IRC-Galleria

alkoholistille, vieläpä paatunut, voi olla iloisia hetkiä kun joutuu niin hiljaa hitaasti ja hillitysti juomaan että ei oikein tiedä mitä sillä kaikella ylimääräisellä energialla tekisi ja dungeon siegessäkin on juuri sellainen vaihe että pitäisi vain järjestellä tavaroita, tai pitäisi ja pitäisi, tulisi ihan vaan järjen vuoksi jo yksin. niin, yksin, siitä tulikin juuri mileleeni, niin ei se juuri vaan asian tynkä. kun nyt otin juuren puheeksi niin vuokko-kasveista (tuksin on, tai tuksin voi ollakin ihan oikia kasvhihaara, vähän samalla logiikalla kun hiukset on hoitamattomina monihaarasia, mutta ja juuri siksi, ei se juuri vaan juuri ja juuri kasva että värjätyn väri päässä vaihtuu, mutta pituus on vakio juuri siksi kun ei latvota, ihan niinkun oikeissakin kasvustoissa, näissä hiusten latvoissa vaan ei tapahdu kasvua vaan se tapahtuu, kuten arvasit, juuri siellä toinen täällä eikä ne juuri) [en jaksa ettiä missä hajatukseni ajosi]

sillä onhan hauskaa kun alkoholisti leikkii kaappijuoppoa, ja kukaan ei huomaa mitään. tai huomaa kai ne mitään mutta ei mitään erikoista. tai voi huomata jotain hyvin erikoistakin, mikä minulta jää huomaamatta, mutta sitä että minä olen kaappijuoppona, siis en tietenkään ole kaappi juoppona, vaikka olen joskus kuullut itseäni nimitettävän kaapiksikin tai sen yleisen vertauskuvan, josta en erityisemmin pidä koska pelkään latojen ovia, sitä enemmän mitä enemmän laihdun, suoraan verrannollisesti.

mutta oho-päiväkirja, minulla oli aivan joku muu mielessä, mutta kun puheeni ei sammallu, minulla on erinäisiä keinoja välttä sen tapahtumista, osa tai ehkä juuri se ilmeisin on olla puhumatta ja kirjoittaa kaikki sanomiseni pahvilapuille, joista niin pidän ja vedot kurkkukipuun, kun söin tomaattia suolalla, ilman kurkkua tai kurkussa oli sokeria ja tomaatissa suolaa....niinniiin ja niin niin ajatukseni alkavat noudattaa sumeata logiikkaa. onneksi olen ainoa joka sen huomaa, koska juuri nyt olen ainoa, joka voi sen huomata ennen tätä, sillä olenhan yksin isäni kodissa ja vieraat ovat varmaan tipotiessään ja tiptop. onneksi ja onnekseni eivät ainakaan toptip, mutta se tipoista ja toppaliiveistä. olenkin aina ajatellut kuin paavo väyrynen ikään että talvilenkkarit on ihan hyvät jalkineet, vaikka tuo varmaan sopisi vain väyrysen suuhun silloin kun hän haluaa viestiä jotain harri holkerista äänestäjistään poikkeavalle kohderyhmälle. katsokaa ja hän on medianomi, melkein mediaani, mutta ei sinne päinkään. top-fugue vai mikä se pelikeskeinen, ei velj. keksine tms eikä se kylähullu kauppias, mutta jotain siltäväliltä peliohjelmakin rakentaa enemmän jotain vitun meppejä, yhdessä kaltaistensa ohjelmien kanssa kuin joku valtiotieteellinen tiedekunta. toi ajatus ei ole yksin minun, mutta tämä uus-tulkinta eli neo-näkemys on kyllä, ja siitä tietämättäkin, yskien, sanojan kuultuaan olisi jokainen mielukas tietämään henkilön ja tunnistamaan että sanomaansa voisi hyvin olla, mutta kun ole vuosiin nähnyt kun se pääsi avohoitoon, kysykää holhoojaltani eli antti ala-turkialta, jotain tuollaista minullekin neuvottiin, mutta sitten kun katsoin fight clubia tuolta telkkarista niin alko karmeesti särkemään päätä aina. ensin ajattelin että ja sitten ajattelin jotta ja kun vielä kerran katoin niin sitte iski tuuminki päälle ja puhuin siitä kaverille (huom! ei lääkäri, lääkärit tietää aika vähän elokuvista, mutta jonkun verran näytelmäkirjallisuus on osalle tuttua, katsos. hämänäkki, pitää ettiiä tikkuaski ja pelastaa tuo 8-jalkanen ulos pihamaalle kun ei sielä nyt ainakaan pakkaseen voi kuolla... tähän tulisi tauko... mutta se hämäri karkas kattoon ja miä arvaan vaan että se menee sinne ja kävelee siihe samaan paikkaan mihin ne muutkin ja oksentaa kattoon, mutta se hämän äkeistä... olikos minuilla joku juttu kesken mikä yhtä kerto, en tiedä monella, mutta se yks aina liioottelee, onneks se on se yks niin se ei ainakaan liiottele hirveän paljon... (no siksi kun 1*x.x on tasan x.x, niin siinä on hirviän vähän varaa liiotella, se liiottelu tapahtuu siinä vaiheessa kun pyöristellään... ohhoh kun väsynyttä juttua taas jo alkaa vähän ja kanssa, mutta ei anneta hitaan mielen vaikuttaa merkkien tuloon, err, no kuitenkin

jos meinaa todella olla vielä selvinpäin ja kaappijuoppona kun on julkiakholisti, niin täälä internetissähän se kannattaa sanoa että vähän juon salaa niiltä että ne ei huomaa ja jos ne siis iso ne eli Ne *winkwink* huomais tai tietäis niin sanoisin niille että söin niitä ei kolmiolääkkeitä varmuudenvuoksi vähän ylimääräsiä kun tulee aina paskajalka niin kipiäksi kunnon vieraita katellessa kun tulee kävelleeksi niin paljon kun hermostuu, siis hermostuu sillai jännitys, ei mikään korkeajännitys tuhat volttia, vaan sosiaalisten tilanteitten pelko-hermostus, siihe kannattaa aina syödä... sanoa että miks' on tällanen kun siks' on sellanen, nii ja sika sano nix vielä päälle Ja joi kuravettä ja kaikki ihmetteli, Jotain askarrutti, mutta sillä ei ollu pahvia ja saksia.

no nyt on sit sillee hiljaa kaapissa niin että näppäimet vaan rapisee enkä tiedä mitä tännekin tulee kun ei pela kymmensormijärjestelmäkään, tai ei kai se koskaan ole pelannu, mut' vaikka nii ovi ainakin vedota siihen että se ei ehkä koskaan palaa kun jos se ei 9ole oikein pelannu ja jos jatkossa pelaa yhtä hyvin ja se on huono niin sitte voi syyttää siitä niitä ketkä ei ole itessä kiini.

hommat on niin yksin kertaisia kun ajattelee, onneks en oikeastaan elä Teidän maailmassa vaan tiedän että Ne tietää ja luotan siihen että Ne tietää myös, milloin pitää puuttua ja milloin olla osa asioitten kulkua.

niin helppoa jos olisikin niin olsinkin itteni kans' (siis myötä jotain kanssa olisin, eikös juu?

ps. melkein kauhistuin kankeudesta ja hivittäydyin ihmetyksestä, pelosta että menetinkö suurella vaivalla ja tajunnanvirralla tuottaman kaunokaisen. mieleen tuli kirosanoja ja se kuinka olen itkenyt paljon ja sekin kuinka joskus on tullut itkettyä kun tietokone on päättänyt jotain ja se on tuntunut minusta epärehelliseltä, vähän kuin tuomaripäätös, mutta ei koskaan niin paljoa että olisin ajatellut jalkapalloon videotuomarointia, en edes silloin kun en tiennyt videoista ja näin ja itkin kun jumalan käsi voitti englannin meksikossa jalkapallon maailmanmestaruudessa ja niin englanti oli sitten se, maa ilman mestarina, mutta johan ne olivat tottuneet olemaan toisella sijalla kahdessa maailmansodassa, jotka ameriikan yhdysvallat voitti kun saksaa vastaan oli taistelua käyty niin että sen tappio oli jo ennustettavissa, hintana olisi ollut enää rahan sijaan ihmishenget. kyllähän amerikka sellaiseen sotaan osallistuu missä rahaa saa, jos sillä maksaa.

pps. vaan se niistä sodista ja uhreista ja uhratuista. nyt siihen turhaan kiroiluun ja meluun. koitanpa venyttää tätä päiväkirjaa pikkaisen oman osaamiseni äärirajalle, ja uskaliakkona olisin pannut ja vastannut muuan kysymykseen ei, mutta kun en ollut uskaliakko, ja niin minusta tuli mies, joka keksi miksi miestä nimitellään akaksi, mutta se on nyt sen askel-askelelta ja vähän muitakin kokeiluja aika ja paikka siinäkin, sillä neljällä akselilla minun on ittiäni sijaittava että voitte kaksiulotteiselta ruudulta lukea. ja pitememmittä mutkitta ja juuri niitä teitä ja ojia koluten: ei eino grön, eikä edes topi sorsakoski ja nytpä tunnenkin kuinka jännitys on tiivistynyt siihen pisteeseen että yleisökin on kadonnut ja voin vain sanoa että sanoisin muuten, mutta kun ei ole niin ei voi olla oikein muita ennenkään ja kun ei ole oikein muita ennenkään niin sitten on niin kuten se on eli bhagavad ghita tms ja äitini isän, toivo hänkin, sanoisin sanoin, miä en ole vielä enkä enää, melko sokratelaista, vai mitä, häh? mitä? ei ole mitään enää. on vain se demo-kokeilu, turha sekin, mutta kun ei ole muutakaan niin sama se ja kokeilenpa kanssa