IRC-Galleria

[yhet on asiat ja toiset on mitä pitää sanoa, miä sen yhen ja toisen tahon miä en häpiätä piä enkä toista vähempää. niin asiani ovat ja asioitteni antamat tulevat. miä kiveen hakkan, julmaksi rupian ja julmetusti tiä, miä tee selvää siitä mikä valeeksi on kuviteltu. minua vituttaa ja kun minua viuttaa niin minä tahon puhua valeista kuin ne eis koskaan sellasia olisi olleetkaan. miä elän ja pelaan pakkasella enk tykkä dungeon siegen pakkaslumista, mutta luola lumien ja teräs jään, on sellanen paikka mihin miä ihastuin. on tullu aika ja menny. miä jos vihaa uhun miä lempeyttä puhisen. miä tahon sanoa pahaa ja hyvää ähkiä. mutta ei ole sellaisia sanoja joilla miä sanoisin että on minulla sellasiakin ystäviä. sen tekee nyt turmajuoma ja suuri uho, vähäsuisten maailmassa. miä tulen sieltä, kun tekstipelit elää ja sellanen tahon olla, mutta taholta monelta minua viha uhkaa, ei ole helppo olla ja vielä on vaikiampi elää, mutta kun on pakko ja itelläkin, niin ei ole muuta taitoa kuin kestää ja kuvitellusti yrittää}

niin menevät aika ja sopu soinnussa kuoleepi, niin tehään minusta loppu kuin kaikista muistakin. en ole enkä halua kuvitella ittiäni vähäpätösemmäksi kuin yksi toista, mutta vähii nkäy voimat ja vielä on vähemmässä se mitä sanoin uhosin. niin vähiin käyvät voimat toissa, ja niin antauvun. miä olen ilon ja surun pettämä ja miä suruun haihun. miä en voinu luottaa edes sanaan antin, joka kaimani on, mutta onko se yllätysten kumpu vai itteni luoma vale, miä valeista tykkään ja niitä rakastan tehä, mutta tahtomatta miä luon synnyinkuvia siitä kuinka lento käy ja miten sen kuvittelen.

miä. valeitten varasto ja valehtelva kungias, jos olisin. miä ihanuueen ja petokseen huoa ja lantrinki. miä elämää rakastan ja etenkin elämää valheitten. miä olen lujasit ja kovasti ja vähän oikiasti pahoillani että olen tällainen runnku, mutta miä tosiaan menin rakkauesta seksin ja ei se nyt sitä meinaa etten vielä rakastua voisi, mutta onhan tethtävä kovasti töitä että tallaiseen ja minä kaltaisesi. mutta eiköhän me jostain uusi Paula löuvetä kun miä oikein pistan kielen poskeen ja olen toisten pihalla ja kilttinä niin kuin vaatteita vaan vähän haistelen. kyllä naapurit on innoisaan että joku vielä niin ja noin, mutta minä olen tosissani. minä teen mitä vaan ja tarvittaessa haluttua hauskaa.

mutta., ei ole elämä eikä elämästä ajattelu kuviteltua hauskaa, on odotettavissa monenlaista muuta kohtelua, ja aika vähn siitä piittaan. tämä jos oli pääasia niin se riitta ja olkoon siinä. sanottua hauskaa kuvitella voi... vai miten sen joskus sanoinkaan... harmikseen ihailla, se ollut ei. mutta nyt niin ja varmana pidetään. mitäpä ihmiiset...

iänikuset..
jnejne....

P-S- on oikein hävettävä että noin puhuin ja mitä sanoin, mutta häpiä ei riitä, nyyn ylimaallinen ja niin kovasti miä vihaaan itteäni että jotenkin tulevat puheeni toeksi ja miä pahaksi muutun ja miä luulen tietäväni teiänkin että kenelle tässä ensin käypi sillä ei ole sellata tahoa joka minut pysäyttää. miä en pysähy koiriin enkä lapsiin ja se on aika kiva tunne tuntea sellaista vihaa ja inhoa, kun miä miä tiiän että se on valetta kohtaan mitä en kuvittele vaan minkä on paperille pantu. lepposasti miä lähen, mutta ruuti siinä lentää. en miä olisi Arafat jos en miä olisi ruahantahtoinen ja sen lähettiläs, mutta kun ei käy ja kun kun niin valehellaan. miä panen vaeleille lopun ja miä pelaan säkkia, vaikka en hevoista osaisi likuttaa. paula kulta, Paula kulta, pane minut sairaalaan!

no tollaset vitisit on tehtävä heti epävitseiksi näin sanomalla, mutta eikö asiat aina ole sovittavissa, puhein tai synteesillä. miä mietin ja urpoilen miä ihmettelen ja miä hauon sanottua pahaa. jonkun on kuoltava. minusta ei tule muuten mika wltaria kummempaa ja jos joku saatanan kaurismäki saa akateemikon arvon niin kyllä se vähän rupee korpeemaan.

noi kiimaset kärpäsetkin, joista en kuvia vielä ehtinyt tehä ja se onnenne olkoo. miä tosiaan näin ne miä sotkin suolaa ja sokeria kahviin ja miä kaiken join ja miä näin sen nälän, minkä miä olin piirtäny joksu 70-luvulla ennenkuin opin kirjoittamaan. se kuva minulla vielä on ja hauastuu noitten kirjojen välissä. ei ole kuaa kun näin ne, mutta nyt sanon että kuolema sille mitä olen piirtanyt tai maalannut. kuolema antti ala-Turkialle. kuolema valehtelijoille vaikka minä olisin se. kuolema ns. ihmisille.(*

miä sitte ihailen valheitten ilmentymää, vaikka se olisin minnä...

miä, miä,, miä, olenn

Antti Ala-Turkia ja häpiaksi suvulle ja iloksi ja onneksi häpiämättömille.

itke! miä sanoin ajatelleeni ja miä itkin ja kaikki itkivät kanssani silläoin kun minä nauron ja niin meistä tuli nauravia ihmisiaä, olioita olentoja entiteetteja eläväsiä ajatuksia muitten tuumia

miä elän ja siä kans, kyl' myö pärjätään.

siä ja sananlaskusi.

*)viittaus elokuvaan soderbergin exi...tai varmempi sanoa elokuvaan jennifer jason leigh, existenze, kuolema pelintekijälle