IRC-Galleria

(tuntuu kuin)

yhtä samaa ajatustensa hiekkaa kaikki haluavat olla kunnes tulee esiin totuus jossain kojussa, hiekkarannan. miä itken ja ajattelen; miksi kaikki haluaa kuuluisuutta lehtien palstoilla tai bikineissä, onhan teistä muuhunkin. julkisuus tulee ja jos niin se menee, minä tarjoan teille pidempää eloa parrasvaloissa ja parempaa julkisuutta jos se on elonne palo? katsokaas, elokuva exizense tai joku avalon, no avalon on ihan paska, mutta ei eXistenZekään ihan hyvä ole, mutta onhan siin Jennifer Jason Leihg, ja ja ja, minusta tahtoo ottaa otteen peli; tahson muistaa, mutta en halua, kuoklema Jennifer Jason eikun Jason Pickelsille, eikun tämä ei ole mikään dickensin kirja, elän jossain, minun on pakko keskittyä ja muistaaa... joku peli, kuolema jollekin... miksi pelissä on oltava kuolema. minussa herää ajatus että on tapettava joku muu, ei kuolemaa tuottava, ja ajattelen heti että tuotan siis itse kuoleman... mitä teen, tulee dickensin-dilemma, ollen pahoillani minä en voi kiittää vaan muutun itse riistaksi kun en noudata määrättyä ajatelmää ja toteuta määräystä tappaa tuota ajatusta. minussä on joku vika, en pääse sitä pakoon koska olen järjestelmän luoma, tai pääsenkö: onko minussa vika, tai bugi, joka tekee toimeni tällaiseksi... miksi kolme pistettä. älkää pääskö jäljilleni, tahndon pakoon mutta säilyuttää kaiken kannoillani. mistä se johtuu? olenko paras vai olenko se jota tulee seurata että muut pääsevät karkuun. tahdoin olla molempia, olenko kumpakaan, jos en ketään heistä. MINÄ TIDEÄN!

MINÄ OLEN ANTTI, minä olen Antti Ala-Turkia, MINÄ OLEN LUONUT TÄMÄN AJATUKSEN JA MINÄ KUOLEN KOSKA VAIN, koska vain on hyvä kuolla

tietäisitepä, mitä on elää ja kuolla; se on kauheata, en koskaan saanut pannulla lettuja paistaa, aina joku tuli häsäämään. Olen kuollemma hyv tekemään lettuja, käyhän se noinkin. voisinpa olla hyvä jossain tärkemmässä asiassa noi viettää tylsää lettupannuelämää ja kertoa kiakikille kuinka kaikki on kunnossa kun jotain puuttuu: hauskaa elämää kaikille kaikille jotka ton tajusi; miä sentään raksstin jotain loppuun asti ja olisin halunnut lapsenkin, mutta kaikki rakkaudet eivät lopu, tai päädy siihen.

minä olin anttien ala-turkia, minulla olisi ollut hurmaavia geenejä sille vähälle ihmisiten elämälle tässä avaruudessa, mutta vuttuako siita kun se olisi kuitenkin jäänyt niin vähäiseksi. miä vaan itken, ja nauran surusta. mutta enimmäkseni miä itkenin kun miä kaipaan ihan helvetisti sitä rakkautta mikä jäi käyttämättä enkä miä sitä osaa muille esittämällä antaa.....

jos olisi ihan pakko jotain sanoa, niin sanoisin että nyt kun siä olet muutaman lapsen theny, niin voisitko siä tulla kotiin, jos miä olen koti: sillä niin on että tässä maailmassa ei kukaan ihmisen lapsi tule elämään niin kauaa että se eläsii ihan tädhissä, mutta minä rakastan sinua tähtititietellisesti;

yksin ja omaan siinun ja miinus

kewleeko rovaniemit?

P.S. tämä on sellainen esimerkillinen rakkaus, jota pitää ja tulee harjottaa rakkauden kohdetta kohtaa, oikein nättiä ja uskollista palvontaa. joku vitun sting vai mikä vitun the police se silloin oli kun kirjotti sen oman rakkauslaulunsa on melkonen alottelija (every move you make...)
http://www.youtube.com/watch?v=TH_YbBHVF4g tEh pOlice, ekun y