IRC-Galleria

sä et vaan tajuu miltä tuntuu kattoo sua toisen kans,
ku sun seuras kaikki vaa muuttuu paremmaks,
ja tiedän etten mä oo frendi jollaisen sä haluat,
mut mä haluisin olla se, ja yritän mun parasta.

mite voi kaikki näi nopeesti muuttuu kokonaa,
mitä tein vääri, en tiiä, mut oon oikeesti pahoillaa,
jos jotai on tapahtunu, enkä oo mitää pahaa halunnu aiheuttaa,
mut näköjää en vaa kelpaa enää, ja eikai se haittaa,
ku loppujen lopulta yksi oon kuitenki,
eikä oo apuu esittämisestäkää, jätä rauhaa mielummi,
mut sä merkittit mulle enemmä ku kukaa
sä taisit löytää parempaa kultaaki kalliimpaa,
kuolemankaa ei pitäny erottaa, yhdessä ois pitäny polut mennä
mut Mul on vaa taipumus menettää kaikki mitä rakastan,
kaikki mitä haluan, ja kaikki mitä arvostan...

pari vuotta sitte aloin pitää päiväkirjaa
istun huonees hiljaa, nykyään en pärjää ilman
sitä et purkaisin mun omii patoutumii
tää paha olo välil toviks katoo unist
mut valokuvii katon ja samal nään sun naamas
sit tekee mieli vitu niskas vääntää paskaks
tajuutsä et se on raskast elää täs tuskas
oon hukas ku niskaa pelkkää kuraa enää luvas
ketää ei oo vastas ku mun laiva saapuu satamaan
tää vitu raivo laittaa taivaan ampuu salamaa
tartun kynää ja puran mun tunteet
tuun hulluks laskiessa minuuttei, tuntei
katon tyhjyyteen oon omas asunnossa yksin
nii hiljast, kuulen sydämeni tykytyksin
mul on kysymyksii, mut ei ketää joka vastais
Istun pimees, kädet ristiin illal pistän
tää kipu kasvaa joku rinnas pistää
rukoilen vaikken usko mihinkää Luojaan
ne seuraa aina peräs vaik yritän suojaan
katon kuuta, ei pysy katse auringos
veri valuu, mun ranteet auki on
itku valuu poskel, mun sisää koskee
turhautunu olo, enkä jaksa siivota
lattiat on pölys, neki pitäs varmaa kiillottaa
mut vitut siit, mä viihdyn synkkyydes
ihmiset on liia sokeit omas tyhmyydes
halveksuu joka ikist kuolevaista
elät vasta sillon ku sä kuolemaa haistat
kuolemaa maistaessa, kuolemaa rakastuu
kuolemaa maistaessasi, sun elämäsi avartuu
käsis ei oo tuntoo, yritän parempaan uskoo
kuulen välil äänii, nauruu ja hihityst
kitkemist, lauluu ja kellon tikityst
se on sitä niin kutsuttuu elämää
mut ne ei tiedä et piru on meijän perässä
ihmiset luulee et joku hannibal on hirvee
mut ne ei oo nähny mua ja silmieni pilket
yöllä otan esiin hankkimani kirveen
me ollaan pois ku poliisit lukee verisen kirjeen

_{Kumpa kulta saisin, olla viel kerran sunkaa. Rakastaa sua ja huutaa se ääneen, mut, mitä mä tääl teen? Sä et oo tääl ees...}

Vuosi kulunu mutten nää enää elämää
Mietin sua usein ehkä ymmärrät
Kaikki on vaikeeta ja tulee olemaan
Voispa vielä palata en tekis ollenkaan
Niitä virheitä jotka tuntuu niin pahalta
Haluun sulta anteeks ehkä tajuat
Rakkaus suhun pysyy mutten tajua

Miten voisin korvata kaikki virheeni
Kaikist niistä ajoista pyydän anteeksi
En vaan pysty sanoon kuinka rakastan
Kaikki ei vaa ollu silloin helppoa
Turha kai selitellä yhtään enempää
Tiedät kyllä kaiken
Ja vielä ymmärrän etten kyllä saa anteeks

rakkauteni 15.5♥

Aivan sama ,minkä värinen oon,
tai uskonko jumalaan,
enhän mä oo täydellinen kuitenkaan

vaikka oon sun kanssas toivon etten tullut tiellesi
vaan pitään susta huolta ja nukkumaan viereesi
ensi näkemisellä sä jo painauduit mun mieleeni
mä rakastan sua voin sanoo sen päinki naamaa
vaikka oon myrkys keskellä sun kanssa jatkan matkaa
perhoset vatsas saa mut elää sun mukana
vaikka on mikä tilanne vaan mä oon sun turvana
sillä käsikädekkäin matkaamme kohti määränpäätä
sun kanssa kaksistaan seistään vahvalla jäällä
rakas sun luona oon nyt ja vielä vuosien päästä
olemme ainoot onnekkaat ihmiset täällä maan päällä
En saa sua mielestä pois
tuntuu kuin tää unta ois
mä haluun viereesi suojaan
en tarvii muutaku sut
mä taidan olla rakastunut
mä haluun olla sun, en kenenkään muun
käydä kainaloos nukkumaan ja tuntee sun
hengityksen ihollani
ja kertoo sulle miten välitänkin ja miten rakastan mä sua
kun kuulen sun äänesi päässäni huutavan
tule mun luo, ja halaa mua lujaa
mun tekis mieli sulle kaikki tää kertoa
mut pelkään että karkotan sut pois mun luotani