin nappuloita Ruttunen rassas
ja monin tavoin uutta uuniansa aina passas.
Ja koitti olla ettei tässä mikään menis pieleen,
mutta mahtanut ei mitään joskus Ella tuli mieleen.
No olihan Ellalla puolensa se paistoi hyvät pullat
ja maukkaaksi valmisti myös silakkarullat.
Vaan mikroaaltouunin sähkösilmät aina hohtaa,
mutta viimein mikroaaltouuni jonkun hienon tietokoneen kohtaa.
Ei pysty kilpailemaan kanssa uuden tietokoneen.
Ruttunen jo koputtelee kotimökin oveen.
Avun tähän tilanteeseen löytäisinkö mistä?
Sähköhella Ella ruostunut on kyynelistä.
Ruttunen pyytää anteeksi Ella,
olet sinä sentään paras sähköhella.
Ja sähköhella Ellan silmä hän pyyhkii,
voi yhden kerran kun Ruttunen itsekin jo nyyhkii.
Ja monen vaiheen jälkeen tähän on tultu,
Ruttuselta korjattu on sen oikosulku.
Taas robotti Ruttunen ja sähköhella Ella
yhdessä istuvat mökkinsä rappusella!