IRC-Galleria

29.3.08 illalla alkoi supistelemaan säännöllisesti, heti jo 6minuutin välein. supistukset tiheni tosi nopeesti ja kohta niitä tuli jo neljän minsan välein. Ne ei kuitenkaan ollut kovin kipeitä, ja sanoinkin että ei näillä vielä synnyttämään lähetä. Ajattelin mennä nukkumaan ja kerkesin ehkä kaksi minuuttia olla sängyssä kun lapsivedet holahti, ja sitähän muuten tuli! Itkuhan siinä pääsi kun tajus että nyt se on menoa eikä pysty enään perääntymään. Ja kyllähän mä säikähdinkin. Hetken siinä rauhotuin ja rupesin pakkailee sairaalakassia(ei ois ehkä aikasemmin kannattanu sitä tehä). Sairaalassa oltiin n.klo 01.00 ja siellä makasin sydänääni-ja supistuskäyrällä, sillon supistuksia tuli jo kahden minuutin välein. Olo rupes käymään jo tosi tukalaksi, paikalla makaaminen oli tuskaa. Kätilö oli jo heti antamassa puudutuksia, mutta halusin ensin kokeilla ammetta kivunlievitykseen. Ammeessa olin varmaan n.puolisen tuntia, vesi oli varmaan kuus sataa asteista ja ukko siinä naama punasena vielä suihkutteli kuumaa vettä mun päälle. Eipä siitä kauheesti apua ollut joten pyysin epiduraalin. Siitä sit ähersin itteni huutaen ja jokaisen vastaantulevan oven kahvassa roikkuen synnytyssaliin. 03.30 sain epiduraalipuudutuksen. Laittaminen oli aika kamalaa kivuista johtuen, piiti olla kippurassa liikkumatta kovista kivuista huolimatta. Siinä vaiheessa huusin jo että ei musta oo tähän touhuun(mä lähen kotiin, en taho synnyttää!)
Mutta voi sitä ihanuutta kun se rupes vaikuttaa, kivut loppu ku seinään. Siinä makailin 5 tuntia banaania popsien ja yritin herätellä ukkoa pitämään seuraa, se otti lepiä lattialla säkkituolissa. Se kun ei meinannu herätä, ni sattu olemaan käden ulottuvilla pahvisia oksennuskuppeja millä heittelin sitä ja koitin saada hereille :D sit joskus yheksän aikaan kätilö huomas että vauvan sykkeet huitelee aika huimissa lukemissa, yli 200. se sit pyys lääkärin kattomaan ja ne totes että vauva on pakko ottaa pihalle kiirellisellä sektiolla, hapenpuute uhkas pientä. siitähän se riemu repes, huusin ku hinaaja. pelotti ja väsytti ja sattui. Siitä sit lähettiin leikkaussaliin, siellä oli sakkia ku saipan pelissä. oli lääkäriä lääkärin perään. siellä ne tunki selkään neljä puudutusta ja alottivat 09.44 leikkaamaan. nopeeta oli toiminta kun poika oli jo 09.47 pihalla. voi sitä tunnetta kun näin pojan eka kertaa, sellanen limanen möykky <3 annoin pojalle pusun ja sit sitä kiikutettiinkin jo pesulle ja isin luo. Kätilö kertoi hetken kuluttua mitat, 54cm ja 4515gr, päänympärys 37,5cm. iso rakas!

Synnytys oli ihana kokemus, vaikka ei mennyt ihan niinkun olin ajatellut. mut eihän se varmaan ikinä meekkään... kivut on kovia mutta sen arvosia!! kyllä me vielä pikkusisko pojalle tehdään ;D
ja voin antaa pikku vinkin; ei kannata käydä kattelemassa synnytysvideoita. oli kiva maata siinä leikkauspöydällä ja muistella miltä näyttää kun maha on auki ;)