IRC-Galleria

[oiskohan se toi sibeliuksen karelia suite intermezzo. vaan kävi tuossa tullessa niin että nakkasin kuukeliin sen haun kun on kone ja muut käyttäjät niin tukossa ja muisti loppu (tietokoneesta) niin että oli parasta ottaa uusi firefoxi ja siihen eli tähän välilehti ja nappas siihen tutun linkin alle asa & kaverit esittää via karelia. ja vaikken ole... ja nähtyäni elokuvan Slam... niin aika hauska äänimaailma ja sanatkin alussa kulkevat kivasti kohti kotiseutuani, jostain pääkaupunkisudulta kai ja ihan siltä sattumalta. sattumalla tapahtuu ja tuurilla tulee...]

vaan niin tekee mieli ja karkaa, että ei mitään rajaa. kalenterikin niin sekasin, jollain, että itku tulis jos ei olis solut siinä mallissa että, vettä kyllä mahtuu. käsky päässä käy ja kuuluu, kyllä se kriittinen massa eli kymmen litraa sinuun uppoaa. laske vaikka. jos olen joskus, en kovin kauaa sitten, painanut 147kg ja nyt olen pudottanut kilojani 20 pois, niin miksei se mahtuisi? veden tiheys on noin 1 eli litra painaa kilon, noin. noin on ja neste ei näissä olosuhteissa painu kasaan eli sen elektronit liikkuu radoillaan minä seuraan.

vänkkäsin tossa jotain neliöitä hiirellä (geometriaa aj kappaleitten suhteita tarkistellessa tuli mieleen että eikö ja voisiko ja vaihdoin ja katos vaan; hologrammissa tosiaan jokaisella pikselillä on oma kuvansa, siksi niiden taakse näkee. näin minäkin ja monttuihin laitoin vettä, niin että niistä tuli lätäköitä. lapsena patoja rakensin, aikuisena patoutumia purkaan, täälä. ja minulla oli kivaa, joka muuttui mukavaksi, mikä ei tunnu miltään.

vettä nilkkoihin ja kusta päähän, poskionteloihin paskaa. on ollu nenä - jostain, minulle, käsittämättömästä syystä - aik'ajoin niin auki että tuli oikein mieleen että ruinaisi punkteerauksen. niitä (poskiontelo-punkteeraus) minulle tehtiin joskus niin paljon ja taajaan että korva- ja nenä-vai-mikä-specialisti se oli, sanoi että yhtään punkteerausta ei enää tehdä. taisivat tahtoa varusmieslääkärit harjotella minun kolvini rustoilla sitä jalan mittasen kangen tunkemista parin millin päähän jostain silmäpohjasta. vieläkin vilisee silmäkulkmissa niin että ei tiedä onko se modeemi vai migreeni. tyydyn molempiin ja panen fahrenheittiä haaruväliin.

unhonne,
antiperspirantti

(kyllä on sanottava vähissä. näen unta pyhtakoraanista ja haaveilen elämäni oivalluksesta, joka olisi kommentti. vaan tulee se_suuri ja pakottaa uralleensitte: tee jotain järkevää ja minä yritän ja kun pitäs tehä jotain niin tulee vaan kommenttai... voi voi... tee mullekin... vetoketjuja, nyt tiedän miksi on vetoketjuja!)

p.s. kai se tuli... syödyksi... sana... sanoja saa syödä. lupaukset luulla uniksi, joita kuvaillaan kun on valvottu, ja tahto valvoa lisää. sitä, toisenlaista sitä joka pian on valloillaan. melske ja meteli, jos ei sitä ole niinä, ei ole minuakaan sinä... ...tana on vastaisen kateetin suhde viereiseen vai miten se meni. ei noita muista, ei huoli muistaa ja siinä se juuri onkin kun otetaan hypotenuusan neliöstä kulmapala, niin noi pikselit käy päälle. pakko liikuttaa hiirtä eli minä, onko minulla piirteitä pakkomielteistä vai onko tietokone taas käymässä kohteeksi inhon, vihan ja halveerauksen. se se se, tse lehämin, ptruii mansikki, ptruii, mustikki... ääniä vain vai musiikkia, korville yksinpuhuvan äänen, monotonisen elefantasticon. Ja sirkus liikkuu!