IRC-Galleria

(tässä miä aina välitallennan)

nyt olemma sellaisessa tilassa, että kun om tpmuöt' tule puhelua niin minä otan voimapihdit esiin ja kannan kiloin paloina ton talon nurkalla seisoneen suzutkin postilaatikostaan sisään kun ei se runkku oviansa avaa, ja niin menee antin evakeljumi. åastpro pttaa omat osumansa kun se runkkku ei hoitanut hommiaaan, hommia, jotka lupasi hoitaa toissa perjantaina. nyt ja tänään tällä kylällä astuu voimaan säädös, jonka mukaan sovitusta asiasta pidetään kiini voimapihdein ja minä olen aloteen tekevä hnkilö. nyt alkaa sellainen vaihe elämässä että ennenkuin käyn vakuutusyhtön, tarkemmin eläkevakuutustyhtiön monisteilla lähtettämän kirjeen allekirjottajaan kini, minä alan palautella kilon paloina mopoja ja muitakin koneita, riippumatta nillkkavammani laadusta, ja olen valmis röhnöttämään maassa kun minua potkitaan. jokainen, osapuolena, saapi oman osansa kun niistä jonkun tapann tai kiini saan, kuin hauen kaislikossa,. nyt lpuuu yhen pienen piirin sekoilu tässä kylässä puh ja pah.

kilon palasia, vai halutaanko pienempinä?

antti ala-turkia, kysyy ja ihmettelee että vieläkö nuoriso uhmaa?

lähes miettimättä miä haluaisin olla sikiö, jonka meksikossa joku vanha mummo virkkuukoukulla ronkkii ulos, että äiti saa jatkaa ammatissaan vielä muutaman vuoden, vaikka ne pari naarmua vähentävätkin hänen seuraavaa äidiski tulemisen mahdollisuutta, saahan hän ainakin elää sellaista elämää kuin itse haluaa, sehän on ihan sama kuin jälkiehkäisypilleri, joita syödään tarkoituksella, vaikka vaihtoetona olisi ihan oikea ehkäisymenetelmäkin eikä jälkiehkäisy.

siis en miä nyt ihan tota tarkota, mutta miä vaan meinaan että toi on huono vitsi. toi on yhdessä elokuvassa sellanen juttu (kill bill)) mikä on jossain kultaplatinabonuseditizioonissa kerrottu tollee... mut kuitenkin, noi on noita henkimaailman juttuja ja muun ei pitäisi meitä edes kiinnostaa. kuullaan vaan ja annetaan mennä, ehkä kerrotaan ohkikulkijoille, joskus joku ne kuitenkin tekee elämässä tapahtuneiksi, on siis hyvä kertoa jo valmiiksi niin ei tule loukanneeksi ketään tarkoituksella.

nyt otan viisi askelta ... eikun tossa tielähän eilen hyppäsivät naapurit ruutua. menenkin hakemaan postilaatikon ja kataisen nilkkani paluu matkalla, vain viisi askelta ja pai moi!

tilkka kiljuu ja palaa kumi. hö-öhöhö-öhöhöhö. remu soittaa rovaniemelle ja kysyy siivojalta valkosta pussia mikä ei ole pussilakana, ja pääsee iltapäivälehtiin, no ääsi se kyllä koppiinkin, miksiköhän, onko se niin kova pr-guru vai niin vtun tyhmä? sitä miettiessä, minä alitan rimaa, remuamatta.

täs on nyt otettava se linja että sisääntulijoita, jotka hyökkii tuolta takaovesta vedetään tuolilla päähn ja vasta sitte kysellää että oltiinko tuomassa jotain maalitökkkiä, sytkäriä, lampppua, kiikaria tai muuta vehettä mikä kiinteistöstä on tarttunu taskunpohjalle, kun varsinainen asukki on nukkunut vessasaö. ja mopoja ei parkkeerata enää takapihalle, jos pelkää että ne tästä pihasta varastetaan niin vieköön naapuriin seisomaan siksi aikaa kun on meillä kylässä.

miä naapurista moi

f(miä kiotin välitallentaaakin, mutta ei tää aina mene niin)

miä olen tavaannu ihmisen joka on, jotain, mutta miä olen tainnu väärinymmärtää sen ajatusmaailman, vaikka molemmat kuollu kerran. miä en voi kuvtella vittumaisempaa tilannetta, jos miä oikein ymmärsin, että sellanen tyyppi tulee minua uhkailemaan. voi olla että ymmärsin väärin,, mutta vähän pisti miettimään, että onko opiittu mitään? siis suomennos on toi, en tiedä, äijä puhuu rauhasta ja esittelee lihaksia, ok. miä olen lihava ja mulla on huono itsetunto, voihan se oll...

nooh. kunhan tässä nyt vielä vajaan vuoden kikkailee niin on 42, jos silläkään on merkitystä, 27 on menny jo, vaatteet on samat, ei muodin mukaista, kovin

(kovin usein pelottelun huomaa välitallennukseksi, kun katuu ajatusta, jonka oli sanomassa. kyllä, minä laitoin takapihalta verhot kiini, enkä halua enää tänään, tai tänä yönä, joskus aamulla sitten avaan oven tai verhot, ja sen perusteella järjestys, häräänkö itse vai yrittääkö joku herättää minut, siinä onnistuen...no, mutta kuitenkin)

kun minulla taas vinttasi päässä niin minä taisin lähettää viestejä ja koittaa soittaa, mutta sain vastaukseksi vain vastaajia ja sen sellaista. vastaajaan asian ilmoittaminen onkin minulle sellainen puheenaihe, josta tahoisin oikein puhua enemmänkin, sillä on niin että minulla oli muka-hoitosude anjalankosken inkeroisissa psykiatriin, joka oli yksikkn johtava lääkäri, mikä ei oll7utkaan aivan kauhean mahdoton toimi saada, ja saada nautituksi titteliä ja työkokemusta olla johtava lääkäri kun oli silloiisen mielenterveysyksikön johtava lääkäri, nyt tuo toimii jossai missä lie ja on osaston sellainen ja tällainen, voittehan kuvitella mielessänne, jos olette joskus olleet sellaisen lääkärin orjuuden alla tai huoneessanne on ollut henkilö, jota todella yritetään pitää lääkkeillä hiljaisena. homma miltei onnistui, mutta ennen kuin puhun tuosta hinttiviiksi osmosta, joka oli osa-aika eläkkellä töissä ja miä kun en koskaan ole saanut (huonosta kasvusta johtuen) käytellä oikein kunnolla partakoneen terää, niin tuon äijän mikäs osmo se olikaaan. noh olkoon nyt vielä, ja se pumppasi sellaisia määriä jotain lääkkeitä että huonotoverini...örf huonetoverini puhe oli kuolaa, ja minulla meni tovi opetellessa ymmärtämään häntä. sen verran tulin ymmärtäneeksi että minulla oli ikäänkuin vahingossa lopetettu... noh... kerron tuon joskust toiste heikkinenkö se olisi ollut... noh kuitenkin. marja-liisa ei halunnut varata minulle vastaanottoaikoja, koska hän katsoi että minulla on peruutettuja aikoja edellisen lääkärin kanssa niin paljon... tuossa kohtaa minä, siis kun niitä aikoja käytin niin kävin omalla rahalla helsingissä manantaisin ja keskiviikkoisin paikalllisessa mtyssä, ja kun tämä lääkäri jäi pois viratsta ja siirtyi työterveyslääkäriksi johonkin, niin minullapa alkoi olla poissaoloja kun tapaamiset muuttuivat mielenterveyshoitajan tapaamisiksi, minulla oli kai jonkinlainen auktoriteetti-ongelma.

kuvaan astuu suunnaton viisaus. jotta lääkäri, joka ei halunnut tavata minua, tai varata minulle aikaa kska saatan hänen näkemyksensä mukaan, historiallisesti peruuttamatta olla käyttämättä aikaa, niin tapahtuu.

mikä on suunnatonta viisautta tuossa? ei mikään. ja entistä huonommaksi muuttuu teko kun tämä lääkäri, marja-liisa, päätyy sellaiseen viisaaseen tekoon että hän varmistaa selustansa, ennenkiun kerron siitä kerron että hän on saanut näytölleen post-it -lappuja joissa apteekista kysellään mitä ja miksi lääkkeitä terveyskeskuslääkäri määräilee minulle kun ko. lääkkeiden pitäisi olla mienterveysyksikön määräämiä. marja-liisa on todennut minulle jossain vanhempieni läsnäollessa että "hän ei minulle reseptiä kirjoita", homma on ok, voinhan muistaa väärin tai valehdella, koska hän on kirjoittanut b-lausuntooni että minulla on vainoharhaista ajattelua... örf... suunnaton viisaus. minusta lääkäri esittää suunnatonta viisautta kun hän kirjallisesti toimimalla osoittaa että on koittanut otaa minuun yhteyttä kun olen jättänyt saapumasta paikalle sovittuun aikaa, ja suunnattoman korvaamattomassa viisaudessaan toteaa että minulla oli puhelimessa "hyvin omituinen vastaaja-viesti" ja tämän hän toteaa kirjeessään.

mikä siinä on kummallista? kummallista siinä minusta on se että kun siinä kansliassa istuva täti on joskus ilmoittanut ajanmuutoksesta taimuusta, niin hän on jättänyt vastaajaani viestin, toki toteamalla että onpa hurja vastaaja-viesti, kun minä viestissä kehun että talossa, jossa makailen on takaovi aina auki ja josei minua saa puhelimella kiini niin minut saa hakata unesa sohvalle. minusta tuo nyt osastolla toimiva lääkäri on vaarallinen ihminen. jos hän ei pidä jostain potilaastaan niin hän sekoilee.

jos minä eläisin 50-60 luvulla ja olisin juutalainen niin minä tappaisin tuollaisen mengeletä ja hänen oppejan 2000-luvulla olevan lääkärin, mutta tappamisen sijaan minä puhun vain jostain kirjekuoresta, joka on varmaan helppo väärentää kuin resepti. minun on siis tapettava aikaa, varma-sammon kanssa ja nyt ei puhuta enää markoista vaan on siirrytty euroihin. tässä on nyt tämän hallituskauden loppuunmenneessä tulossa jokin omituinen eläkeyhtiölakimuutos, jonka pauloihin minua yritetään vedättää, mutta minä sanon että ennen kuinn kuolee ajatus siitä että minä puhun suuni puhtaaksi, kuolee jokuk unelma, jostain pelista, joka olisi ehdottomasti pitänyt tehdä suomessa, muta kun minulla on näitä ongelmia, että en saa kunnon juristia ja kutenkin kaikenaikaa minulta menee luita poikki, enkä saa mitään korvausta niin minun on lakattava haaveilemasta ja tehtävä unesta painajainen, ei sama uni voi toistua aina, jos se ei olisi painajainen, minä en usko enneuniin ennenkuin näen ne ja ennemin minä nukun kuin uskon niihi, tapahtuipa mitä vaan, ja minä kyllä tunnen lucda-unet ja hallitsen uniani, ihan varmasti, liikaakin. mutta sellaiseen uneen kuin haluaa herätä sellaiseen uneen on vaivuttava.

nyt minä menen unteni maille, ja minä soitan biot-outland (ja sitten siitä inspiroidun timo ahlqvisti-hempeily. nähkää kauniita unia, mutta jos olet se jota ajattelen niin paskanilkka ei tule olemaan haitta kun poljen... oioi. tällä jalalla ei voi polkea edes tomua maaasta, anteeksko pyytäisin? no en varmati. vuokra menee näistä varatotiloista ja se on korkia, sillä maksaa kohta juunaksenkin velat, eli poika liikkuu, hopihopi!

terv. nyt Tony hophop, ei auta vaikka laittaisit Jounin asialle. seläntakana paskanpuhuminen saa sävyn totuutta kun näen jounia tai anttia

[digging in the dirt - peter gabriel]

Elämäni jäljittelee elokuvaa, siltä minusta tuntuu ja sellaiselta vaikuttaa.
Jos tietäisin mistä niin osaisinkohan oikein elää? Olisi mukava tietää ja jos
olisi oikein hyvä niin voisi olla ehkä hauskaa, ja jos olisi jollaista toivon,
olisi naurettavaa. Ei se kai selviä kuin katselemalla elokuvia - on siis
kaivetta kaapeista vanhat kultaiset - ja pölyiset - videokasetit ja...

Mutta ja kumma, suunnaton ongelma: millä videokasetteja katsellaan kun kaikki
on niin blue ray ja 3d-hdtv? Kuulostipa pandemialta tuo viimeinen sanatus,
ikäänkuin H5N1 vai mikä se lintuinfluenssa nyt tänä vuonna on ja mistä se tulee?
Pitäisi varmaan itkeä jossain huuto-netissä, ja parkua kun antiikilla on hintaa
aivan sietämättömästi. Nilkkaakin pakottaa, taitaa olla lyhytelokuvan paikka kun
olen ensin polttanut itsestäänsammuvansavukkeen (camel) ja sitten päreeni.
Olisipa auto, ajolupa, bensaa ja asuntovaunu, ajaisin kuin Teuvo ja päämääränä
Neuvoton, jarru pohjassa ja kaasuvajeri hirttänyt kiini, täysii.

Nimim.(1 Maassa maan tavalla ja talo maan tasalle.

1)arafat kerubi

pssellainen ilta, aamu ja yö takana tänään ei. olen rakastunut sanaan
kehäpäätelmä. on keksittävä jotain palturia, kunhan vain saisin itseni raiteelta
tolalle puomin läpi päin ohi ajavaa junaa

P.S. hei hei huomasin, blogi-merkintöihin on päiväykseen lisätty viikonpäivä näkymään, kiitoksia ylläpidolle, kerrankin!

[http://www.youtube.com/watch?v=XoHgyofnGpM]

itkisitkö onnesta? kerrotaanpa se (eli tehö) valhe potenssiin ainiin...

(tää on mun lempikohta

Itkisitkö onnesta
Jos panisin sua kunnolla
Kun väität etten uskalla
Enää ajaa silmät ummessa

(tossa on heleppo samastua kun se puhuu panojuttuja, mutta sanookos se jotain muutakin?
(sanookos se että oli silmät kiini kun pani?
(katotaas, mitä se sen jälkeen sanoopi!

Kovin helposti ei kiinni saa
Sitä kadonnutta nuoruuttan
Ja mieletöntä fiilistä
Kun on ensikertaa kännissä

(nyt kaikki (miehet) hakee sen fiiliksen, mutta mitäs se oikein meinasikaan?
(meinasikos se sitä että oli eka kerta ja on tullu kavereille puheltua jotain?
(meinaakos toi eritellä mielessään sitä että erite on omasta kehosta ja
(kuvia katellessa tullu kun silmät on kiini?

No ehkä elämässä tarvitsee
Joskus selitellä itselleen
Ja eritellä mielessään
Miksi kuviot on pielessä-ä

(sitte kuvitellaan se telttareissu kun tuli oho ja anteeksi
(se paneminen kun ei sujukkaan, jos ei ole selvinpäin
(syytellään hirviöksi mökillä

Kun sitä tuskin edes
Voi aavistaa unissaan
Kuka saa ja kenelle annetaan
Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan

(pistää miettimään, jopa koulun urosta
(kuorossa leikkii kilttiä ihmistä, kaunis poika

Se vituttaa ei saa
Sut vaikka kantapaikasta kannetaan
Ulos asti rauhoittumaan
Kun hakemalla syitä haetaan

(siinä meni laulun kertosäe, joka tekee laulusta juomalaulun,
(juomalauluja on ja sitten on juotuja lauluja. mistä puhutaan vai lauletaanko vain?

Se luoti tuli oviaukosta
Ohiajavasta autosta
otti kitarasta kimmokkeen
Ja osui portsaria pohkeeseen

(mihinkäs: päähän vai(n) kun on velat maksamatta, velaton elostelee?!

Ja vaikka alle varttitunnissa
Oli virkavalta paikalla
Ja koko kylä saatiin saarroksiin
Kun tekijätkin tiedettiin

(aika pienessä piirissä tuollaiset tapahtumat tapahtuvat, ei ole helppoa konstaapelilla kun juttu on niin selvä ja osapuolet ei.


(ja tämä lauletaaqn choruksena tai mikä se on kun yhteislaulua suoritetaan, ja kaikilla oli niin mukavaa

Ei löydetty kuin
Pelkkä rämisevä peltisanko täynnä luodinreikiä
Ja bussipysäkiltä kylmissään sen tyttöystävä
Kassi kädessään

(toss kohtaa koitti baariyleisö innostua kertosäkeestä ja oikein hehkuttaa, mutta...
(ei tienny...

En tiedä yritinkö ollenkaan
Edes painaa jarrupoljinta
Vai unohdinko jarruttaa
Siinä sohjoisessa kaarteessa

(olisko teuvo joku oikia henkilö, joka on sekoillu ajoneuvoilla?
(rattiin tarttuminen voi olla huono idea jos on repsikka

Mä olen pahoillani kaikesta
Mua turha pahalla on muistella
Vastaantulijoiden kaistalla
On vittumaista luistella

(niih

Kun sitä tuskin edes
Voi aavistaa unissaan
Kuka saa ja kenelle annetaan
Ja miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan

(siellä sun täällä

Se vituttaa ei saa
Sut vaikka kantapaikasta kannetaan
Ulos asti rauhoittumaan
Kun hakemalla syitä haetaan

(ja niitähän on, ja nyt tulee peliin george harrison -kitara
(olisko jopa sitra vai oliko se sitara

Mutta mitään älä tunnusta
Älä kerro edes vauvasta
Kukaan kuitenkaan ei ymmärrä
Mitä koettu on yhdessä

(tää on hieno kun se lupaa koitenkin pitää yhteyttä jotenkin
(ja luottaa että tuuli toisi kortin kotiin kuljettamalla oikein...

Minä kortin lupaan postittaa
jostain vähän kauempaa
Jos sitä perille en muuten saa
Sen tuuli sulle kuljettaa

(mutta ja mutta...

Itkisitkö onnesta


P.S. älkää itkekö siitä onnesta, olkaa soikeita!

p.p.s. koitan jaksaa, ja koitan vaan. miä olen alkamaisillani perua ajatusta että kirjoja on poltettu liikaa. en vielä poista, itse, kirjoittamaani, mutta harkitsen kahdesti jo sitä että sen poltan mikä minulla on ja koskaan ei siitä kerrota, mikä harminani on, ja ikävyyten aihe monen, monen ihmisen, mutta sellaisia oppeja ei kai saa opettaa... minä kysyisin vastausta toivoe?!

(mutta salaattireseptinsä on niin vaikia muistaa ja mahoton ajatella sellaiseksi, että sen voisi edes muistaa, niin piirrän minä teille kartan: tämä tarkoittaa sitä että tätä seuraavan tämä sanan jälkeineen se sana on siemen eli juuri se, jolla tämä kuva piirretään.

nyt kun keksitte minkälaisen keksinnön mandelbröe oikein keksi niin olettekin aika nokkelia, sillä tuo on tosi.

-ja kukaan ei osaa käyttää laskukoneen sijaan päätään.... arvasinko oikein? jos ja vaikka niin niin en anna yhtälöä, joka sanoijen kirjaimissa ja asciissa piileksii.

-- terve ja moro. vähän vituttaa kun kello on vasta, mutta mitäs tiän sille?

(valmiiksi typottuna, askarteleva pakastinarkku)

murheiden paikka ei ole vielä,
vaikka lakkaisin pulppuamasta.

kovan työn ja itsensä rankaisemisen avulla tai
kautta, ihminen voi löytää jotain itsestään ja joku toinen myös.

tarkoituksemme ei koskaan saisi olla, mielestäni,
tuon kaltainen: pitäisi edes yrittää ymmärtää; kaikki ei voi.

iso kala pyrskähtää vedessä ja antaa vähän muuta ajtateltavaa,
mutta kuin salaa, itseltäänkin, jatkaa samaa rataa.

nujertava ajatus

pieni hetki,
hyväksi tunteman ihmisen kanssa,
ja puheenaiheena pahanteko,
tuntui, tai tuntuu nyt pahalta.
ymmärrän että minä en ole tiennyt.

ei salata

kyllä lapsi ymmärtää,
jo ennen kuin edes puhutaan
voi kokeilla näppäimiä kelanauhurin, kuulua:
kova huuto äidin, joka ylittää grammarin

olen tiskirätti ja tidenän sen...

koitas tiskirätti tehä musiikkia ilman vanhoja kavereitasi!ÖRF

sellaista sontaa ja ismo alankoa kans', vähän päälle, lietteenä kiitos, kuten se esittää sen: tyhjiössä ajatus ja tiessään.

-n9imimn. murmeli saatananojalta, itekien ja parkujen.

(pitäisikö välitalentaa tämäkn, vaikka luulin että kaikki oli jo valmista, siis välitallennetaan)

((((PITI TOI OTSIKKO OIKEIN VITUN FIXATA KUN YMMÄRRETÄÄN VÄHÄN VITUN PÄIN HELVETTIÄ 3.6.2010))))

on maailmassa mota ihmeellistä asiaa, laulussa sanotaan.

tämä ei ole laulu, hyttyset kyllä inisevät korvissa ja pistävät nilkkaan.
ollaanpa luovia ja kuvitellaan niin, jopa niin että tehdään peli, jossa voi voittaa.

emme ole scientologeja tai lukeneet ron xyt hubbardin kirjallisuutta.
ajatus sellaiesta on yhtä kaukainen kuin kuvtelma neuvostoliiton hajoamisesta.

teemme pelin.

olkoon habbohotelli, ja habbo oli!
-miten niin oli?. - no olihan sekin, kuuluu vastaus ja jalkapallosta oli kyse.

tehkää peli, jossa c64 wizardry-tyyppisesti, käytetään Bitti-lehden nimeämää iso-metristä ilmaisukeinoa, kolmiulotteisesta tilasta ja kappaleista kaksiulotteisella ruudukolla.
ja oli peli. oli cascoine ja rush ja oli ian wright. pelaamme peliä ja olemme hotelli.

ohjaan, jos haluan pelaajiani, koska olen manageri tai kun olen pelaaja. Kartutan osaamistani pelamalla.

minusta on tullut kallis pelaaja, habbossa, minä pelaan jalkapalloa. Englantilaiset ja Iso-Britanialaiset ovat taitavia jalkapallo...örf½? mitä tapahtui?

minusta on tullut niin kallis pelaaja että minut halutaan ostaa joukkueeseen, örf, olkoon tuuha, ja tuuha oli, mutta joukkue on nikon.

minusta on tullut niin suuri pelaaja että minä olen manageri, minä ostan pelaajia, rajoitukseni on rajanaapurimaat venäjä, ruotisi, norja ja suomi.

nuo muodostavat lohkon. minulla on kivaa, minä olen manageri. peli on kuin sensible soccer, minä olen manageri, minä ostan sms-viesteillä pelaajia ja bonusta heille, minä en ole manageri.

menikö jakkara alta, kun minusta tuli äijä, joka keksi uuden pelin ja väittää täälä että tällä periattella tehty peli on minun eikä jonkun jenkin, sillä tehdään rahaa ja tarjotaan viihdettä.

surkimukset, huomatkaa! pelataanko tänä kesänä jalkapalla, olenko minä hitaampi kuin te? tehkää jotain ja ottakai minut töihin, kyllä minä itteni kustannan.

-vitun lespoapinat kaivelee mun tukasta verta kun on tätiä, miä kutisn ja nauran, vähän. koskaan ei tosissaan, vakavasti kyllä.

-- murheiden lähde ei lakkaa olemasta, vaikka ei pulppuaisi aina