IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

ai ku'haistaa? (espanjalainen kysymysmerkki... kö?)

niin, siis niin kuitenkin niin että se ei sanonut no niin kun oli haaskateltavana tohmas enbusken ahkerissa pihissä ja äkäsissä syöksyissä, puuttinin kilpakosijaksiko se meni sitä kuttumaan ja kuttu maan ja sano vielä perään että faroudilainen lipsaus. NO, VITTTUUU(han), NOITA KÄY! ja älykkäämmille kans, mut' ei heilutella noita yhen sortimentin sanainmuodostusmerkkejä ihan minkä tahansa sanan perään vaan sen, johon se kuuluupi ja että miä sitte kuulunkin.

no ja toisen kerran eli leikitään että nyt on kaksi ja miä kattelen akvaariota, jota ei tarvi pestä tai ainakaan siivota eli pikkupotheria. vaan jahka miä palaan niin miä vähän ja kun miä sitte ja sitte kun ja miä ihan itte: MIÄ LAINAAN, miä kirjotan sitaattia vitusti ja tungen pilikkuja jäläkikäteen sen sanan ympärille, ettäs tiiätte. ja että miä sitte survon ja tunten ja ahan ja mahan miä vähän kirjottaa semmosta lainattua sanaa että siinä on vallan tolkku, vaikka se ei liity politiikkaan. se joka on, se joka tulee, on se_suuri. oletteko - kenties, vallan - unohtaneet, että Ken on kuopattu, mutta minä muistan. asiat ovat enkä minä päästä niitä vähällä! (tästä syntyy joku filosofien käyttämä sana, jonkun esa saarisen, vaikka, ja vaikka se oli Nokialla nuoriso-ohjaajana ja prima-donna niin kuinkas sitten kävikään: tehtiinkö siitä nättiä animaatiota walt disney studioilla tai infected lightining and magic, vai mikä se oli, studiolla?

painan asiaa sillä villasella, joka ei nojannut mustetyynyyn ja annan infrapuna-erottelun laskea mykiöstäni numeron, joka identifioi minut siksi mikä olen. minulla on namia, mutta oikeastaan pidän vain Fazerin Sinisestä, nyt - tänään ja nyt - tyydyn itseeni ja itsekeskeisyyteeni ja siihen keskeneräiseen minään, jota leivon taikomalla esiin sitaatteja kuvittelemastani julkaisusta, jonka ajattelen tieteelliseksi julkaisuksi tietojenkäsittelyn (mutta oikeastaan tarkemmin ja paremminkin; ajatellun ja mielletyn julkaisun nimeen... kirottu puhelin torkkuhälyttää minua siitä että pitäisi pelata giana sistersiä ja katsella television akvaariosta elämää, jota minulla ei ole... kateus minussa naamioituu pätemisentarpeeksi. siksi pidän tauon ja katson akvaariota, jota ei tarvi pestä ja huuhdella.

palaan aasiaan ja torpedoin sen valaan, jota greenpeace yrittää estää harpunoimasta. minä vihaan terroristeja enemmän kuin itseäni, vaikka olen melkoinen terrorin aiheuttaja itsekin ollut, mutta vain siitä, pienestä, yksinkertaisesta syystä, joka on halu tulla alistetuksi...

ja olipa niin että kirjoitettuani jonkun pikku jutun ja valitellessani siinä kaikenlaista mitä vain voi valittaa ja syystäkin, kun olen ollut perehtymässä siihen mitä tietokoneille on tehty, ja mitä ihmiset ovat tehneet sille tiedolle, joka olisi pitänyt käyttää suunniteltaessa suorittimia... miä vähät välitän jostain matriisilaskennasta matemaattisina malleina, mutta miä pistelen noita pikseletiä päälle intuitiöillä niinkun horatio goes skiing vai olikos se horatio se horatio jolla olikin käwessä olevan porkan sijaan kävelykeppi eli cane, vähä niinkus kitisen kane, se kanafarmari ja lihava jätkä, joka jahattii pois ameriikkalaisen unelman maasta kun kävi lehtimogulin kimpuun salaa studiossa. miä ihan vaan vaatimattomuuttani vertaan itteäni tähän tekstiin, johon on ympätty noita suurien ja kunnioitetttavien ihmisien nimiä kun miä olen tuumaillu, kans', että kolmiosta tulee helposti pyramidi. siitä viis ja aasiaan taas. tämmönen, ehkä ei niin ilmiselvä eikä ehkä kovin ilmeinen johdanto nyt tuli sille että juuri, jälleen ja taas, kun kuvittelin että luulin ajatelleeni jotain omaperäistä ja esittäväni jotain omalaatuista, niin jälleen minä sain otettua käsiini jonkun dr. dobb's liitteen (sourcebook [hiring your competitor's topprogrammers: how far can you go?]) <html kukoistaa ala-arvoisen subtekstin ja -kontekstin indikointia ja pätemistä merkillisillä sanoilla: emerging trends in software technology. Object Databases.

ööh.

en tiedä miten, mutta luin koska kannessa luki Hal Hardenbergh On 3D Video, tulkitsin jotenkin asian niin että tämän ei pitäisi kuulua lehdykäisen aihepiiriin, mutta kun se niin kovasti kiinnostaa niin tulipa luettua ja tulipa vähän sellainen olo myös, että mitä jos: jossain kohtaa, ihan äsken, siis aivan juuri, jos ajatellaan että täällä internettien maailmassa asiat näyttäytyvät niin kuin kaikki tapahtuisi juuri ja juuri silloin, vaikka ajattelin tätäkin vasta nyt kun tein seuraavia sitaatteja. ja älkää nyt loukkaantuko tästä seuraavasta tekstin pihistelystä, sillä en tee sitä niin valikoiden että se palvelisi ja näyttäisi toeuttavan minun ennustust tai sanomaani sillä sanomani on vain sanomaa ei mitään messiaanista toimintaa, vaikka välillä niin kovasti toivoisinkin, KAIKEN, olevan VAIN sitä. vaan kun ei ole ja kun lehti, josta temmon pätkät on ilmestynyt lokakuussa 1997. hassua tulevaisuutta seuraa hölmöt havainnot ja niitä nyt

[tai sen jälkeen kun olen oksentanut näppöimistölle. ei tullut bigbrotheria, pyöriiikin subilla joku sekaisin marista ja voi että miä seison aina kun miä nään cameron diazin ja miä heittelen esineillä televisiota kun siellä on ben stiller. VITTU! BIGBORHER, tule APUUN! no ei se tuu eikä sen tarvi, katooooooh!

miä nappaan play ja sieltä tulee ja toivottavasti linkki seuraa kun ajattelen ja sanon tulkoon [ the fireman ja tulivivi rushes - appletree cinnabar ] ja joko alkaa tulvia tulla, tulisia puita, syksyn värisiä ja omenoita erilaisia samassa puussa, oksalla toisella? ja niin olikin.

--
-- dr. dobb's - The Games People Play - Hal W. Hardenbergh

"In June 1973, Novo airfreight delivered four boxes to my home from Wang Laboratories Inc. of Tewksbury, Massachusets. These four boxes contained the monitor and mass storeage, keyboard, CPU, and power supply of a Wang 2200 computer workstation...

Dr. n Wang invented the ferrite core memory and sold the patent to IBM. With the resulting funds, he started Wang Labs...

Wang deliberately walked away from the computer marked and focused on dedicated wordprosessing workstation instad. Wich was mistake #1.

When Dr. Wang decided to retire, Wang Labs was turned over to youthful, inexperienced management. That was mistake #2. Wang Labs slumped into an unrecoverable downturn. In February 1994, Wang's $80 million office complex in Lowell, Massachusetts (fäggis: darn is a word that deserves some explanation talkin' about... personalities... oh-o-hoo of o. You are forgiven, say?... the meaning of one game on the c sixtyfour, as it happened it still consernes (well, with my english one over me) one of the few (there are one or ma was sold for $525K (ed. i assume K being k for kilo as thoursand(s), and intet to continue as if nothing said, in commenterary meaning or purpose, specific purpose with any aim... i trust you know me. anyhow...) and anyhow the Wang 2200 was a fine computer workstation for its day. Still, yet by then... "Sic transit gloria mundi. "w/o wik i preted to be a teacher and yet I act like one, calling for: so goes the the glory and funding, or in finnnish "niinn katoaa kunnia(an) mukana(an)", mutta hommat pelaa ja arafat kirjottaa. käläläkä...

--
--

these things are in finnish nämä asiat or naemae asiaet tapahtuivat humalassa. merkkini hupenevat ja minä vertaan niitä itseeni ja huomaan etteivät ne riitä. soo, goes my mind, detoriates and becomes difffused as part of what you read and what we enjoy in my translations. I really am running out of CHARACTERS that are eight (as eight is 8 even if it's layin on side resembling infinity or infinite eternity) bits and yet I have one more key to press to emphatize the meanigless I represent :P

hehe

jopatiijoopajoo miä laitan ton dr. dobb's 1997 artikkelin sitaatit sitte jakeluun kun olen selvintä päin. tässä ultrakoomassa miä vaan valuttelen näitä kirjaimia ja teen näitä sanoja tekemättä mitään siitä, mitä tarkoitan. sillä ja sillä välillä kun miä häärään ja asciistan niin miä en koske kovin montaa enkä lyö yhtään kirjainta tahallani väärin ja typoilla on tarkotus, se pitää vaan löytää ja keksiä.

nyt on näkkärihymyä ja kahvia kattilassa, miä menen miä puren, nielen ja tulen syöneeksi ja juon hilkun kahvia ja olkaippa varovaisia kun ajattelette mitä teette tai ajatelkaa mitä ette tulleet varoneeksi kun tuli tehtyä nähyksi. näyt voi olla kivoja mutta kun näkyjen tarkoitus on olla näkyjä ei tekoja... nyt tietenkin tiämme, tai minä tiän eli teen kovan ja kauhian ja karmian suuren eron sille mitä sanon ja teen ja en tee mitään ja perun sanat joita tarkoin kirjoitin, mutta harkittuani tulen olemaan sitä mieltä että merkkiäkään en poistaisi, vaikka hävettäähän nää välillä vähän muitten lisäksi minuakin.

ei se tietenkään ole mikään ilo olla pelle ja palikka, mutta niin makaa kuin petaa ja miä olen tehnyt tämän internetin kanssa alusta loppuun, omalla kohdallani, niin kaiken että kaikki on tehtävä: hyvässä ja pahassa. vittu ja watermark, katos. hommat ei pelaa jos joku ei ylitä ja miä olen vaan yksi rima ja kun tarkemmin katsoo niin olenkin vain pieni kynnys, jonka yli kevyesti ryömii.

miä miä miä miä en ole vapahtaja enkä miä ole viisaus enkä miä ole tyhmyys tai tuuma joka muuttuu toimeksi, mutta miä kykenen hirmutekoihin, joita voivat todistaa vain... niiin. no niin ei ole mitään todistettavaa, siinähän tämän homman ydin juuri olikin.

kymmenen tuhatta merkkiä ja kuinka turhaa... se jää nähtäväksi. yksi kerta monien joukossa, mutta kuukausia jos ei aivan niin viikoissa lasken.

miämiä miä miä miämämä miä miä... mutta oikiastaan on vaan ja on vaan :P

ei sen kummempaa kuin kauhia ajatus ja älytön määrä merkkejä...

miä kerron ton tietellisen artikkelin käkimismerkityksen kun olen tolkuttoman selvinpäin. nää lauantait, kuun vaihteessa on tulleet sellaisiksi tällaisiksi joita ja joita vain voi ja voi kun sitten haluaakin... ja siinä se idea tai ainakin ilo

anti-antenneineen,
fäggigestä vähä likaa ja vähä päällekin

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.