IRC-Galleria

Viikonlopun laitoin lattioita.
Tuskaahan se oli eikä urakka ole vielä ihan valmis, mutta keittiö näyttää hyvälle.
Vielä vähän ja kotini on kaunis.

Salla on hassu.
Oh yeah! Duff Man!

Sain lahjaksi Herra Hakkaraisen seitsemän ihmettä.
Lähden aamulla Puolaan.

So long suckers!

Tulin just baarista kotiin.
Väsyttää.
Polveen sattuu niin että perkeleet soi.

edit 20.12.
Polvi OK.
Kaaduin äsken rappusissa. En kävele taas.

hua-me-na hat-tam-pää-lle korj-jaan pol-vee.
Om-mei-naa ko-mi-ata.
An-sa ku-it-taa.

Sähköposti kaverini lateli puolalaisen sananlaskun:
" There are no ugly women but sometimes there's not enough the wine' enjoyable? :D "
Ei mulla si muuta.
Hauska. :)

öö. Kirjoituksia on ollut mutta eihän ne ny hyvin menny. Englanti lähti tuskin edes A:na, mikä siis ei ole minun tasoistani. HÖH. Eli keväällä uudemman kerran. Ruotsin kusin ja sillee kurjasti. MUTTA, sitten tuli perjantai-ilta ja me Sannin kanssa lähdimme tutustumaan uuteen pubii, Grooveen.
No sielä oli todella hiljaista mutta sitäkin hullumpaa. Seuraamme liittyi vähän vähemmän järkevää seuraa joista ei oikein päässyt eroon.
DJ oli mukava, ja vaikutti humalaiselta, mutta oli mukava. Aika aikasin me Sannin kanssa lähettiin vetään sieltä. Minä olin noin 00:20 kotona pisulla ja pesulla.
Lauantaina lähdettiin Saran kanssa Raumalle taasen mökkeilemään. Riemukastahan se oli niinkun aina.
Laulettiin tanssittiin juotiin saunottiin. Ihan perus mökkeilyä. Kävimme myös uimassa meressä. KYLMÄÄ.
Oltiin niin huppelissa ja väsyneitä ja pullukoita, että tummuttiin sunnuntaina jo 0000 aikaan.
Tämä maanantai meni sitten heittämällä. Nostettiin ainaki 90kg painavat tikkaat laiturille ja laitettii möksä talviteloille. Ruokaa jäi ihan yltiöpaljon yli. Sitten ajettiin tänne ja nyt olen täällä.
Ja nyt en tiiä mitä tekisin.
Ehkä ei mene kauaa ja sitten alkaa American Huippu Mölli.

(päiväkirjassasi voi olla korkeintaan 10 000 kuvaa, IHAN KIVA)
:´D

Perjantaina, koulun jälkeen pakkailin, lorvin ja katselin sinkkuelämää.
Sitten tulivatkin porukat mökiltä. Nappasin auton ja kuollettavan pitkä matka saattoi alkaa.
Noin klo 19 lähdin ajamaan keskisuomeen. Ensin Jyväshyvään, siitä Äänekoskelle ja siitä melkeimpä Konginkankaalle.
Tovi siinä vierähti. On muuten tasan 220 km mun pihasta Hirvenpäämökin pihaan.
Perjantaina ny ei si enää kauheesti ehtiny ku syödä pissata ja mennä petii. Mutta lauantaina sitte sitäkin enemmä.
Tehtii ruokaa, saunottii juhlittiin Kertun 3v sekä Emmin kohta-olet-18v ja sillain.
Tuskin kerkesin hirveä sanoo kun Heidi vyöryikin jo kahdeksan aikaan nukkumaan ja passas kuskin nakkinsa mulle. Jehei.
No joskus puolikahdentoista aikaan nuo sitten olivat valmiita lähtemään.
Ajoin nuo Päivin autolla ensin Saarijärvelle jonne Satu, Lilli ja Tiina toppas vielä kaunistautumaan.
Sitten vietiin ne Emmin kanssa Vanhaan Mestariin :D
Menimme aikaa tappamaan Satun kämpille. Minä kattelin Shrek III .
Emminkin piti, mutta se nukahti 10 minuutin jälkeen. Minä urheana valvoin ja katsoin koko sonnan loppuun.
Sitten tuli tumu.
Täysissä pukeissa hikoilin valtaisan täkin alla ja heräsin siihen kun Satu soitteli kolmen kieppeillä että hauskaa on, kohta tulee pilkku, ja salkkareitten Ossi tarjoilee drinksuja.
"Hyvä." Nukahdin.
Puol neljä soitettiin uudemman kerran ja sitten piti koota ittensä. Vähän aikaa sain Emmiä mätkiä ennenkuin se tajusi että nyt piti liikkua.
Sit mentii ja pimeetä oli ja pelkäsin hirviä ja 05:25 olin Hirvenpäämökillä sängyssä.

Tänä päivänä sitten ajelin takaisin ja nuokuin, kunnes huikkasin ST1:llä espresson ja nyt tuntuu että järki lähtee :D
Mukavastihan kaikki meni. Mazdan ripissä 460km ja pylly puutuu.
Kattellaa :)

1 - E L O - 2 O O 8

Aamu alkoi mitä muikeimmin. Mahassani piehtaroi mukavaa kutkutusta ja vipatusta.
Päätä ihan huimasi kun ajattelin että seuraavat kymmenen päivää vietän Puolan maalla, Sannin ja mitä ihanimman poitsun kanssa.
Hiljaisena istuin autossa linja-auto asemalle asti. Heipat huikattiin äiteille, noustiin nysseen ja matka kohti Helsinki-Vantaata saattoi alkaa.
No eihän me keretty edes Valkeekoskelle asti kun hokasimme jo että jätin lentolipun kotio.
Vähän siinä kerkesi kämmenet hikoon, mutta Sannihan siinä sitten muistutti että kentältä löytyy tee-se-itse-check-in, joten paperia tuskin tarvittaisiin.
Ei siis ongelmia.
Check-in tuli jo selkärangasta, ja siinä ohimennen laukkuja laitellessa töpsähdimme M.A. Nummiseenkin, jonka määränpään myöhemmin selvitimme olevan Stockholm.
Lentokentältä ostettiin Sms:lle marimekon meikki/koru-pussukka vihertävä-sinisellä liskokuosilla.
Ehdotin Sannille olusta ja niin sitä suunnistettiin bubille.
A : " Toi mies tualla näyttää iha Tommi Portimolta. Eei se voi olla se. Voiko? "
S : " No on tolla yhdellä ainaki Sonata Arctican paita.."
tuijotusta
S : "Tossa on Tony Kakko!"
Tein pari puhelin soittoa ja siten selvisi, että herroilla oli samanpäivän iltana keikka Saksassa.
No siihen me ny sitte jäätii vaan tuijottaa tollot suamalaiset, eikä menty enää edes kaljalle ku ei uskallettu viereiseen pöytään : D

Lento ei ollut kovinkaan puuduttava. Reilu puolitoista tuntia ja se oli siinä.
Varsovasta ei ollut vaikeaa löytää lentokenttä bussia koska olin tarkistanut numeron etukäteen netistä. Kaikki siis rullasi juuri mukavasti.
Hyppäsimme linjuriin ja rullasimme 10km päähän Varsovan keskustaan vain 1,40 zlotylla (0,43€)
Vaelleltiin tovi Helsingin asematunnelin tuntuisia käytäviä etsien juna-asemaa, kunnes tajuttiin että koko Centralna höskä ja ne käytävät missä me oltiin, oli sitä rautatieasemaa..

Puolalainen asiakaspalvelu on sitten tosiaankin VITUN tehotonta.
Kun me lopulta löydettiin lippuloossi meillä oli puolitoista tuntia aikaa ennen seuraavan junan lähtöä. Nähtiin siis tarpeelliseksi nappasta äkkiä vuoronumero ja odotella.
Fiilis oli korkealla, meitä ennen oli vaan 20 ihmistä. Päätimme hakea matkaa varten sapuskaa, mutta ei siellä sämpylä kikkarilla ollut lihattomia versioita.
Tunnin päästä tästä alkoi vähän kuumottaa kun junan lähtöön oli vajaa vartti ja meitä ennen oli edelleen viisi ihmistä.
Puolitoista tuntia, ja he hoitelevat 16 asiakasta !
Saatiin kuulla että liput on mahdollista ostaa junasta, joten sinnehän me sitten rynnättiin. Ja kerettiin hyvin.
Konnari tuli vaunuumme vasta noin tuntia ennen Krakowaan saapumista, ja vaunuja oli sentään vain jotain 8 tai 9.
Koska lippuheppu tuli niin myöhään niin eihän meillä ollut mitään mahdollisuuksia saada istumapaikkoja. Eikä konnariltakaan niitä saanut, eli junan lattialla istuttiin nelisen tuntia.
Oli väsymys, soija ja nälkä. Eikä Sanninkaan sämpylän sisällä ollu kun ruikku köntti koalan lihaa.

Kun viimein päästiin Krakowaan ja löydettiin Mateusz, ei kauaa keretty tervehtimään kun Ansku ja Sansku rymisteli mäkkäriin.
Matella oli seurana Dominic. Tuppisuu jönssäri, eli aika puolalainen. Ruuan jälkeen piti viälä vartoilla kolmatta kaveria. Tämä kolmas, Miroslaw eli Mirek, olikin sitten Dominicin täys vastakohta.
Pojat kertoivat, ettei me ollakaan menossa Mateuszksen koti kaupunkiin, vaan me jäädään viikonlopuksi Krakowaan shoppaileen ja rillutteleen. FINE BY ME !
Oli taas joku uus kaveri kenen kämpässä punkattiin, mutta samasenväliä, se oli viihtyisä.
Kun kaksio oltiin kierretty, hyvä että suihkutella kerettiin kun jo piti rynnätä Krakowan öiseen elämään.
Puolalaiset pubit onkin sitten vähän eri luokkaa kun suomen. Paljon lepposampia, eksoottisempia eikä tietoakaan meille suomalaisille niin tutuksi tulleista känniääliöistä.
Sanni rohkea maisteli vadelma kaljaa ja minä vain möllötin kuivin suin. (Omasta vapaasta tahdostani kuitenkin)
Pojat ei ollu kovin innokkaita vääntämään englantia, niinkuin ei mekään.
Perus kommunikoinnin vaihtaminen englantiin oli vaikeaa, ja ne keskustelut mitä nyt aikaan saatiin, olivat vähän tekaistun kuuloisia ja kiusaantuneita.
Kulttuuri kierroksen jälkeen haukkasimme muhkeat kebabit iltapalaksi, ja sitten mentiin ansaitusti nukkumaan (turhanpäiväistä lörpötystä ennen unta tietenkään unohtamatta).
Kello oli ehkä kaksi am.

2 - E L O - 2 O O 8

Kukaan ei oikeen malttanut nukkua pitkään. Kuin duracel puput hyörittiin jo seittemän jälestä.
Mateusz ja Dominic kävi ostaa aamupala tarvikkeita jotka sitten nautittiin ylimmänkerroksen suurella vehreällä parvekkeella auringon mukavasti helottaessa.
Jo kello kymmenen olimme Sannin kanssa Krakowan suurimmassa ostoskeskuksessa lompakot avoinna. Kesän alennusmyyntien loppukirit jo ennestään edullisessa maassa. We Like !

Helposti aika hurahtikin. Nälkä siinä tottakai alkoi vähän kurnia, syötiin, ja jatkettiin. Pojat nyt tietenkin väsy ekan tunnin aikana, joten saatiin mennä kaksin.
Kun me viidentunnin jälkeen treffattiin Mateusz, ei me oltu edes kierretty vielä läheskään kaikkia putiikkeja mitä oltaisiin haluttu. Se paikka oli kuin IdeaPark x 4 (kerroksia)
Lähdettiin siitä sitten Market Squarille päin. Matkalla kävimme ostamassa liput Auschwitzin retkelle, ja siitähän jatkettiin sitten ravintolaan, jossa kaikki tarjottava on suklaasta.
AI HERKKUA!
Mirek ja Mateusz tilasi jonkun huisin Banana Chockola Splitin, Sanni huisin kakun, ja minä vadelma valkosuklaa juoman. Kaikki ällö makeita. Kaikki yltiö hyviä!

Meidän herkutellessa muhkeilla sametti tuoleilla ulkona oli alkanut sataa vettä, mutta eipä ollut meitä sokerista tehty (kyllästetty vain) joten uhmasimme ukkosta ja lähdimme tramilla kämpille.
Oli kylmää ja märkää.
Yöksi oli tarkoitus lähteä taas ulos parille drinkille, mutta laiskuus vei voiton.
Jäimme siis kämpille. Haettii kaupasta kirsikka kokista, M&M´s ja purkkaa.
Tällävälin Mate ja Dominic oli tilannu pikku iltapalat. (Kaksi pizzaa, n. 60cm halkaisijaltaan)
Yksi kohta lisää "Weirdot puolalaiset- listaan" saatiin, kun huomattiin että puolalaiset pizzaveikot eivät laita tomaattia pizzaan, mutta kuitenkin ketsuppia kyllä siihen kaiken täytteen päälle(?!)
Ruokapuheita oli mm: politiikka, uskonto, historia, asuminen, Puolan talous ja meidän stereotypiat Puolalaisista ja tottakai toisinpäin. (Olemme tylsiä, pimeän asukkeja jotka puhuu puhelimeen)

3 - E L O - 2 O O 8

Heräsin taas aikasin. Vaapuin kylpyyn koska kaikki muut nukkui vielä. Kävipä kuitenkin niin, että sitten kun olisi ollut aika lähteä vessasta, en päässytkään enää ulos. Vessan lukko oli hieman viallinen, ja niinpä sielä sitten huhuilin keskenäni josko joku voisi auttaa avaamaan oven.
Mate mut sitten lopulta sieltä päästi :D
Ei tarvinnut kauaa kolistella kun kaikki oli hereillä. Paitti Sanni.
Mateusz kerto että Mirek oli edellisenä päivänä ihastunu tyttöön ostarilla ja tyrkytellyt numeroaan.

Voin vähän huonosti ja nurisin siitä Sannille. Epäilin että se johtui siitä sateesta kun kurkku oli käheänä ja päätä huimasi.
Poitsut oli lähdössä sunnuntai kirkkoon kun vilkasin peilistä ja huomasin että mun angiina uusii.
Muistin että olin jättäny antibiootit kotio ja nyt hoitamaton angiina tuli mulle uudestaan.
Otin kuumetta alentavan lääkkeen ja menin sänkyy. Tunnin päästä loppu katolinen messu ja sit täytyikin jo lähtee elämäni ensimmäiselle sairaala reissulle ulkomailla.

Terveysaseman vastaanotto neideillä oli hauskaa kun he vaivoin yrittivät tavata mun katuosoitettani. Pelkästä etunimestäkin irtosi yllinkyllin riemua.
Sitä vastoin lekuri mamma vaikutti kärttyseltä ja epäluuloiselta, mutta oli oikeesti ollutkin kuulemma tosi hyväntahtoinen ja utelias.
Luuli mua Mirekin eksoottiseksi tyttöystäksi.
Lääkärille napsahti 30 zlotya eli noin 9€ plus lääkkeet, joita sain lopulta neljä erimoista lootaa.
Eipä tuo haitannut, nyt tuntui hyvälle.

Otettiin bussi ja mentiin Krakowan yliopiston lähelle pubiin katsomaan formulaa Maten ja Dominicin kanssa. Vointi ei ollut mitä parhain, mutta ainakin rökitin Sannin kerran ja Mateuszksen luovutusvoitolla biljardissa.
Pian pitikin jo kiiruhtaa bussiin ja takasin keskustaan. Ja taas tällä välillä alkoi vähän tihkuttaa vettä.
Gentlemanni Dominic lainas sateenvarjoa sairaalle ja niin vältyin märältä.
Dominic kuitenkin paineli omia teitään ja minä Sanni ja Mate mentiin KFC syömään kanapka tortilla setit, jolloin Mirek liittyi joukkoomme kyttäys reissultaan.
KFC oli hyväää. Ja sai juoda kuin paljon vaan halusi. Ansa oli taasen tyhmä suomalainen..

Ma: Do you wanna go to KFC?
An: What is it?
Mi: You don't know KFC?!
Sa: Yes we do!
An: I don't. What kind of food is there?
järkyttyneitä mulkaisuja
Mi: Chicken. You don't have this in Finland?!

No sinne kuitenkin mentiin ja hyvää oli. Sieltä sitten paineltiin tramilla leffaan katsomaan Hankock koska se ilmeisestikin oli ainoa originallo language movie mitä sielä teatterissa pyöri.
vuu vuu vuu cropka vodka cropka pee el.
Leffan jälkeen poikettiin vielä ruokakaupassa hakemassa eväitä huomiselle Auschwitzin retkelle ja sit unta palloon.

4 - E L O - 2 O O 8

KATSING.
Antibiootteja naamaan kuuden tunnin välein.
Puol seittemä pystyy.
Kahdeksalta bussissa kohti huonovointisuuden huipentumaa.
Meidän isännät eivät halunneet lähteä.
En enää yhtää ihmettele mikseivät.

Matkalla Auschwitziin meille näytettiin 55min dokumentti video jossa oli kuvia ja video pätkiä keskitysleiri ajalta. Kovasti mulla oli evästä, mutta eihän niistä mitään loppujenlopuksi pystynyt edes syömään kun kaikkialta huokui niin etovaa katsottavaa ja mietittävää.

Kaikenkaikkiaan kummatkin leirit olivat huikean inhottavia kokemuksia.
Auschwitz ja Birkenau ovat paikkoja jonne kuumottaa päästä, mutta jonne ei sitten enää ikinä tule menemään uudelleen.
Huonoa oloa ja raskasta mieltä kuitenkin kevensi viekas silmäpeli kahden oikein miellyttävän näköisen Norjalaisen pojan kanssa jotka olivat samassa opasryhmässä meidän kanssa.
Vaihdoimmepa sitten niiden kanssa muutaman sanasenkin. Nauskis.

Paluumatka oli tietty kevyempi, vaitelias ehkä kaiken sen jälkeen mitä oli nähnyt ja kuullut,
mutta äkkiä se hurahti.
Krakowassa meitä vastassa oli Mateusz jonka kanssa lähdettiin suorilta hakemaan rinkkoja kämpiltä. Mate oli käynyt leffassa ja Mirek oli edelleen treffeillä.
Vielä ennen linkkariasemalle lähtöä käytiin pikaisesti haukkaamassa KFC tortillat.
Seuraavassa hetkessä kiiruhdettiinkin jo bussiin jonka oli tarkoitus viedä meidät Bieziin, poikien 5000 asukkaan koti kaupunkiin kaakkois Puolassa.
Tämä mainitsemani "bussi" oli kuin tavallista vähän suurempi pakettiauto johon oli tungettu kolme penkkiä liikaa.
Sielä me istuttiin polvet suussa hikikarpaloita otsalla kun mietittiin että kerkiääköhän Mirek kyytiin ollenkaan kun sen treffit oli vähän venähtäny..
Kyllähän se sinne purkkiin juur kerkesi, mutta oli se sekuneista kiinni..
Ja aika pitkälle samalla hetkellä, kun Mirek rojahti siihen viereiseen penkkiin hiestä märkänä ja hengästyneenä, voitiin katsoa meidän tähän astisen elämämme tuskaisimman kolmen tunnin alkaneen.

5 - E L O - 2 O O 8

Edellispäivän bussimatkasta selvittiin kuihtuneina rusinoina, mutta sitäkin enemmän elossa.
Illalla kerettiin juuri asettua aloilleen ja kuunnella pari kappaletta puolalaista reggaetä ennenkuin uupumus vei voiton.
Seuraava aamu oli toista luokkaa.

Mateuszksen koti oli juuri bueno. Ei suuri eikä pieni. Mate oli maalannu huoneensa seiloriväreillä (sinpunvalk) mutta ilmeisestikkään se ei viitannut mitenkään veneilyyn, vaan suosikki jalkapallo joukkueeseen..
Heräilin siinä ennen yhdeksää ja menin Maten seuraksi katsomaan telkkaria. Luovutettiin kun en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä ja mentiin keittiöön kolistelemaan aamupaloja, jos vaikka Sanni heräisi siihen kolinaan. Ja heräsihän se.
Haukattiin vähän leipää ja lähdettiin sight seingille Biezin huudeille.

Ensimmäinen kohteemme oli kirkko. Toinen oli korkea torni Biezin market squerilla.
Kun me tuskalla ja hiellä oltiin kiivetty sinne torniin ylös huteria puuportaita Mateusz aloitti kertomuksen tornista joka alkoi näin; "Ennenkö tää torni oli lopulta tämmönen, tämä kaatui kahdesti.. "
Seuraavassa hetkessä me Sannin kanssa oltiinkin jo alhaalla :D
Pyörähdettiin Maten koulun pihassa ja palattiin market squarille lekottelemaan ja syömään nutella jäätelöä +26 asteen lipuessa leudosti ympärillämme. Poikettiin viereisen joen rannassa keikkumassa riippusillalla ja ottamassa valokuvia.
Kolmen aikaan palattiin kotiin syömään sMS:n tekemää ruokaa. SMS on lyhenne (Sister of Mateusz Strozyk) sitä käytti kaikki muut paitti sen omat vanhemmat.
Päivä vaan lorvittiin ja katsottiin joku tappotyperä elokuva jostain 2milj. rallista tavallisten casino tollojen kesken.
Illalla lähdettiin ulos. Ajateltiin ettei olisi edes kylmä mutta olihan siellä. Torilla nähtii vanhat tutut ja vähän uusia naamoja. Pojat oli käyny ostamassa puolalaista pussi viiniä.
Sitä sitten piti lähtee juomaan jonnekkin hevonkuuseen, koska julkisilla paikoilla ei saanut juoda. Hassua kyllä, mutta niitä oikeesti kiinnosti se etteivät ne juoneet näkyvällä paikalla, vaikka kaikki mua Sannia, Matee ja Tomekia lukuunottamatta olivat yli 20.
Niin meidän 9 hengen lössi taivalsi ainakin 2km päähän joen rantaan huteran sillan yli toiselle puolelle paikkaan, jossa jokin vuosi takaperin oli kai lahdattu joku. JEHEI.
Sielä kaukana kaupungin valoista sirkkojen sirityksen saattelemana sitten kaadettiin vadelma ja kirsikka viiniä muovimukeihin ja kokista lantringiksi.
Hulluja nuo puolalaiset.
Otettiin vain maistit tuosta hirvityksestä. Nirsoiluni perustelin antibiooteilla. Niiden yhdistelmä alkoholin kanssa tuskin olisi hyvä idea..
Ilta oli ratkiriemukas. Pojat tarjosi vaatetta kun hytisteltiin siinä ja taas saatettiin jatkaa kun oli lämmintä päällä.
Käytiin paikallisessa pubissa pyörähtämässä. Sanni urhea kävi sielä vessassakin. (naisten ja miesten wc samassa)
Tunnin verran notkuttiin vielä torilla, istuttiin rappusilla, syötiin hyviä yrtti sipsejä ja horistiin puolalaisesta lainsäädännöstä ja ammattitaidottomista poliiseista. Sitten kylmä korvensi liikaa ja oli pakko lähteä kotiin nukkumaan.
Kello oli yli puolenyön.

6 - E L O - 2 O O 8

Tänään nukuin vähän pisempään. Ehkä puoli kymmeneen.
Aamupäivästä jo alettiin katsomaan Borattia, koska se on nähtävä jos meinaa pysyä mukana puolalaisessa huumorissa. Ainakin meidän piireissä Borat oli kaikkialla.
WAH WAH WI WAH.
Mentiin pihaan pelaamaan korista, ja Mateusz sano että se on lähdössä tänään illalla kattomaan sitä lemppari joukkuettaan Krakowaan Miwosin kanssa.
Sannin kanssa vähän kyrpäiltiin kun ajateltiin että joudutaan möllöttämään kotona sMS:n kanssa, mutta Mate kerto että me lähdetäänkin Tomekin mukaan viiden aikaan.
Siitähän se riemu repesi. Olin kovin innoissani koska en oikein päässy kunnolla jutteleen Tomekille edellis iltana, ja nyt saataisiin viettää sen kanssa koko loppu päivä.

Niinhän se sitten meitä nouti, Opel Astrallaan. Kun kysyin niin Tomek got his driving licence in April. And he was nervous kun me oltiin kyydissä. Vähän se takelteli, mutta kun sanottiin ettei huolen häivää, ei meitä tarvii jännittää, niin johan se alko siitä rullaan.
Haettiin Mirek kotoaan ja lähdettiin ajeleen. Ekaa kertaa ulkomailla ollessani!
Se oli kivaa.
Käytii tsekkaa niiden kenttä jossa ne pelaa futista, ja kirkkoja ja lähi kyliä ja kaupunkeja ja yks huisi näkötorni.
Aurinko paisto, oli lämmin ja istuttiin näkötornin juurella, juteltiin autoista ja syötiin paprika sipsejä.
Kun seuraavan kerran kytkin nousi meillä oli suuntana Tomekin koti.
Se oli kaunis, ja Tompalla oli koko yläkerta omanaan. Kaksi huonetta, kaks parveketta, iso kylppäri ja punttis.
Tomek teki meille lämppäreitä tarjos Sannille ja Mirekille olutta, mulle vettä.
Me alettii kattoon Kung Fu Pandaa, mikä oli aika muikea elokuva, ja ennenkö hokasinkaan sielä oli koko talo täynnä väkeä. Kaikki oli tullu sinne katsomaan sitä futis matsia, missä Mateusz ja Miwos parhaillaan oli paikanpäällä.
Katteltiin peliä tovi, mutta sitten mentiin tietsikka huoneeseen ja alotettiin 21.
Ventti leffa, joka oli huono. Siitä tuli vähän mieleen halpa Ocean's 13

Peli päättyi 5-0 Maten joukkueen hyväksi, joten meidän yö oli miellyttävä. Tomppa lähti saattaan mua ja Sannia Matelle, ei päästy autolla koska nuo oli ottanu alkoholia.
Matka oli pitkä, ja v**un pelottava. Mitään ei nähnyt. Ei edes omia jalkojaan.
Hain Sannista vähän turvaa, mutta ei se mitään auttanu ku se oli itekki yhtä paskat housussa ku minäki :D
Tomek, meidän sankari, huomas että olimme hieman hermostuneita ja käveli mun kanssa sitten käsi kädessä Maten kotio asti.
around 00:30 am

7 - E L O - 2 O O 8

Aamu oli hidas. Mate oli tullut kahden aikaan kotio. Se oli jääny juhliin tunnin verraksi Krakowaan.
Saatiin kuulla että sillä oli elämänsä ensimäinen ajotunti tänään klo 12
Sinnehän se sitten paineli ja me mentiin Sannin kans pihaan pelaan korista ja sit lentopalloa sMS:n ja sen kaverin kanssa. Kolme tuntia me vaan notkuttiin siinä pihassa.
sMS teki meille ruokaa niinkun kaikkina muinakin päivinä. Älyttömän hyvää taas. Muusia ja jonkin moisia pihvejä, luulisin.
Kello läheni neljää, eikä Mateusz ollu vieläkään tullu sieltä ajotunniltaan. Meitä vähän kiehutti, joten otettiin ja lähettiin kaksin vaan ulos käveleen. Ajateltiin että ehkä säkällä törmätään joihinki noihi poikii, mutta ei.
Me käytii vähän kauempana leppäkerttu kaupassa ostamassa jätskit ja kun oltiin kävelemässä takasin keskustaan Mate huristeli meidän ohi iso L-kirjain auton katolla viuhuen.
Naureskeltiin siinä tovi sille. Haettiin vettä ja istuskeltiin market squarella. Äkkiähän se Mate siihen sitten tulikin.
Kuulosteltiin sen fiiliksiä ekalta ajotunnilta ja sit mentiin katsomaan sen kavereita kun ne pelasi jalkapalloa.
Loppupäivä maattiin vaan kotona. Katsoimme Euro Tripin samalla kun Maten äite tarjoili meille kaikkea mahdollista kuin kuninkaallisille ikään.
Mateusz oli lähellä kiehahtaa kun vein sille lahjaksi arabian Mörkö-mukin, ja sen äiti meinas tarjota siitä Sannille kahvia. :D
Pahimmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Kyllä me illalla pyörähdettiin kaupungissa, ja tänään olis siel kelvannu ollakkin kun oli kunnolla vaatetta, mutta ei se niin kummoista ollut siltikään. Pojat piti taukoa alkoholista, joten eihän ne niin mukavia ollut :D Jostain kumman syystä nekin olivat vähän suulaampia ja joustavampia englannin puhujia kunhan ensin saivat vähän vodkaa rinnan alle.

Market Squarella ajeltiin pyörällä ja tanssahdeltiin. Leikittiin Kung Fu pandaa ja mietittiin Sannin kanssa miltä nyt tuntuisi jos omaisi jonkun super leija kyvyn ja heittäisi menemään pienet break dance kuviot kolmoisvoltin kera kesken niiden kiihkeimmän puolan papatuksen.
Taitoa ei ollut, joten tyydyimme vaihtamaan sanasia.

8 - E L O - 2 O O 8

8 am piti olla autossa valmiina lähtöön. Ja me oltiin, mutta Mateusz oli suihkussa ja sen iskä jossain muualla. Meillä oli määränpääksi asetettu Slovakian rajalla sijaitsevat vuoret.
Kun kaikki lopulta olivat autossa 8:10 tehtiin ristit rintaan, mumistiin vähän ja niin 150km saattoi alkaa.
Ei kuulosta paljolta määrältä, mutta voin kertoa että sitä se on tuolla keski-Euroopassa jossa ei yhtään syrjäisemmillä seuduilla edes tunneta sanaa highway.
Matka kesti neljä tuntia.
Kun viimein päästiin perille ja auto oli parkissa, saatiin tietää että varsinaiseen mestaan on vielä neljä kilometriä. Niin me sitten otettiin heppa taxi ja mentiin sillä ylös paikkaan josta lähti jätti koppero hissi vuorelle.
Jono hissiin oli uskomattoman pitkä, eikä se näyttänyt liikkuvan ollenkaan.
Kun päästiin heppakärrystä pois Maten iskä jäi juttelemaan jonkun naisen kanssa joka saattoi meidät jonoon. Käytiin vessassa varmuudenvuoksi ja siitä se odottaminen saattoi sitten alkaa.

Kahden tunnin tukalan odottamisen jälkeen me oltiin edetty ehkä neljä metriä ja yhdet rappuset.
Portaiden yläpäässä meidät ohitti varmaan yli 12 ihmistä. Muutenkin oltiin nälkäisiä ja nyt vielä närkästyneitä. Vitun polska ääliöt.
Ei siinä mitään, puolituntia siitä semmonen vartija (puolalaisten kesken cock) tuli sanoo meille että ihmiset meidän edellä sano ettei me ei olla jonotettu koko aikaa, vaan että "you came here recently." Siinä kohtaa kilahdin ja vakavasti.
"What do u mean recently?!? We've been queuing here more than 2 hours!!"
Cock nauroi mulle.
"I wonder how's that possible, because other people have been here 4 hours."
"SANNI MITÄ MÄÄ NY SANON?!"
Siinä sit yritin takellella..
"Wat? Wat? I dont anderstand. Wat aar juu teling mii?" Ei saakeli mikä tilanne. Voiko nolompi olla?! Ensin pistän ihan parastani että se tolvana tajuais jotain, ja sit yhtäkkii olenkin ihan paska enkus. Eihän se vartija varmaa tajunnu...

Kun se cockki lähti pois hokasin vasta että Mateusz vaan seiso muina miehinä meidän takana eikä ollu tuntevinaankaan meitä. Kun sit kysyin että mitäs ihmettä toi nyt oli olevinaan niin vastaukseksi saatiin vaan että "Hmm. Just deny everything."
Eei saakeli. No sitte mietä vasta rupes jäskättää että heittääkö se cock meidät jonosta kokonaan kun jotkut mammat sielä meidän edellä piti kauheeta mekkalaa.
Päätimme että Mate esittää meidän kanssa suomalaista niin se ei joudu vaikeuksiin kun se ei tulkannu meitä sille cockille.
"Just pretend that u're Finnish. Use those words that u know. It doesn't matter what do u say, he won't understand u anyway."
Kun se cocki näytti vähän lähestyvän, alettiin Sannin kanssa äkkiä papattaan suomee, kunnes Mateusz räväytti rakastettavalla aksentillaan "Mita vittua?!"
Jännitettiin joka ikinen lihas naamasta ettei alettaisi nauraa ja jatkettiin juttelemista.
Pienen hiljaisuuden jälkeen Mateusz vilkaisi vartijaan päin ja totesi naama nollilla "Mina rakastan sinua."

CHI - CHIN

Kyllähän me lopulta sinne ylös päästiin. Mutta ne möly-mammat meidän edeltä heitettiin jonosta pois juuri lippuluukun kohdalla. Niiden jo muutenkin vähäisestä elämästä huiskahti 3 tuntia hukkaan niin että thyi vaan.
Ja olihan se nyt hitto soikoon sitten sen jonottamisen ja kuikuilun arvoista!
Maisemat oli aivan _uskomattomat_! Ylhäällä oli ravintola, ja nautimme sielä päivällisen.
Oletkos sinä syönyt pizzaa pilven sisässä 2km korkeudessa?
Ja hyväähän se oli. Hetimiten alkoi matka takaisin alas, hissillä taasen. Alhaalla pikku bussiin, sillä alas autolle ja matka saattoi alkaa, määränpäänä Biez.

Kotona olimme ehkäpä around 9 pm
Oltiin hiukka uupuneita, mutta valmiita lähtemään vielä ulos sateenkin uhalla, että vain saisimme nähdä poitsut ennen lähtöämme.
Mate sanoi ettei mitään ole järjestetty, ja sitten se sanoi että niillä kotona on goodbye partyt, ja sitten yhtäkkiä ne ei enää ollutkaan sielä koska kukaan ei halunnut tulla sinne asti sateessa..
Niinpä Maten iskä heitti meidät Mirekille. Sielähän ne kaikki kuitenkin oli. Alotelleet jo ennen meitä. Pöytä notkui syömistä ja alkoholia.
Antibiootti kuuri unohdettiin hetkeksi ja niin sitten pienen takeltelun jälkeen juotiin vodkaa kuin kunnon puolalaiset ikään.

Karmeaa mutta hauskaahan se vain oli. Miehillä oli vaan vähän homma hakusessa kun ne joivat viiniä one shottina. Pugluahan siitä oli tulla.
Kateltiin hetki EuroSportilta break dance kisoja ja sit Olympialaisten avajaisia. Komiata. Suomalaisille buuattiin mutta minä ja Sanni pidettiin lippu korkealla ja vastavuoroisesti ulosheittämisenkin uhalla buuattiin hostimaallemme.
Menin parvekkeelle Sannin kans haukkaan vähän happea ja kohtahan sielä oli Dominic ja Miwos ja maha-Mateusz. Sanni heitti äkkiä pyyhkeen kehään ja meni sisälle mutta minä vastoin rohkaistuin höpöttelemään ummet ja lammet Miwosin ja Domicin kanssa.
Välillä partsilla pyörähti meitinkin Mateusz ja Mirek ja Tomek, mutta enimmäkseen oltiin tällä kokoonpanolla.
Oli kyllä mukavimmat goodbye partyt ikinä. Kirkkareilla ärsyttävänkin paljon toisteltu fraasi "Juo ittes mukavaks" sopi näille kavereille kuin nyrkki silmään.
Valitettavasti kaiken über mukavakin on kohdattava loppunsa ja niin mekin lähdettiin käppäileen kotia kohti joskus kahden/kolmen aikaan.
Heipat olivat vähän vaisut ja joidenkin kuten Mirekin ja Dominicin kohdalla olemattomat, koska ne lupasivat tulla aamulla hyvästelemään meidät bussipysäkille.
Käppäiltiin kotsaan ja matkalla näimme ehkä suurimman koppakuoriaisen ikinä.

9 - E L O - 2 O O 8

Aikasin ylös, kamat kassiin ja aamupalalle.
Vähän aikaa siinä kerettiin vielä hyöriä ja tehä jonkin moista hienosäätöä. Saatiin lahjoja Maten perheeltä ja kuunneltiin musiikkia. Sitten kello olikin vartin yli kymmenen ja meidän oli aika lähteä keskustaan.
Oltiin jo varmoja ettei kukaan muu tule meitä saattamaan, mutta sitten maha-Mateusz vaappuikin sieltä ja tuli meille sanomaan heipat :)
Mirek veti sikeitä autuaan tietämättömänä ja skippas työvuoronsakin. Ja Dominc laittoi Matelle vaan viestin että sano tytöille Nara ziom !
Bussi oli vähän myöhässä mutta tuli kuitenkin. Vähän sekavin tuntein sitten halasin Matee ja nousin bussiin.
Matka kohti Varsovaa alkoi.
Hurahti kaksi tuntia, oli pissatauko. Hurahti kolmetuntia, ja yksi mukava mies tulkkasi meille että nyt on puolentunnin tauko. Ihmeteltiin Sannin kanssa että mihin tässä enää niin pitkää taukoa tarvittiin kun matkaa piti olla enää tunti jäljellä. Mateusz sano että "Six hours to Warsaw."
Mentii kuitenkin jalotteleen.
Kysyin siltä samaiselta mieheltä tästä niin se selvitti että matkaa Varsovaan oli jäljellä vielä 2 tuntia. Sitten hajotti.
Yritettiin nukkua, mutta huonolla menestyksellä. Pelättiin että hotelli huone lähtee alta kun sinne piti ilmoittautua viimeistään kuudelta ja kello oli lähemmäs kahdeksan kun päästiin Varsovaan.
Kun piti olla niinsanotusti perillä, me ei oltukaan yhtään sielä missä piti olla. Bussi jätti meidät kaupungin ulkopuolelle vaikka käsitettiin että se vie keskustaan.
Sannin ansiosta sitten otettiin taxi suoraan hotellimme oven eteen ja se oli luxusta. Eikä maksanut kuin 20zlotya.
Heitettiin kamat huoneeseen ja lähdettiin ostarille syömään.
Suurella sydämellä me vedimme viimeiset KFC ateriat.

Koska kello oli vasta kahdeksan, meillä oli hyvin aikaa rynnätä vielä kaupoille. Kauheella touhotuksella yritettiin kiertää niin monta kauppaa kun tunnissa nyt vaan voi keretä.
Meillä oli kuusi minuuttia aikaa ja löydettiin ihana kenkä kauppa. Oltiin jo vaipumassa epätoivoon kun Sanni sattui vilkaisemaan aukiolo aikoja; joka päivä auki ilta kymmeneen.
Sinne kenkä paratiisiin hukkuikin sitten 40 minuuttia <3
Olin taivaassa.
Kun oltiin tuhlattu lähes kaikki zlotyt, mentiin Varsovan Hard Rock Caféeseen drinkille. Mukava miekkonen tarjoili mulle erikoisen Margharitan ja Sannille jonku mansikka unelman.
NUM NUM NUM
Vähän aikaa kekkuloitiin vielä ympäri Varsovaa ja otettiin kuvia ja sitten mentiin hotelille kuuman vaahtokylvyn kautta nukkumaan.

10 - E L O - 2 O O 8

Departure day.
Puol yhdeksän heräsin, vedettiin vaatteet päälle ja lähdettiin ostaan aamupalaa M&M's ja vodkaa.
Paikallisessa McDonaldsissa oli aamupala menu, oli toastia sun muuta lihavaa.
Nappasin siitä sitten jonkinmoisen haukkapalan ja lähdin Sannin perään etsimään ruokakauppaa.
Eihän me mitään löydetty, ja kummatkin oli vähän pahalla päällä. Univelka.
Kysyttiin lopulta apua, ja heti löyty aukinainen super market.
Sieltä löyty kaikki tarpeet vodkaa myöten.
Kyllähän sitä sitten kelpasi.
Vielä take away Big Mac lounas, hotellille syömään, hakeen rinkat ja maksamaan huone.
Seuraavassa hetkessä jo kiiruhdettiin lentokenttäbussiin.
Lento kesti 1:25min
Sitten olinkin tässä.

11 - E L O - 2 O O 8

Kooma.

Mietin tässä yhtä vaalimainosta ehkä kahden / kolmen vuoden takaa..
Siin oli nainen ja mies. Kovin jäätävän näkösinä, ja he siinä totesivat vaan jotain tylyä, ehkä "Äänestä mua."
En muista yhtään miten se meni, mutta silti nauroin tänään vedet silmissä kun se yhtäkkiä popahti mieleeni. Muistelin vaan että jotenkin typerä se oli :D (ehkä keskustan vaali-mainos)
Elikkäs jos joku nyt tajuaa mitä meinasin niin kertokaaha ny ihmeessä !
Tylsää se on yksinään vaan partaansa nauraa. Eikö?

Ostin taas hatusta vedetyn. Linkin Park, Minutes To Midnight
Ja on ehkä paras tanopää-ostos aikoihin. Kovasti yllätyin. Tuli oikein mukava mieli.
Tykkään lähes kaikista lauluista <::

Olen vähän laiskotellut nytte. Huomenna alkaa hirmune hikoilu ku illalla pitäis olla rinkka kasassa. HUH.
Vähän ehkä huonosti olen taas hommani hoitanu. Jos olis nähny vähän vaivaa, olisin voinu viettää huomisen +26 ulkona. Mutta eihä sitä aina jaks mietiskellä täydellä teholla, etenkin olen heikoilla kun täytyy pestä ja viel kuivattaa pyykkiä.

Mutta pääasia on, että mulla alkoi kesä loma ! Ansa ei tästä päivästä lähtien (Tai no eilisestä, vateva KESKIVIIKOSTA KUITENKI)
niin, ni ei enää työskentele Tampereen pikkupoikaposteljoonissa.

JAPA-DAPA-DUU

(np: Linkin Park - Hands Held High)

Huijasin, eipä mulle ny mitää flunssaa. Se olis liian löysää.

Tujautetaas Ansalle tähä välii A n g i i n a

Ja seittemän päivän päästä pitäis lähtee Puolaan.

Atibiootit pitää miehen kuin miehen tiellä. (?)