IRC-Galleria

sun pituinen se ja joulu rauhasta, kysyttävää?

P.S. vitun konduktöörit vainoaa mun ja parasta ennen

Saatana kansssa....

Oli kerran tiällä
tellainen antti
sitä kyllä siellä
ihmetteli kaikki
...
--

Tulipa oltuun
ja menipä tehtyyn
sellainen asia
ja pata kattilaa soimaa
Vähän oli lunta
maassa jalanjälkiä
ihmeteltiin naapurissa
nauravia ihmisiä
Paljon näthyä vähä tehtyä
Kuivaapa suuta
sellainen jano ja lisää, vaatii
Pyytämättä saa ja vaatimalla
pääsee eroon
mistä vaan
Yksin pihalla
voi kaksin ihastella
kuinka kaunista ja
hauskaa voi
halvalla panna
Meistä tuli
mutten muista
ei huvita kuulla
mitä kuvitellaan
Sanottua hauskaa
voi surutta luulla
nauraa
Tämä kun on tässä
se juttu pyörii
Olkaa jalopuita
elävänä jää
ja kertomatta niin
Tuli muuten tultuun
ja vastanaineet
Elävänä nähkää
Antti ja sillä mentiin
--
Faust tänne ja tänään
Psykoosi448joulunylisillanpäälläjasellaisellamielenkintaallaviittaaeijuomatapojaanvoienäämuuttaakunjakunjakunjakunjakunjaviäläkunjavoisiniinvoisiniinajatellenjajatkaatypojenkanssayksilöelääjaperimäänsäjakamattavainvoiollayksilöminäenmallinaenmuittenarvosteltavaksilapsiateeseonsejageneettinenperimänielääinternetissä. "...ojentaa kirveen pojalle ja sanoo, Tee hyvin. <kumarrus><kiitos><kääntyyy ympäri><selin><selin><kävelee></end>vaimitensemniohjelmlikaamiu ja tehkäi minusta jonkun uskolahkon johtaja. miä olisin hyvä johtaja, miä en paljoa vaatisi, vaan vähän teettäisin. elettäisiin mukavasti sosialistisessa (örrrprprprörörööööööörr, minun visio) yhteiskunnassa ja se ei olisi kommunismia. minul on ihan omat jutut ja sen kyllä huomaa. tervemoro, ja anttia kanssa, vitun ennakkoluuloset setalaiset paskat. tulkaa minun sähköjunaan. miä näytän ihmeitten maailman mihin aina haluaa ja mistä koskaan ei halua pois.miäelänsielä,mutenenääinsanoisienkämiä juurikaan kuvittele että kukaan näitten juttujen perustella minua pitäisimään tulevana jack keruochina, mut' jut7ut voi olla mitä vaan. pelejä pelataan, ollaan foorumilla, ihminen ei yksilönä ole koskaan tätä ennen voinut enepää tuoda ajatuksiaan,
eilen se oli ja tänään sensuroitiiin,
esiin, ellen ole sensuroitu. miä tuppaan saamaan tapana että miä vaan olen ja lakkaan olemasta ja tuleepa vaan niin että pataan se kattila osui, vaikken oikein niin tiä. aina joku tulee minun hiekkalaatikolle ja omistaa sen vaikka lelut oli alunperin yhteisiä, ja kissan lakritsit kanssa. ei namia poskeen, ei lapsia leikkimässä kun kakku on hiekkaa. kato, tee mitä haluat, mutta älä juo tai nauti, tule mukanani ja kuvittele nauttivasi. siitä meitä kiittää nätistä ja on ryhmäteatterikin tehnyt hamletista näytelmän. jos jonkun nimi on hamlet niin onko se minun syy vai häpiä, sitä miä aina mietin kun miä häviän tai minun toimintaa ja tapaa elämässä kyseenalaistetaan<ultrahuutomerkki></ultrahuutomerkki><ultrakysymysmerkki></(Uultrakysymyhmerkki> <kapitaalijasitteihantavanmerkkejä>sellaista elämä on. yhtä vitun kosteikko,kukkula..... juhani ahoa ja vähän minua</kapitaalijasitteihantavanmerkkejä> ja katso on lehti ja television orjana kohtelen teitä kuten televisiotanikin. sellainen välillä hajoaa, kun siihen lentää tai ellei kaukosäädin hajoa ensin... elektroniikkaa, mikä voisi olla parempaa kuin elektroniikalla toimiva robotti, jossei olisi malesiaa? miä ihalilen teitä! miä en voi tuntea suurempaa kunnoitusta muita kun ittiäni kohtaan kun miä ajattelen millainen maailmasta tulee ja varasta sampo. miä ihailen ihan vitusti sitä että vakuutusyhtiän nimi on varam-sampo. miä mielestäni edustan aika hyvin tollaista "mainosmarkkina-aforismaa". minust on kiva hokea kehumielessä adidas ja olla pukematta niitä ja puhua siitä vaatho suupielissä kun känissä ihmettelen sitte seuraavan kerran että mistä ne sanat tulivat ja oliko niitä. oliko jotain sanottavaa, oliko ajatuksia. se jää ja nähfään, kaskakskaks kttentlasjjsoiuashgh...hitto.



<ihan vitusti hypeperpererhumberthumbert-mediaanikotuossa ja mitä ihmellisimpiä olioita voitte ja nautittehan? sillä minä olen hauska, en vain kuvittele. tulkaa ja menkää ja miä luovutan spermaa j tulen sillee luovaksi ihmiseksi ja geeniytegologia hämmästelee näitä käsiä, mitkä eivät riitä näiden aivojen kesimiin ideoiihin ei ehdi muassa suu ja alati tulee syötettä. miä olen yksi turingin-kone ja miä miä miä miä miä.... voi kieusuds kun työ tykkäätte vaan tehoste-elokuvista ettekä tuli varmaan kolmeensataan vuoteen tajuam,aan minun neroukkuutta niin minulle on vaan kunniaksi todeta että voi kun olisin syntyn lars von trierin jälkeen. niin ei käynyt, eikä ole edes ajokorttia. on pakko tyytyä risaan ruumiiiseen (miä miåä miä miä välillä änkytän, mutta välillä mi ä ällistelen että ihminen ei erota kehoa ruumista, mutta kovin moni on varma siitä että on sielu... miä ihastelen tota teidän kuolemattomuuttanne! miä rakastan ittiäni enemmän aina!)

se on toi autmattikirjotus mikä tekee ihmisen. ei näitä muuten tulisi, sanoja tai niistä ihmisiä. mutta kun ne ite keksii ja niitten kansa vähän elää niin jää jotenkin muu ja tulee vain jutelleeksi näppäimistönsä kanssa, häpeämättömästi ajoin. mutta kun ne sanat ihan kuin tulevat itsestään kun on vielä tuo omakuva ryydittämässä niin kyllähän sitä puheenaihetta riittää.

mistäs muut buhuuu bäivägirjalleen?! vittuvasenkätinenkätilööläknentinäksenvauttuiv, katsjo ja pane meriklle sanasi panotus, sillä sinä olet lukija ja viimeinen tulkitsija! ja sitte tulee esiriippu ja viagtra ja alkoholimsi ja internetti ja rakkaus itteen ja sitte on jälellä enää talvi ja lumi ja siitten on kesät suomessa ja talvet lontoossa ja lontoon talvi ja postikortteja new yoirkista tai jostain vitun isosta vitun vitusta mihin ei pääse tälllaninen käyhä paska hevon vitullakaan, mut kivaa oli ja vielä muistaa...

vittu, miä sanoisin jos miä jotain sanoinsin niin miä alottaisin sen sanalla vittu ja sanoisin
vittu, miä olen kova sanomaan: uskaltaisinpa aloittaa, mut ei vittu ei vbittu tvittu eivuttu
vittu kanssann3e vittu ja antti ja kaikkien anttien vittu ja äiti vittu antti hakusana google hakuvitunanttiswanabwahilikilililililhalahalalalaahililililiinahkapenkkimuahalaa...

missä menee raja? mikä on kunto? miksi on sanoja ja miksi niitä ei käytetä? onko paha mieli kun ei osaa laittaa pilkkua väliin tai käyttää kanavilla huutomerkkiä? tulisiko nousta ambulanssiin jos makaa tiellä ja ambulanssi seisoo? olisiko kivaa jos miä soittaisin manummista? kuuntelisitko minua jos en puhuisi ja käskisitkö minua jos lähtisi? olisitko onnellinen jos luulisit että minulla ei ole kivaa? oletko itsesi kaltainen vai joku muu, vai joku muu, vai joku muu, vai joku muu, vai joku muu?

tämä oli hetki, hyvin nopia hetki, hitaassa mielessä ja jos luit niin luit ajatuksesi joka vei minut, ja olet oikeassa: siä olet huono ihminen kun siä ajattelet noin. sinusta ei koskaan tule mitään kun miä en tehnyt sinusta kuvaa. vitun ihmisrauniot. menkää ufoihinne ja tehää ittenne internetissä, eihä'n teitsä muuhun ole. miä halveksin teitä maan asukkaita ja olen onnellinen että puhun jotenkin kieltänne tuntosarvin. miä tunnen miltein jonkinlaista myötätuntoa teitä ihmisiä ja muitakin kohtaan kun työ voitte kuitenkin jotenkin ilmaista itteänne ja puhua itestänne vaikka teistä ei ole mihinkään ja teillä on niin vähäpätöiset keinot, siis ankaran huonot vermeet, jutteluun vai mikä vitun kommunikaatio se on mitä sanaa työ kaytätte. aika hyvin noin alkeellisilta elikoilta ja tällaisin keinoin, jos saan sanoa, pahstumattanne ja olla siten palautetta saamatta. miä en oikein ehi just nyt kun tuli kiire ja on vieläkin... ei hitto teidän örrr aaakkoimistoanne vai mikä tää on. miä(* vähän käyn kattomas doctor whota ja miä tulen takaisin toissapäivänä, jos sopii, oke?

antti pantt9i 0paskalantti

(*toim. huom. miä on kapitaaliantti, ks. wittu wikivittuperseusperskutaralla ja johan on markkinat ja marja poikineen on menettänyt neitsyytensä kun ei näy kantavan puolukkaa haaruvälissään. ei siis mikään maria, näin se menee ja kirjamet kertoo tai sitte joku ihminen hakkaa tarinan kiveen ja kaikki luulee että miä olen atzeekki, vaikka miä haen vaan duactia ja juon kahvia. mutta ei noista pidä tai tule tai edes kannatta enää murehtia. ne on sanoja ja ne on kirjoitettu. ne on tai sitten ne ei ole. se on jostain kiini jos joku on osajoukkoa tai edes tietäää mitä on joukko-oppi, niin luetaanpa vielä nämäkin sanat kun kakkussa oli jo... ohohoo. voi ja joulupiukin maa. eihän meitä punanenisiä poroja, jotka pukin lahjoja jakaessa lapsille, saa unohttaa. anthakai jäkhäläh tai sammaltakaa kanssani kun sitä pyydän.

oioi. niin hauskoi ja hupakoi hommia kaikille ketkää irccaa tai mudaa tai galleriereroituu ja ei se elämä aina ole sitä miltä muuta puhuu, mut ' ei se aina ole sitäkään miltä se itestä tuntuu. aina on jotain valopilkkuja jossain, kun vaan muistaa katella ympärilleen ja miettiä näkemäänsä tai muistella kokemaa. on meitä ja on teitä ja elämäåä joulunkin jälkeen ei se kristinusko siihen lopu aina on öööörrrrr batin yhel mörrrillä töitä ja toivottavasti se tulee ensivuonnakin

ensivuosi. uluoululuuuuuuulul., haluasin soittaa juurih nytyh kieliitoimistoon mutta kun on vaan kaksi tu ntosarvea ja pieni paniikki tuol yhes tähtijärjestelmässä mitltä sun pää näyttää niiin miä käyn sielä ja palaan asiaan.

<pre>
runojakoni

rautakin
lankana
taipuu
muoto
siis
mun

synonyymit
ranka ja ruoto
merkitys eri
tein niin

pinoni
sanoja

nomini
domino
teoria
tekoja
joskus
sanoin

rankaisin sanoin
kuinka se menisi

konsonantti kahdentui
tuumin
kuinka se kaiken teki
mitä tapahtui
kuningatar tulvien
kuin kuningas tuli
lähteissään keiken
mokoma kirjain vei

heittomerkkiä

ilman siis
siitä
sanoi viis

minä ätin
pä
minä etin

etsien meni
meni ja vei

men ja vei
jos kuulin
mitä sanoi
kolme otin

vet inte
ruotsiin
kaik men
</pre>

lähde (sua lähde kaunis katselen, kuvaasi kaunista, haistakaa nyt sammale ja uusi kuvanne kuulkaa te...)

olet vain
et mene
lähde siis

virtaat

eloisa jotenkin olet
kaunis luonasi käydä

katsomassa

jäljet ympärtiltäsi tarkastaa
lähde on
siihen voi luottaa
kävijöihin ei

lähden

huokaa

älä huoli minusta
jos et palaa
pulputtaa

tietää kyllä
jo vastauksen saadessaan

sinä et karkaa

niin
olen
lähde
siis
mene

muualta kuin muistikuvistasi
pinnaltani heti näkysi katoaa
kun saat muualla juodaksesi kuvan
koreamman kuin kumartamalla
janosi tähden veden ääreen

kaipuuni

karkasi taas
tai kaatui
vastahan me kolmesataa vuotta
yhdessä olimme
sammal peitti
sienet hajotti
ei jäänyt jälkeäkään

ajatus

jää minut peitti

uusi kuu

ivaa

vieläkö lähteillä kukaan käy edes
ennen jopa mentiin

shamaanit ja kakarat puljasivat kilvan
etenkin talvisin
voi sinua
jo lähde
surua on
mieli raskas
vaikka kuulas
kun sinua katselen

uho

taitaa olla luonto lähteen
ja uusi virta ajatus tähteen

niin

luokse sinun valon vuoksi

äärellä vielä käy hirvi ja moni muu
minkä ihminen unohtaa ja kuvittelee

vanhana tajuaa
miksi lähti
ei näy taivalla tähtiä
jotka lähteen yllä kuvansa loi

sinä kuu
tähtiä muka määräät
sinun aikasi kuluu
kuin kiertolaisten muidenkin
säntillisesti
mene pois

jää
sammal

sen alla on lähde
antaisin sen
olla
vaan

tahtoisin

nähdä lähteen
en kuvaani vain
juoda kuin eläin
palata lähteeni ääreen
jälkiä vahtia

onneksi muistan missä
ja tiedän mikä on sen

tähtikuvio

lastenallas
paikka shamaanien

sen salaan
sammal kasvaa
ja jälkikasvu
veljenpojalle
sen paljastan
uikoon siinä

itse

jos haluaa
minä en pidä kantapäästä kiinni
en akillesta tee
poika on ihminen
ja mitä vaan

titaani

nilkkani materiaali
niin olen minäkin
akilles luontoni
mikä on ja
salainen
paikka
aikaa
vain
haavoja
salaisia
paikkoja
paljasta en

pikkuhijaa
ajassa
kasvaa
sammal

muisti
katoaa

lähde ja kivi
vielä kilvoittelee
nauraa kuu kun
kivi hupenenee
lähteen peittää sammal
pilvet kuun
varjotkin katoaa

jälkiä jää tai sitten ei
kerroinpa jo kuka vahtii
kuka ne tekee
tai peittelee

Miä olin koulussa aika rottanaama. Hääräsin aina jotain omituisia pulpetti- ja tuolipinoja tms. takarivissä ja nimesin niitä joikisikin monumenteiksi, miksi mieli mielsi. Nopiasti sain luokanvalvojan, edellisen vaimo, äidinkielen eli suomenkielen opettaja hänkin ajatuksen siirtää minut eturiviin noiden vähäisten kurittomuuksien tähden. Siinä eturivissä sitten istuin TOmmin vierellä ja erään tunnin alussa alkoi tommi vähän kuin tiraamaan itkua ja minä tietysti heti kyselin että mikä on hätänä. Ei tarvinut ihmeesti tivata kun vastaus tuli että oli mennyt rannekellosta lasi rikki ja minä koitin lohduttaa että mitä tuosta kellonlasista, saa niitä uusia ja Tommi vielä jatkoi että kun isältä juuri kellon saanut ja sehän riitti minulle. Suureen ääneen huusin koko luokalle että Tommin kelloon meni hiekkaa ja muuan Katja nauroi, ja sitten koko luokka. Opettaja hyökkäsi Katjan kimpuun ja löi kirjalla silmäkulman auki. Kati juoksi kansliaan hakemaan rehtoria ja opettaja puolustautui selittämällä jotain siitä kuinka ja miksi ja miksei hän yhtään ihmettele että miehensä luopui opettajantoimesta. Tämä oppilasta lyönyt opettaja ei koskaan saanut minkäänlaista oppilaille näkyvää nuhtelua tai asiaa ei mitenkään viety esim. pahoinpitelynä eteenpäin. Ainoa seuraus oli se että minä silvoin seuraavalla tunnilla, joka oli muka uskontoa, raamatun ja kerroin diftongeista sen mikä äidinkielentunnilla jäi opettamatta. Sain kaksi tuntia jälki-istuntoa jumalanpilkasta ja vanhempani joutuivat kustantamaan raamatun hinnan oppilaitokselle. Äisinkielentunneilla sain sen jälkeen taas istua takarivissä ja rakentaa monumentteja. Minusta mikään edelläkuvatusta ei ole vieläkään hauskaa, hulllunkurista kyllä ja naurettavaa. Eikä ole paljon toimintani tai kohtelu minua kohtaan, tai Katjaakaan muuttunut. Aivan samanlaista viisitoistavuotiaan elämää ja kohtelua saa nauttia tai kärsiä, kuinka sen milloinkin mieltää... ja miä nauran ettei tarvi itkeä.

"Aamulla ovat tunteet toiset, ja aurinko antaa uudet mielialat. On kulunut jo vuosia siitä päivästä, illasta ja yöstä. Elämä on ollut enimmäkseen arkitointen iankaikkisesti yksitoikkoista kiertokulkua. Mutta silloin tällöin muistuu mieleeni tuo päivä, tuo ilta ja tuo yö. Silloin elän aina uudelleen kaikki. Ja se on minulle kuin kosteikko korvessa, niinkuin kukkula ylängön keskellä, niinkuin saari suuressa meressä. " Juhani Áho, Lastuja

toihan on oikiastaan, tunnelman pilatakseni shakespesearin jostain jutusta tämä maa, tämä kaupunki tämä katu tämä talo... tai toi taitaa oikiastaan olla canterburryn tarinoista papin tarinasta... mutta kuitenkin...

aika vähän enää kukaan tulee kirjallisuudessa omia juttuja keksimään kyllä ne on pitkään jumissa arstoteleen ja shakespearen jumittelua... se teidän onnni. VITUN PASKANAAMAT!

Tuollaiset rottaihmiset muuta ansaitsekaan.

Vittu, idiootit morottaa teitin vastapäivään.

Saarin propagandataistelun yhteydessä oli saatu ensinmmäiset kokemukeset radion käytöstä valtakunnan laajennusolitiikassa. Sudeettimaan valtaus lokakuussa 1938 oli sotilaallinen operaatio, jota propaganda tuki. Tällöin tuli ilmi enimmäinen jäjrestämätön asia: kaikki operaatota koskevat tiedot kulkivat sotavoimien päämajan (OKW) kautta, ja kesti parisen viikkoa, ennenkuin Goebbels sai tietojen kulun kontrolliinsa. Sodan aikana ristiriidat armeijan kanssa silti vielä kerran palasivat. Ne eivät kuitenkaan koskeneet ulkojmaita ja radiota vaan lähinä kotimaata ja lehdistöä. Muta Goebbels oli saanut aihetta pohtia tarkemmin radion hyväksikäyttöä seuraavien laajennusoperaatoiden yhteydessä. Hän kehitti erityisen viisiosaisen käyttösuunitelman radiota varten ja toteutti sitä seuraavina vuosina. Poliittisen sodankäyntitavan runko oli tällainen:

1. Auluksi oli luotava ystävällinen imapiiri: Saksa oli suuri, hyvä, luotettava naapurimaa, joka tahtoo pelkkää hyvää.

2. Ystävyteen liitetään kritiikki mutta ei kansaa vaan sen johtajia vastaan. Johtajien politiikkaa arvostellaan aluksi lievästi, mutta nostetaan myöhemmin tehoa aina avoimiin hyökkäyksiin saakka.

3. Korostetaan kansan tarvedtta päästä eroon kehnoista johtajista. Uhataan väkivallalla ja vaaditaan antautumista yhteisen edun nimissä.

4. Luodaan tahallinen sekasorto.

5. Miehityksen jälkeen otetaan maan radio valvontaan, mutta säilytetään entiset tutut äänet ja ohjelmatyypit, joiden avulla ylläpidetään entistä uskottavuutta.

Viikko Puolaan tuntekutumisen jälkeen Hitler saneli käskyn, josta tuli Saksan psykologisen sodankäynnin ohjenuoara: propaganda on poliittisen johdon tärkeä instrumentti edistettäessä ja vahvistettaessa voitontahtoa. Tämä saavutetaan tuhoamalla vihollisen moraali ja voitontahto.

Helge Miettunen, Musta Informaatio ISBN-951-1-02266-0
Kustannusosakeyhtiö Otavan pain9olaitokset
Keuruu 1976

Tunnin uni

Huurteiselle nurmikolle virtaa veri
kauniin värin antaa sille

vielä viisi litraa ja sitten olen
sielä minne kukaan ei seurata voi

seuraa
haluavalle
se taivas
olla voi

toivottomalle nirvana
kun viimein pääsee lepoon

maan peiton alle

saa viimein nukkua
vaikka silmin avoin

nähdä näkemättömän ja antaa
aivoille levon

kunnes herää ja huomaa
tuon kaiken kauniin olleen
harhaa tunnin unen

viilto ranteeseen onneksi
tekee siitä toden

unen uuden