IRC-Galleria

[en tahtoisi kytkeä tuota intermezzoa tähän, mutta teen sen]

katselin äsken maantailta (kai) uusinnaksi jääneen prisman, joka käsitteli muistamista. muistaminen on minulle kaikki kaikessa. jos joku tahtoisi todella tehdä minulle pahaa, joka on vahingontekoa pysyvänä aivovammana niin erä lujimmista tempuuista olisi päästä käsiksi ja poistaa kaikki mitä olen täälä sanonut tai nähnyt sanottavan.

minä luotan ylläpitoon
varmuuskopiihin ja tallenteisiin
minä uskon ylläpidon huomaan
ja lukijoiden piittamattomuuteen
minä uskon ihmisen pohjattomaan pahuuteen
ja haluun tehdä toiselle pahaa
jne. jne.

miä painelin jotain nappaimia tuolta oma profiili
ja ne henkilöt katosi. miä en osaa käyttää tätä vempainta
aivan kuten haluaisin tai tämä ei toimi kuten toivoisin
siitä on osoituksena monta menehtynyttä merkintää
ja kopioimatonta ajatusta niin että se olisi toistettavissa
jne. jne

minä muistan kai... paavo haavikon kullervon tarinassa kullervo toteaa, minä, olen tyhmä; vähä, minulla on hyvä muisti. miä en vertaa itteäni kullervoon. teemu teki niin, mutta eri syistä. annetaan teemun olla (hän on tuntemani henkilö, josta ajattelen nykyään että tahtoisin kostaa hänelle sen että hän ei ole ollut tukemassa minua edes yhteydenpidolla, mutta te ehkä ajattelette että kuka uskaltaisikaan, koska olen tällainen, kuten olen. millainen minä sitten olisin? minun täytyy vähän kuvitella. minun täytyy kuunnella musiikkia että muistaisin tämän [välitallennus]

[OO49]

katsotaanpa millainen miä olen, tänään. minä menen nyt pois täältä ja soitan vähän musiikkia toiselle korvalle. minä olen huomannut, että se vastaa, -ajoin - toimintaa, toimintaa, jolla muistia voi narrata muistamaan vielä enemän kuin olisin halunnut kertoa, sillä minä luulen keinon kertomisen tulkittavan väärin ja vielä niin että se kostautuu, mutta otan sen riskin. minä käytän psykoosia, minä tahdon sanoa psykoosi, koska en tiedä muuta sanaa ellei sitten suggestio, jota itse ajattelen, mutta tähän liittyy lääkitys, ja siitä puhumista pelkään niin että uskon sen tabuksi.

katsotaan,
miä meiltä moi

(pidän noin kolmen tunnin paussin tässä välissä, kolme siksi että siihen mahtuu kaksi ns. unisykliä, joiden pituus on 90 min eli tuon huomioiden se aika, joka menee nukatamiseen on lisättävä, ja se aika huomioitava että minä saisin itseni heti herättyäni tänne, ja kertoisin jotain uhmakasta, joka minulla on mielessä jo, mutta estoina itsesensuuri ja tämä media. olen muuten pudottanut näitä lukijoiden ikää kahdeksastatoista kuuteen- eli järki käteen ja mulle, mäå analysoin, mutta kerron vain itsestäni ja tai siitä miltä itsessäni tunnen tai ajattelen, kuvittelun ja luullun.

en tee eroa enkä rajaa, se on minulle ehdoton sääntö, ilman sitä olisin puolueellinen, hylkiö ja rasisti)

"one more kiss dear, one more song. only this dear is good bye - elokuvata blade runner"