IRC-Galleria

[pistin musiikin sijaan, taas, elokuvan tuonne taustalle soimaan]

yskittaa niin saatanasti että vituttaa kun en osaa painaa noitä ääkköosia kun en jaksa kuormittaa konettani niin että kääntäisin ite mudletin. pitisi varmaan valittaa nille sen tekijöijllle että panee option päälle että ei tee UTM-8-koodattua merkistöä, tässä monikansallisten ja monimutkaisten mudaajien maailmassa. sillä, kyllähän (oli outo rakenne ja jatkuu) tässä, jossain, latin1, maailmassa pitiäisi koittaa pysyä kun on kyseenä tekstipeli eikä ruveta solkottamaan jotain uml8 koodauksia. ei siinä mitään.

oli kyllä hieno tilanne oivalta kuinka batissa asiat osataan kun miä ensikertaa menin ja sorvasin suomalaiselle kanavalle ääkköoria, niin tuli aika nopiasti ylläpidon taholta - toivotulta henkilölät, jos lisään - näpäytys että ei tueta mitaan UTM-8-koodausta. se pani vähkisi aikaa hiljaseksi ja tovikis tekemään sitä mitä en tiä, eli surffasin, ja löytyi siitä utm-8 se tieto että siina pakkallaillaan ascciita, muilta osin kuin on tämä 'normaali' merkistö. että minua vitutti, sen luettua selvittya ja että kun piti ajatella että pitäisi koko mudlet-paskasta tehä melkein oma käännös. vittu, kun kävi vituuttamaan koko asia lisää.

pakko lähtä pihalle kiroilemaan, niinkuin se olisi naapureitten vika tai asia edes. mutta johonkin tuon pari kuukautta (no on siitä kolme) patouman puran, mutta en battiin. se on selvä.

vituttaa, mutta se että sain tietoa asiasta ja tulin valaistuksi ei ole vitutukseni syy, sillä tekstipelien pitää olla teksitpelejä eikä muuksi muuttua, mutta tuo kaikki muu hulina niien ympärill, se vituttaa.

olenhan miäkin, salaa ajatuksilta, miettynyt ja saanut talteen ittensä scott bilasin bytekoneen määritelmät ja ne on nyt sellasella koneella, jonka virtalähe on hyytyny, levyllä, niin kuvittelen, on kaikki tallessa ja kaikki minkä jätän toteuttamatta näkee päivänvalon, sen verran miä tykkään jousiammunnan olympiakultamitalistijuoposta nimeltään tapio rautavaara ja tulkinnastaan päivänsäde ja menninkäin...mutta

suuri mutta kummittelee aina pääni päällä ja vaani minua sydänkohtauksen varjossa. saattavat jäädä minun eniten varjelemat salaisuudet sanomatta ja maailma on siitä 500vuotta tyhmempi ja hitaampi, niin vähäpätöisesti miä itestäni ajattelen ja tekojani arvosta.

mutta ja mutta, aina on noita muttia, sellasina äxinä ja öinä, joita algebrassa etitään, jos miä olen z niin miä en ole ollu sitä vertaa jälillä että olisin häntääni jahdannut.

mutta elämä tekee ihmisestä, iän myötä - vähintään - ,selvän tai enteellisen. se on karmia paikka, mitä sanotaan todellisuudeksi. miä siltä yritän aina karkuun koskaan onnistumatta, mutta monesti pelkkä yritys on antanut minulle lohun lisäksi lisäaikaa, vaan tiiä miä senkin että ei niin tapahu asiat loputtomiin. on kiire.

kiire sanoa jotain, ja puhua totta tai päästää se ilmoille, tänään ei ole sellainen päivä eikä vielä sunnuntainakaan. miä tahon nyt kaksi kirjaa takaisin, mutta en niistä nyt muuta puhu, paitsi sen että waltaria varmaankin on se mikä on noussut tärkiämmäksi...

mutta kirja ovat kirjoja, niitä kirjoitetaan aina lisää niin että niitä joskus yritetään polttamalla hävittää, mutta se homma ei toimi niin eikä ole niin yksinkertaista. pitää tappaa kirjoittaja, minua ei, vielä... syystä että...

-illiteraali paska

(ainiin, se elokuva... lost highway, sen eka repliikki david bowien musan jälkeen on toi otsake)