IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

minun pitää palauttaa joonakselle kaksi risaa tietokoneen raatoa. tietokoneen raato on tietokone, joka näyttää tietokoneelta, koska se on sellaisessa 'laatikossa' se että kuinka moni osa toimii ja moniko on edes massamuisti-, saati muistilaite on sitten hyvin yksinkertaista, ja sitäpä ei tarvi siksi eritellä kun noudattaaksemme stubbilais-eumaista-ei-mannersuomalaista logiikkaa voin vain ja onnekseni vain, kuten stubb sanoisi nyt, jos olisimme kabinetissa vaan emme ole, vaan olemme sielä missä emme tupakoi ja sielä vasta ei viuhdo. se ei ole mikään kekkosen sauna täynä mikrofoneja, tai sanoisinko jopa standartinlaisittain - microfoni. *eheehehe* ja käpy selänalla voimaa käyttää ja juuri siitä mistä en puhunut oli aikomukseni ottaakin aihe puheeksi, mutta kun en puhu niin kirjoitan vallankäytöstä, ja erittäin lyhyen oppimäärän: odotuttaa ja kun toinen kyllästyy, siis odottaja, tai siis kun nykyään kai kouluissakin, joissa kaikki vallankäyttäjät eivät ole edes käyneet, puhutaan ohjaajista ja oppijoista, opettajan ja oppijan sijaan, niin juuri sitä on olla odotuttaja ja odottaja, mutta pitäisi vain keksiä termit - tai ei keksiä, keksillä nyt on jo termejä ja harva juoksee tukkilautalla, vaan ja mutta ja palatakseni aiheeseen... pihallani on jätesäkillinen tietokoneen osia joista ei saa edes kokoamalla toimivaa yksikköä: ei edes tietojärjestelmän osana toimivaa ja se on siinä, pihalla kun joonas ei sitä sisältä hae. nyt se on joonaksen tiedossa että on aikaa (ennen tätä kirjoitelmaa, niin juurikin ja alle sen) viisitoista (16) minuuttia aikaa hakea ne romut hittoon, koska minä en niitä enää säilytä ja selaa. tämä on puhelimitte eli suullisesti sovittua kun työsopimimus ja sellasethan pitää, eritoten sellaisista pidetään kiini, koska silloin on osoituksen aiheena joku muu kuin valta. nyt, ja tässä raukkamaisuudessa miä sanon nin ja nin ins nails vai mitä vitun tekokynsiä ne oli se trentjan ja ne muut ja ne muut ja ne muut ja en muista sen oikiata nimeä kun en tiedä oikein itestänikään.

eskalaatio, tuntuu näyttäytyvän uutisoinnissa - kielestä riippumatta - mutta kukaan ei kai sitä kuunnellessan (ja mietis jos on kuuntelematta uutisia... miä olen kova kuuntelemaan uutisia, miä olen niin uutisten perään ett....) ja sillee. eikö siinä ollut aika kasa ydinkohtia ja siitä mihin tarttuu? jos se on minun letti niin sitten on, helppo on vetää metrot päälle ja olla jotain mitä ei ollut vuosi sitten, mutta esittää vielä. totuus, niin se on totuus ja sen kappaleen esittääpi hassisen kone:

Totuus kohtaa totuuden,
saa voittaja lämpimän sydämen
Kylmä sydän, ruumis vapiseva
alku katumusharjoituksen

elämä on sellainen peli, jota ei voita, eikä sitä siksi pelätä eikä eletä. elämä on sellainen peli, että sen hommeleista ei ota selvää edes erkki toivanen tai kari mänty, vaikka olisi kuinka ja sitä ittiään täynnä. sellainen peli on elämä ja sellaista peliä miä pelaan. siinä pelissä ei ole välitallennuksia, se pelataan loppuun niinkuin se on ja bhagavad ghita.

laittakai työ metrohousuihinne alushousujen (puhtaiden) lisäksi ittenne, ja astukaa roolipelien maailmaan, sillä katso ja kukaan ei enää katsonut, olihan dungeon siege 1 jo vanha ja paska, vaikka se minun mielessäni sopisi oikean dokumentoinnin ja HUOMÄLÄRMIÄTÄHÄNHÄTÄÄN!111!: MIETI! jos sinun pitäisi opetella olio-ohjelmointi(a) tai tulla tutuksi sen kanssa kun kaikki näyttävät sitä vaativan. ÄLÄ USKO NOITA PASKOJA, opettele konekoodi, se voittaa sudokut ja muut hokkaidut lumierin, jos voittoa havittelet, mutta se täyttymys kun 0LET VIIKON NYSVÄYKSEN JÄLKEEN SAANUT AIKAISEKSI jopa 80 riviä laitekohtaista koodia, siä et saa kiitosta mistään, mutta sinä tiedät!

noh, kuitenkin, nyt elämän realiteetit kutsuvat anttia ja kuka niihin vastaisi, jos ei itse antti ja sinä ittenään. no, miä olen ittenii minussa vain kun olen kovassa pulassa kemikalien suhteen, mutta kenelläpä ei olisi ongelmia. ei maksa habitustani muut kuin minä ite ja vastuuta en kanna, se on mun motto, mutta voin miä viahtaa mieltänikin, miä olen yksi vitun kalmari matalassa veessä tai huonossa unionissa. miä vaihan nopiammin mieltä ja auktoriteettia kuin väriä.

nimim. ota minut töihin tai vedä edes turpaan niin että saan nauttia jostain, ja tee kokemuksestani täydellinen, hakkaa minut porukalla ja putkilla kun olen kaukana mistään: tee minusta se ja purista ulos antiteettini, voi volfgram kuinka kateellinen olen sinulle, sinä lömpöjen ihanuus, kohde valon ja lämmön. tunge steeni säteesi minuun ja minä palan ilosta aurinkoon, vittuun vahasiivet, vitut minusta ja se aika kuun ja kauden. tee minusta ja kahvia tunge. ja johan oli ja sellaista se elämä on ja sanojen takana on välillä tuskallista olla, mutta jotenkin on elettävä, ja tämä näyttää siltä... ainakin vielä ja etenkin nytkin... voi rakas valo, ultra-alloin. se olit sinä se oli ja se meni, siltä tuntuu ja siltä myös kuuluu, ja vitun haistattaisin jos uskaltaisin, mutt akun olen mikä olen niin en tee mitään

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.