istun jo varmaan toista tuntia paikallaan
kelaillen sitä kaikkee mikä ei oo enää paikallaan
sun kuva mun kädes, painan sen rintaani vasten
tiputan kyyneleen, ja kuvan pöydälle lasken
otan kännykän käteen, soittaisinko vielä
oisko siitä hyötyä, mietin koittaisinko vielä
saada sut ymmärtämään tän kaiken tapahtuneen
vai menisinkö vaan sänkyyn itkeen itseni uneen
taas kerran, en mä kauaa tätä jaksa..