[no kirmasempa tästä (ed. viesti) tuonne ja on mouse on mars ja muut c64 "pilinää" muistuttavat (rondido tuosta mouse on marsista ensin niin sitten se vähän surrealistisempikin kohina voi mahdollisesti alkaa aukeilla) helinät lakanneet soimasta ja on yle aamussa mike monroe. sillehän on pakko antaa ääni, ja mietin että onko se hanoi horroksikin viiskyt ja risat kriisissä niinku simo (os. ismo) alanko elvyttämässä siekkareita, mikä olisi pyhäinhäväistys, jos moinen rinnastus katsotaan läpi sormien. onhan nimittäin niin että niin kaupallinen jätkä, noin pitkän tauon jälkeen on niin etäällä todellisesta itsestään että en tunne olevani lainkaan omalaatuinen, vaikka kuinka olisin tiedostamatta, mitä juuri nyt tekisi mieli tehdä, mutta ja kun, sensuuritta: koitanhan olla kepeä, letävä sekava ja maksiinimakasiinimainenennennenennen... sanon örf tarkoittamatta sitä tai mitään muutakaan]
ei käyny ilmi mikä oli se juttu että piti sen yhen entisen muinaisen ylen pomon pojan... mutta senhän voi aina arvata, ja tässä tapauksessa melkeinpä niin että voi olettaakin, mutta oikeastaan asia on yhdentekevä. hieman minua häiritsi niin että ajattelin että laittaisin rakkaille pahvilapuilleni muistiiin vaan muistanpa täälä kun nyt muistan. tomittaja kertoi terveisiä pianisti iiro rantalalta että jollain hanoiroksin plähpläh ja se pääsi huonosta opintomenstyksestä huolimatta musiikkilukioon, ja iirossa on sellasta positiivista auraa (no vittu karsinaa sitte) että siitä ei voi olla vihoissaan, jos kantaa on otettava, muullainen kuin katellinen. tässä kohtaa on ihailua, ja mitä tekee ylen pomon poika (entinen yle ja entinen pomo, muinainen ei tää entinen mikä rikko yleä korvaamattomasti; myyrä nimeltänsä ööh noh tiedätte kyllä tai saatte arvata, onnittelee itseään siitä että voitti syövän ja sukunimi on valmiiksi ruotsalainen, mutta kuulostaa saksalaiselta, voin elää elämäni piilo-vittuillen-kaverillisesti virtaselle, os. jari sarasvuo. noiden nimien boomiaikaan (no sanottakoon aikaan kun lama oli niin kova että oli pakko kirjotella iltapäivälehtiin vähä kevyempiä lööppejä...argh) niitä sanottiin uussuomalaisiksi sukunimiksi ja yleisintä tyyppiä edustivat nimet jotka olivat jollain tapaa venäläisperäisi. esimerkkejä annettiiin, en niitä etsi enkä käy keksimään. sukuni on tällä hetkellä jonottamassa maistraattiin (jos sellaista enää on), jotta heti aamusta saa nimen jolla pääsee pakoon minua. jos tilanne ei aiva tuo ole niin hyvä niin, vaikka se onkin merkki siitä että en ole kohdannut jotain, mitä monsteroimalla suomea voi vahingossa saada aikaan. inho on ollut tarkoitus tallentaa niin että en voi itse sitä kohdata, mutta se on tavoitettavissa niin että häpeän tunne on tuhatkertainen kun uskallan sinne kurkata.
niin se mike sanoo siis jotain eli jos olisin rytimittänyt tämän oikein ja kertonut hyvin niin se olisikin selvää ja päivänselvää, nyt se on epäolennaista, ponnetonta, turhaa ja tarpeetonta. mike elää, mike sanooo "ooooi, ole hyvä". vittu, mike isäs-poika monroe sanoo ole hyvä. helvetti. miä kun luin paavo haavikon kullervon tarinan ja tein siitä jonkun hiivatin esseen ja panin loppuun sanat että se antaa kirveen (miekan minä sanoin, siihen on ilmeinen syy, sitäkään ei ymmärretty, mutta ainahan saan selitttää), ole hyvä sanotaan silloin kun annetaan aseet pois. mike, sun piti sanoo kiitos. no, mut' toi oli vaan noita nyansseja mitä minun absoluuttinen kielikorva sanoo. se toimii mun päässä (toimii miten toimii), se mitä sanon ja miten asiani ilmaisen ei kovin usein vastaa sitä mitä olin ajatellut sanoa. siihen on syynsä, niitä on turha korjailla, vielä.
mike oli ihan ok. ei yhtään leuhka eikä ärsyttävä eikä räplänny mitään kauhean kiivaasti, miäkin olen oikiastaa kiivaampi kun mike, enkä miä tienny että mul on lähetys tänään ja aamulla, jos olisin tiennyt niin olisin valvonut vielä enemmän. mike on tottunut esiintymään pikkusen isommilla areenoilla ja rikkomaan enemmän omia luitaan. sen kaverille vielä lähetti terveisiä että sulla on niin hiton harvinaislaatunen elimistö että ei tehäkkään ohitusleikausta. sydämiä on yllin kyllin kun ei tota mallia oikein kysellä. pannaan niitä valmiiksi jo viisi, niin ei tarvi heti tulla mankumaan. no papan kohdalla homma hoitu sitte jonkun munuaisjohtimen osalta niin että osalta juuri on se sana. käsittääkseni ihminen alkaa olla aika likellä kuolemaa jos sen kusi on tummempaa kun paska ja molempia tulee ja jos ei yhtä aikaa niin kuitenkin niin että siihen tulee kiinnittäneeksi huomiota. mikä tilanteen kiireellisyys on silloin kun toinen kahest on pois pelistä ja siihen toimivaan on leikattu helsingissä pari senttiä lyhyt pätkä. no lanssi oli nopiampi kun mediheli (sehän pyörii taas mediassa ja ymmärään mylläkän, kun tämä hallitus koheltaa). pappa oli vaan tokassu että ei siinä mitään, se on sama kun autoremontissa, välillä tulee mitattua väärin ja leikattua oikein niin sitte leikataan uusi pala, paikataan tai haetaan vielä enemmän letkua. on se melko kylmähermonen heebo, mutta kun se vois kertoa noista minullekin välillä ajoissa etten itke ihan miten sattuu, tai jos niin sitten edes ajottaisin sen millon sattuu mihinkin, johonkin missä se ei haitta jnejne...
[välitallennus. ahaa. olenko taas palannut näihin. tststs]
miken jälkeen tuli joku pusailemaan jotain kakkuja, noita pullteko-ohjelmia on kai enemmän kun paratiisi ja oma loma ja huuma kova ja sitä rataa, autonkin pitää kulkea vaikkei sillä voi ajaa, hop gear, täähän onkin niittokone, viikate, joku laitto sen levysoittimeen, viksu teko mut vielä ne soittaa, kai. en minä tiedä, kuuntelen noita piliniöitä kun olen syntyny muutama transistori pässä ja niitä, mitä sanottiin putkiradioksi, niissä niitä on nähnyt ja siitä on sen verran aikaa että nyt tiedän ainakin jonkin rajan, eli matikkaa jos tarvin en kyllä opettele perkaamaan. mutta sehän tekeekin suklaata sulattaa. ja vesihauteessa (mikrokin pelaa) no kupolin jossa hautettaa tulee olla suurempi kuin kattila. öh. no, miä uskallan väittää että sukuni ansiosta miä olen varmaan syönyt jo tähän mennessä enemmän suklaakakkua kun moni elämässään näkee, ja silti en ole koskaan nähtyt itse operaatiota, mutta ei nyt tarvis ihan noin tyhmänä pitää, siä olet kuitenkin ylellä kokkamaassa, lauantaina, aika moni nukkuu vielä ne tajuaa ton ketä se kiinnostaa. miä kerron niille keitä en, tai oletan niin mutta en tee sitä tehdäkseni pahaa. kiusasin ittäni kun kauhia suklaan himo iski eikä sitä ollut jääkaapissa(kaan). sitte se sano että sitte kun ja jotain oita siis sitte kun suklaa on sulanut... no, minä kielipoliisina. korostan sitä seikka että viittaan taas absoluuttiseen kielikorvaani, se on päässäni jossa on isot transistorit enkä näe pääni sisään, tiedän miltä se näyttää kun näen putkiradioon. aavistelen että sellainen lampun näkönen lasihäkkyrä, ehjältä näyttäessään ollen aivan musta tai miltei kuitenkin, ei sinne mennä pölyjä pyyhkimään eikä minulle tulisi mieleenkään ajatella että hoonaan ja puhallan ja puhkun jostain itelleni sellasen masuunin ja pasuunan että ite miä tollaset putket puhaltelen.
sitä miettiessä muisti että se oli niin hellyttävää kun mikonkatua tietsysä kohtaa kulkiessa vihriä nainen (tyttö tai miten sen sanoo ettei unioninkadun naiset loukkaannu, anja kauranen-haagan-torilla-on-mun-patsas-snellman, naiset kävelköön pimeässä rantatietä, siellä on turvallisuuden tunne, tuo on niin monimutkainen juttu että otin sen tähän vain kuriositeettina eli jos se vastaisi jotain etäisesti aiheeseen liittyvää niin se varmaankin on minun sanomaa, mutta jos sen noin ja näin tärkeäksi näin niin siinä on varmaan jotain tekosia sillä, mitä rouva asf-kauranen on purjonnut jossain valtamediassa silloin kun miä olin vielä pieni arka ja heikko, hobbitti batissa joka ei uskaltanu kanaville kun porvoossakin pentti sano, vaikka se oli oikeastaan joku antti, kun se oli mun kaveri että hänkin tykkää freudista ja vaikka on kokki (no finnjetillä oli ihan tuurilla harjottelijana aamupuuroa keittämässä, travemundeen mennessä, reissukaverin serkku töissä ja sapuskat oli sitä luokkaa kun ne voi ravintolan keittiössä olla. tämä siksi että silverillä pyörii william-s eli näkyy olevan shakespear retold, siisti nimi, ja vammasen hyvä idis vetää macbeth michelin raflaan kun se michelin on jo lakannu olemasta. aivan mahtavia nuo. vhssäällä niin en ole kaikkia nähnyt, nyt näen ja kiitänpä jotain köyhää kaveria että on se onni että on tallennin tullu edes cd-aikakaudelle vai mikä lie minidisci. minulle uutta ja modernia). ei saa sanoa sitten kun suklaa on sulanutta (ks. yle foorum) suklaan sulettua riittää, muita versioita miettimättä. tuossahan minä olenkin se mestari, ja juuri se minä olenkin.
[välitallenteita (sitä tehdessä pankaa mieleen ylen viikolla puoleltapääivin tuleva välilevyjä, jos sitä enää tulee. on tullut muutos rutiineihini niin että en ole kuunneluut sitä kai vuoteen)]
---8<---