IRC-Galleria

Elämäni ensimmäinen kerta kun kirjoitan mitäänkään mihinkäääään tänne.
Paska päivä,paska viikko,paska elämä.
Mitään ei jaksais tehdä ja kaikkea olis rästissä ja tekemättömänä.
Vihaan työtäni ja haluaisin harrastuksestani ammatin.

Rakastan perhettäni ja näen heitä aivan liian harvoin.Kaikki kasvavat kohinalla aikuisiksi,isoiksi,vanhoiksi..Ja mä en ole sitä näkemässä kuin harvakseltaan.

Miehistäkään ei ole kuin harmia.Kyllä ne kavereiksi kelpaavat mutta siihen se jää.Niihin ei voi luottaa eikä niille kannata avautua,saatika antaa..

Valitettavasti en tykkää tytöistäkään.

Olen kyllästynyt,turhautunut,vaivaantunut,masentunut,ihastunut,ahdistunut,syyllistynyt,vittuuntunut,suuttunut,väsynyt.

Mutta onneksi kohta on joulu ja jos sen joku multa pilaa,saa kokea sen nahoissaan.EIkä sitä voi kukaan edes tehdä,koska lähden jouluksi pakoon..Siskojeni luokse,perheen pariin toteamaan että johonkin mä vielä kuulun.
Vaikka ois sata riitaa,ne ihmiset ei pysty mun joulua pilaamaan,vaikka mitä tekisivät.Tai no jos eivät tulisi ikinä koskaan paikalle niin sitten ehkä.

Nyt kun on paskaa niin tuntuu että olen nuo isosiskon velvollisuudetkin hoitanut masentavan huonosti.Miten mä mitään lapsia ikinä voisin tehdä kun en osaa perheestä huolehtia ja pitää yhteyttä..??
Vihdoinkin se siskonpoikakin on kasvanut ihmisen oloiseksi.Alkaa senkin kanssa kommunikointi pelata.

Silti en luopuisi elämästäni mistään hinnasta.Olkoonkin paskaa,sit kun tuntuu hyvältä niin senkin sit ottaa täysin rinnoin.JA täytyy kärsiä että voi iloita.

Taide ilman tuskaa on teeskentelyä..vai oliko se hauskanpito ilman viinaa..heh heh