sinfiksessä soitettiin yhtä kohtaa jossa mulla oli yks soolo- osa. sellainen pieni osa. jankattiin sitä miljoona kertaa. sitten minun onnekseni kapelimestari sanoi:
kapelimestari: Siirrytään toiseen kohtaan.
minä kuiskaan ja huokaan helpotuksesta: Kiitos Jeesus!
Mika vieressä: *repee ja nauraa hulluna*
minä ja Mika: *molemmat nauraa mun tyhmyydelle*
myöhemmin...
Mika: vai että ihan Jeesusta kiitit? :D
minä: joo, kun en jaksanu enään soittaa. :D
juuri näin.
kyllä mä Jumalaa rukoilin aina jossain välissä, kuten sellasta että kapelimestari ei sanois mun soitosta mitään tai että en joutuis soittamaan yksin kaikkien edessä jotain vaikeeta asiaa. Auttoi. :D
en joutunut tekemään näitä.