IRC-Galleria

arafat

arafat

Pekka Puupää

Selaa blogimerkintöjä

[ kun ei käynyt (eikä käynnytkään, vileä, niin siis viileässä, mutta olen miä tuuminut sellaistakin että viileessäkin käy kun olen enmpi tottunut viiliään, näitten saaketin-hiton kokolattiamattojen kanssa eläminen on yhtä hengittämistä... muuhun oikein sitten aika ei riitäkkään, mutta näin ja sellaisina päivinä jollainen eilinen oli... niiiin niiiiiinn jean sibelius karelia suite ja intermezzo on soinut jo viisi kertaa ainakain tästä youtuben osoitteesta http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ja ainakin kymmenen menee ja alotan luupin aina tosta 88 tms sekunnin kohdalta... olen siitä joskus kauan sitten, minulle kauhean kauan vai onko se kauvan... noistakun ei suomen sanoista ymmärrä tällanen ihminen joka käyttää sanoja huvikseen ja välillä vähän muitten harmiksi ja joskus ihan kiusaksikin... mutta ja muutta ]

kattokaas kun on niin että miä olen ruvennut jo tääläkin se_suuri mua ja ite niin, mutta en siksi että häpeisin sitä mitä olen sanonut ensin ja ajatellessa jälkeenpäin kun metsästän typoja tulee minulle tunne että kaikki se poistetaaan, jos en itse tee mitään sellaista, joka on sensuuria. miä olen mielessä ollu tuosta aina tuumaillesa tallaista mieltä:

-x-x-x-x


minä olen syytänyt tuossa joku viikko sitten aikas väkevää viestiä (vähän humalassa ollessa) ja sitte ajattelin (vähän laskuhumalasas, ja kun tää mun pitkänäköisyys ja kaukokatseisuus yltää niin helventin kauas että miä just' voin kuvitella että jollain taivaankappaleella on korvat ja jos on joku kasku ollut olemassa tai olemassa edelleen edes niin että sitä kukaan enää muistaa ja jotta muistaisi tahtoisin minä sanoa että kuopiosta on muuaan eräs toinenkin ihminen vaikuttanut. siis sen työkaverini lisäksi... tai siis eräs niistä kuopiolaisista.... no kuitenkin

[ välitallennus ja huiomautus siitä että sinulla(kin) piti olla loopissa soimassa toi sibbelliuukksseenn, kato kun ei osaa, vaikka saksaa, niin voi sanoa tohon tapaan vaikka hitler kun ei ole aivan varma miten se kirjoitetaan, tai pitäisi kirjoittaa, kun taas joku voisi ajatella että miksi pitäisi kirjottaa, kun toinen voi ajatella että miksei? ja miksei, minäkin kysyisin jos jollain tavalla kyseenalaistettaisiin se, jokin, kumma oikeutus perustella tai anekdoottimaisesti, jos ei goottimaisesti (vittu, aaarhg, tota porukka ja night wiissii julkas just jonkun levyn 0000 eli 2400 eli vittu, eikä sitä sitte kuskallettu julkasta jouluaattona 0024 tai 0000 eli 2400, mutta miä en olekkaan mikään häiskä joka tahtoo myydä musaa, tai ainakaan suomalaista musaa. eli vetäkääs henkeä sillä välin kun miä laitan ton sibeliuksen u2b kareliasuittea ja intermezzo (toikin on jotain musiikin kieltä, mutta kun en minä vielä sitäkään osaa ja niitä päiviä on, jotka eivät ole naisten nimiä ja siinä toivossa voisin elää kun en usko mihinkään, uskoutuminen puolestaan tuntuu olevan sellainen etuoikeus että se ei kuulu kenellekään vaikka koskettai minuakin... mutta sellaisessa maailmassa minä eilen (meinasin ajatella sanoa tänään, ja teenkin jatkossa niin. olen eilisessä vaikka puhun tänään a perjantaina, jos tämä on torstai, olen minä taas se joku toinen oma itseni... ]

ajatelkaas että miä nukun nykyään vielä huonommin kuin ehkä kesällä, jolloin oli valoisat yöt. minä en tideä...


oooohhhhooh. yöradiosta myrskyluodon maija eli toivo kuulaa kai... paanpas kaivaen vertaistaan jostain tuubista, itseäni kosketellen...

no hyi nyt helvetti tommosta paskaa saatana... yöradiossa joku pölvästi(tär) sanoi että on se vaan yhtäaina ihan yhtä kamalan kiva toi lasse mortensorrin myrskyluodon maja (kas' kun ei baj..) noita on vääräleukoja ja sitten on niitä jotka sanoo asiat tarkottamatta niitä tai tarkottaa jotain siitä mainitsematta.

Noniinniinno. nyt teitä lähestyy jokin, mitä voisin sanoa että se on insight, ihan vaan siksi että kun joku, joka luettuaan tolkienia tulee törmänneksi kalevalaan ja samassa yhteydessä mainitaan arafat ja odysseus, se elokuvakin, jonka kubrick kuvasi ja anto clarken osallistua elokuvauskässärin kirjottmiseen, jollain tasolla, eikä ollu eka eikä viiminen kerta, muttta ja sitä rataa.

tämä vapaus, jota nyt koen ja yöradiosta soi tähän aikaan (0040) pele miljoona ja moottoritie on kuuma ja minä haluan kysyä että miksi minun pitäisi nukkua öisin kun minusta on minussa hauskaa leikkiä ajatuksella siitä kuinka naapurit kuolevat kun käsikirjoitan tekstipeliä.

maailma on tottta! lähden vaan maalle etsimään itseäni...

miä alla pilkkaan, voin sanoa, jos luet minua ensimmäistä kertaa, mutta luettuasi arvaat että en tosiaan ole sellainen, miksi minut kuvittelet - miä olen _todella sairaS ja tuosta syystä erittäin vaarallinen.se että minä olisin vaarallinen perustuu vain tuolle pellen laululle, jossa hän toistaa maailma on totta... kaivetaanpa youtobea
ja tässähän käykin nyt niin että laitankin tuon kellopeliappelsiinin.... kuvien vuoksi... :P

http://www.youtube.com/watch?v=5xdQNrk9lcI

oh, bliss. bliss and heaven...

such loving pictures....
miä jossain tekstiplissä laittelen välillä aika usein tilakuvaukseksi vivid images and liivig pictures, mutta ajattelen jotain kovin kummallista musiikkia, jota ei voi juuri silloin oikein kuvailla... se on vähän hankalaa, toisille viikonpäivillä on väri minulle kellonaika on sellaista ja minä en saisi nauttia siitä tai edes vissiin nukkua päivällä. vittu, miä..... vitttu. tollanen ajattelu just on yksi merkittävimpiä ajatuksen alotelmia sille että pitää elää jossain vitun normityhjiössä... vittu, kun saisi sen lisäksi, mistä tuli ja kenen, lisäksi edes yhden ihmisen tietämään että kaikki ei aina nuku ja miä haluan tehä vain silloin kun miä tahon levätä sen verran että voin taas elää.

vittu! menkää ja vetäkäää huomeita ja hounepölyjä. miä olen juonnut tämän syksyn kusta kissan, koiran ja eniten sitä jonka tahdon takaisin päähäni nousta. ei sienet eikä sellaiset helpot keinot anna minulle sitä mitä saavutan ankaralla valvomisella ja loppumetreillä kunnon migreenikohtaus, täysin käsittämätön, kestämätön ja järjetön stressi ja mahdoton päivämäärää. minä elän vain niin tai ainakin taas ja viimein alkaa tuntua siltä että alkaa ahistaa niin että se tuntuu.

on hiukan jotain erilaista. jotain sellaista että minä olen ajatellut että minä paljastan sen verran hankkeestani, kuin olen jo aiemminkin sanonut, ja esittänyt että olen laittanut internettiin pyrimään kaiken sen mitä olen tehnyt telnetillä tai http tai ftp... olen miä jotain osotteita ja tommosia vähän sensuroinut jo pariksi vuodeksi eteenpäin, mutta ei siellä mitään sellaista ole mikä ei päivänvaloa kestäisi, ja jos teillä tai siellä täällä tai jossain tuolla niin aika vähän miä älyän hävetä vaikka miä enenevässä määrin kadun. sen takia miä vetelenkin viimisiä täällä ja siitä saa kyrvät ja huorat kuulla ja tuntea ittensään ja kummatkin.

hommat joko pelaa tai sitte niitä juttuja kadutaan miä kerron millasia vitun rottia ja runkkuja miä olen saanut elämäni aikana katella ja kuunnella. ja sieltä löytyy ja puheet on kovat, mutta jos kerron vaan satuja niin siitä nyt tuskin on kauhiata harmia. jos jonkun lapsen kohalla kävis ilmi semmonen että syöttää lusikalla viinaa että voi lähtä baariin niin saahan sitä kuvitella. ihan niinkun miä tänään, taas, kävin tökkimässä appelsiineihin hyönteisneuloja 0.01cm eli aika ohutta tavaraa. se on siitä hassu että se tuntuu tosi vittumaiselta kun niitä on suussa monta ja osa on jo kurkussa :P

mut joo. eiköhän oteta vähän jäätelöä, mutta askarrellaan samalla sillä ajatuksella että kaikki ei voi ajatella samoin ja jotain sellaista minun pitää tehä että voisin sanoa että se tapa ja se elämä, jollaista miä olen elänyt tullakseni täksi... siis ei tarkoituksella tullakseni vaan tultuani jos alottaisin eri sanajärjestykselllä, hommat on kikkailua ja sanoilla on hemmetin hauska kuvailla kaikkea sellaistakin, jota on lukenut ehkä jostain 70-lunun kallesta. en tiedä, joku saa ajatella nyt vaikka marilyn mansonia, jos siitä saa paremmat kiksit ja jos niin sitte varmaan yksinkotona makalaykulkin ja joku vitun bilemonster voi olla just teille oikee leffa. menkää ja tulkaa mulle kylää, mutta ilman psykedelejä on turha tulla kolistelee edes naapureitten oviin, tai voisin sanoa että se on tosi vaarallista leikkiä, jos se kantautuu mun korviin ja siitä alkaa ajanlasku mulla aina siitä hetkestä kun miä tiedän että on tiedossa ja arvattavissakin että vietän yöni putkassa. sellaista vain tapahtuu, koska minulla on jokin omituinen voimakenttä vetää puoleeni ihmishenkilöitä, jotka ovat ajautumassa hankaluuksiin ja jotenkin ympärilläni asiat kovin nopeasti alkavat muistuttaa katastrofia, vaikka minä en olisi ollut muuta, saati tehnyt mitään muuta kuin ollut keskipistee... ööörf.... siis isäni talossa kai voisin sanoa... mutta kun näitä ole ja minä olen melkein yksin itseni kanssa, ajattelen vain hetkellisesti toisella lailla, mutta siihen en tuon lisäksi muuten näe kauhiaa tarvetta reikseen viittailla. asiat on ja asiat tapahtuu, jokainen fatalistikin voi sanoa ja varmaan haluaisi sanoa että kaikki asiat tapahtuu niinku pitää ja tulee ja onkin, vaikka olis koko elämänsä kädet taskussa...

tai kädet jonkun toisen taskuissa kuten renny harlin ja se lihava jätkä ja huora-laura ja pervo-mäkelä vai mikä vittu se pelle-ohjaaja on... voi jeesus... radiossa soi onneksi joku karmia johnny käteinen miä menen ja itken kun käessä valkia läikkä eikä se ole känsä, vai miten se yks insinööri mahtais laulaa, se joka kerto siitä muovikassista jossa hölskeen kuuluessakaan ei ole vatupassi.... noita on ja on noitakin :P

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.