IRC-Galleria

[mutta joskus vaan ja toisilla aina niin että koko elämän ikuisen ajan kaikki käy niin ja on elettäväkin]

miä näin yhen kauhian hyvän tutun ja mahottoman ystävän terveisiä lähettäneen niin että miä vieläkin vähän ajattelen että pitäisikö vai ei ja miä laiton tuossa joku tunti takaperin vaihtaen kula shakerin sellaseen levyyn mitä miä jankutin vuonna 98 tmtms. miä en käytä musiikkia niin että se muille merkittisi mitään silloin kun miä täällä kirjottelen. miä käytän musiikkia siihen että miä saan itelleni sen mielialan, jolla miä kuvailen asioita ja ajatuksia niin että miä en nyt kiroilisi.

muut saa, miä en taho kiroillla kun soi toi cran berries, missä on se sohvankuva levyssä. en muista, vaikka sen äsken laiton masiinaan että oliko se sohva tyhjä, mutta levyn takakannessa taisi siinä istua se koko poppoo, joka on orkesteri.

miä olin tuota soitellessa pitkästä aikaa, ekaa kertaa ulkona, kulinn niin pitkää koulumatkaa että se kesti 57 minuuttia, ja minulle neuvottiin nopiampi ja mukavampikin keino, kun ajaa niin että menen bussilla teekkarikylästä ruokolahteen, vaihean siinnä metroon ja köröttelen kamppiin, jossa vaihan ratikkaan ja sillä ajelin sitte jotain hämeentietä siihe kohtaan mistä oli kävellen käytävä johonkin teollisuuskadulle vai mikä se siinä elimäenkadun tuntumassa oli ja sielä puoli nukuuksissa, mutta helvetin onnellisena norkun ja nuokun luennolla kuuntelemassa kuinka sqllää väännetään ja ohessa kertoo se äijä sellasen jutun että tieteelliseen julkasuun, vieyn artikkelin julkasu voi kestää parikin vuotta kun se tarkastetaan niin monella asiantuntijalla. silloin oli niitä aikoja ne kun miä luin vielä ite ostelemia dr. jobbsin software tools for professional programmseja ja siinä lehessä julkastiin ton linuxin dokumentaatio-rojektin (sillosen?) vetäjän gsm-gw eli kannel, mikä oli minusta niin nokkelasti nimetty että ihan siihe ihastu, vaikka meni vielä pari vuotta kun miä huomasin että miksei sitä käytetä ja miksi tehään asiat niinku niitä tehtiin.

nyt jos tuuppaat kuukeliille kyselyä niin ei ole melkein sanaakaan wirzeniuksesta jossain kannel-grouissa. miten ihailtavaa.

niin katoaa mainen kunnia että en miä jaksa teille mitään kerneliä tehä, tekisi mieli sanoa ja melkein miä niin ajattelenkin. miä luulen että miä vaan kertoilen itestäni ja käännän puheen itteeni aina kun minun pitää muista puhua ja muita muistella ja muista hyvää ajatellatai sanoa jotain kivaa, kääntää se pahaksi tehä niitä tekoja millä miä teen itestäni ruman, ja joilla miä tekoina teen itestäni vielä vihatumman.

en. en tahtoisi, enkä aio, tehä niin. en niin aina ajatella enkä enää oikein jaksaisikaan. tekisi mieli muuttua siksi iloseksi lapseksi, joka miä olin kun miä bannin otin. pitäskö tehä ne postikortit ja vaihtaa ittesä johonkin pysyvämpään kokretiaan, tulla takasin arafat serantiksi ja mennä ilmiolemaan tuonne jossa hybris on ratsuni nimi, jossa miekkani on kaulin hämähäkit silmäni, korvani kanavat, jossa olen oxyläski ja tai oraakkeli nimeltäni.

pitäsikö ruveta taas kiltikisi että saisi kilttejä lahjoja jouluksi ja tulisi kivaksi lukea ja mukavaksi muijen ajatella? pitäisikö taas tulla siksi minä synnin ja olla tovi...

ihan vaan Antti ja viihte kanssanne,
sitä varmaan pitäisi ajatella ja harkiten olla,
mutta välillä sinkiilla kun fäggis ja välillä elää kuin arafat

++Anttinne

(ja vähän sitä pekkaa, jolla on kumma hattu ja siinä kukka, ja viiminen sana varttumassa, mutta käyttämättä kun on niin nokkela että jää hitaaksi, ja sitte on hölmö kommentti sitä varten varastossa, joka tekee sen puupään, mikä ei ole esa pakarista)