IRC-Galleria

[sibelius, mutta vaihen sen kohta johonkin. miä aina, usein, on melkein aina, kiihytän itteni musiikilla johonkin tilaan. se ei ole psykoosi, mutta saa sitä siksi sanoa, miä tiiään vaan keinon millä miä pysyn nahoissani kun kello on paljon]

miä luotan liikaa ihmisiin, ympärilläni, ihmisiin, joita miä piän ystävinä, jotka siksi kuvittelen niiksi. minulla on varaa siihen, kaikilla ei ole. en taho sanoa kenellä ei, sen kukties tietää, mutta sanottakoon näin että en miä kavereitani valitse, vaikka käyttäytyisin mniten. ja tavallaan se on ihan kiva, kunhan minulta ei odoteta mitään. miä teen harkitsemattomasti ja olen oma itteni ja miä luulen että työ olette vuodesta 2008 saaneet seurata tappajan psykologiaa. mutta kehitystäkin on tapahtunut.

[58s sibeliuksen karelia suite, sadatta kertaa] tappaminen, jos tappamisesta puhutaan, on pako sanoa se kahdesti ettei tule typoa tapamaminen. sillä tappamisen kanssa pitää olla harkittu ja hillitty. tappaminen ei saa olla tappo vaan sen tulee olla murha. miä tykkään murhaajista, mutta se johtuu kovin pitkälle siitä että en itteni lisäksi muita tunne, enkä ole vielä sellanen, muutoin kuin mieleltäni. mutta siinä juuri se hajatus, sen tovin sekavuuen ja heteken pelontunne siitä että itelle on käymässä kehnosti, on ajatus tehä ajattelematon teko, mutta niin että toinen ei sitä koskaan muille, enää, ole tekemässä, sillä pelottelemassa. sellaisessa harhassa ja siinä luulossa, kun toinen odottaa. on nähtävissä sellainen kauneus ja oivallus että minun toivotaan tulevan murhaajamieheksi, -mieli ei riitä. ja tässä tiemme erkanee

paranoidi puolisosi seuraa sun surffaamisia tai ite keksit niitä harhaisia puheita. miä keksin nyt ja täst'edes olen tiedostamatta omat harhani, ja otan riskin että ne ei ehkä miellytä, voit tunkea tylsät veittesi itteesi ja elää nelikymppiseksi, muistele sitte mitä ihmettä olet ollut todistamassa, jos tämä on vielä yhtä ei-kaupallinen. se o nkumma että ilmasella palvelulla, joka on usein parempaa kuin sellanen missä pitää maksella ja antaa kaikenlaista tuntomerkkiä itestään ja vakuutella että puhuu vaan paskaa, ei pärjää sellaselle krääsälle, mistä pitää maksaa. melkosta huoraamista tullu tietkoneilla puljaamisesta vimosen 15v aikana

miä en ole koskaan enkä kenellekään valehellu, kun miä olen sanonut että minusta tulee kirjailija, sillä kirjailija minusta tulee. täälä on elänyt pseudonyymini, oliko sen nimi arafat, pekka, fäggis, pelko, inho, radio, tuomari, sana, sen lasku, valeeton totuus vai mitä ikinä nimimerkkejä minä olen itsestäni käyttänyt, muiden puheita toistellessa. miä en elä enkä miä ole kuollut, mutta jokin minussa kuoli vuosia sitten, kun suuniteltiin, ei ainakaan lapsia.

onnea ja hyvää elämää töissä avioliitossa, avoliitossa tai sen ulkopuolella, jonka valitsit, kerrotaam terveisiä kuin viimeistä päivää

marraskuu... eikun...marraskuu... eikun