On tata hetkea odotettu.
Lauantai aamuna siis lahdettiin. Herasin 3:15 ja aloin valmistella lahtoa. Sara tuli hakee kahtkytvaille viis ja siin sita sit mentiin.
Lentokentalla oli tosi levotonta, koska me oltiin ihan hirveen vasyneita, mutta koneessa sitten torkuttiin monestikkin.
CDG saavuttiiin ja meita oli siela vastassa semmoe viiksi-nainen. Hetken mietittiin josko oltaisiin vaan kavelty ohi :D
Noo; meille sanottiin etta taytyy venata kun puolalaiset ja unkarilaiset tulee. Puolalaiset tuli tunnin sisaan, mutta unkarilaisia odotettiin nelja ja puoli t u n t i a, jonkq jalkeen tuli tieto etta niiden lento olikin peruttu eika ne tule ollenkaan kun vasta kahdeksan aikaan illalla. N A M
Olimme Sannin ja Saran kanssa ihan outsidereita eika uskallettu puhua kenellekkaan.
Lahdettiin bussilla kentalta kohti Montargista.
Matka oli puuduttava.
Reilun sadan (tuntui 300) km jalkee paastiin perille ja tukehduttiin jannitykseen ja kuoltiin.
(No ei vaiskaa, sanois Sara)
Ajattelin ku kuuden aikaan olin perilla et hihhei, nyt lepoo, nii naa tulee sanoo et pue paalle, nyt lahdetaan Orleanssiin!
Sit mentii. Iha vainaina. Seuraksi sain viel kolme muuta ranskalaista poikaa ja yhden britin: VOITTO
Olin enemma vainaa.
Mutta sitten syotiin kepapit, ja mentiin diskoon. Tosin ei mihinkaan ihan tavalliseen, vaan semmoseen missa diskoiltiin luistimilla!
Obviously olin ihan PRO koska oon luistellu pikkase enemma ku noi patonkihuulet. ;DD
Nyt oli Annylla hyva mieli.
Sit tultiin takasi, ja tummuin samantien pimeessa hohtaviin lakanoihini <3
Niin, mulla on tosiaan oma makuu- ja kylpyhuone, seka vessa, OIVOI.
Talossa on kaksi autoa, renault ja romu peugeot, ja toki kaikkialle mennaan silla romulla.
Loytyy myos ainon nakone kissa sifonki, (tai silta se ainaki kuulostaa ku toi host mami sen nimen lausuu)
Mutta nyt taytyy menna nukkuu kun noilla on patti. Ja huomen koulu.
Bon nuite.
