IRC-Galleria

/vökkutakkebbys//

näppäimistössäni on hitusen vikaa, selaista että on kulunut tuo oikeanpuoleinen näpykkä lituskaksi, jos olette ihmetelleet miksi ja millä keinoin teen typoni, niin tuossapa vastausta.

on vittumaista olla kuuro ja mykkä. minulla oli lastentarhassa ystävätär, joka oli kuura ja mykkä, ja koska tämä oli ystävätär, niin luultavasti hän oli neito tai nainen; seksuaalisuuteni ei ollut edes silloin niin herännyt että tietäisin nyt sanoa raapiko hän kynsillään vain minua vai kaikkia, ketä ehkä piti ystävyyden- tai kiinnostuksenkohteena. niin vain oli.

ei olisi pitänyt tai ainakaan tarvinnut, mutta niin vain oli. jonain päivänä, ajattelen vieläkin, "jonain päivänä", kuten isaac asimov sanoo, ja omasta mielestään parhaasta kirjoituksestaan ikinä, minä sanon että minä etsin tuon pikku-myyn (myy on joku ascii-koodi eikä halpamyyntiä) ja kerron hälle että sellaiselta kaikki minusta näytti, ei näyttäytyi.

minulla on kerran ollut elämässä sellainen päivä, jona tiesin että kaikki on totta, enkä ole aivan vielä unohtanut sitä kaikkea tai oikeastaan mitään siitä, kun isäni (minä olen lapsellinen poika, ilman lapsia) ja fiestan penkille, takapenkille, örf, minä pyysin lupaa asettaa pääni syliinsä. ja isälle maksoin rahaa, paljon rahaa, koska vaihtoetona oli paljon halvempi taksireissu. sillä reissulla minä olen lopunikääni enkä voi siihen enää vaikuttaa. se on karmia rakkaus ja iäisyyden kestävä kaipuu, jolle ei vaan voi mitään, vaikka haluaisi.

Aivan kaikista ei onneksi toisen tule samanlaisia psykopaatteja, minusta tuli enkä voi asialle mitään. Niin lujasti ei saisi kai rakastua, mutta en voi itselleni mitään.

mureena naama ja kissakalana kasvonaanne, Anttien kuolaamaton teesi

(välithallennus)

kauhia yskös tuli ton kohtauksen aikana monitorille. *yskös*

(Albumeissasi on tehty ylläpitotoimenpiteitä)

ei mitään kiirusta vissiin kun ylläpito vielä pitää tuota kuvaa tallessansa. katso! minä kehoitin ja kaikki katsoivat ylläpidossa että tuola se kuva jurrittaa. minä olen kovasti ilojen hääräämä ja vähän sellaisten ajatustenkin saartama kun ajattelen itseäni, mutta sellainnen ilo ei kuvaa tai ainakaan hirviän lujasti minussa istu. on keksittävä jotain muuta, jotain valheenomaisempaa ja takerruttava siihen. käynpä keksimään, ja tuotan valtaisan pettymyksen, sillä onhan niin että minusta ei ole muun kuin todenpuhujaksi ja sillä ei mainittavan pitkälle pötkitä, jos edes siihen asti, mutta muitta mutkitta teksiksin lujan parhaani ja en muuta, mutta kun ja oih ja voih.

sellaiseen tuomittuna,

raukanne annti

(khaball vailia)

miä en todellakaan voi tietää, mikä on totta teidän mielessä ja mikä valhetta minussa. mutta saanhan kuvitella että mikä on valetta minuss ? AANHNn. sillä KttraokI 8JOARin kummN AUUAR'0 LOLOAR aMP,OAOARmo riööpp l'åawk' k ,O JIPÖWARIM AOÖÖ' PÖOm OLP,ILAWMO IJPR rÅÅ ÅiöM K''ÖLOLai- wölääm jipepe. WÖ'LÄÄM. Pul, WÖ' ,WMWveiin äläkä öALW ,eelii OMMW AOÖÖ' LIP,W, riööwww½


,om' åalulpåRROO

(niinM jees-psykoosissa kun elä yli neljännesvuosisataa ja välitallentaaa)

käyvät konstit vähäisiksi, mutta keinoista piiittamatta tulee ihmisestä psykopaatti, ja sillä kanvaasilla ei paljon pakkanen pauku kun huoraa tukasta nuhtelee, tain sen lapsia, tai sen lapsia, tai sen lapsia.

sillä mikä on selleinen psykopaatti, joka naaralla vetää merenpohjasta saalista ajattelematta että sieltä tulloo ylös lapsen raato, tai kahen, jos on kuiva anorektikko äitinä, joka tappoi sielun? mikä se on?

raukka ja paska se on jos ei tie rangaistusta moiselle teolle, ja miä en aio olla raukka ja paska, vaan tappaa. lapset ensin ja sitten sen muka-aikuisen. niin siinä käypi, ja sen on valetta kauniimpi tosi.

anttoi ala-murhana

(öaitallnnus)

ekönöbu jurhiib´kuulunee että sanon mitä haluttaa, mikä on risuuri sen kanssa mitä todella olisin sanomassa, tai sanomisillani.

yksi ja muuan tärkein mitä olisin haluni puolestaa sanoa on leuhoottattaa rakkaudella... niin ei kynt.

en ole varvma onko se hyvä asia, tahtoisin ajatella niin, mutta aoavam koskskaan eivät kulje ihmisten ajatujkset noita latuja, olenn väkisinkin pakoitetttu sanomaan että pahoittele.... nnyt kay

kuten on monesti käynyt

tuli0a tä´b´nä arjuseba oöuvöba kykjeknaab sögjlnuttarrua hijy vabgenou habby. olen ihmeissäni ja niistä sokia. miä nauran ja itken. parhain puolustukseni on että elän siivotonta elämää enkä kadulla päiväkään. tahtosin, jos minusta olisi kiini, antaa katon kodittomillek, mutta eihän se käy. sen sanoo jo 7ksub usöbu ha paula, jok mintsta tällaisen talloi.

miä olen ikuisesti vain kiitollinrn, että voin ja välillä saan jeesustelella mokomalla ajatukdrllä, muyys älkkääiyyr ihmiset koskaan kuvitelkko, etttä täsät kukaan nauttiii. kirous muistakai.

mentiin ja vähän tehteiinkin, matkoja sohvaölöa kotoona, ei sillä soffalla mitä joku mäjenhyppäääjaä leuhottaa mutt' melkein.... mitä paskaa miä puhun on vähäistä mitä minulle on annettu, puhumattkin.

terveisein, paula

P.S. http://www.bat.org/help/guilds?str=The+Followers+of+Tarmalen

(välitallennus)

pitääkö siitä joka kirjautumisella muisuttaa ja näytttää se kuva, joa on poisettu?

kerronpa jotain itsestänii ja kuinka tai miksi olen välillä tallainen.

Katsokaas, minulla on lääkitys, minulla on huisa lääkitys nilkkani kipuun, minulla on ollut tuo lääkitys jo lähes kymmenen vuotta, mikä on kutakuinkin sama aika kuin nilkkani on ollut sellaisen kivun vallassa että siihen ei oikein lujakaan lääkitys tahdo tehota, mutta kun minä otan vähän alkoholia niin kummastipa kipu nilkassa helpottaa niin että olen kivusta vapa ja san masennukseeni määrätyn lääkkeen ansiosta otetuksi ahdistukseen ja hermokipuuni määrättyä lääkettä, joka ei ole edes kolmiolääke eli en pueh huumeiststa, vielä.

Oltuani aikani hieman humalassa, niin että tuo epä-kolmilääke, joka on määrätty hermokipuun ja ahdistuneisuuteen, minulle tulee sellainen olo että kaikki mitä sanon on minun kirjoitettava, kuten nyt on käynnissä ja siillä on seuraava vaihe, jota innolla odotan.

puheltuani paljon yksin ja osan puheistani osoitettuani arvoisalle ja arvonsa tuntevalle irc-gallerialle, minä nautin suonen sisäisesti jotain lääkeainetta, jota varten minulla on kanyyli. Olen lähes kymmenen vuotta joutunut nauttimaan kipulääkkeitä ja antibiootteja yksin kotona kun joku harrasti minulla seksiä.

Puheltuani paljon yksin ja enimmäkseen itselleni on kliimaksin aikka. Enää en tarvi, oikeastaan en edes tahdo seksiä kun minulla on unilääke, jonka laitan kanyyliin, ha sukkiub nubö vasta tidekka akab hytekkam utsejsebu utsekkebu ha ebo tiuviusu oarenboaa juttuseuraa, muutama vähäsanainen kuulija, joka kommentillansa kirvoittaa minut yhä ylempiin sfääreihin kyllä kelpaa, mutta melko hyvin tämä jo menee nytkin. oloista viis ja lääkkeistä yskin.

en mitekään tahtoisi olla martyyri, mutta on suorastaan lapsellista että se kuva joka poistettiin kummitelee kuitenkin tietokannassa ja tulee nähvävilleni kun kiraudun sisään.

ajatus kanssanne, antti mykkänä

(välitallennus)

pitkän, minulle kauan eli pitkän ajan kuluttua tulen tänne hämmästyksestä ja olen miettinyt kaiken valmiiksi, niin mikään ei ole niinkuin piti olla, mainittakoon vaikka tällainen ilmoitus:

tämä kuva on poistetttu, ja sitten siinä näkyi se poistettu kuva1

anteeksi että huonostin painoin korotusnäppäintä ja sanoin 1 kun oli tarkoitus huudattaa hyytömerkillä. noh, jos sellainen kuva poistetaan ylläpidon toimesta on minut varmaan ilmiannettu tai sitten olen niin viisaitten ihmisten lukema ja kuvia kattelema, että on kateletavaa omasta takaa...

[sinuhe putosi lattialle]

miä olin tuulen viemää -elokuvaa katelessa laitellut vessapaperia, tahratonta merkeikeiksi muistin ja siitä mistä puhuhuisin ja erityisesti miä olisin halunnut haukkua tuulen viemää -elokuvaa, mutta kun kirja on lattialla ja ensinmäisenä sisäänkirautuessa ilmotellaan että retusoimalla tehty kuva suuririntaisista naissukupuolta edustavista henkilöistä on poistettu, katoaa sanomaltani, joka on sekä pluse että miinusplkerperfekti, jonka yhdyssanan viimeinen ymmärrettävä sana on kai prefektinä joku oikia ammatti (wikipedia opettaa, irc-galleria ei ainakaan anna sivistäää käytännnön esimerkein). on siis niin hurjasti asiat että tässä humalaisessa päässä liikkui ajatus että, jos saan yhdeksän pyyntöä tai pyyntöön verrattavaaa, omassa mielessäni, toivomusta nii julkaisen sen täältä karkoitetun kuvn jossain muualla (tarkennukseksi sanon että en tiedä tekijää eikä minulla ole luojansa lupaa levittää, mutta jostain sen kuvan ssain käsiini, ja jos se jotain loukkaa niin olen kovasti ihmeissäni... olen niin ihmeissäni että en sulje tuota tulkumerkintää

tänään, kun vuorokausi on tämä jona kirjoitan tätä, minä näin ihmisten elävässä elämässä tässä huushollissa tulevan lapsen tulevan äidin, se merkittäköön historiankirjoihin ja eduksi minulle että kaikesta väkivallasta ja muusta sen sellaisesta selkoilusta puhen minä kuitenkin kuvittelen omassa päässäni että vieraat ovat tervetulleita ja tuttuja miä koettelen kun en tahdo, tahsoisin kyllä, uksoa että minusta pidetään ihmisenä ja mikä olisi hienopaa kuiin olla jonkun kaveri? sellaista on onni, yhtä - vitun - tuuria ja pahoja tekoja, mutta joskus haluaisi saada edes pyytää anteeksi. ja tässä tuleekin juur9 se:

niin on aina ollut, ja niin on aina oleva.

ei tarvi huutomerkkejä kun syö purkkaa ja elää sikana ihim´Siksi

aNTTI aLA-tURKIA aka Ana's Rising Amiga Force AT

p.s. minulle tietokoneet on totta

(väliallnennus)

naiset valehtelvat aina, kuink voisin olla puhumasta totta, jos olen tuollainen vasikka?

sitä miettiessä, teen ma välithallenuksen..

onko teitä koskaan petetty, no tottakai on?! mutta valehtelemalla petetty? kun on vielå tällainen juotto-vasikka, joka käy lämpimällä maidolla, jossa on aiva liikaa kalsiumia ihmisen lapsen tarpeeseen, onneksi siihen auttaa anoreksia ja luomen poisto leuastaan.

miä sitte häpiän puheitani, mutta en niin paljoa kuin minulle tehtiin tekoina, sellainen huora ja sellainen kaver. en tideä oikein vielä että kuka kuolee, mutta joulu ei tule olemaan hauskinta aikaa joittenkin, ennen niin, lähesiten ihmisten äärikuulemassa, mutta voi se ollakin kun en tee mitään. minulle on enemmän kuin tyypillistä ja valheenomaista olla tekemästä mitään, jopa silloin kun pitäisi.

ehkäpä säästän tekoni tulevaisuuteen, jota minulla ei ole, ehkäpä1

anttien anttiteetti

(välithallennus)

Kirviän Jukka on kuollut. sitä ja häntä on ihmetelty hurjasti isäni ja veljensä, jonka nimi on jussi, ja joka nousi pystysuoraa kalliota vasten kurittamaan minua tukasta nyhtäen kun heitimme siltä rinteeltä valumaan pari vanhaa olutpulloa röykkiöön, joka kallion juurella suorastaan odotti jotain rikkoutuvaa, olihan kallio ja sen juureen kasautnut kivikasa odottanut ojtain sellaista jo viime jääkaudesta asti.

tuli vaan tuo juttu mieleen kun en muista koska viimeiksi olisi ollut niin moni paikka kehostani kviusta kipeä. tulin, nähkääs, nuhääs nuhdelluksi oikein olan takaa ja jopa niin että meni toviksi taju. Ennen sitä ehdin sanoa: minä luovutan, mutta niin käheällä ja kuulumattomalla äänellä että kuristusote ei heti lauennut. muisti siinä meni kun toisin kuin yleensä kuvitellaan, niin usein oikealla tavalla kaulaa painaminen ei aiheuta verenpurkaumia kasvoihin eikä niskakipua, kuten jotkut väittävät, vaan hapenpuute aivoissa johtuu hellästä, mutta tarkasta puristamisesta aivoihin verta kuljettaviin suoniin kohdistuen. sen ei pitäisi aiheuttaa kipua kurkulssa kun nielaisu-refleksi iskee. eikä sen tulisi aiheuttaa käveläyä hankaloittavaa nilkkakipua tai sellaista rasitusta olkaan, ranteeseen ja peukalohankaan että ei tahdo päästä ylös seisomaan. niin kuitenkin kävi ja alkoolilla ei ollut osuutta asiaan: lähinnä mieleni pintaan porautuivat muistini kätköistä jotkin traumat, ja nyt minulla on niitä enemmän.

ehkä kannattaisi miettiä että onko tällä iällä ja ruumiinkunnolla enää viisasta hyökkäillä ihmisten kimppuun, mutta kun se on niin vaistomaista, jotain primitiivistä reaktiota, jonka laukaisee jo vähäinen määrä sitä lääkettä josta minua koskaan tapaamaton lääkäri toteaa että minulla on 'mahdollisesti, ainakin ajottaista päihdeongelmaa'. miä suitsutan lähdevettä tollasen lausujan päälle, etenkin kun kyseenomainen vakuutusyhtiön lääkäri on niin vitun asiantunteava että kirjoittaa minulle kirjeen, jostain varma-samposta ja nimikirjoituskin on valmiiksi painettu paperille. miä sitte arvostan moista asiantuntijaa.

pitsat ja jaffat tuli, pakko pittäää ruokailutauko... morot

(välitallennus)

jutuissani on esiintynyt jussi, juhannuksena ja henkilönä, kumpikin on sellaisen mielikuvituksen tuoetta, jollaista yksinäisen ihmisen mieli tekee haluina, haluja; ystäviä ja tapahtumia.

niistä tai siitä, silloin kun on puhe toisesta niin siitäkään ei ole tullut totta. on toki niin että elämässäni hetken seikkaili iilimato nimeltä jussi, mutta ei ole jussilla asiaa refloissa enää minun pilleripurkeille, sen totesin tänään ja viestin toimitin nätisti perille äsämässällä ettei tule kiusallista punaa poskille ja huutoni kuuluisi vieraille ihmisille kun se vitun narkki pelleilee jossain korvaamossa. toivottavasti lääkärini antaa minulle anteeksi, ja paremmat lääkkeet.

jussi on iso mies. tai oikeastaan SE Jussi on vain SUURI, ei yhtä suuri kuin minä RUUMIILLISESTI ja ruumiin minä siitä teen jos SE tulee takaovestani sisään, joka on aina auki, jopa kaltaisillEEN(* narkeille ja rotta-vasikoille.

tiedättekö Te eli sinä mikä on oikea ROTTA ja mikä on oikea VASIKKA? minä en tiedä, mutta minulla on pieni aavistus siitä että jussi-nimisen henkilön, kun se on tiettyjen xor -ehtojen täyttämä Jussi, välillä syntyy kärhämä jos se tunkee päänsä tähän taloon.

Miksi niin? miksi minä puhun Jussista niin rumasti? saako puheeni minut kuulostamaan psykoottiselta tai katkeralta? onko minulla joku kauna tätä Jussia kohtaan vai jusseja yleensä? olenhan maininnut että jussi on totta sekä henkilönä että tapahtumana. En tosin ennustanut silloin mitään vaan koitin aivan toisessa, kehuvassa - jos ketään kiinostaa, mielessä ajatella että puheet, joita olin hänestä kuullut eivät ehkä olleet totta, sillä Jussista puhuttin yksinomaan pahaa. Nyt ymmärrän miksi, ja perustelen oman pahan puheeni sillä että hän on kaltoinkohdellut minua ja tulee sen kokemaan.

Valitettavasti minä olen vain niin äkkipikainen että jo tämä rauhoittaa mieleni ja kun äijä hiippailee takaovesta sissän ja herättää minut niin minä olen onnesta soikia kun ei ole muitakaan kavereita.

Alas, sanoi archon, peli c64llä, voi olla että käytökseni on vallan toinen. voi olla että minä kolkkaan sen narkin ja kannan keltaisen seatin takapaksiin, ajan auton metsään ja laitan palamaan. kuka voi sanoa että se olin minä? minähän vain sanoin mitä tulisi tapahtuman, ei -van [ai van, muinais arafatiaa, I van, minä ajan tai minä pakuna, miina vani jne.jne. ja dastojevski kävelee, vitun aivottomat pässit] (kikkailkaa, vittu sijamuodoilla, vitun lukevat aasit, jotka ette tajua sanaakaan ja kuvittelette _mitä_ sattuu_?_ (_onko_ kieli _oppeimme mukaista että kun(n)_on kysymys _sana...va_i voinko?)

vaahtokarkkia vaseliinilla kiitos ja vähän anteeki. morot

*) jos minä tiedän tai kuvittelen tuntevani rotta-vasikan, niin se on pronominina yksikön kolmas persoona. pelaan varmanpäälle, sillä välillä kun olen niin sinäkin on -huomaathan - eli yksikön toinen persoona, jota minun on pakko edustaa että saan perpektiiviä, eli etäisyyttä itsestäni ja stereonäköni on kuin tuntoaisti, joka ei pelaa. tiedän vain koska minua kosketetaan ja koska minuun koskee. tänään minuun koski, ja loukkaannuin siitä valheesta, jolla se tehtiin, jälleen kerran. se on käsittämätöntä miten syrjäytynyt paska voi, kehtaa käyttää ja käyttäytyy hyväksikäyttäen kaltaistaan kohtaan vaikka olen erikseen sanonut että minua ei saa hyväksikäyttää kun olen niin 'höveli'(**

**) höveli, murresana... koittakai miettiä, mitä se mahtaisi tarkoittaa, kun asiayhteyskin antaa melkoisesti vinkkejä!