minulla on kivaa. kiva on murresana. kiva voi tarkoittaa kinaa tai jotain muuta erimielisyyden laatua, mutta kun minulla on kivaa niin minulla on kymenlaaksolaisen kivaa eli mukavaa. minulla on humalaisen varmuus siitä tasapainosta ja harmoniasta, jossa sielullisesti elän, jos kirkollisesti kuvailen. minusta on on mukavaa kun minulla on mukavaa, ja se varmaan on eniten kuviteltava sellaiseksi mielen ja tunteen elevaatioksi, joka on seurausta siitä että minulla on "taipumusta kemialliseemi mielialan säätelyyn", kuten nuori ja viisas porsaankorva psykiatrian erikoislääkärin pätevyydellä on kirjoittanut muiden lääkärien iloksi ja tulevien psykiatrien ohjenuoraksi, ja sitten hän määräsi minulle litiumia.
tämäkin on vain kirjoitelma ja porsaankorva ei ole oikea ihminen tai edes henkilö, joilla voi olla esikuvia, sellaisia kuin kuvat internetissa ja sananvapauden vallitsemassa katolisessa maailmankaikkeudessa.
niin huono ja taitamaton, suorastaan niin osaamattoman surkea, että ei sitä voi kuvailla edes internetissä vaan se on nähtävä itse - itse minut ja alasti, ilman rihman kiertämää, mikä on harvinaista sillä minä soitan ja kuuntelen vain yhtä kappaletta, joka on jean sibeliuksen ristilukki ja minä aina kunnellessani kaikenaikaa tuota sävellystä ajattelen sitä pysäytyskuvaa, johon pessi ja illusia -filmatisointi päättyy pienenen (tai nuoren) myrkkynaamaisen tytön lakattua soittamasta tuota kappaletta ja kuinka hän muistuttaa kasvoiltaan jotenkin sitä sadun illusiaa. sellainen on kivaa kun muistaa asioita sellaisinaan kuin on ne television välityksellä nähdyissä elokuvissa nähnyt ja vähän ajattelee, ja juurikin niin että ajattelee hirveän vähän.
minä olen nyt keskeytetty ja en voi keskittyä tähän sillä vähällä mikä minulle on annettu ja vaikka olen koettanut sanoa irti kaikista viestimistä, jotka ovat suoraan kutsuttavissa puhelimiksi, sillä on nälkä ja muutenkin vitumaisen kova kusihätä, mutta tämän minä olen suorastaan pakoitettu vielä kertomaan salamyhkäiselle ja vähän salaperäisellekin päiväkirjalleni, kun hieman saan asiaa jäsennelletyksi.
eli ei kuulemiin eikä näkemiin vaan litiumiin, kunnes kerron teille heavy metallista (the movie) ja jostain cesiumista, joka san paolon kaatopaikalta pääsi lasten käsiin ja taskuihin ja aiheutti paljon tuhoa ja vaivaa, vaikka kyseessä oli vain harmiton kaatopaikalle viety vanha laite jostain vanhasta sairaalasta, jossa ei enää otettu röntgen-kuvi. mutta se on sen ajan juttu, tämä tän ja nyt on ensisijaisen tärkeää että tämä alkoholisti vaihtaa vaipat ennen avaruuslentoa, sillä koskaan ei tiedä mikä on se viimeinen vaippa mihin minä tarpeeni lasken ja niitä minullla on, kuten ajattelit arvelleesikin että tuolla (minulla) söpöttäjällä ei ole puhtaita jauhoja pussissa vaan likaset vaipat.
...iskää! tu' p...