IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

voi turhuuksien rovioTorstai 30.12.2010 13:07

kaiken hääräämisen jälkeen... ylipitkiksi venyneitä vuolatuksia ja jäi pois just new text document[21] kun ei ole copypaste-korttia kun sujuu toi flood ilmankin, mutta tulokset on kyllä usein juuri jotain mikä vastaa saamattomuutta. saamattomuus- jopa

koko ruusun nimi ja kaiken sen sosialistissolidarisen-utopian, jonka perustuu harakkan-diplomi-ekonomi-lenita-airisto-katainen-veljekset-häkäpälöittä bkt-antia-sisämarkkinamekanismin varaan ja koko mekanismi on tiessään, kellon ajat ei enää täsmää ja huonosta vitsistä tuli sitäkin surkiampi. voivoi viittis alkaa omia sielunpaloja alkaa poistelemaan, mutta kun tämä on tuollaisenaan vielä juuri sen vastakohta, minkä piti olla anteeksipyyntöä pyytettömimmillään, siitä pitkäveteisyys ja asiain karrttelu, ja mikä torso. sinine meni se rauhan nobeli

aasinsillat, heikoimmatkin, ja se minkä olin sanonut siksi todelliseksi pahaksi, minkä piti olla hyvää, puun takaa.i jäänyt pois ja osa kenties ikuisesti hukassa. miten se aina. sitä ajattelee että huolellisuudesta olisi pitänyt antaa ehdot. se on varmaan arvosanoista ainoa jossa minulla ei ollut kerran kiitettävää (se tuskin oli kertaakaan edes kuutta suurempi, mikä vielä tavoittelemisenarvoisenpaa), toisaalta en usko että huolellisuus, ollesaan ääripään arvosana on mainittavasti edes korjattavissa, jos sellaista hölmöyttä enää on. epätasa-arvoa-edistävää sekoilua, stainerilaista vittuilua, suorastaan luokatonta

homma olis perustunut terveydenhuollon, palokunnan, poliisin ja rosvojen tasavertaiseelle tavoitettavuudelle vääntämällä bkt-hanat kaakkoon ja vakuuttamalla lapset niin että ikkunoita helisee joka hemmetin yö.

sillee minutkin oli vakuutettu, mutta minulle kerrotiin siitä vasta jälkeenpäin, ei silloin kun minun olis pitänyt käyttää sitä ja taata kaupungin työpaikat talous sekä asuinpaikan pk-yritysten tasanen työllisyysaste niin että ei oltaisi jossain sesonkiluonteisessa allikossa, kuten turismi tai paperikone. täällä maalla ja sitte vielä toi että työstä ei verotettu aikanaa tarpeeksi kun kokoomus oli hanoissa, ihmisten kannatti tehä kahta työtä, nyt on pakko tehä, paitsi jos on it-superhessu-ja-camelbootsimies...

no, siinä nyt meni sitten kuvitellulta ärrältä ikkunat rikki mun tietokoneen ollessa työkalu eikä verkonpainona jossain metrin jäällä kun piti kaljan sijaan olla keskellä yötä puljaamassa kalaa, joulunakin...

jos nyt toi ärrä-homma meinaa vituttaa niin ei pidä. ja minkään ei pitäisi, ainakaan siis ketään tuntemaani ihmistä, tai tutun tai kaverin tuntemaa tai siis noin, onko se lähipiiri, kun siis kaverille ei saa tulla paha mieli siitäkään että sen kaverilla, jota minä en tunne on paha mieli siksi kun miä sanoin jotain. pari ylilyöntiä sielä on vielä sitäkin selkeempiä, muta kun ne on sitä juuri siksi kun ne me tiedämme. ei voi mennä muokkaamaan niin vaan kun ne pituudet on niin rajalle vedettyä että pinnakaan ei taivu. tekis mieli sotkea nyt tähän just toi hitmanin, se peli, äijän artikkeli siitä mekanismista missä se puhuu jousista ja niiden jäykkyyksistä kun se mallintaa vaatteiden lepatusta tuulessa. ja käyttää jäykkyydeltään ääretöntä jousta, kun sen ei pitäisi, kai, olla matemaattisesti se malli mikä toimii...

vahinkoja on tapahtunut tässä kuussa muutenkin, nyt vaan tein ylilyöntejä siksi, että osottaisin että ne on taas toviksi pois kehistä vaan saa nyt sitte nähä. en sano että ei ole mitään väliä kun sillä on, mutta en miä voi lähtä noita poistelemaan, jo yksin siitä syystä että jos ne on joku ehtiny lukemaan niin saan siitä sormilleni että olen poistellut. kaikkia ei voi miellyttää, mutta kun kaikkia ei tarvis, ainakaan aina, myöskään suututtaa. eteenkään nyt, joulut ja uudetvuodet ja tollaset että lähtis kaikilla mukavasti rullaamaan.

kaipa noi terveiset nyt välittyy niille keitä tässä ajattelen kun en nyt ihan niin viisaana pidä, mutta teille tietämättmille niin sitä ei koskaan tiedä. voi olla hyvinkin arka asia. ja tiedän että on, ja nyt voi syntyä käsitys että miä ottaisin jotain kantaa tai olisin jotenkin perillä

ihmisen mieli muistaa asioita niin eri tavoin, vanhoja uusia, päiviä vuosia ja joskus ei tiedä mitä muistista löytyy kun vetää sarjatulella, käyttää kymmentä hiirtä ja yhtätoista näppäintä niin varmaan osuu jo vahingossakin. on niitä arkoja paikkoja itelläkin (ja se on huolena enemmän muille kun minulle, sehän tässä huolettaa vielä potenssimerkkinä vaikka olis miten sinistä ja salmarin muotosta...)...

noh. nyt taas lähtee ylitseuvotavasti sitten niin että kohta tämäkin on jo pilkkaa ja ivaa ja suolan sirottelu tai ammentamista varmaan jo. paan itteni ulos pakkasee, mutta en paljasjaloin. koko yön hypänny vieteriukkona, välillä kirjottanu seisten, jos ei melkein jo päälläseisten kun niin päättömästi ainakni

eli ulos pakkasee ilman tupakkaa, puita saan hakea että jotain hytyliiikuntaa (tekemistä siinä jäähyllä, miä kun en ole tottunu syleksimäänkään, tai olen oppinu sen tavan aika nuorena pois että ei syleksi ulkona alvariinsa ei kävellessä eikä etenkään seisokellessa, kuolaan vaan aika vuolaasti jos nään korkokenkiä tai bootsja stetsoneita, etenkin stetsonit, sellanen john wayne -tyyppi, mut vähä enemmän sellasta entisen itä-saksan feminiiniä puolta, mihissäkin, muuten saa olla naama vaikka kuin hevosella, kunhan se peittyy stetsonilla. mul on peruukkeja, jos ei mukana niin kotona ja on sen verran pitkää tukkaa vielä että jos siinä tupakalla, jossain raflan edessä tai meikkihuoneessa, niin otetaan sakset mukaan ja pannaa multa vähä höytyvää. kyllä miä tamman astun, tai lehmän, koiriin en kosk... niin siis tota noin. miten sen nyt ottaa.

no sanotaan ninku se on. koiria miä olen yleensä potkinu tai piessyt, ne pelkää minua ja miä aistin sen. jos ei ne vaiha kaistaa niin sitte ne itkee ja vaihtaa. oikein hyvin koulutettu ja kallis ja vaarallinen koira on vielä käsittelemättä, mutta se johtuu siitä että viranomaset ei ajattele rahaa vaan sitä kuinka vaikia se on kouluttaa ja sitä että se on perhenjäsen niin ne voisi käyttää sitä virka-asemaansa väärin jos miä esim. maalaisin sefferin vaaleanpunaseksi, jollain liuottimia kestävällä maalilla, piirtäisin vielä jonkun ei ydinaseita (vai onko se nykyään peace-merkki) tai hakaristin siihe tai kirjottasin että saabismi on sairautta.

no tein mitä tein, mutta selitykset on ankarat ja niitä riittää vaikka uhattaisiin uralilla tai pakottamaan ajamaan trakotoria kesällä ja vielä keskellä peltoa missä ei kertakaikkiaan voi käydä mitään ja miä voisin melkein luvata että se on katollaan alle 5s siitä kun olen saanu virrat päälle tai uudemissa, käyntiin. melkin, voisn, mutta kun melkein on kun vetoa löisi ja miä olen edeleen siinä päätöksessä että pelaan vain pelejä joissa ei voi voittaa (ja pääsääntösesti se on tarkottanu rahapelejä, tai alunperin. kun on tullu sekin riippuvuuden alraaja rikottua). neuvoakaan ei oikein voi kun on kaiken tehny niin päin helvettiä tai tietosesti vältetty tekemästä lainkaan, se koskee sitte taas pääsäntösesti työtä, mutta lasken työksi kaikenlaisen ruumiillisen ittesä rankasemisen, mikä muistuttaa liikuntaa tai saattaa aiheuttaa painonousua, lihasmassan kasvuna tai painonlaskua rasvan määrän vähenemisenä. jos vahingossa laihtuu kun on niin kiire juomaan niin siinä kohtaa olen joustanut aika paljon vuosien...

mitä mitä, nythän tää alkaa näyttää jo joltain seurahakuilmotukselta. täähän menee reisille vaikkei pissatan. en miä tänne ole huoraaman ole tullu, halvalata kuulostankin. monen tonnin arvoset rasvat päässä, kovasti velkaa ja ulosmitattavaa. sen nyt voi huoletta sanoa. häviä kauhistus pois(gulps.

kysnien pureskelu ja puun läheisyys on kovin huonoenteinen näky. näkisitte suuni kun olen koko lopun eilistä ja alun tätä keskiviikkoa polttanu tupankia kädet varattuina, ennenkun läksin ulkoiluttamaan hiirtä (vitsinä puhuin vieväni sen pihalle ottamaan kondenssivettä ja nyt ei ole hiirtäkään, karkasi sekin)

itkisin jos vois itkeä vähän lisää mut alkaa tulla kosteusvaurioita silmäkulmaan.

meen ulos. itkee ja jäätyy, mul on aika vähäsuolasta vettä kun koitan käyttää mineraalisuo...mites sen... täs nyt kävi... no se on toi tohtori tolonen sellanen taikuri, että se myy mitä vaan. provikat on kovat. en ihmettele miten se pärjää. ihmettelen miten pärjään. velkaa jo kaikkilla ketkä on käyny meillä tuperware-kekkereissä ja lähteny mukaa toh... franchising-kalahommissa (ei arva laittaa toho tohtori ja nimi, jos se vaikka ei olekkaan oikea tohtori vaan ihan markkinointimielessä. vai onko se laki jo voimassa että vauraampaa parjaavalta menee varattomuuskin ja nopalla arvotaan ja vientiä oi olla jopa kuudensiin maihin.

köyhä ruotsiin, koyhempi eestiin hus. pietarista tulee rikkaita. kouvola on saatava sellaseen kuntoon että lappeenranta näyttää imatralta. ns. erängön-liinojan-pekkan-sen(os. frank) -malli. köyhyysraja nousee kaikissa maissa paitsi pietarissa kun se on kaupunki(valtio) - siinä vaiheessa kun kouvolan (kaupunkivaltio) kukoistaa. imatrasta tulee spartta, sen kuuli junassa jo yli kymmenen vuotta sitte. juanssa miä opin sanomaan vittu ja sen etta tupakkavaunussa viina juuaa. jos tulee poliisi, sanoo mie, vittu ja osottaa pulloa ja polttaa tupakalla kätesä niin se sopii virkavallallekin. siinä kohtaa jos se tarjoaa apua, pitää varoa ettei se tarjoa virka-apua. jos ne on tohtorin miehiä niin usein ne ens juottaa sitte veättää, tukasta, seuraavalle pihalle, vaikka olis pietarin juna. laiturilla on liuta virkavaltaa, palomiehiä tai kylän miehiä vähän koon mukaan.

toivottavasti tämä on jonkun verran ylipitkä, ettei tarvi itkeä kaiken katoamista, omaa, jos ei hölmöyttä niin urheutta.

niin sitte hommat korjaantuu että korjaamalla tuli taas lisää korjattavaa. ihan kun ohjelmoidessa. miten sitä voikin olla niin kätilö, tällä harjottelulla (ja tällä valvomisella hmm

ja silloin soi puhelin eli 1108, katoaas, kun se on tuola toisella puolella... terveisiä kuitenmkn

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.