IRC-Galleria

(pahoja ajatuksia ja anteekipyyntöjä niistä)

tämän taas lukevat kaikki, ja sen johdosta en apua saa ainakaan siieltä, mistä sita eniten haluasin.

minä todella sähläsin elämäni niin että lähimmainen, jolle pahaa tein, eii minulle koskaan anteksi anna. on helppo neuvoa nyt nuorempiaan että ala ja tuota, mutta kaikki, mita sanon kuulostaa vain puheelta.

jos kaksi ihmistta tämän lukee niiin tiedän että siihen se tyssäää, olipa sitten kyseessa millainen anteeksipyyntö tai avunhuutoo, kuinka originelli koskaan, mutta samalla ajattelen että että ojitainn tekemiänii asoita en voi liiiaksi anteekipyytää.

samalla voin vain kehua ystäviäni, jootka kaikessa olivat minulle niin rehellisiä. oliisiko mahdoton ajatus pyytaa sita jarin alasinta takaisin, jos muistellaan millö purusteilla sen hänelta ostin, etta säästöön vain, etta sen takaisin annan kun sellainen aika tulee. mutta eivät taida sellaset kyselyt , sellaisten esineitten kovin paljoa vastakaikua saasa, sillä jarii kai sitä eniten oodottaisiiiii ja minä olla antajana, vaikka hyvä huoli on varmaan alasimesta kannettu, niin hyvä etta haluaa omana pitää, mutta ajatellaan ihmistä, edes vävhän.

no ajatltu on, mita sitteen, mitäs möi, ja luotti minuun, oma huoo vika, kai, jos kuvittelen etta sellainen lelu on niin tärkiä ja tarpellinen niin sellaisen jostain hankin, mutta kun se ei ole se sama. siksi juuri sen haluaisin jarille antaa vaikkka kupeet oli punaisiksi maalatut. jospa oltaisiin epäitsekkäitä ja palautettaisiin se takaisin, tehäisiin yksi ihminen onnelliseksi ja itsemmekin.

onpa liikaa vaadittu, jos omin luvin minun ovien takaa vietiin tavaroita ja korusähkeesta kerrottiin sellainen valw, kun niitä nykyään ei saa edes lähttää. kuinka miä sanoisin että voisimmeko kiittaa, toisiamme ja antaa sen pois mika meille ei kuulu

anti-pantti