IRC-Galleria

Joo, eli aluks kaikki meni hyvin, sängystä nouseminen tapahtu suht mutkattomasti. Kävin suihkussa ja meikkasin jne. Sit joskus 20 yli 8 ku sain ensimmäistä kertaa laitettua lasit päähäni ja vilkasin ulos nii huomasin et siellähä on ihan kunnon myrsky meneillää. Olin sit sillee asdasd mut äiti ja iskä oli jo lähten töihin nii oli pakko lähtä kävellen kouluu - tai siis amikselle ku meil oli ekamivierailu tänää. Noh, lähin sit kävelee vittuuntuneena ja huppu niin silmil etten nähny yhtää mitää - ja SIITÄ HUOLIMATTA mulla oli lunta silmissä ja korvissa ja suussa ja ihan joka paikassa. -.- Jatkoin kuitenki reippaana matkaa vaik suunnillee tärisin raivosta. Noo, sit jossai alle puolvälis matkaa Reetta soitti ja hetiku mun piti avata suu nii en pystyny enää olee vaa purskahdin vaa itkee ku olin niin vittuuntunu kaikkeen ja pärskin vaa jotai sinne puhelimee. No sit yhtäkkii huomasin et mua päin vyöryy hirvee kasa lunta, ja ku nostin katseeni nii siinähä on hyvä ystäväni lumiaura melkei ajanu mun päälle. -__- Aloin ensi vaa jotai kiljuu ja sit olin sillee vittusaatana ja väistin autotielle ku se saatanan aura tukki koko kävelytien. Tietysti sitte liukastuin siihe suunnillee keskelle tietä ja jäin melkei auton alle, ehin onneks kompuroida siit pois. Siinä vaiheessa olin valmis tappamaan, eli katoin viisaimmaks kääntyä kannoillani ja lähtee takas kotiin. Niin sitte teinki, ja päästyäni kotiin (kaaduttuani viel toisen kerran ja melkein kaaduttuani noin miljoona kertaa -.-) huomasin et henkisen kykenemättömyyden lisäks en olis kyl ollu fyysisestikään kykenevä menemään minnee ihmisten ilmoille; sen lisäks et olin aivan läpimärkä, näytin myös hämmästyttävän paljon kaikkien tuntemalta Jokerilta (huulipunaa mulla tosin ei ollu, mut silmistä olinki sit melkei identtinen sen kanssa). Että harvinaisen mukava aamu. Mä siis kyllä tykkään lumesta, ja haluun et sitä on reilusti, MUT SITÄ EI TARVI TULLA TOLLEEN KERRALLA TOLLASENA SAATANAN KOVANA MYRSKYNÄ.
Mutta tarina ei lopu vielä! Olin siinä tekstannu vähä kenenki kanssa, mm. Jassun, joka sit päätti tulla meille ku kuuli etten mäkää aikonu mennä kouluun (taisiis ekamiin). Se siis saapui ovelleni tuon näkösenä niinku edellisestä merkinnästä näkyy, enkä hajonnu ku pikkasen. :'DDD Siin sitte lintsattiin yhessä. Joskus ennen kymmentä Jassu soitti Hennalle välkälle ja kohta oltiinki sovittu et Hennaki tulee meille ruokiksella. 8'D Noh mikäs siinä. Mentiin Hennaa odotellessa vähä ulos Sulon kaa, pitihän tost lumesta jotain ilooki saada irti. Myllättiin siin sit meijän koko piha ja lopult ku oltii märempiä ku läpimärkii ni lähettii Hennaa vastaa. Oltii varmast aika hehkeen näkösii koska Henna pysähty puol matkas ku näki meijät. :'''D Hoho. Alkujärkytyksen jälkeen se kuitenki tuli meille asti. Keitimme sitten kahvit lämmikkeeksi ja syötiin ranskalaisia ruuaks ku ei meil muutakaa ollu. :') Sitte oikeestaa vaa oltii ja katottii MTV:tä ja sillee. Sit ku kello löi kaks nii Hennan piti lähtee ku koira odotti ulkoiluttajaa. Jassu oli meil viel varttiivaille neljään asti kunnes se läks teoriaan iskään kyyillä samalla ku iskä meni kauppaan. SEN PITUINEN SE. Eli melkoisen mussutuksen sain aikaan taas... :'D

Tämän tarinan opetus on siis se, että joskus pitää ottaa takapakkia. :

---

D