Sen minä sanon, että ikinä en enään lähde yksin uusia maastoja etsimään.
Tai no, tämä lupaus pitää niin kauan, kunnes unohdan tarpeeksi hyvin mitä tuli tänään kämmittyä.
Sanoo polvivammainen, hirvikärpäsiä kuhissut, suossa uinut metsäläinen.
Mutta tärkeinpään asiaan.
Kuka alkaisi hetkeksi kloonikseni, että vaivihkaa pääsisin karkaamaan pääkaupunkiin hoitamaan rakasta ihanaani?
Ääh.