Sulje silmät mee nukkumaan hani.
Mä en pääse sun mukaan mami,
mieles oot mun mukanani, eikä sulloo vaaraa,
vaik mun pumppu fragaiskin. Oot yksin,
mut tunnet varmasti ku vahdin vieres nii et nuku vaan hani.
Pidä must kii nii et huku aaltoihi,
mä oon enkeli sun unes ja oot suojas allani.
Se ois sulle unta vaa, jos menisin nyt naps kuolisin vaan,
vaik et pääsis mulle tunteit purkamaan.
Enkelinä autan sua kulkemaan,
vaikket pystyiskään mua enää tuntemaan,
tai koskee enää hellästi naamaani,
niin millon vaan silmät suljetkaan,
mä lennän maahan ja puhun sun kaa mami.
Itkisitkö onnest ku tulisin taas,
vaikkoon poissa niin tunnetilana vaan.
Kun tuuli kuljen läpi sun pihamaan,
teen siit raparperitaivaan mut maailman vaan.
Kato mua silmiin, ne on perhosen siivet.
Me oltas erossa viel mut siel on elossa viel enemmän,
ja sun elämä mä venaan sua siellä,
jos et usko enää mun riimei niin Gösta kerro niille!
Anna enkelin lentää, liitää sun unelmiin. Saahan sellaiseen uskoa saahan?
Ehkä ehtisit sentään, ottaa siivestä kii.
Ja kuin höyhen taas leijailla maahan.
Mä kuolen joskus, se on varmaa.
Epävarmaa on se oonko harmaa vanhus sillon,
vai arvaanko oikein et mua ennen lähtee mu ikäsist vaan harva.
Jos oon nelkytkuus, kun Gösta Sundqvist,
mut tehny kuustoist plattaa kummiski ja mun aika mennä niin lähen suosist.
Vaik mua vaan muutamat funtsiski, miks oon tääl vangittu vuosiksi,
vaik heti voisin ottaa luodistki, jos se vaan sua jotenki auttas.
Koska millon vaan sun puolest kuolisin,
oon nuori mut huolissaan mun kuosist.
Enkä vaan kun hulluus on nyt muodiski,
jos ne taivaas mut viel huoliski.
Tuun moikkaan sitä kuoppaa jossa jalat suoristin.
Tai jos ku hindut palataan tänne,
ja ollaan kyyhkynen ja kyykäärme.
Mä etin sut mist vaan matelemalla,
sit sä lennät taivaas mä oon maan tasalla.
Mä oon sun enkeli pieni,
sä saat mut herää takas henkiin pieni, kai sä uskot vielki,
älä pelkää vaa hyppää mun selkään pieni.