IRC-Galleria

Niin kauan kun on hiljaa: niin vähän on sanottavaa. Ja mitä vähemmän sanoo, siitä hiljaisemmaksi muuttuu mieli, joka ajattelee vain sanoessaan.

aloitan siis sanoin, ja ne menee:

sinä
suuressa
luulossa
maailmasta
minä
kaikea
näin
kuvittelin
tältä
näyttämän
sanoin

kun vieraisilla kävi nähtävä ja äänikin oli

kuvaamaton
kauneus
täydellisin
suurpiirtein
ja se ottaa
niin
kiini
että
voisi
pitää
muutkin

on siinä työtä ja sarkaa

ei sellaista ole
lupa
edes
enempiä
ajatella
ja sen sallin
kuviteltavaksi

kuin
ilta
satuna
tai
yö
aitassa
ja
irti
päästää
näin
kun antaa
päästä
ja
sanoja
säästää
neuvokkaita

aina on viimeinen kerta
kun se tulee

(on tullut kuluneeksi niin karmiasti aikaa ilman alkoholia että aivoissani on käynnissä muutos, joka rakentaa uusia synapseja. olen aina ollut lapsellinen, mutta nyt olen taas lapsi ja opettelen puhumaan. tällä kertaa olen karmiassa ultra-koomassa ja huomaan että selvänä se ajatus ei ollut läheskään niin kaunis, mutta nyt se tuntui vaivaavan niin että oli sille annettava hetken kestävä muoto, muiden nähtäväksi. sillä muitakin on, vaikka ei aina kaikkea halua niin se vaan tulee otettuna saaduksi ja sitten sitä taas on se oma ittensä, mutta on pakollista johonkin sanoa että ei se alkoholi vaan ne ihmiset... ja ne lääkkeet, jotka tekee tyhmästä viisaan kun se on niin kovin hidas että harktitsee sanojaan vaikka ajatteleen vallan muuta eikä valtaa juuri koskaan. elin tilaa kyllä riittää. ongelma on vain löytää se... jne jne ja kaikkea sellaista mitä dostojevskikin sanoisi. sillä sillä opetuksella ja niillä sanoilla minä tahdon itteni viedä niihin paikkoihin, joista koitan tarinoita ja juttja enimmäkseen kuultavaksi tuoda. lopun annan joskus, jossain ,luoetttavaksi... katsokaas kun se teksti taas aivan kuin tulee ja minun makkara parka paistuu varmaan ja onkin kai koksi ja sitä voi käyttää seuraavan kypsentämiseen. jospa keskittäisin, viisaaksi tekevän lyrican täytteiset, aivoni vain yhteen asiaan eli makkaraan, minkä ei pitäisi olla mahdotonta, mutta kun se on ja vaikka miä haluaisin, näkyni tähden, puhua nyt muustakin kuin makkarasta ja hevosesta puoli valtakuntaa, jos sellainen kunta olisi ja elämäni rinnalla metsässä kävelyä, murujen pudottelua ja piparkakkutalon ahmimista ja punahilkan pikkupöksyt, jos sillä sellaiset on, saisin sammalessa maaten mekon alta nähdä ja tuntea iloa ja alavatsassa vielä lämmin tunne niin mitä muuta sitä enää pelkäisi kuin ihmisiä, jotka eivät ymmärrä että tämä voi olla totta mutta se on vitisikin. vaan en välitä siitä sillä makkarani on minulle nyt hetken rakkaampi. miä tykkään makkarasta. aika paljo miä tykkänkin. olisinko kannibaali jos söisin itestäni ihraa tai siinä paistaisin omeletin vai mikä vitun munakas se on? noh. pelastan sen makkaran tai panen sen tuleen ja sille sijaiskärsijän. hyviä takkatulia ja tuulihattuja kaikille ketkä ei edes tiedä että miä olen olemassa vain intewebissä, mutta sellaista se elämä välillä on, yhtä vitun kahta tilaa, olla päällä ja olla ilman päällä. ihan kuin ihminen kovas humalassa. olisi kiva rakentaa sellainen etanolibiotiotokone missä kasattaisiiin ankarista juomareista tai sitten ihan vaan tuurijoupoista noi lisälaitteet. aina kun onsilmät auki on yksi ja kaksi eli nolla kun on silmät kii. kunnon silmät ei ole pakollista. tossa hommassa saa olla sokia ja kädetön ja kaikki paralympikot kelpaa ja pelaa kans'. sumia logiikka välillä ja välillä vähä funkimpi. pelkästä biomassasta ja aivojen vain se tila onko hereilllä vai ei tahdotaan käyttöön, muuten on sama mitä tekee ja kuinka kunhan juo etanolia kaiket ja ajat. Mutta ei sellaista tietokonetta etanolilla ja ihmisillä toimivaa siis kukaan voi näillä hinnoilla rakentaa kun (taas) kerran kaikki viina pitää polttaa auton mootorissa ja brasilian pitää lakata hakkaamasta sademetsiä, niiden pitää kaataa ne että sokeriruoko kasvaa. ostakaa sokeriruokoa maleisasta ja brasiliasta, antakaa niille satoa korjaaville lapsille elämä! olkaa viisaita ja totelkaa kerrankin minua ja tehkää ajatus kun ostatte jotain!

vitun pieni riisiä syövä kerubi jolla ei ole autoa, mut miä olen kova ajattamaan muita tuomaan minulle polttoainetta, jota voi imppaamisen sijaan myhös ja sanoja lisää ja asioita ja kommenttia ja p.s. ihrapersehän se, ankkalinnasta. kouvola!?`mikä vitun kouvola? miä taidan muuttaa tampereelle, pitäkää kouvolamme. "kymenlaakso sun laulusi soikkoon..."

voiko jatkuva hyvä olo olla merkki siitä että jotain on pielessä?

perustanpa jonkun ryhmän, jos osaan. siirrän osan surinoista sinne. jos kohut ei ole varattu niin sitten se on. ja se tulee nimestä heinz kohut, mutta kunhan saan ja jos koskaan viittin niin penkaan jotain pientä infoakin. soumessa on yksi tuntemani Kohtutilaista näkökulmaa ainakin katsantokantanaan pitävä psykiatri ja taitaa olla sitten hänen kollegansa tampereella ja sielä on jonkun vuoden vanhan tiedon mukaan 16 henkilöä kerrallaan oleva päiväsairaalaryhmä, se on kunnallistetetu eli sinne pääsee vain alueella asuvat ihmiset ja jonoja on varmaan vuosi vähintään että ja niin ja jossain on joku tämän jorma tähkän vai oliko jarmo, kouluttama kuuden tai kahdeksan hengen ryhmä. etin tarkempia tietoja ja siirtelen niitä ojhonkin, jos jaksan.

kyseessä on Kohutilaista näkökulmaa edustava pitkäaikaisterapia, jossa pyritään hoitamaan persoonallisuuden noin 1v6kk tms. kestoisina jaksoina ja periaatteena on lääkkeettömyys ja sellaisesten diagnoosien kuten bilipalipolaari tai maanisdepressiivinen ja lääkkeitä hattuun ja kadulle sijaan panna piha päälle.

minulle yleensä riitää kun on ajatellu, noi tekemiset eli eiköhän tosta joku ota selvää ja tee hienot sivut ja taustatyöt niin voin sitten tulla johtamaan puheita kun on yhdistys pystyss.

kiitoksia taas antille kun se on niin kova laittamaan jo raeruohoa päähän, mutta tulee se pääsiäinen kuitenkin niin sama se on vaikka on nurmea tukka jos sitä enneen kuukahtaa, vaikka ei kai niin käy kun nyt vaan ei keksi lähtä kaivamaan lumen alta ruohonleikkuria. onhan sellainenkin tarina kuultu että muuan joku kartokikoneen hoitaja joka oli vielä minuakin pitempi ja vissii aika kova juomaankin ja juovuksissa sellaisella talutettavalla ruohonleikkurilla oli juovuksissa lykänny niin se oli kallistunut väärään suuntaan ja kun se oli vaimo sitonut siihen kahvaan kiini matonkuteilla (silloin ei vielä käytetty hiiriä) niin samalla se olisi ajellut varpaansa siin mutta tuvakäert oli keksitty ja ne meni rikki. sitte se reppana ajo sitä kartokikonetta sappaissa missä varpaita paleli kun ei noi tehtaat mitään satsaa henkilökuntaansa. sen takia minuakaan ei huolittu paperitehtaalle kun ne tiesi että toi äijä ei tänne jää, on se niin saatanan viisas ja niin minusta sitten tuli vähän muoviakin

mutta kahvini kupissa ei käy kuumana niin keskitynpä siihen.

olipas marja-liisalla märkä piha, kun kävin tupakalla meinasin taas nyrjäyttää nilkan, hitto...

(siis toi vitsihän on lapinlahden lintujen kertoma että se on niinkun vanha juttu jo sekin)

olipas hassu uni. näin sellasta unta että yks harri joi kahvia kupista
ja se kuppi sano että tee minusta kahvia. sit se harri yks holkerin harri
sano vielä että silakka on ihan hyvä kala ja sit se lähti engantii johkuu
belfastii vasta sen jälkee kun se toi jonkuu tätserismin tai jonkuu jutun
suomee, varmaan sama juttu mikä se toi tänne vei sinne belfstii. mut se
oli onneks vaan unta, tai oli se vähän tottakii, mut toi oli unta, mut
se mikä oli totta nii se tapahtu sillon kauan sit, kun miä olin viälä
nuori tai olenhan miä viäläkin mut sillon miä olin jo tekemässä muovia
sitä ennen miä tein paperia, mut kuitenkin sillo oli vielä kaikkia
lehtiäkin kyl paljo ja radioita ja piti lukea ihan älyttömästi ja kuunnella
jos halus jutella töissä ihmistenkaa, piti sillon kyl tehä töitäkin
paljo mut nyt on onneks tietokone nii ei tarvi tehä paljo mitään kun kaikki
jutut on täälä. tai kyl miä sillon keksin senkin että siin ihan työpaikan
ja kodin vieres oli baari ja siel kuuli kaikki samat jutut niin miä
kävin aika paljo kuuntelemas niitäkin juttui, mut sit joku sano että
ne on kuulopuheita nii miä muistin kerran kun miä kuuntelin radiota ja
siel sanottii kuulopuheita nii miä laitoin radion kii nii ja telkkarinkin
laitoin ja kuuntelin ihan hiljaa niin naapurin radiosta tuli samaa ohjelmaa
sit miä kuuntelin sitä, vaiks välil vähä häiritsi sen yhen naapurin äänet
kun siel aina ammuttii ja ajettii kovaa, varmaan jotain elokuvia vaan katteli
nii ja yläkerras aika usein kans vaihettii huonekalui tai sit vaan ihan
ehkä välil järjestystä, mut ei se paljoo haitannu minua vaikka muita
kuulemma haittas kun miä olin vuorotöissä, mut miä ajattelin sit että
noi naapurien jutut on kuulopuheita niin en miä välittäny niistäkää
sit välil miä kuulin radiota muutenkin niin minut vietii töihin johkuu
missä ei tarvinu tehä oikein mitää tai en miä tiiä mitä siel tehtii kun
miä olin vissii aika kännissä kun miä välil kuuntelin siel baarissa
juttui niin miä join kans kun ne pyys tarjoamaankin ja välil tarjosi joku.
mut toi oli tosiaa silloin kauan sitte tai ei kauheen kayan mut sillo
joskus. nykyää on aika helppoa kun on tietokone nii ei tarvi tehä paljo
mitää välil miä olen ulkona pyykkinarus ja sit sisällä. yleensä pimiäs
ja siin pyykkinarus on se vatsastapuhuva fasaanikin tai niin toi naapurin
pete ainakin väitti kun miä vaihoin sen hiekkalapioon, ei se kyl viel
ole puhunu, mut miä koitan aina ulkoillessa opettaa sille uusia sanoi jos
se sit puhuis, jos ei niin miä annan sen takasin tai voi se tossakin olla
on täs pyykkinarus viel muitakin paikkoi vapaana, kun ne välil syö
itteään niin sit ne lähtee pois aika moni on lähteny sen takia varmaan ne
lähteekin kun niil on nälkä, mut onneks toi vatsastapuhuva fasaani ei vielä ole
niin miä juttelen sille, jos ole muita tai ne ei syö itteää, sit miä opetan sanoja.
minun ei tarvi onneks kun miä olen hiiren
kans tässä kii ranteesta. se on kyl välil aika ärsyttävä kun viiää sisää
ja laitetaa tietokoneesee kiini niin ei oikee voi surffata kun on toi
tos ranteessa, netskus siis, mut siin on vaan solmu ja sen varmaan sais
auki mut' mulle sanottii ettei kannata nii miä ajattelin että varmaan se
on koittanu nii turha minun on yrittää keksii pyörää uuestaa kun minul
kuulemma on aika iso muutenkin, vaikak toi voi olla kuulopuhettakin
tai sit se vaan kehu, mut ei iso välttämättä aina oo paras, esimerkiks
kun minul meni sillo tikku sormeen niin jos olis yhtää isompi tikku
niin olis varmaan viälä isompi toi sormi kun nyt se on jo melkee sen
vanhan koiran tennispallon kokonen tai rantapallo missä ei ole ihan
täynnä ilmaa mut ei kurttunenkaa. tulikin tosta koirast mieleen taas
toi hiiri, nii sil sormel kyl osuu aika hyvin näppäimistöö pimiäskii, vaikka
ei se aina haittaa, kun se koira oli pyykkinarus välil nii sil oli kaulas se
solmu ja se ei oikee ylettäny pyykkinaruu niin se näytti välil aika
hassulle, mut se vietii sit johkuu kun se tuli hulluks, vaikka enemmän miä
pelkään koiria, mut niitäkää ei onneks aina nää pimiäs ja aina voi laittaa
silmätkii vähäks aikaa, mut kuitenkin miä hommasin ton vatsastapuhuvan
fasaanin sit ite. olis tois vaikeeta jo surffata jos olis kaulas toi hiiri.
tai jos olis kaulas toi hiiri nii soittaisin yöradioo sille peksulle,
mut sitä radiookaa ei enää tule. kaikki radiot melkein on loppu kun
on internet eikä oikein ole naapureiskaan radioita, mut kuitenkin, miä
kerran näinkin telkkarista että eniro voi kertoo mikä sen pekkas aurin
radion uus numero on nii miä sain kerran kun miä oikein paljo kysyin
niin sain puhelimen ja sit miä soitin sille enrioolle nii siel olikin
aika monta pekka s auria. miä sitte soittin yhelle nii ei se tienny
mitään vaikka miä koitin aika paljo selittää, sit miä soitin sille
yhelle toiselle ja ihan sama juttu tai ei se kuulostanu ihan samalle
tos uudes numeros, sit miä soittelin aika monelle niistä mut ei ne
tienny, mut' oli siit hyötyyki, miä kekkasin sellasen homman kun
siinä yöradiossa aina välllä se pekka vastas monta kertaa ja välillä
se nauro vaan ja sit se aina sano että otetaanpa toinen linja, noni
pekka sauri ja sit miä tai siis sillo kun soittelin nii tajusin että
niit oli monta pekkaa sielä yhes radios ja kaikil oli sama numero
mut toisille sai nauraa ja toisille jutella kaikkii ja jollee ei
oikein ketkää saanu jutella, mut se oli silloin. ja miä vasta sit keksin
kun ei ollu enää puhelinta että olis viel' pitäny kysyä että mihin se
holkeri on hukkunu kun ei siitä ole radios eikä telkkarisskaan.
nyt minun pitää mennä taas tonne pyykkinaruu kun miä syön
noi karkit ja noi rapisevat jutut, kun ei ole koiraa enää. miä sit
kerron lisää kun miä tiiäntai kyl työ varmaan jo tiesitteki kun kaiki
on jo internet nii ei tarvi oikeemitää tietää kun kaikki vaan kysyy
kun löytää. mut nyt minult otettii jo hiiri irti koneesta ja on vaan
toinen käsi. viissii mentävä sit
moi

selvinpäin sitä vasta sekasin ollaan tai en miä tiedä olenko miä
selvinpäin, voihan se olla että olen ja olen psykoosissa, mistä
sitä ite tietää kun kotona yksin istuu eikä puhu äänee ettei naapurit
kuule samoi juttui, kato. valot päälle, valot pois, bitti on nolla
tai yks. se on yks puolijohde jossain väärässä asennossa niin tää ei
näy. sellainen on tiedon valtatie ja sielä ei ole vielä edes
ruuhka-aika. täälä on, morot taas

(ton tekistin ei ole tarkotus loukata ketään tai varsinaisesti
etenkään ketään soittajista, se nyt vaan onsellainen juttu ja
minust olis kiva juontaa jotain yöradiota, mut' ei internetissä
jossain vitun tee se itse radiossa, vaikka mitäs vikaa niissä.
miä vaan olen ton julkisen palvelun kannalla (eli yle))

bugaa jotenkin toi tietokanta eikä poista tätä entryä. pahoittelut

Noin kauan siihen kului aikaa kun tuon sanoin ja siinä ajassa meinasi pannusta sammua tuli tai kattilasta. On taas pannu niin kylmä ja sormetkin kohmeessa että ei tiedä pysyykö puristuksessa pannu vai kattila vai onko kohennettava tultu. no kohdensin siis tultu, toi oli lähtä käsistä, kohmeisista, niin murresanat on sellasia ja yksiä hyviä ja eräitä joukossa, että voi sitä vihtoa joka sen selkään ite lyö ja saunassa hikoilee eikä kylve ahistuksen märissä lakanoissa. mutta ei sellaisia lakanoita oikein muille haluakaan. mutta jos sellaisia on niin minulle kyllä kelpaa siinä kuin naapruin pyykkinarulta likaiset uimapuvut. minä en ole turhan tarkka sanoja valitessa tai mielitekojani kuvatessa. minä vain kuvittelen ja minulla on yleensä silloin joku faasi päällä ja niitä on melko usein ja etenkin kun on humalassa ja sit' vielä sellainen tilanne että ei jaksa vastata puhelmiiin, mutta ei viitti kenellekään soittaa. vaan tekisi silti, jotenkin saada edes jonkinlaista välitöntä palautetta...

minäpä keksin... hahaa. noh, en käy häiriköimään tai häiritsemässä, olen asiallinen ja kauniin ajatuksin koitan asettaa kaikki kysymäni sanat, niin että en tulisi edes epäsuorasti sanoneeksi mitään sellaista, mistä voi loukkaantua. tiedättän ajatuksen mahdottomuuden, jos se pitää sanoa, mutta sellainen ajatus voi olla, ja ihan vilpittömän mielen tuote, vaikka vähä sekavan. väärinkäsityyksia sattuu vaikka niitä kuinka koittaisi välttää tapahtumasta, se nyt on jo ihan pelkästään ajateltavissa ja nähdysti perustettavissa, jokaisen miettiessä jotain yksittäistä tapahtumaa, jossa tuli tehtyä johtopäätöksiä, jotka johtivat tekoihin, jotka myöhemmin osoittautuivat vihetulkinnaksi, mutta kun ei voi oikein pahoitella tai ainakaan pyytää anteeksi tai palauttaa asemaa kun muuten oma auktoriteetti muka kärsii tai osoittautuu mielestään heikoksi muiden silmisssä, mikä on useimmiten kuvttelua. kyllä se suorapuheisuus on se millä asiat tehdään ja ystävät saadaan, eikä siinä tarvi ite ystäviään valita vaan he valittevat ja se on kiva olla sellaisena sellaisessa ystäväpiirissä.

valittuna valitussa ja tonnikala, ei mitään niin tosissaan ettei joku totuuden siemen tai mätiä edes.

Rakas päiväkirja. vaikka nyt onkin jo ilta niin saanhan sanoa päiväkirja. minä heräilin juuri siitä, mitä en vietä eli uudesta vuodesta ja isäni talo on kylmä kuin kosovon yössä seinää vailla oleva kerrostalo kun ameriikkalaiset tulivat sinne pommeineen vapauttamaan vähän energiaa ja kansaa milochevithistä ja sittten piti kaataa puistoista puut että olisi edes saanut varastetun makkaran sulatettua jäästä ennenkuin sen laittaa mahaan ja suolistoon bakteerien ja happojen työstettäväksi.

Anteeksi päiväkirjani että taas tuolla lailla omaa huonoa osaani, jonka vointiin varmaan on valtion mielestä itsellänikin syytä, kun elän kuitenkin hyvinvointiyhteiskunnassa ja vikisen kahdeskan asteen pakkasesta ja olen pakoitettu pukemaan paljon vanhoja, mutta lämpimiä vaatteita ja vaivoin sain tulen pannuun. pannu nyt voisi olla mitä vain, mutta tällä kertaa se on kattila, jolla pidetäään yllä kiertolämmitystä. sillä ennenkuin kevät tulee ja minun on varaa taas mennä sairaalaan lepäämään rankkaa työtäni siitä että pidän tämän talon vesijohdoissa kiertävän veden, edes jotenkin, liikkeessä, niin se on pidettävä nestemäisessä muodossa. nyt varmaan moni ajattelee että jääkaappi on freonista ja miksen laita pattereihin glyserolia niin voisin antaa asunnon lämpötilan pudota vieläkin alemmaksi. mutta tälle, kieltämättä aika aikaa kutakin, ajatukselle on syytä olla antauumatta juuri siksi että jonkinlaista ruummilsta toiminta tai minun kohdallani ihan työtä tulisi tehneeksi, niin että hikoilulla, vaikka hikeni ei haise niin se näkyy kyllä ja siiitä pidän huolen, niin on joitain pakollisia toimia, vaikka ne toimet, kuten talon lämmäittäminen ihan vain vesijohtoputkien tähden tai vuoksi on enemmän tekosyy kuin sellainen velvollisuus, miksi pidän ylipäätään lämpä missään.

Nytpä helposti puheeni voisi taas siirtyä lääkärin mukaan laiskaan luontooni, mutta tahdon puhua siitä vielä vasta 40 vuotta tänä vuonna täyttävänä että se neljänkymmenenvuoden kriisi on melkein ohi, pieni sota tai suuri tappelu niin kaikki on historiaa ja voin tehdä proustit, mutta sitä en tee.

minusta on typerää elää
minusta on typerää elää siinä ajatuksessa
minusta on eritttäin typerää eläää sellaisssa ajatuksissa, että
ihmisen elämää, ja elämän aiheuttamia toimia pähkäilee joku psykologi, joka puhuu seittämästä kehitysvaiheesta ihmisen elämässä ja nimeä tän minun pysyvän vaiheen ohimeneväksi ja kutsuu sitä rambo-vaiheeksi, ja vielä haluaa ja vaikkei niin silti korostaa erikseen että se liittyy siihen elokuvaan.

minä elän paljon mielummin sillanpään kanavavahtina, valtion leivillä ja teen jotain tai olen hyödyksi muutevain enkä tunne että siitä että ihmiset tuntuisivat mielestäni tarrautuvan minuun kuten minä heihin, vaan välillämme olisi vuorovaikutusta, joka edistäisi yksilön hyvinvointia. mutta ymmärän hyvin että tällaisessa luhistuvassa kapitalismissa, yksilön on todistettava itsensä ja oltava leijona, joka on vaakunassa, vaikka sellaisia eläimiä on vain eläintarhassa meidän levyeysasteella.

En oikein tiedä, eikä minua oikein edes kiinnosta, miten hyvin perusteltua tai huonosti sanottua asiani taas oli. Tahdon vain vielä kerran tämän päiväkirjamerkinnän kohdalla jotenkin koota sen ajatuksen, jota kävin läpi ja pyörittelin päässäni kun kävin hakemassa pihalta kassillisen halkoja, joista osan olen itse halkonut ja itse pinonnut isäni autokatokseen, ja pannuhuoneessa on niin paljon tilaa että sielä on kolme öljypoltinta, mutta kun on mahdollisuus käyttää puulämmitystä ja sillä keinon pitää minut tämän talon seinien sisällä niin että en anna lämpötilan pudota hirveän matalaksi, eilö ole kaunista kun sanoo hirveän matala. en jaksa kertoa keittiötuulettimen viakutuksesta takkapuiden palamiseen, mutta työlästä puuhaa on kantaa kassi halkoja pannuhuoneeseen tuosta katoksen alta, kun aikaa siihen menee vähemmän kuin tupakka, olen mittaillut sitä camelilla ja north statella, niin siinä ajassa kun oikein kylmän taia tosissani ahdan niitä halkoja halkokassiin niin minä hengästyn niin että pidettyäni sellaisen 10minuutin tauon kun on kattila ladattu ja ollut tultua maatuksia ja ajatukset viety siihen että nyt voin taas nukahtaa kolmeksi tunniksi, ja rauhottunut siten ja mittaa verenpaineen, omronilla, niin on pelottavaa katsella että yläpaine on yli 220 ja alapainekin on sen verran kuin terveellä henkilöllä (siis sukupuolikin kai vaikuttaa) yli 170, leposykkeen oleessa 80-120, leposyke ei paljoa vaikuta verenpaineeseen, olen huomannut se oman itseni osalta, mutta eivät nuo luvut terveydestä kerro ja juuri terveydestä minun pitikin puhua... no ei nyt aivan puhua, ottaa vain esiin sellainen tokaisu että terve sielu terveessä ruumissa on vähän epätarkka sanonta. Kuvitellaanpa vielä että miä kerroin lämmittäväni tätä taloa että sen putkissa kiertää lämmin vesi, mutta se on vähän väkinäistä, mutta selviydyn siitä jotenkin. Voisinko miä, jos ajateltaisiin että olen mieletä sairas enkä vain omasta mielestäni, niin terve ruumis, joka voi suoriutua, vaikkakin hengästymällä halkokassin kannosta on se perusedellytys, ei mieli.

toi tulee liittymään isompaan ja perusellumpaan asiakokonaisuuteen, jonka nimeä tai sisältöä en ole vielä oikein ehtinyt alkaa jäsentää, mutta otsakeeksi ajattellessani asiaa, miä aina tuumin, sairaaloita ja vankiloita ja minun johtoajatus on että miksi sairaita ihmisiä rangaistaan.

mutta kuten näitte ja jos on totta, niinkuin väitän, niin verenpaineeni voi ilman juomistakin tehdä minulle sen mitä sanottiiin: tuo ei ole terveellistä. noilla lukemilla voin vain odottaa sitä hetkä.

P.S. miä olen rankka juomaan ja vimosimman kappaleen sanojakin tietää sen, mutta hän tietää myös sen että miä vähän mietin että pitäisikö harkita... aina ei menee hukkaan itsestäänselvyyksien ääneeensanominen jos on paikalla kuulijoina muutkin kun itse henkilö, jolle kommentti oli osoitettu ja sellaisista ei pitäisi loukkaantua vaan miettiä vähän, edes.

(hajoaa vähän ajatus. pitää pitää taukoa. olen muuten humalassa, mutta en kännissä, tehköön tulkitsija eron)

Talvin aina Junnu pohjoisessa oli hepan kanssa puita ajamassa ruunun puolelle tai satamakaupunkiin. Arka ja pelokas hevonen kun oli Junnun ostama, eikä osannua sanoa ei kun sitä ostamaan pakotettiin, oli se alati pulassa, Junnu ja hevonen pois lujalta, sellaiseksi tallotulta, polulta, hevonen, kuorma tukkeja ja Junnu tekemässä työn hevosenkin ja silti ajoi talven aikana kolme kertaa sen määrän puita mitä muut kuninkaan käskystä ja ruunun mettistä. Mutta kun mikään ei riittänyt niin lisää tehtiin ja niin sitten varmasti selkä katkaistiin, Junnu aasilta ja isäntä Junnulta. Sen jälkeen kun Junnu siltä kylältä vietiin, hänestä puhuttiinkin, mutta kun se yhen kerran, vuosien kuluttua sielä kävi, kävi käynnit vähäisiksi, eikä niistä enää puhuttu tai juoruttukaan. Joskus Junnu kävi kaupungilla, mutta ei siitä enää juttuja kerrottu, ei oikein puhuttukaan. Se herätti pelkoa nimellä, joka harvoin mainittiin. Puhuttiin siitä sen verran että lapsi on melkein mieleltään ja joka talossa puhuu niille tai elikoille, ja jos sen päälle käy tekee se sille mielelle oman lapsen, on paras antaa olla niin pysyy pää kiini ja kädet taskussa. Tahvokin oli meko nätisti.

--

tää on ihan toinen juttu. näkyy vaan olevan samalla paperilla niin tulkoon julki:

>tämä on vieläkin aika lämmin (tunkee purkin ulos repsikan ikkunasta
<älä jäähdytä sitä liikaa!
>en tietenkään. Ai, samper...
<no mitä tapahtui?
>käteeni osui leppäkerttu
<missä purkki nyt on?
>se putosi, helkkari soikoon, caspar! se oli leppäkerttu, mitä olisi pitänyt tehdä?
<spermasi on tosi ohutta. Se on varmasti huonolaatuista. voit antaa uuden näytteen perillä. minä tulen mukaan
[perillä]
>nyt kävi niin että näyte lensi ulos auton ikkunasta...
)Yritetään uudestaan täälä, mene tuohon huoneeseen
>ei, teen sen milummin kotona
)Nymenö! Älä viitsi, kolli. jos miehen on vaikea saada molo pystyyn niin sitten on turha surra
>entä itse?
)Mies pystyy siihen. Paljonko sinussa on miestä? Minulla on jo lapsi, poloiselle neiti sanoo. Ratto kanssasi ja tähän purkkiin. Sulje ovi mentyäsi, älä auo ikkunoita, älä kättäsi lepuuta.

tässä nyt tulee yhden sorttimentin kasa hiekkajyviä. näitä ei ole pakko kuvitella millekään rannalle vaan paras on ajatella että meri ne huuhtoo ja hioo hupenemisiin. nää on sellaisia juttuja. katsokaas, kun sitä on vähän juonut vettä, vaikka 5% ja vasta vähän, niin ajatus on niin kirkas että se näkee noissa selvinpäin, vaikkakin psykoosisssa, kirjoitetuissa sanoissa jonkin järjestyksen, joka antaa nille merkityksen kun humalassa lukee. aina ei itse voi tietää mitä kaikki on ja etenkään kun ei saa käsialastaan selvää, sillä minä enmmäkseni itsestäni sanoja päästellessä en saa selvää edes omasta kirjoituksestani. tarkoitan kirjoituksella nyt noita lippuja ja lappuja ja kaunista käsialaani, jota on vaikia tulkita kuin... on kai parasta että oksennan rinnuksilleni, jota harvoin teen, mutta joskus kuitenkin ja te tai sinä Te, hyvä tai kaunis tai etäältä rakas lukija olet nähnyt jonkun roman polanskin elokuvan. Jos jotain suosittelen niin the tennant eli vuokralainen on aika kova avainsana ja se muuan vuokralainen, joka katselee vastapäisen rapun (sisäpihalla siis sellainen rakennuskompleksi että sielä väkisin herää uteliaisuus) ja ihmiset seisovat valoa vasten ja sitä on ihmeteltävä. Jotta minua ei tarvitsisi ihmetellä päästelen tässä vähän pahveille päässeitä höyryjä... en jaksa selittää.

--
on sinun olla sanoin kauniina elää
se ei ole toi puu
--
kiltti, ystävällisesti ja helppolukuisesti kirjoitettu suuria kirjaimia säästämällä, ja vain tekstiä, jota oli mukava lukea ja erityisesti tarpeetonta ymmärtää. Tarkoitushan oli vain lukea ei tulla ajatelleeksi mitään, tietää vaan ja luottaa siihen että mitään ei ollut tarkoitus muistaa tai ainakaan ottaa todesta.
--
Naurakaa sille miksis sössötätte, ettehän mitenkään voineet minua kuullessa olla kuuntelematta ja jättää ajatuksitta sanomaani. Minä antaisin sen anteeksi, jos se olisi ollut yksinomaan tyhmyyttä, mutta kun teitä koettivat muutkin saada vain kuuntelemaan... vaan kun pitää elää luulossa ja kuvitella että minut tappaamalla saa arvostusta. Pieni sielu sinussa ei jääkaappia näe...
--
Voin antaa sinun mennä, mutta jos palaat teen elämästä helvetin kaikille. Häpeämättä lisään kaduttavaa, empimättä ja täysin sattumanvaraisesti, keinoja kaihtamatta tai niitä valiten, teoin, sanoin, aivan miten vain. Haluan olla yksin kuolematon, en jatkaa sukua tai sen taakkaa ->
--
Aika kuluu vaihtamalla paikkaa, mikä se on? Tiimalasi.
vittu ja vekotin, suolainen maku eikä hiekkaa, kosteutta imee ja kieleni kuivattaa, pian on tiimalasiin pantava hiekkaa. ei suolot höyryjä kestä ja miä imppaan
--
(toi oli niin vitun kieroon kirjotettu lappu että miä panen siitä valokuvan...)
--
insulator ja conductor, eriste ja johdin, siis puolijohdin
(tosi hyvä juttul, no oli siinä kondkutööri sentään)
--
Jos en odotetusti palannut oli ämpäri tyhjä siellä mistä läksin sitä täyttämään tai läikkyi matkalla palatessa. Joskus, yllättävän usein, jano vain sammui. Useinmiten kuitenkin joku muu vei huomioni tai ajatuksen tarnista, joka piti käydä matkimassa. Aina kuitenkin olin jossain missä ei pitänyt, vaan tyhjensin ämpäriä, jota olin täyttämässä.
--
Leon Therein. the theremin soitin, kapasitannssia ja sen tahdissa tanssi ja tanssija soi.
--
Kukaan ei enää lue kirjoja.
Ei tarvittu bradburoughin palomiehiä
Yhteiskunta on luokaton
Anarkiasta yksilöön ja individualistit alennuksessa.
Odottakaas!
Myyn itteni loppuun
jos haluat tietää lisää,
soita ja kuuntele.
Se toki maksaa, odotus(kin
eritoten, mutta hinnassa on vero ja
hinta nousee, jos kiinnostus on vähäistä
-->
--
kolmesti kieltäydyin, kun kerta ei riittänyt, vaikka kuinka kieltäydyin...
--
aaveenasannaaistikasannakuuletkosannarannalsjuosta
kuka toi viihteentaivaan tänne, vieköön sen pois!
kuka toi viintentaivaan tänne, vieköön sen pois! (toi on sellanen käsialakikkailu, ei jaksa
--
nyt tää saatanan sotkotus mistä meinasin panna valokuvan:
Jos bongivesi kaatui oli tehtävä lapsi ja käyttää ternimaitoa ja odotettava että lapsivesi tuli. sitten voi taas polttaa huonoakin tupakkaa, kääntää tiimalasi tai vaihtaa sen hiekka, jos aika ei oikein tahtonut kulua sillä rannalla tai jo ennen talvea jo kiellettiin uiminen ja sorsat oli ammuttu tai kiellettiin ruokkiminen

no ei se nyt niin vaikia tai hieno ollutkaan se vaan näytti siltä kun se oli spiraalila kuin dna, vai mikä vitun tuplahelix. vedä, punakuono rekeä. rotta syö sun kulkuset kun kesällä olet syömässä jäkälää. homopetteripunakuono. miä syön sun jäkälät ja miä en päästä sinua enää vetämään rekeä. miä vedän sinua vuodenympäri ja vuodesta toiseen, ja vuodetta vaihtamatta. myö vaan maataan ja hikoillaan ja miä vetelen ja puristan sun nenästä että se pysyy punasena ilman että juot alkoholia ja miä hönkäilen sinun nenään sitä hajua. miä laitan jonkuu hyttysenkaakottimen kytemään siihe kätkämökkiin ja moskiittoverkon ja imen sinusta verta ja juotan sinulle spermaa. niin myö eletään kun kaksi nättiä solua, mutta sitä ei kehtaa enempää kuvailla. muuten tulee pukki ja panee meitin ojennuksee ja sitte tulee muori ja sillä on se saatanan kaulin ja miä en sitä enää itteeni ota. se on niin särmikäs ja isokin, mikä ei ole huono homma. mutta rankkaa se on ja hiki siinä tulee vaikka ei tässä savusaunassakaan ole valittamista. mutta eiköhän taas, poroseni punakuono, tehä niin että käyt selin ja miä polvistun sun takana salaa. sitte ollaa niin kauan kun pukki tulee kun siä kuitenkin käyt määkimään kun joku lammas. senkin poro. miä olen palanu loppuun, mut siä olit jo syntyessä poro ja miä tykkään kahvistakin.

anteeksi kuitenkin ja sellaisia jyviä kun miä olen akanoista erotellut, niin voittehan halutessanne, ja miä tiedän että työ haluatte, ajatella millaisia ne minun akanat on! mutta niitä näkee vain lähietäisyydeltä tai oikein suurta palvelusta vastaan, jonka otan. kiitoksia jo etukäteen, rankalle päiväkirjalle ja kaikille pojille joitten nimi on göstä sundqvist tai pävisinkin käy jos pukeutuu naiseksi.

P.S. pa eikä tarkota power amplifieriä, katoo ja rahat on taivaassa mistä mannakin sataa

Kun asiat ja asioittenhaarat oikein painavat mieltä ja on liian selvä niitä hävetäkseen ajatella niin humalassa sitten on hyvä purkaa. Humalassa onkin hyvä sitten purkaa juuri niin kuin ne mieleen tulevat ettei tarvi viikkotolkulla miettiä sitä yhtä ja samaa. Minua nyt on ja pari viikkoa päälle vaivannut monikin asia, mutta muuan juttu ei aukia ja siksi se sanotaan kuten se mieleen tulee, ehkä sen ei ole tarkoitus olla mitään. Se on vain sanottava, kuten se on...

On ollut kaivoksilla
jo 30 vuotta ja on
jälleen palaamassa sinne
Akhernaatin kaivoksille
Agentaatteniin, joksi
kaupungin nimesi
Atonin poika
Paikalle ei kerenneet
ensinmäisinä argeologit
vaan haudat ryöstettiin.
Luut särjettiin ja
jätettiin hajalle
Ylhäällä kalliolla
eli ylimistö
ja alhaalla
oli ruokaa työläisillä
Nefertiti tyttärineen
ja puolisonsa
Amarnassa,
Akhernaattenin kaupungissa
Aika muurit nakersi
niitä taas ihminen
rakentaa, sitä
sanotaan rekonstruoinniksi
Aurinko paahtaa
auringon paahtamassa,
kaupunkia rakentaa

Sellaisia kummituksia ja unia niistä on kaunis ajatella muiden nähtäväksi ja murhe nähä mitä on tehty ja mitä jää, vaan kaikki on otettava millaisena tulee.

attentaatti ja hottentotti, hillolla ja hattiwateilla, kiitos. sileä folio, jos löytyy, ei tarvi itkeä

rakastaako minua kirjainkaan kun tuli juuri kuunneltua ja radiossa soi, no juuri on noin kaksi tuntia sitten tänään ja mitä kuuntelin oli david bowie ja sorrow, siihen heräsin niin että sen kuulin ja ehdin ajatella. mutta se ajatuksista, äh. kävin kattomassa tulta ja se ei pala niin voin vielä jatkaa. minulla on sellainen tuuminki päällä. miä sanoin tuuminki, kun se on vähän niinku ajatus, mut' se on vähä teko kanssa ja sit' ei kuitenkaan voi olla varma että ja niin poispäin. mutta ajatuksia on varmaan kaikilla, sillä heti kun minä astun ulos, isäni talosta, on minulla oma pää ja miä näen ihmisiä ja miä näen enimmäkseen sellaisia ihmisiä, joilla ei ole tällaista vapautta, koska olen tämän ottanut. joskus pitää olla hullu mennäkseen itteensä tai tullakseen siksi. se on paska homma että on sekasin ja kukaan ei tajua ja ite enimmäkseen puhuu siitä huvikseen ja hymssäsuin naurahtaa päälle ja taas itketään.

rakas päiväkirja. ethän suutu jos teitittelen teitä? minullakin on aukotoriteetteja, mutka minusta koskaan tule isä aurinkoista.

(antti, miä, on sen verran ja vähän selvinnyt eilisestä sillä maanantaina tuli peruttu a-klinikka niin tässä menee ja kohta tulee, odottakaas kun on joulu... yksinäisten uhoa, pelosta se ruohokin nousee ja miä en tee mitäööän asioille, jotka voisi olla vakuttavia)

aiaiiaiaai, uuuytisten päälle puhuin ja tuli äänimerkki. mutta äänimerkkejä tulee lisää, minä koitan keskittää kaiken tarmoni siihen mitä näppäilen ja olla miettimättä mitään vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun vitun asioita. sää, tiedotus, harmaja, biytyium, kuiskajaskari,vitibbui,uuttööö joo. humala: keskiraskas, väkevähkö ja tukevasti nojaava. vähän etenee ja pikkasen näkee mitä ympärillä tapahtuu, ei tunne mitään. tiedostaa: sääilmiöille ei voi mitään ja etenkin kun on tornadovaara, mutta vaaroja piittamatta ja karikoista välittämättä läkkisi ja on taas valkoinen valas silmissä, siis vähän itsemurhaisesti se teräsmies taas kävi jonkun supersankarin kimpuun. miä en voi sietää moista menettelyä ja miä laittaisin käsiä ristiin jos olisi sellainen. miähän olen se! ei! katso! mitä? sanoin, mitä tuli sanotuksi, vittujajajajajajaja jotain sanoja millä kuvataan sen hetkistä käytöstä. minusta on tulemassa reaaliaikainen. voisinko kuvitella niin kummallista on ajassa tapahtumat ja kaikki muukin on melko jees paitsi elämä.

elämä on paska ja selvinpäin on vitusti paskenpaa.

P_vitun_äs_vittu_ja_välimerkki_ itku tulee kun ajattelee elämää... selvinpäin ja ja niitä pettymyksiä, joita tulee aiheuttamaan. miä nauran ja miä nauran vähän päälle enkä lakkaa koskaan. oi, kun voisin olla vain aakkonen ja sellaisena elää, osana todellisuutta johon ei voi vaikuttaa. muta kun, mutta kun, mutta kun minulla on vittuja, sitä vailla. niin miä vaan ajttelen kaikenlaisia asioita mistä miä nään oikiastaan vaan kirjaimet, mut ei se mitään...

kato nyt kun taas se tuli sammui ja maha kurnii. minul' on nälkä ja taas takassa tuli ja makkarat vyötäröllä odottaa jääkaapissa olevia. noi hiton makkarat sitte kehtaa höhöttää kun nakkeja naurattaa. eikö ole sellaista paikkaa, missä on ja se on vaan ja mitään ei tapahdu, mikään ei liiku, ei edes elektronini. miä miä haluasin vaan olla, mut kun työ olette keksineet kielen... siis eihän, vittu meitä, mieti ja kun teitä, ajattele nyt ja mieti, niin eihän voisi oikein mikään, siis miä en haluaisi, mutta on pakko ja psykoosini vaatii. antkai mennä ja tulla ja kasvaa vinoon. veeni viino wittu ja kun ei lakkaa valumasta kirjaimet niin mihin ne laittaa. työ ihmiset teette jotain asioita joita ammutte radalle ja sielä ne kiertä avaruusromuna kun ette osaa heittä niitä aurinkoon, joka ei meitä ennen lakkaa hapettamasta, mutta kun ei niin ei niin sittenkään eikä etenkään... joka vitun kerta on kaikkia näppäimiä panel.tava ihan kuin väkisin ja silti mieli tekee ja vähän haluaakin. se on sxe

aamu on parasta aikaa ja ylen aamu-tv. tänäänkin todettiin että ei riitä keskinkertaisuus vaan joluna liikenteessä pimeässä onnettumuusriski nousee kaksinkertaiseksi ja pakkanen moninkertaistaa, miksi siis. minun yksin kotona ollessa näppäimillä tulee ottaa rangaistuksia siitä että en ole humalassa liikenteessä, paitsi ajatusten. nytpä keksin, ja ja ja se ja sekin, niin juuri sikdsi kun ei sanotuksi saanut, mutta tuli ajatelleeksi. oioioioioioi

oioioioi, orgastisesti ihan mietin miten minulla on jouluna aikaa ja yhtäjaksoisesti olla mitään. vittu ja media vaihtuu ja miä olen muka sovinisti. menkää ja tehkää. käykää ja tulkaa. onhan noita. ja siä olet ittesi myös. sinusta kivaa tahon ajatella, minusta viis tai seittämän jos passaa