IRC-Galleria

niin siis ja jotakuinkin koskaan juhannusta pitäneenä niin että sitä viettäisi pitämällä ja pitäminen ei ole laatusana vaan apuverbi vissiinkai, ihan vaan ei nallepuhin ihan vaan ihan muutenvaan ihan tiedoksi tai voi se olla nallepuhin ihankin, että suomi on 'tuhansien järvien maa' on jotain adolf äähnroothin sanontoja, ja ne kuuluu sinne mistä ihaa paskoo ja se on se ihan nallepuhillakin sellainen, juttuja olomuodosta riippumatta... örf, nyt on pakko sanoa örf ja poiketa oikein asiastakin kanssa: jos aineella on kolme olomuotoa (tai mitä ne nykyään peruskoulussa opettaa), silloin kun sitä kävin niin ihme ja kumma olikin plasma, joka oli aineen neljäs olomuoto, ihan kun kaisa kettunen, joka hänenä tai sanottakoon aikalaistermein, hänettärenä puhui tarkoituksellisesti korostaen ja niin että sen toistan siksi ja sanomakseen, jonisoitunutta, aine voi olla ionisoitunutta eli siis kemiassa kun on kemiallis-fysiallisiakin ilmiöitä, niin aine voi olla neljännessä (silloisen opin ulottumaton) muodossa ionisoitunutta eli nykykielessä plasmaa, jos joku oikein innolla kiinnostuu asioista ja kattoo muutakin kun discoverya ja näin pääsenkin taas batin epäsivistvimpään entiteettiin - tällä menolla miä teen mahdottoman ja opetan teille olio-ohjelmoinnin ihan lonkalta eli jakeluautonkuljettajahan se sieltä ikkunasta kurkkii, ja olisi voinut olla viimeinen sana. vaan tällä kertaa on vaihettava otsikkoa. kun hahmo tuli ja omi (toivottavasti en sano koskaan ääneen ja vaikka niin kukapa täälä tekstipelien hahmoja tuntisi kun ei teistä kukaan edes ircaa, kunhan gallerioitte ja posaatte tai mitä senytonkaan...sulkukiiaukisuujajatkaa(vaan)(

kato vittu ja minä katoin kun ite sanoin että kato ja vieläkään en tiedä mitä otsikossa lukee. joku on taas käynyt päiväkirjallani, aivan kuin salaa, kuten varkaissa pitäisi, mutta nykyajan varkaat on sellaista laatua ensinnäkin ja lujinkia sitten, että kun ne tulee pyydettynä sisään tai luulee jonkun puhelinvastaajaviestin olevan juuri heille osoitettu kun se on jollekin vitun torpedoille, joita ammuttiin toisessa maa ilman sotaa numero I (troomalainen i, kun ne vitun paskat ei osannu laskea nollasta pienempää tai ainakaan irrationaalilukuja kutenk kiinalaiset ja inkat), mutta se troijasta ja kuinka ne hävisi puuhevoselle.

sillä katsotaanpas uudestaan tai muistan kyllä katsomattakin että noita pahvilappuja on taas kertynyt sellainen pino (muuan juhanin vai oliko se huan vai mikä vitun pinka, joka löysi amerikan kun sielä kävi kuubalaiset ensin) no on noitakin juttuja jo kerrottu jos ne jaksaa lukea rivienvälistä tai olla kiinittämättä huomiotansa siihen onko se sinkulaari-syllaabeli vai joku muu vai joku muu vai joku muu vai joku autisti battein-maan, ja omistettu oikein kappaleen osalle ja vielä sen loppussa mainittuna viitataan kun sanotaan jakeluautonkuljettaja.

oli se hienoa, juhannus. miä oikein tein juhannuksen kun luin ihan hiivatin vanhoja ja homeisia iltapäivälehti ja muita, olipa joukossa pari anastamalla saatua epäsiveellistä julkaisua, vähän ennen ja kun ne julkaistiin. mutta nykyään sellainen lähinnä naurattaisi, mutta ei naurata kun minä kerron.

no, nytpä tuli suorituspaineet housuun ja koko juhannus, keittoineen, vittu että vituttaa tällänen rähmäkäpälä. miä monia, siis vuosia ja aikoja ja valovuosiakin jo eli matkassakin mitattuna ehkä seittämän olin säästäny että jos sitten andromedassa kun olen ohittanut phopoksen, kohtaamatta sen nahkajumalattaria. ja nyt tällainen siivo, tai oikeastaan tota on aika vähän. haen kahvia ja talouspaperia. hetki...

niinpä niin ja niin siinä kävi että meni hetki ja vähän aikaa, ja jotta näkisin itse joskus, mikä ei muita kinnostanut, sillä juttuni kyllä, mutta aika ei eikä ne matkat joita haluaisin kuvailla niin mittaan sen edes, ajassa, mihin tämä pystyy, en reaalissa, jossa ne teen... mutta kuitenkin, palaan asiaan ja sen vähäisiin tapahtumiin tai ainakin kovin vähästi kuvattaviin kun tuolakin menee niin hyvä elokuva että tekisi paljon mielunmin ja katsoisin sitä (paid in full, se on vähä niinku miä olisin ollu, jos miä olisin ollu joskus kun ehin vielä, mutta ei kun ei niin pitäisi vaan ja niin se jää siksi ja joskus sulaa valheitten verkko eli riippuvaisuus, kuten antti heikkilä otsikoi yhen kirjan, joka olisi saanu jäähä viimeisekseen niin se olisi vieläkin lääkäri, nyt se on ylennetty rauni-leena luukaseksi ja vielä ortopedi koulukunnaltaan, voi miestä ja parkaa, siinä olisikin otsikko kolmannelle kirjalle, jos ei sitä jo ole kun toinen oli mies, maantie ja moottoripyörä. niin ympäripyöriää paskaa että se ekassa kärjisti kaiken niin nätiksi että sitte kai jarrut hirtti kiini... no kuitenkin ajassa mitattava matka ja sen määrä. nyt sulku kii ja sitten suu auki( nii

voi anteeksi greanpeaceiläinen asenteeni. ja anteeksi että puhelen juuri greanpeacein vuoksi juurikin heti siitä että kyllä englannissa tavutetaan ja siksi on sana syllaabeli, mutta se jostain batin pelaajista. menköön ja olkoon tavuttamatta sitten yksitavuisia sanoja yhdyssanoiksi suomalaisen mallin mukaan kuten vessa, toiletti ja tukanpesu wc-pöntössä, toimesta uskaliakkojen. mutta heipatiralla ja hepatiitti-c odottaa ja ottaakin taas monta ihmistä kahleeseensa kun on juhannus ja ehkkäisyvälineenä moraalista ja saarnasta ja kaikesta sellaisesta piittaamaton nuoriso. niin juuri, nuoriso! ilman nuorisoa eivät moiset valistuksella vältettävät taudit juurikaan leviäisi ihmisten parissa ja juuri siksi minäkin maksan vähistä ei mistään kirkollisveroa ja kolli olenkin, mutta voikun voisin olla sellainen ehkä ja juuri ja niin välinpitämätön, mutta minulla on joku siveys, moraali ja aatekin vähän ohjaa ja miä en tee siksi mitään enkä juuri haaveile elämästä, joka voisi olla antoisaa, rikastuttavaa, niitä tuovia ja tovina antoisina toivottoman tavoittelemattomissa ja siksi minä olen pakoitettu aivan saarnaamiseen ja valituksenomaiseen err valistukselliseen huomionne kohdistamiseen asti pakoitettu olemaan sanojanne siitä minkä hylkäätte. miä häpiän teitä ja mitä laveampi tiä niin sitä enemmän miiä hävin, eikun häpiän sitä kulkea, mutta sekin on meistä jonkun kulettava että voi olla ja ollessaan tietävinään, tai no ei tietävinään vaan ajatellessaan mitä matkanvarrella näkyinä tapahtui ja miltä kaikelta välttyi kun on niin luja usko siihen että itsekuria lujempia tekijöitä voi olla ja sellaisesta olen hyvä esimerkki ja sen itselleni sallin, mutta että ja mitä katselin ja mitä minulle sanottiin. kylläpä oli usko koetuksella, mutta onneksi oli paljon viinaksia mukana ja välillä kun se meinasi loppua niin oli sitä tarjollakin.

minäpä veikkaan tettä ja set suo oltaisiin hyviäkin ihmisinä ja vieläpä ystäviä, mutta on muuan maa, joka ei halua että muut tahtoo. ja niinpä minäkin olen tahtovinattovinani mitään, mutta toivon kovasti kaikenlaista ja etenkin yhdenlaista, mutta mitä ovat yhden haluttomat toiveet, muiden suuren ahneuden ja elosta innostuneitten, kun on vaan eikä osaa edes lopettaa haluamasta niin että tyytyisi toiveisiin ja antaisi kaiken olla haavetta.

sellaista kun on elämä niin ei paljoa enempää kaipaa kuin vittua ja pilkkua, jotka tulisivat ja tekisivät siitä lopun, mutta sen olessa mahdotonta elätetään toivossa sanoa vielä jotain muuta. muuta nyt tuota kuvassa makaavaa niin siinä on tekemistä aika monelle ja monet ei elä, vaikka se maalasi ihmiset absintilla... tai jotain.

tähteenä kulki
hylkiö jo muittenkin
painoa niin että täheidejärtelmäksikin puheissa muuttui
ei kuulunut tähti, ei kuulunut jo tuttuun
joukko
ei ollut osa mitään
galaksienkn pois heittämä
niistä otti ja oli nopeampi
ohitti kaukoputkellissen tulevaisuuden
mitaten niin ja tyytyen siihen
läski tähti, ei monia kiinnosta
ei vaikka laihtuisi
ja niin minä kuihdun
läskinä lihoin ja
kuolin kuin vain
suomalainen
paska, anoa toiveeni;
tulla hylättynä hakatuksi, sen heti otan
osana puheita ja unhoain
on odysseija
vaikka homeros oli tahtoani suurenpi
kuka ei kuuta katso, ei sunnista tähtein mukaan,
ei luovuta luonteelleen tai tahtooni taivu
tekee minut, surulle kuvan
hetkistä elämä ja niitä
kadun, kunpa malttini myös
kävisi vai, en tekoina näkisi mitään
sellainen elämä ja ei mitään

mäntti-pöntti, juhannuspuhannus ja paskanaamana eloani ihastelenaina kun puhun ja kuuntelen ittiäni kun en sano mitään ja puhun epäselvästi ja minulle riittääkin öerinomaisen hienosti viesti kerran seitsämään vuoteen. on yhtä iloa olla ihminen ja siitä hyväksi nähtynä, luotettava tuttu.

morotteluja ja muitakin juttuja ja asioita. miä sitte rakastan paskaa ja sitä kun sitä minulle syötetään. eihän minullla ole aivojakaan eikä niillä mitään kaltaiseni tekisi. tervemorot sinne kouvolaan missäs vitussa miä asunikaan!?

ph ja no ph on 7 ja oh piti sanoa ja ajattelinkin että sanon kun näin ton typon kun en ole kaapissa enkä rapise nyt vaikka näppäimistö vähän rapisee kun on valoa ja näkee mihin tökkii sormiansa vaikka ei olisikaan muovailuvahaa ja se homo joka tekee neljännen tuolin neljättä jalkaa, sillä minä tulin ankkalinnasta tänne asti vartavasten, siis pääsiäisnoidan pimiähköllä taksilla ei niin kuuta vasten kuin olisin siluettini näkyvän, mutta nythän on vasta kesä ja kyllä talvellakin noita luutia vasta onkin, kilpailua oikein kovimmillaan, paitsi jos on kova pakkanen niin silloin ne seisottaa luutiaan ovien pielissä ja puita vasten että joku tulee ja tarjoaa karmian tipin, ja mitä karmiampi syylä nenässä niin sitä nopiampaa kyytiä siinä toivoo ja jättää ne kahvit juomatta ja antaa mustan kissan tehä tarpensa ja vetää kynsillä poskeen että on sitte merkattu koko lopun ikäänsä ja toivoo että se olisi lyhyempi kuin kyyti sillä luudalla minne onkaan menossa, ja jos perille pääsee niin mieluiten pimiässä. ja jos sattuukin niin että on täysikuu niin ei voi olla pää niin täynnä ettei sitä toivoisi että naapurit ei näkisi että millä tuli kotiin vaikka se palaisi...

vaan, minunhan piti vain tulla sanomaan että jos olisin kala, ja jos olisin eritoten kultakala tai vaikken olisi nimenomaisesti kultakala vaan siihen samaistettava kalastus eli kalan kuvatus en kuva jolla kaloja pyydetään vaan ikäänkuin kultakala eli kotieläimen halpa kopio ja jos kuulisin muusiikkia niinkuin kuulin silloin kun kirjoitin tämän ihanaisen irc-www-elämäntapa-päiväkerrallaan ja parhaassa kuukausi (mutta ilman sitä luutaa, jota kuljettaa se noita, mutta enpä noidu enempää, ettei tapahdu mitään.. uh, en uskalla edes ajatella. pitää hakea sakset ja leikata tukka välittömästi ettei minua tunistaisi. noin nyt ei ole tukkaa päässä ainakaan. liimasin ne lippikseen että kaverit tunnistaa, tosin vähän ne voi ihmetellä että on minulla lippahattu päässä, mutta sen vähän kyllä kestää kun sillä vain välttää sen luudan, hui helveetti1, ei onneksi se ajoi naapurin suuntaan... menen kaappiin toviksi ja rapisen sieltä epä-kymmensormijärjestelmällisesti mikäli mahdollista, tuntuu aivan siltä kuin radio tekisi murron ja melkein toivon että poliisi olisi ampunut hannes häyrisen) mutta se musiikki jos olisin lemmikkikala ja sitten se suomalainen vitun ärsyttävä käännös joka aina esiintyy jossain pelit tms bitti lehdessä kun ne aasikasvoiset paskat puhuu kalansilmä-efektistä kun on kyseessä jokin vääristynyt tai laajentumalla vääristetty näkökulma. koittakaas vitun bitti-japelit lehdessä kattoa kalan silmin miltä maailma näyttää ja sitte mietitte sen kalan niin ankiaan ympäristöön kuin teidän julkaisunne eli sellaseen ympyriäiseen maljaan mitä näkee vaan akua ankassa. voisiko mieleenne ikinä juolahtaa näkymä, jonka olette nähneet viakkapa kaljapullon tai mikä muotona ehkä useammin ehkä muistutta sitä maljaa niin vaikkapa viini- tai konjakkilasi?

voisiko sen näkymän nimi olla oikesti kalamalja eikä kalansilmä? jos ei voisi niiin näin kesäisin, jos oikein muistan sellainen tietelllinen julkaisu kuin dr. dobss software tools for professional programmers, käyttää nimitystä fish bowl -effect. voisitteko ajatella komplentovanne tuota tulkintaa, joka oikein tieteellisessä julkaisussa esitetään? ja mikä määrittelee tieteellisen julkaisun? yksinkertaisin määritelmä lienee olisi se että artikkelin julkaisu mainitunlaiseksi määriteltävässä lehdessä kulkee niin pitkän ketjun läpi artikkelin sisältämiä ja esittämiä asioita kohtaan että julkaisu artikkelin lähettämisestä sen julkaisuun vie tavallisesti 1-3 vuotta, jos se edes julkaistaan.

suomalaisena lehteen on päässyt helsingin yliopiston tieteojenkäsittelytieteen laitokselta lars wirzeniuksen kannel-projekti.

niiin se kalansilmällä kuntelemani musiikki josta kaikki sai alkunsa:

skylab #1 - depart

kätilönä toimi antti-pantti paskalantti, eli kyllä se pää saa oikean muodon kun antaa vaan kasvaa

ja kummastelkaas sitä että nyt tuohon otsikkoon ei mahtunutkaan niin paljon aakkosja k u n yritin tunkea epähuomiossa, eikä vituta yhtään!

oho, nyt vituttaa kun painoin entteriä eikä siitä tullut päiväkirjamerkintää joka oli vain otsikko. muutta elää moni muukin niin enköhän minäkin selviä kun kaivan esiin kyypakkauksen vuodelta 89 ja sorvaan itteeni vähän andreaksen ihmelääkettä.

noin nyt tuli vahingossa mummoni insuliinipiikki tuupattua tuohon reiteen ja siinä se vieläkin nököttää, vaikka mummoni kuoli tänään tasan kaksikymmentä vuotta sitten tai en tiedä oliko se kuolema vai hautauspäivä, mutta yleensä ne on kai lähellä toisiaan, tai nykyaikana varmaankin on, en tiedä oliko silloin. ei ole vähään aikaan tarvinut katella tai kuunnella juttuja kuolemasta, paitsi televisiossa ja sitte tietysti tämä oma rappio, mikä on kai luettava kuolemaksi kun sen kerran taas tänne kirjoitin. onkohan minulla jokin fixaatio kuolemaa kohtaan, ja jos niin pitäisiköhän minun tehdä sille jotain, esim. päästä siitä eroon jotenkin, päästämällä vaikkapa ilmat pihalle tai sitten ihan vaan jos kävisi käsiksi asiaan niin että siitä pääsee ihan vain kuin ja itsestään. noh, se on sen ajan murhe, nyt ei ole sen aika, nyt on sellaisen aika kun minun on pakko yhteen hengenvetoon sanoa kaksi asiaa ja minullapa onkin juuri sellainen poikkeuksellisen omituinen tunne että tänään on tiedossa jotenkin erityisen mukava päivä, päätellen jo yksinomaan siitä, miltä se sateessa pyydystetty ja tuohon pihalle murenevan grillin lähes välittömään läheisyyteen sijoitetun vesivanerilevyyn neliraajanaulitun sammakon sisäelimistä voi keskiaikaisin tulkinnoin päätellä ja sitten se toinen hengenveto, ei helvetti...puh, hengenpelastaja, telll hussselhoff reset...

hee, piih, uuuuuh, kuten varmankin kaikkein terävimmät lukijat jo ovat poistuneet teräväpiirtoperjantainviettoon komeine kotiteattereine ja sumeine, keltasävyisin videotykkeineen, katselemaan kuinka kala pyydetään ja kuinka silta rakennetaan ja kuinka tatuointikin on tehtävissä ja ihan melkein saatavissakin televisiosta, niin voinen kertoa kun vokaali oli ensimmäistä kreetaa toista asiaa sanomassa yhteen hengenvetoon niin silloin vedin ilmaa keuhkoon ja siinä oli vähän myös vettä, viinaa ja butaania ja kleopatran hengittämiä vetyatomeja... katsokaas kun kaasulla on sellainen ja niin pois päin ja jokainen meistä on vähän kleoparta ja toisilla vähän enemmän.

mutta se perjantaista, onhan tänään perjantai? minulle kävi mitä kummallisin juttu tai kuten se elokuvassa seisoo ja toinen kysyy mitä kävi ja ensimmäinen (fenster), the strangest thing ja sit onkin outoa tunnetta päässä, ja vähän joka päässä ja tekis mieli kirkua ja olla teini, mutta kun toi ei ole mikään leffa mihin olisi voinu tehä the beach boys musiikkia vaan the usual suspects eli melko tavallinen tarina ja ennalta-arvattava juonenkäänteetön paskaleffa, jonka kohde yleisö on lähes samanikäistä kuin silloin kun oli elokuvan kulta-aika, noin elokuvan kannalta, ei sen, kuinka paljon rahaa se tuottaa, tai kaipa tuolloin oli elokuvien moottoreina samat tekijät kuin nykyäänkin eli raha, mitä nyt vähän orson wells teki omia kokeilujaan ja sit tulikin hitchcock joka tuli kaupallisine ajatuksineen ja erikoistehosteineen ja anto kubrickille siemen että tee äijä niin vitun kaupallista paskaa että elät linnassa herroiksi tekemällä elokuvan kymmenessä vuodessa ja niin se sitten olisi tehnytkin, mutta joku vitun idiootti-juutalainen spielberg, mikä on muuten barbara straisand mehudinina vai mikä se leffan nimi on missä se lukee ja toraa aiheutuu ja itkua ja hammasten kiristystä (jotain mengelen juttuja varmaan), niin siis spielberg oli ihan oikein kubrickin ystävä ja sen takia se sitte teki kubrickin pari leffaa lopuun ja siinä tulikin sitte oikein kubrickille tavanomaiseen tapaan kolme leffa vuodessa ja oli tosi kaupallisia menestyksiä kun se pani sormensa peliin ja oli just niin hyvä saksikäsi edward, kun tim burton voi olla elokuvaajana, vaikka deppi rahantarpeessa ja -ahneudessaan sen elokuvia tekeekin, no on sielä nätti poikkeus, missä viimein pääsee nätti ja siksikin jo hyvä näyttelijä helen bonham carter oikein isoon julkiseen rojektiin, kun burton saa originellin oivalluksen (kuten hänelle on ominaista) ja menee viksuna tekemään musikaalin baz luhrmanin jälkeen, ja sitte itketään että ja kun ja kustannusyhtiö pakotti ja olin miä tätä jo suunitellu aika kauan.

tollasista paska leffoista tulikin mieleen elokuva jonka nimeä en muista ja apocalypse now, ite kun en ole mikään ehnroth ja tee vidotaidettta enkä ymmärrä edes sanan estetiikka merkitystä niin en kertakaikkiaan muista leffan nimeä, mutta jos yhtään tuntuu tutulta sellainen teema että ollaan menossa jokivartta myöten ja mieluiten keskellä sitä virtaa vastavirtaan selvittämään että minkä takia joku tätä kummallista syytä siitä että norsunluulähetykset alavirtaan ovat oudosti lakanneet ja sitä selvittämään on pantava joku henkipatto niin voiko olla vähempää yhtymäkohtia johonkin sotaelokuvan juoneen? no voi, mutta tässä tapauksessa ei voi, enkä voi tästäkään hienosta ideasta huolimatta mitenkään ajatella että coppola olisi jotenkin kova jamppa tekemään leffoja tai haluaisin nähdä sen elokuvia yhtään innostuneemmin kuin sanon john landisin tai belsuhin nimen.

no, mutta ja kaikesta elokuva-herutuksesta huolimatta minulla on sellainen kutina että tänään on jotenkin erityisen poikkeuksellisen hyvä päivä minun olla minä ja kuvitella että tänään jotain kummaa ja hienoa onnea tuovaa sähköä ilmassa ja minun on varmaan jo nyt kytkettävä kaikki sähkölaitteet pois päältä ja irti kaikista maailman sähköverkoista ettei vaan tapah

ja juuri kun ite on itestään sanonut joskus reilu puoli vuorokautta takaperin nauttineensa pari huikkaa alkoholia niin helppohan sitä on taas syyttää käyttäjää. opetelkaa nyt, vittu, sielä ylläpidossa käyttämään jotain muutakin kun phpta ton tietokannan käsittelyssä ja vaihtakaa sekin. vitun aasit, joutaisitte muuleiksi venäläisille koko vitun osaamaton paskasakki, vittu kun vituttaa tollaset pellet!

oho. hiton entteri kun puskee aina tohon kun ei osaa painaa tabulaattoria, mutta poistelenpa noita hukkaotsikoita kun saan tämän ajatukseni alun poikki tai se katkeaa, sillä sillävälin kun minä olin ulkona tupakoimassa, sielä missä emme tupakoi ja kuinka tulin yllättyneeksi, siis ei niinkkään ne, vaan nuo pahvilaput. minulle tuottaa suurta pelkoa poistua tämän, edessäni olevan ruudun äärestä, koska aina, lähes aina ainakin, tämän näppäimistön viereen tai joskus jopa itse näppäimistölle ilmestyy noita ihmeellisiä pahvilappuja, joissa on minulle ja minusta, siis ei minusta olevia tai kertovia, vaan itseäni kiinnostavia merkkejä, joita käännellessä huoma että oikeinpäin katsoesa niissä aivan kuin lukisi jotain arabiaksi, ja arabia kiinnostaa minua kielenä ja kultuurina, mutta siihen se jääkin, tai niihin pahvilappuihin. tässä näyte taas eräästä, josta en oikein saa selvää, mutta ja kun kirjoittajansa käsiala on niin huonoa, mutta kiehtovan kaunista niin että minulle väkisinkin tulee mieleen se jo monesti mainitsemani roman polanskin elokuva vuokralaisesta... no kuitenkin...

pakok varuiks panna vaikka olen kerran kattonu ettei toimi, mutta kun eilen eli minun tänään plusmerkki teki niin oudon virhene tekstiin niin on pakko hämmästellä
<code><pre>
aika on ja minua vanhettaa
koska liikun, olen
osista tehty.
kello, jonkun aikaa
ajassa kulun.
jos en muistoja kartuta,
kuluvat nekin
[tunge tähän väliin-merkki: tehden minusta vain aikak9oneen]
loppuun
aika ahne,
loputon aika / vertaa ajatusta-merkki
lopun aikaan
saamatta mitään
(pyydetyksi) yksin ja sen kertaista, kuten aika -merkki tähän väliin, jos on pyydettyä

siitte on tildeviivamerkkijotain viivoja, joo tiedänkin mit äse oli eli tulee liittymän näihin:

minunko vika jos
vieras tulee kylään
tuttuna vieraisille
vieraanko asia jos
muassaan pullo
vieraana tietää mille
olen perso
ei tule tuttu enää vieraisille
ei pullottakaan
siitä pitivät huolen
tutut vieraat
jotka eivät tunne minua

-- siitä siinnyt ajatus ja kiemuroita pahvilla ja sitte takasin dungeon siegeen, vitut batista

parasta minussa on kai se että en ymmärrä mikä olisi parasta minulle; onneksi on että on paljon niitä, jotka tietävät ja milloin.

tuli menneeksi tovi ja pari tuokiota, niissä on ajasta merkki jokaisessa kohdassa, jossa itikan purema raavittaa, saa olla lehmä tai hyttynen. ihan mikä mieltä paremmin luopi kuvaa kun aurinko jo nousee (kello oli neäjä tai jotain) pahvilappuja katellessa, ja kun niitä kattoo oikeinpäin niin aivan on osan matkaa osa viivoista kuin siinä lukisi jotain arabiaksi: onkohan käytävä avaamassa lähde tai siirrettävä kivi luolan suulta, sillä kohta käy mieleen ajatus että muhametti vuorella huutaa avuksi jotain että saataisi zarathustra puusta alas (kissa ja koira, olisi kiusallista soittaa palokunnalle ja puhua nimin ja sanoa kuinka vuorella tarvin apua, mutta niin puhui ja niin toista puhutteli ja kuinka kaukana niistä nyt ollaankaan... sulkuja kiini ja juuri sulkuvahtina saimaalla tahtoisinkin lopun elämäni viettää kuin se kuvataan elokuussa, mutta ilman niitä riitoja ja pettämisen tunteita ja pettymyksiä, sovussa niin että tietää kuinka sydän pettää ja se on kuolo silloin, ei sitä ennen

jahas, vai että sellasia koukeroita ja juuri sellaisia ja sensuroimatta nekin. sellaista on elo tiellä, jota elän ja jonka varrelta juttuni kerron yhellä jos vähän pyöristellen, muut sitten niin ja kissa panee selän sillai ja se on sanana kaarrellen



</pre> </code>

joka haluaa oppia käyttämään päiväkirjaa niinkin että se tomisi opasteesta jossain erikoisen pelottavassa hätätilanteessa, kuten minulle kävikin.

jahas ja asia onkin niin että ei nämä oikein pelaa kun sen sijaan että haluaisin tunkea tänne kymmeentuhatta kuvaa itsestäni kun makaan oksennuksessani, en voi liittää päiväkirjamerkintöihin opastinkuvia ikäänkuin jupotteeksi tekstiin...


voi olla niin että saat joskus silmiesi eteen oikein kohteliaan ja kaikkivalaisevan ruudun aivan yllättäen keskelllä suomen päiväsaikaa kun ylläpito on sekaisin ja ilmoittaa:

IRC-GALLERIA
käyttökatko. palaamme pian. -ylläpito

silloin sinun pitää huolestua ja olla hätiköimättä, vaikka ja erityisesti jos tuo ilmoitus tulee ruutuusi silloin kun olet ollut tekemässä on-line -päiväkirjamerkintää, ts. tarkoitan niin että et ole sitä kirjoittanut tai sinulla ei ole tuosta raakaversiota pahvilapulla. käytössäsi on ainakin tietämini kaksi vaihtoehtoa, jotka joko pelaavat tai sitten ei, siis ei eivät kun riittää kun toinen pelaa niin toisen ei tarvi eli silloin on ei. no se on poissulkeva ei eli xor, mutta sellaisia juttuja ei kukaan enää ymmärrä, siksi olisin halunnut upottaa neljä kuvaa tähän opasteeseen, kuinka tomia ja olla toimimatta, jos kuvatunlainen paniikkikohtaus ja sen arvoinen tilanne iskee päälle lujana kuin tuhat volttia ja korkealentoisuus. mutta kun ei niin sitten kuvaillaan.

edessäsi on siis edelleen ruutu, jossa lukee irc-galleria jnejne käyttökatko ja sinä et tee mitään.

irc-galleria osaa jonkin verran ymmärtää että kun ylläpito koheltaa, tai se osa jotain tekijäkuntaa, joka ei osaa mitään, niin tuollainen ruutu odottaa poistajaa. sinulla on mahdollisuus itse pelastaa vain "irc-gallerian editorissa" (selaimesi) tietävä teksti selaimen nimen ja bugiversion mukaan.

voit avata tuon melkein virheilmoitusta vastaavan ikkunan file (tai tiedosto) -valikosta uusi->ikkuna tai (new -> window), jolloin sinulle voi siis bugiverion perusteella aueta uusi selain-ikkuna tai välilehti tai mikä tahansa mikä on selaimesi toimintamalli, mutta ja alas, niinkun archonissa sanotaan, sinulle ei aukeakaan sivu jossa on tuo virheilmoitus vaan saat silmiisi sen sivun jossa olet ollut editoimassa tekstiä. jos sinulle tulee tuo editori-sivu eteen niin äkkiä select all tai valitse kaikki ja kopioi ja notepadi tai muistio auki ja paste tai liitä ja tallena nimellä ja nopiasti kaikki.

toinen vaihtoehto on odottaa nätisti, tai oikeastaan vaihtoehto jokatapauksessa, vaikka siis olisitkin jo saanut pelatettua tekstisi on odottaa joitain aikoja ja kun viimein palvelu on taas toiminassa niin jopas jotakin, irc-gallerian ylläpidossa joku osaa jotain vaikka käyttävätkin jotian phptä ja eivät tiedä että on olemassa dgd (dworkin's generic driver, tosin kaupallisen toimijan on kai pakko käyttää phptä välttääkseen lisenssimaksu), mutta yhtäkaikki sielä osataan tietää kuinka ylläpidetään tieto editointitilanteesta ja mahdollisesti myös se että kaikki selaimet ja kaikki selaimia käyttävät eivä osaa etsiä välimuisitsta sitä sivua missä 'kadonneeksi' helpostikin em. tilanteessa, kuviteltu teksti voisi olla vielä haettavissa.

minä en tiedä miten se omalta (tai toisen) koneelta haetaan, mutta kun minä joskus katselin että kuinka paskaa php on, minä törmäsin linkiin, jonka opit olisi syytä jokaisen phptä wänkkäävän nörtin osata tietää, tässä heille: http://shiflett.org/articles/how-to-avoid-page-has-expired-warnings

1)*valitettavasti toi linkki, jossa on niin pätevä äijä osaamassa, että se ei edes pidä sivujaan samalla saitilla(ed. 090720090017(eikö ole kivaa kun on aaseja osaamassa, miä katon ton linkin jos se löytyy jostain tai poistan sen myöhemmin, jos en muista niin muistuta, kiitos. miä en ole läheskään niin äkänen ihminen jos pitää korjata jotain, ja vielä menny ite leuhottamaan ,)

terveisin IHRAPERSE, tai kuten mtv3 chatissa luetaan ToiVoo. vittu mitä aaseja, onneksi on toi dungeon siege. siinä muulit on tosi pönttöjä, mutta kyllä ne varmemmin perille osaa eksymättä tai tulematta raidatuksi kun naapurin kultainen noutaja (aika kaukana on sellainen naapuri, missä on koiria ja siitä tulenkin kertomaan...

ks. 1) linkkivirhe näky olleen sielä... tarkstan vielä ja katon mitä teen sille, vittu noita osaajia :P

joskus kun olin vanhempi lapsi, siis kehitysasteellisesti vielä ikätovereitten tai ainakin sisarten tasolla olisin ollu jos meit olis ollu monempi, tai on se identtinen kaksoisveli, mut se annettiin kokeisiin kun oli ennakoitavissa että miä en pysyisi nahoissani, jos vanhemmat joutuis kattelemaan kahta samanlaista ilman peiliä, puhumattakaan. siis peilit on niin kovia laitteita että ne olisi pitäny kieltää jo ennenkun keksiittiin vesi. kattokaa vaikka sen venäläisohjaajan solaris, en muista sen nimeä.

mutta, tulin sanomaan. tuli hiukonälkä kun en vielä ole edes humalassa ja yksin kotona vieläkin kaappijuoppona ja näppäimet rapisee ja hämähäkkejä on, että mitä vielä. kuulin kun kävin etelässä syömässä lapinrieskaan kanttarelliavoitasuolaa, uutisotsikoita, nii koin toukkia olevan ainakin ton yhden takin taskussa täälä komerossa, mutta kuitenkin ja siis mitä vanhemmaksi elää sen vähemmän huomaa tietävänsä on vähä sama kun mitä enemmän opiskelee niin sen vähemmän tietää huomaavansa on vähä sama asia niin miä olinkin aika viisas kun en opiskellu silloin kun olisi pitäny vaan vanhenin ja nyt kun pitäisi vanheta niin olen ajatellu alkaa opiskelemaan, mutta en tiedä sitte kun sanoi uutisissakin että kuopiossa tanssi ja soi ja sortavallassa, nii miä ajattelin että lapsena sai satuja jos luki joku äänee tai toiset kerto kuulemma, niin puoli valtakuntaa hevosesta ja prinsessasta, sitte kun tuli deflaatio, niin sai puolikkaalla hevosella valtakunnan ja puoli prinsessaa ja nyt kun on näin vanha jo niin saa sortamalla kuopion ja kaikki tanssi ja soi, eli kapinoista ei kai ole mitää hätää.

no minulle riitti toi että sai ettelässä lapinleipää ja kanttarellilevitettä, joka rapisi vaan aika vähän kun sienet kai on alkanu rapisemaan aika paljo kun tuli ydinvoimaa, mut' onneks on omat giger-mittarit nii tietää koska on alienoitut ja milloin ei.

ajatelkaas jos olisi niin yksinäinen ihminen kun joku voi olla, äitinäiti oli aika yksinäinen, mut' sitte se kuoli onneks varmaan moni sanoo kun olen tällainen, mutta en miä silloin lapsena ollu, tai silloin kun miä olin pieni lapsi, en ihan niin pieni kun mitä ala-astella näytettii kun oli sellasessa säilykepurkissa lapsia mutta aika melkein pullosta tulleita, ne varmaan olikin, kun oli kerran muuttanu hillopurkkii että pääsee sitte uloskin kun vähän kasvaa vielä, mutta ei ne kasvanukkaa kun ne varmaan joi aika paljo alkoholia kun ne oli kerran jossain glyserolissa. minulle joku sano telkkarissa että oliot ei aina ole alieneita, mutta alienit voi olla olioitakin ja jotain muita muistisääntöi mitkä liitty sokeriin mut ne oli jotain tosi vaikeita juttui, niinku kaikki jutut onkin. paitsi ihmiset ei ole. ne vaan joko on tai ei ole, ne tietää siitä. mut' tota nyt ei tarvinu opettaa, sen tietää kaikki jo itestäänkin kun vähä miettii.

mut toi otsikko oli oikiastaan joku anekdootin ja fanagramminging sekotus jostain saksalaissarjasta, kylässä sattuu ja tapahtuu, sillä koodisanalla haetaa aikalaisia. siinä on sellanen posteljooni mikä tietää aika paljo asioista kun se on posteljooni, mutta jos haluaa tosisaan tietää posteljooneista jotain niin sitte kannattaa ennemmin perehtyä sen tattoo vai mikä sen ranskalaisen äijän nimi olikaa, olis aika hyvä kun se tulis tuolta discoveryltä se ranskan tattoo sarja, kun tuola mudissa aika moni kattelee jotain tulevaisuuden aseita ja hehkuttaa niitä ihan tosissaan, niin vois sitte kuittailla että ei kaikki posteljoonit ole samanlaisia ja se sama posteljooni on perehtyny tulevaisuuden maailmaankin, mut sen sarjan nimeä en muista. mut' google tietää henry tattou tia jotain kun vaan tynkäsee sinne nii kyllä se kertoo, panee vaikka antti siihe vielä <htmlssäsi on ätämxmlshypernoidi tilde-bugi plus ei näy plus-merkkinä eli + muuntuu space-merkiksi htmlsässäsiendandoverjakoavaintakaperinpienempikuin10mmillierrori>sanaksi nii aina osuu oikeaan

ei muuta. se neljän ruudun howto ei mitään kun ylläpito on hoitanu hommasa on vielä tehtävä, mutta on toi keskittymiskyky sitä luokkaa että hyvä kun osaan lukea, kirjottaminen täälä pimiässä kaapissa vielä sujuu kun vartun että vieraat tulis kotii ja sit en rapisuttelis enää näppäimiä ei-kymmensormijärjestelmällä kun en tiedä toimiiko sekään edes.
moi
taas
n'kyy kaikille
tallenna