Ensiksi päivä menee tappelun merkeissä ja tunnen, etten riitä ja olen huono.
Itkin melkein sen kokonaisen päivän.
Sitten pitkästä aikaa tunsin taas tunteen, ettei minulla ystäviä. Ei ketään kiinnosta, onko minulla hätä, ei kukaan edes huomaisi jos minulle sattuisi jotain. Vain yksi ihminen maailmassa näyttää olevan kiinnostunut elämästäni, ja hän joutuu kaiken sen taakan kantamaan yksin.
Itkin tuona pahan olon eilisenä.
Ja tänään.
Tänään minä soitin työpaikasta, jonka piti olla minulle. Työhaastattelun aikaa pyysi soittamaan. Ja tänään sain kuulla, että en saakaan paikkaa.
En kestä.
Miksi minä en riitä.
Mitä pahaa olen tehnyt.
Miksi olen näin huono.