IRC-Galleria

[ en nyt keksi mitään musiikkia tähän, jotain semmosta missä ei ole sanoja tai mikä ei ole kovin melodinenkaan, ettei se häiritse lukemista - sibelius ja ristilukki (ei löydy, tai löytynyt joskus koskaan youtubesta niin en jaksa edes koittaaa, mutsesois nyt) ]

... nohnih. olen miä nyt sitte pessy niin pahanhajusta pyykkiä että kohta käyn kattomassa että laitanko sen saunan lauteille... ja ai, saakuri, on jääny laittamatta sauna päälle, mikä on ainoastaan hyvä kun ajattelee että noi pyykitkin on seisoneet koneessa jo sitä muutamaa tuntia ennen kahta viikkoa jo tämän pesun jäljiltä monta tuntia, ja olisi kai muutakin pestävää kuin hometta, joka on niin kovaa ongelmajätettä että ei olisi kannattanut taas sanoa omalla koneella ääneen ja näpytellen näin tiedostoon, joka on luultavasti harvemman saatavissa ja hieman sitä vähemmän luettavissa (kuvitellun ikärajan vuoksi) mikä on ja melkosta huuhaata tavallaan kun noita ikäkysymyksiä kun nyt voi nettiennetissä aina arvailla jotain epillessä ja niin tehessä jos käy niin että kohta on jo kaksi pyytä oksalla, niin silloin on syytä huutaa hauva sivulle ja kääntä selkä pyylle, mutta toisaalta olen myös samaanaikaan, kuitenkin *näknäk* pukkaa vähä paradoksia peliin mutta leikitään että se on vaan parallaksi tuossa viellä tällä hetkellä...

niin, en tiedä mistä on kyhätty semmonen sanonta kun sanotaan jotain elämän menosta tai muusta puuhasta, minkä nyt on varmasti jokainen kysyjä tiennyt jo siitä päivästä kun mennyt kysmään kylmässä suomenmaassa, ties minkä vieraan vallan alla ollaan oltu, kun vastaus on ollut jotakuinkin aika sanatarkasti - siinä murteeusvassa jossa se mieleeni jäi -näin: (kuin) jäitä poltellessa. nythän se on selvää mitä se tarkoittaa, mutta minä kun olen semmonen että en usko että kovin monessa asiassa mun pitäisi uskoa ennenkun näen, mutta sen voinkin kuraksi onnekseni, kun en hävetä vielä ymmärrä, mutta tiedän että sekin päivä pitää muistaa kun on semmonen olo että tekisi vielä mieli nuukkua vuorokausi, onhan talvikin nyt, joulu masentamassa ja se ajatus lohtuna että minulle sanoin joskus kauan kauan sitten joku sellainen ihmisen henkilö, ihan melko lähes tarkalleen näin ja sellasilla sanoilla että ei voinu muuta kun tarkottaa kun asiat näyttäytyivat, uskon ja uskon että todella niin ja vaikka olettikin ehkä jotain niin silti yllättyi, mutta minulle tärkeätä siinä yllätymisessä oli se että uskon siihen vähän myös sisältyneen pettymystä.

HIENOA että joku pettyy minuun? no, jooh. noin kun äsken sanoin niin olihan se. ja olisi se silti niin, jos olosuhteet toistuisivat, en kyllä lähe nyt kepillä jäitä tökkimään enkä keksilläkään... vaan palataanpas vielä siihen että pettymys voi tehdä iloiseksi. se voisi tapahtua niin että on kulunut vaikkapa aikaa niin että on vaikea uskoa että joku muistaisi mitenkään, vuosia olisi siis todella mennyt ja ihmisiä molemmilla siinä silmien alla tullut ja mennyt ja siitten jossain tietokonejuttuhrdelleissä törmää, hyvässä ja vähän tarkoituksella myös kun haluaisi että toi tai hän tai se hän tai hänetär tai joku ystävistään tai mitä ne ihmiset on keitä ympärillään häärää. sillä kuitenkin minulle jäi sellainen vaikutelma että minut muistettiin, ja oltiin yllättyneitä miten paljon minä olin hääräillyt sellaisten asioiden parissa että olin suututtanut joitain "työtovereitani" tai sellaisia, joiden työtoveriksi olin päässyt, pääsemässä tai koeajalla tai jotenkin niin että minäkään en voi olla väärinymärtämättä, enkä ollutkaan, yht'äkkiä se vaan oli poissa ja arvelin että moinen harmittaa niin että en ottanut asiaa puheeksi useampaan vuoteen, vähä tuli joskus lehti-ilmotuksia tai mitä ilmotuksia nyt jossain palstoilla on missä saa olla henkilökohtaista palstalla vaikka myymässä neljää käytettyä (kokoa en muista, kun en niistä ymmärtänyt silloinkaan v91-92, aika tarkkaan muistan ja vuosi siinä, marraskuussa otin lopputilin nesteen omatarvepainosta kun super-power-poliisi-rahikan-mun-entinen-mies-oli-tuo-joka-oli-radiossa-ja-sitte-vaihetaa-kanavaa-ja-valotetaan-mun-valokuvat-kello-on-tän-verran-torstaina, siis vierähtänyt jo joillain, jotka elävät todellisen kellon eivätkä todellisen kellonsa mukaan, niin niillä kellä se nyt on näin värässä kuin tämä aika, jonka esitän kun tätä kirjoitan (ja galleriaan vielä pitäs, kato tuli näköjää iteltä käsky että on pantava hymy perseeseen ja etusivu uusiks ja ne 50 lärviä joille on myönnetty joku halosen antama tunnustu: no perjantai (torstai, mut kuitenkin) 23.17.2011 05:13, neljänkymmenenviiden minuutin päästä ois oltava pysäkillä jos olis kotona, porvoossa yötä, mutta tämä yö nyt menee sitte täällä töissä kun anjalla ei ole ylitöitä tarjolla jouluruuhkaksi kenkiä myymään ja sen mikreenikin pysyy hallinnassa ihan ilman suppoja ja kahvia kestää vetää niin että miä en kerkiä keittaa siinä välissä vielä toisiakaan kun on taas satsi kuvia valottunut. pimiössähän on semmoen valokatkasija että se panee oven ulkopuolelle oranssin valon missä lie, rikun toimesta on joku dynolla vai mikä se on, kirjotettu teksti näin ylimääräset väärinkäsitykset koittaakseni eliminoida ja kun tämä internettienettin aikakausi on opettanut ihmiset vissii lukemaan just niin että isoja kirjaimia ei sitte tarvi noteerata, jos lukeekin. yleensä se on jotain vittuilua tai muuta itkua, no niin tässäkin tapauksessa PIMIÖ/KEHITTÄMÖ: VALON PALAESSA OVEA EI SAA AVATA!

vittu-saatana-perkele-vittu ei tullukkaan anja avaamaan ovea vaan lakiosaston jamppa (melkein sama nimi) pölähti sisään, kun oli pomo ohjissa, vitun viinalle haiseva pariskunta ja täällä pimiössä sitä on filmilaatikoissa niin nyt kävi sitte reippallekin tuo hassi, mutta ei se haittaa kun se osaa itekin tehä noista kuvista semmosia rasteroituja pistekimppuja että kyllä ne tunnistaa, vaikka nimi olisikin sitten lopullisessa painotuotteessa vähän väärän naaman kohdalla tai vielä ylösalaisin siinä minun kuva... noh, mitään tuollaista ei sattunut eikä tapahtunut koskaan, hommat kyllä valmistuivat aina ajoissa ja kaikki laatuvaatimukset täyttäen. Vaan oli siellä sellainen pieni hämärä työpaikka-ilmoitus mitä tuli joku iso täti (siis joku toimialasihteeri, ja tiesinhän miä että niitä ei ainakaan saa suututttaa, enkä miä sitä suututtanutkaan. enkä olis varmaan muutenkaan, mutta kun se tuli vielä niin mahottoman mukavaan aikaan juuri paikalle sinne omatarvepainoon niin minä sain vieressä ihmetellä miten kovasti se anja teki töitä minua haukkuessaan että se sihteeri-täti sitte sano kun jäätiin kahestaan että sen paikan voi laittaa uudestaan hakuun, muuta häslinkiä ollut. en kyllä viittinyt sanoa että tahoin pitää sen paikan siinä kopiokoneen vieressä niitillä seinällä että jos kukaan on kiinnostunut niin saa tulla sanomaan tai kysmyään tai vaikka lipasta ne 240 vai oliko se 480 vai vaan 120 ilmotusta mitkin ympäri nesteettä (ja pohjoimaita) piti panna hakuun. miä kyllä sanoin että vähä jääny vissii sen takia kun se on mun entinen työpaikka, tai olihan se mun vieläkin, miähän olin vaan painajaharjottelijana, ja vuoden päästä olis voinu joku tulla sanomaan että meni kolme kallista kurssia hukkaan ja vielä tuli ostettua rikulle pari leikkikalua, mutta kun ei ne oikein osanneet miettiä sitä niin että jälki on siistimpää, nopeampaa ja halvempaa sillä a4-heidelbergin offsetti-masiinalla ja ne paremmat hommat ja sitte ne postimerkit ja lounassetelit ja sakkolaput ja muut sen semmoset mitä ei koskaan sitten tullut painettua, sellasia määriä, että pitäisi olla vissii viäläkin suu kiinni. muuten tuli kyllä tehtyä töitä paljon ja mielellään ylitöitä, oli nimittäin niin vitun juhlavaa kun sai käydä vetämässä notkian kännin ja töihi tuli nukkuu niin että ei tarvinut edes nähdä unta siitä porvoosta, aaaargh. niin se muovitethaan paikka oli semmonen että en miä sitä siksi pannu hakuun että pelkäsin omani menettävän vaan ajattelin että niin vittumaisesti minua siellä koheltiin että tehköö nyt vähän ylitöitä eli toisille vähän palkkaa ja jollekin toisille vähän päänvaivaa. semmosia kahvinlitkijöitä olivat minun vuorossa osa että miäkin ihmettelin että kuinka ne aina istuu siellä kahvihuoneessa ja juvat kahvia ja on pullo ykköstä siinä minkä pinta sille oivasti, paitsi sillä, nousee ja laskee ja aina kun kallu lähti kuselle tai tupakalle niin matti piirsi kynnellä viivan siihen etikettiinh :P

noh, mitään tollasta ei tapahtunut, kyllä se minä olin, joka narmutti sitä etikettiä kun vitutti se touhu ja omatarvepainossa sitte vähä tuli oltua ite samanlainen, mutta kun se vaan johtu siitä että hommia oli tehtävä semmosella tahilla ja semmosella hinnalla että niitä piti olla, laadun piti olla parempaa kuin ulkopuolella ja talon papereita olisi ollut erittäin höhlää lähettellä johonkin talon ulkopuoliseen firmaan jos on jostain pohjapiirustuksisa kyse vaikka, mitä ei ole vielä rakennettukaan. sitte on niinkun minulla on että on sampolta tallelokerotolkulla sitä paperia ja sälää mitä mm. tuomioja on käyny hallintoneuvoston kokouksesa lukemasa ja miä olen kuullu kaikkien portsarien hakut.... traitraitrallalllaa