IRC-Galleria

(front 242 - final reboot live (bootleg) just tällasta kannattaa mainostaa)

sarjassamme musiikkia naapureille ja vähän vesitornillekin, on pakko soitella jotain itelle vieraampaa, tossa oli vaihtoehtona redone, jonka skippasin ja soitin sitä ennen rob zombien more human than humanin, ja kuten luetellusta musiikkia enemmän seurannut tai siitä joskus tietänyt voi arvella niin minä elän musiikkini kanssa vähintään 10v vanhan musiikin kanssa ja pidän siitä kiini. sen tulevat kuvitelmani mukaan huomaamaan omakseenkin kohtaloksi monen muunkin kuin vain musiikin suhteen monet muutkin kuin vain minä, sillä onhan niin että vanhassa vara parempi, ja jos nyt ei aivan niin peleissä on!

ok. castle wofenstein oli kova sana, vai oliko? julkaistiinko sen niminen peli jo c64:llä? minulla on hämärä muistikuva, mutta hämäristä muistikuvista viis, sillä 3d oli muka kovaa kikkaa ja uutta ja ihmellistä. dreamscape ei sitä esittänyt, tai warhead, puhumattakaan elitestä. tunkekaa nyt vittu-tekologianne anaaliin.

no, ei nyt aivan noin. kyllä id-software tai kuka-imkä wallace and gromit aina pesee jonkin ray-trace -paskan, mitä disney tunkee verkkokalvoille, niinkuin me olsimme kaikki jeff goldblummeja ja meillä olisi kennosilmät, ja niinhän teillä onkin. Te, tyhmät ihmiset, Te idioottimaiset lukijat, vähäisiä olkaattekin. muuttakaa naapuriini ja minä takaan että elämästänne tulee sellainen helvetti tämän asuinalueen asunnot ovat polkumyynnissä, ja silti kukaan ei huoli, paitsi hyvät ja uskolliset naapurini, jotka voivat luottaa siihen että jos tällä tiellä, tai tuolla lenkillä kulkee talvella auto kylki edellä mutkassa niin että minä sen näen, niin sen auton alla on nopeasti lumikola, joita olen tarkoitusta varten varannut ja tuulilasissa alumiinilapio, jotka ovat varattuina siltä varalta että on jotain lapioitavaa kun lumikolan ansiosta on päästy ojan pohjalle, lumen alle ja lasinpyykijät eivät oikein auta, eikä pissapoika sulata sitä kaikkea lunta, jota minä lapioin.

tällä kylän nurkalla, määrään minä sen tahdin, millä kulkuneuvoja kuljetetaan, ja niin kauan kun täälä lapset ajatvat polkupyöriä tai mopedeja omalla kaistallaan, minä tulen julmasti päälle jos soraiseen tiehen syntyy liian nopeuden tähden renkaan jälkiä muusta kuin satunnaisesti lenkkiä kiertävästä lanasta.

uskaltakaapas koittaa, joskus joku on ja minä vielä heitän kolaa ja lumilapiota eli saa tulla katsomaan onko tämä sellainen paikka, jossa ajellaan pikataipaleita. Teitä saa olla useampi kuin neljä siinä oranssissa fiestassa ja yksikään ei kerkiä autosta ulos kun sen ovet ja ikkunat on hakattu hevonvitun säpäleiksi, jos miä satun olemaan tupakalla kun kuulen jotain kaasuttelua.

sitä on koitettu, ja minä sanon että ei ole kehoitus tulla kokeilemaan. menkää ja ajakaa ojaan, pääsette vähemmällä, paskanaamat.
--fäggis

mulkkuja on, mutta onko tapreeksi mulkkuja?
minä tahtoisin että minua pidetään mulkkuna,
mutta tahtoisin olla sellainen mulkku,
jota kukaan ei tahdo tuntea tai ystävänä pitää,
enkä ole enää kovi kaukana tavoitteestani.

olen tuhannesti sanonut, että kuolema tulee,
mutta vielä en sitä kelle, vaikka itsestäni puhun...

maasta nousi, sammalta kupeeseen tunki ja sammalsi:
tähän en kuole enkä näin, siitä pitäkää huoli!

eivät pitäneet, eivät pitäneet miehestä, eivät toiveesta, eivätkä uhostaan.
sankareita eivät välttämättä ole suorapuheiset, mutta se riski on otettava,
ja silloin on mies jätettävä maahan makaamaan, niin toimii sankari.

maa on kaunis. maa voi olla sammal tai hanki, se kumman itselle toivoo,
mielikuva siitä sankariteosta kun kuolee joukkonsa eessä, mutta kenen
eessä kukaan haluaa kuolla?

omiens', ehkäpä, kai, vissiin ja lie, mutta kun kuolla voi niin monella tapaa.
voi olla kuka tahansa ja kadota vaan tai kukkana kuihtua, mies tai nainen eli ihminen.

elä tässä päässä.
päivässä valon ja valvo sen kanssa, kuin seurana.
ei äkisti seuraa saa eikä etenkään silloin kun siitä suurin on tarve.
on elettävä, kestettävä vaan ja toivottava,
että vielä paremmaksi panen, ja sen taidan, jos en jopa osaa.
laitanpa tuulemaan.

jätän taas, kuten aina, naapurit rauhaan ja sinkoan kylille, tyhjille kulmille,
talojen parvekkein varustetuin, ikkunoita rikkomaan. panen pari muutakin asiaa palasiksi,
mutta ennenkuin kiinni jään, vie poliisi minut sairalaan tai putkaan, riippuen pääni kunnosta.

minä en ole kuulu kuunostautumisesta, minä kuulun niihin jotka kuulevat asiat jälkikäteen,
ja niin myös toimin. joskus on suuria harmia, elämän ikuisia, tekoni taitoa vailla tehyt.

tehtyä en tekemättömäksi saa, enkä jälkikäteen taho,
en anna kenenkään käyttää tekosyynä tekojani kanssani niin toimia,
mutta jos yrittää niin minä pidän siitä huolen että hutiloi.

itelleni en anna koskaan anteeksi, monelle muulle olen antanut ja haluaisin useammallekin,
mutta kun se ei käy.

minulle kävisi, koska vain, kenelle tahansa koskaan ei.

riko, rikos, lapselle nimi. anna anteeksi mikael.

-- mihkalille, teH Man, olen todella pahoillani, mutta auttako se?

(välihuojennus)

,omia pm aölamit v'öoöö' ptta,aam sud',est'. ,itta en pöe lertpmit soot' lemeööel''m. eml' lerrp.

pitäisi olla, mutta kun ei ole päivänselvää että minä tapan kahden siilikehrääjän lisäksis vielä pari perhosta. minä rakensin jo rysän, pitäisi hakea kloroformia, jolla tainnutetaan suppilon kautta sankoon pudoonneet prehoset. minä valvon ne yöt ja vahdin rysääni, minä heitän hittoon kirjokerhrääjät, niitä on kaikilla, minulla on epäilys että tänä kesänä voisi olla pieni mahdollisuus saada pääkallokiitäjä, ihan kotimaasta. jos puupäät on niin vitun tyhmiä että eivät tiedä mikä on pääkallokiitäjä niin muaun leena landerin turun poikakodista kertovan romaanin kannessa on sen kiitäjän kuva, moukkana en ole kirjaa lukenut ja iderwebiä suunnattomasti ihailevana en tähän eti sen kirjan nimeä, ja jos teitäkään ei kirjallisuus kiinnosta niin sitten jossian vitun paska-leffan hannibal-sir banaali-paska seikkailee, sekoilee ja esiintyy myös kuin viisikko tekisi löydönksen ja tuo perhonen... sillä, perhosella, ei sillä banaalilla sir...örf... (en saa nimeä vieläkään mileen, te varmaan jo saitte) VITTU Anthony, sir vittu Anthony Hopkins on ehkä maailman keskeneräisin näyttelijä... noh jatektaan loppuun ja palataan Antonyyn kun: keskiruumissa pääkalloa muistuttava kuva, aivan kuin kuussa on ukon naama, jos mielikuvitusta on. pääkallokehrääjä munii perunamaahan eikä se tee sitä suomessa, jos ei tänävuonna sitten tiä.

pääkallokiitäjä on minun mielestä ainaollu hiton hieno perhonen ja tai siis kiitäjä, ja tavoittelemisen arvoinen, mutta, miä kun olen nähny jotain siivekkäitä tatuointeja naisen selässä niin minua on oksettanu tai tullu nälkä, enemmän tehny kuitenkin syödä makkaraa kun syöttää. miä halveksin naisia, jotka on niin tyhmiä että ne ottaa selkäänsä tatuointeja ja etumukseensa lävistyksia, erogeenisiksi luokitelluilla aluilella, ja sellaisista miehistä miä en edes halua nähdä harmittomia päiväunia. pelkkä ajatus jo pelottaa... mutta.... ehkä olen vain niin hiton ahdasmielinen ja se on ikäni syytä, varmaankin. miettikäi nyt vähän itekin. otanpa laihaan kehooni tatuioinnin lihavasta äidistä ja sitte se äiti osottautuukin mun isäksi. miä olen kerran oksentanut kovasti ja se ei ollut kauhian hauskaa. ennemmin olisin mennyt, maksamalla, sirkus-finladian tanssivia puudeleita kattomaan tai ihan mitä vaan mikä pllyttää sahanpurua. mutta, minun kohtaloni oli kokea jotain kauehampaa. jotain pedofilin tekemiä lävistyksiä piti katella ja sittä ajatellessa harrastaa sarjakuvien piirtämistä, ei tullut mistään mitään. muste kuivui tai se oli loppu, en tiedä, vaikka kiinnostaakin niin en vielä ole tarpeeksi vahva sitä selvittämään. on muutenkin pönttö niin vailla kaikkia kalanmaksaöljyjä ja jugurttien ruokahalua lisääviä vaikutuksia ja liikakilot ilona eikä vain olona että itkuun purskahdan, taas. vaan, kyyneleet nurkkaan kämmenselällä pyyhin ja jatkan selostamaani elostelua. sillä henki tässä menee eikä se hirviästi haitta kun niin haiseekin.

Katsokaas sir Anthony on thenyt yhden mahti-roolin, mutta olipa siinä sivuosassa sellaiset näyttelijät että jos oscareita jaettaisiin oikeilla perusteilla niin olisivat Anna Thomoson (no toi meni ihan vituiksi, sen ankaran shakespeare-fanin ex-vaimo Thomoson, ja teräsmies chirstopher reeve saaneet sivuosa-osacarin... tulipa mieleen sivuosa-oscarista sellainen pikku ämtvkolme urvellus taas... noh olkoon, haukun mikael jungneria myöhemmin...

jokatapauksessa, en tiedä miäk elokuva on nimeltään, nuo näyttelijät siinä on ja anthony hopkins vetää vähäeleisen roolin kuin peter sellers elokuvassa 'being there', josta tahdon antaa näytteen you to be kautta... katsotaanpas... jos löydän jotain...

mutta... on muunkinlaisia asioita, asioita joita miä haluan tehä tiettäväksi ja tunnettavaksi, vaikka en itse saisikaan mitään aikaiseksi...

[karmia pissihätä] tää on live-hommaa kattokaas... pankaa äänentoistolaitteenne täysille... näin lähtee mr chancey degardnier 'herran kodista': Being There - 2001 space odyssey - Sprach Zarathustra (http://www.youtube.com/watch?v=3BsiHydrT6U)...
miä olen alati kuunnellut kommetteja siitä kuinka peter von bach puhuu 'elämää suuremmista elokuvista', mutta kun elokuvat vain ovat, jotkin sitäkin enemmän.

paltaanko aiheeseen? ei palata, ei ollut mitään aihetta, puhuin aiheettomasti ja aiheetta, käytin vain sanoja keinona sanoa aikaa kuluttaakseni jotain, että tuntisin olevani elossa, en koe erityistä onnistumisen tunnetta. on olemassa vain yksi keino, jolla ilmaisen itseäni niin että minut ja ajatukseni teistä huomioidaan: polttoitsemurha senaatintorilla. sen minä teen, ja polttoainetta valelee itse mannerheim. minä juoksen kiasman edustalta, mannerheimin patsaan juurelta senaatintorille ja palan lopuun sen mukulakivien väliin, ja minua seuraa lukemattomien ihmisten palava jono. me emme räjäytä ketään tai keneltäkään mitään muuta kuin tajunnan ja avaamme silmät, sillä silmäluomet kestävät huonosti tulta, uskoisin. tulkaa mukaan ja ruusunpäinvä tai joku vitun sunnuntai. tehdään elämällä kuolemasta historiaa. lasinolia tms. ruutalla pelastusliiveihin painetaan polttoaineena ja kokko puhisemaan! peformanssia perkele!

terv. terve sielunmaisema on verhoja heiluttelevan naapurin silmätikku. corpore ja jotain latinaa, vittu, vissii

(näillä sivulla, silloin kun nämä olivat päiväkirjamerkintöjä)

sellaista päivää minä aina pelkäsin kauhulla odottaa. minä tein asialle jotain. nyt teen jotain lisää.

on olemassa kaksi asiaa, joilla minut voi ajaa sellaisen raivon partaalle, jolle astuessa minä tiedän harkita että otanko sen askeleen vai enkö ota, tuo on niistä toinen, koska kyseessä on logiikka, eli joko otan tai en ota askeletta. toinen, ja se varmempi keino ajaa minut hulluuteni portaille on epätietoisuus. minä rakastan epätietoisuutta.

minä kerron teille Pasista, intissä eli armeijassa on ajoneuvo, jota sanotaan pasiksi kyseinen pasi ei ole sellainen pari, edukseen luen sen että on edes serkun serkku, voi hlvetti. Tämän tulen kertomaan Kaisa-tätille ja Minttu- ja Jussi serkuile: serkkuni serkku (ähähähä, vitun pedofilit, joko teiltä lensi?). Pasi, pani lyöden luurin korvaan kun tavoittelin ruokaosuuskntalaistaan Tonya, joka luvatta meillä, isäni kodissa, tulosteli jotain hakemuksia jnejne.

(kuvailen tässä khtaa karua elämäää, sellaisella tarkkuudella että olen vain pakoitettu sanoman ett jnejne. ja kaikkea muuta mitä va... muta en kuitenkan! sillä ja katsos

vuosia, monia vuosia tämän, isäni talon pihassa sai sesoa ilman anastusta jos minkilaisia vempaiia, joita varmaan moni ajatellut anastaa koska niin moni minulle sanoi että tuo ja se kannattaa piilottaa ettei niitä anastettaisi.

oli elämässä muuan harri, kukanahon harri oli, miä viettelin aikaa kanssaan ja hän minua, joskus minun. oli kerran kerta kun minulla oli jalka yhtä risa kuin se on nyt. erona on se että silloin minut tuotiin kotiin enkä mitään rikkonut. nyt, on kai kuukauden pihalla, isäni talon, pihalla olen minä ja ollut mopo, jossa on kivan kokoisia putkia. minä olen ennen tätä blogi (tai päiväkirjamerkintää) alkanut valikoiden, mutta en hallitusti katkomaan metallista tehtyjä osia, jotka mahtuvat aika hiton isojen voimapihtien väliin, ja jatkan työskentelyä, toistaiseksi.

tahtoisin sanoa että minulla ei ole mukavaa, mutta ko. solifer suzukin omistaja on päätynyt siihen tulokseen että eenen kuin hän vastaa minun, ja ehkä mahdolisten yhtiesten ystävien yhteydenotoon hän antaa minun tehdä mopostaan kilon paloja. ok, minä aloitin toimin, huomasin nopiasti ja äkkiiä että ei helvetin isot voimaphit taka sitä etttä saan taakjousen poikki, mutta jotain rasseja sain katkotuksi, mm. jarrupolkimen jonkin ohjaustangon osan ja muita penempiä osia, sellaisa, jotka eivät valuta öljyä, isäni talon pihalle.

tuon mopon tankista poistettiin maali, isäni kemikaalein, isäni on palomestari vai mikä se titteli olikaan mutta evp tai eläkkellä kuitenkin. minä hoidan sekoilun, jota isäni paheksuu. olen saavuttamassa lakipisteen eli zenithin, sekoiluni julmuudessa, määrä on hakusessa.

miä vihaan itteäni. miä vihaan itteäni kuin sen viha, joka minua vihaa niin että tietää vihaavansa, mutta ei vielä osaa sitä kuvailla, sellaista vihaa, minä en kuvaile. minä sanon vain minkä olen yhdelle ihmiselle elämäni maailmassa sanonut että orgasmin, mies voi saada panemattakin, ja oln kuvitellulla hetkellä kusellä, jonkun koiven juurella kun odotin kyytiä kotiin. ainutkertaita on kaksi tekijää kuljettaja oli nainen, tyttöystäväni ja kuukausien kuluttua kerroin tapahtumasta jussille. no, setäni on jussi, ja jussi-setä osaa käyttää hakukoneita. kyseessä ei ollut jussi-setä, mutta ja kuitenkin.

mitä kauemmas elää itsestään sitä hienommalta kaikki näyttää, minä en aio, koskaan parantaa tapojani. minä aio elää juuri niinkuin minut on rakennettu näiden aikalaisteni keskuudesa kulkemaan. minä kumarran ketä sattuu ja halan ketä ei, ja puhallan pikku haavaan, sormen. minä olen minä.

hieno projekti, vuonna 91 käynnisti kuvataide-akatemia tms jonkun vitun siistin projektin, jonka nimi oli I am I, ja sitä piti oikein raadiossa elostaa. tulee melkein mieleen örf (välitallnennus). minusta... örf...

örf... minusta err minulla on kivaa, minä olen rikkonut rauhaa ja aiheuttanut harmia. pelko on toissjaista. minua vituttaa ihmisten lapset, jotka eivä t vastaa puhelimeen. minua vituttaa niitäkin enemmän selaiset paskat, jotka sulkevat liiittymän, koska heillä on kakksoliittymä sitä varten. vain oikea narkki toimii noin, pasi. unohditko sinä jotain?

kaunis on kuolla joukkosi eessä, miä tulen ja muistelen sinua pahalla koska siä olet mun serkun serkku, en miä sinua muuten pahalla muistelisikaan, miä tulen käymään siinä nurkilla kun asion sossusssa. jos sinusta tuntuu sitlä että olet jotain velkaa niin olis hiton jees. en miä sinulta muuta pyytäisikään. siä sanoita, tai sanoisinko että nimitit koodaamiseksi sitä että siä teit jotain linux(nimom)ylläpitohommia. jees, nyt miä tajuan että miks tehää iso peukku ja ollaa pasilassa hakkamassa nörttejä, jotka soitta vartburgilla musiikkia, ja vielä paremmin miä ymmärään ton warre-jengin, joka ei tee mitään kun jyrki ottaa osaa pesäpallomailasta vaikka se ei tunne edes pelin sääntöjä, sit' joku anarkisti' mehukatti' kävelee savisella polullal vastaaan ja sanoo että jyrki sai turpaan, pesäpallomailalla. miä en kävele miä juoksen, mehukatti kävelee tyynesti poispäin. tuodaaan jyrki ovelle ja liivimiehet hoitaa paikalle ambulanssin, ei ollut messukeskuksen aluella toi mis-häppeninkin niin ei voi syytttää kuin mehukatttia.-

istutaan jossain messukeskuksen mäkkärin pydässä kun janne on viety ja tää mehukatti-janne vetää onnesaan pummatulla (anarkisti-)tauhkalla jotain juustohampurilaista ja kummitytön isän veli hämmästelee minun agreesssiivista suhtautumista siihen kun toni kyselee, että mitä tapahtui? minua vähän vituttaa se anarkisti, joka ahtaa vipatulla rahalla pullaa suuhun ja kysyjän veli käy vielä tivaamaan vastausta....

jeah. noh. toni vai mikä se oli se kummitytön isä sanokin mulle ettäja niiin minä koitin kietäytyä, nyt on sitte kovin insipiroivat kummit verlalla jos sellaista paperimuseoa enää onkaan.

niin kuluu aika ja niin kuluu ihminen. mutta ihmisellä on kyky ja ulottuvuus kuluttaa omaa aikaansa ininkin että haluaisi korjata kaiken pahaksi kuvittelemnsa., mutta ja mutta.

kuinkas näissä olosuhteissa, no en ole enää kummi, kai se niin o,m siltä ainakin tuntuu. miä olen luja ite huutelemaan juovuskissa siellä (batmud) sun täälä, mutta ne puheet ja kehut, ne kutsut ja pyynnöt, kyllä kännissä käy ja on ja pyydetään.

montakos kertaa minä olen ollut pyytämäss, ja kuinka on tarjottu?

miä ihailen ihmisiä, teitin rohkeus ja vilpittömyys. työ ittiänne paremmat.

antakaa minulle anteeki ja tehkää niin pyytämättä, oi ihanat,
rakkaat ihmiset.

P.S. syökäää pasimysiiniä. tonylla on joku idioottien-ispitikku ja paismysiini pani puhelimen pois päältä. kun minulle lyötiin puhelin korvaan kävin minä kaivamassa asioitteni kätköstä voimapihdit ja väänsin pari putkea pikki solifer suzukista, joka on maksamatta. minä sovin maksunsaajan kanssa että saan tehä sille mitä huvittaa, jos se on minun pihalla ja en siitä pidä ja olen niin sanonut. tony tony tony tony pasi pasi pasi pasi tortaii torstai torstai torstai asiat asiat aisat hoitamatta hoitamatta hoitamatta hoitamatta kostautuu kostautuu kostautuu kostautuu marko marko marko laurila lauril laurila paulaseni, minä en pidä asioitten tolasta, ja minua häiritsee erityisesti se että minun kiusautuneisuuss kostautuu sellaisilekin ihmisille joiden nimi ei ole marko, tony tai pasi. paula, sinun on nyt aiak tehdä jotain asioille tai niiden haaroille, sillä minusta on tulossa todella vaarallinen kappale, jos kuvuttelen itsseni tuhakupiin, näine palovammineni. kultainen orda vai mikä se oli jossain tabusssa, mutta ei: te katsotte jotain vitun pudotusta... itku tulee, itku ja murhe.

[http://www.dailymotion.com/video/x3j0ff_kula-shaker-tattva_music]

(on olemassa asioita ja sitten on olemassa asioitten vakavuuksia)

nyt on asian vakavuus se että kun ei puhelimeen vastata (3vrk soiteltua) niin on ruvettava vakavaksi. eräänä, tai oikeastaan yhtenä ainoana keinona minä näen nyt sellaisen että joku soittaa ja pyytää aikalisää... niin ei tapahdu. niin ei ollut määrä tapahtua, olen kuin renny harlin, olen kuin fatalisti, kaikki mikä tapahtuu, sen on määrä tapahtua. olla fatalisti on pikkasen eri juttu kuin olla hindu, acienta baida baida tattwa (kula shaker) ... puhelinkin alkoi kummasti soimaan. en jaksa enää vastaata, ellei se ollut jouni, jolle soitan... katsotaanpa

fäggis, kuuntelen ensin tuon kula shakerin tattvan ja lataan puheaikaa, tuli kurkku kuivaksi kun juttelin, siitä puheaikakin täytyyy, veksi salmi varmaan ____P_____iiisi-kärpäsenä tajuaa että _P_iisi on _Piiisi_ eikä Biisi, kun on olemassa vitun kantasana peace eli kappale, vitun uprpot! miä käyn päälle joka-ainoata paskanaamaa, jonka kuuleen sanovan Biisi niinku iso-Bertta, joka oli iso tykki "viimeisessä sodassa", ja jos ette sitä tiedä niin satte tekin pataan, jotka viisastelette.


"like the flower and the scent of summer, like the sun and the shine, well the trutj can come in strange disguises, send the message into your mind"

"for you will be tomorrow like you have been today, if this was never ending what more can you say- grispian mills, tattva

(tässä miä aina välitallennan)

nyt olemma sellaisessa tilassa, että kun om tpmuöt' tule puhelua niin minä otan voimapihdit esiin ja kannan kiloin paloina ton talon nurkalla seisoneen suzutkin postilaatikostaan sisään kun ei se runkku oviansa avaa, ja niin menee antin evakeljumi. åastpro pttaa omat osumansa kun se runkkku ei hoitanut hommiaaan, hommia, jotka lupasi hoitaa toissa perjantaina. nyt ja tänään tällä kylällä astuu voimaan säädös, jonka mukaan sovitusta asiasta pidetään kiini voimapihdein ja minä olen aloteen tekevä hnkilö. nyt alkaa sellainen vaihe elämässä että ennenkuin käyn vakuutusyhtön, tarkemmin eläkevakuutustyhtiön monisteilla lähtettämän kirjeen allekirjottajaan kini, minä alan palautella kilon paloina mopoja ja muitakin koneita, riippumatta nillkkavammani laadusta, ja olen valmis röhnöttämään maassa kun minua potkitaan. jokainen, osapuolena, saapi oman osansa kun niistä jonkun tapann tai kiini saan, kuin hauen kaislikossa,. nyt lpuuu yhen pienen piirin sekoilu tässä kylässä puh ja pah.

kilon palasia, vai halutaanko pienempinä?

antti ala-turkia, kysyy ja ihmettelee että vieläkö nuoriso uhmaa?

lähes miettimättä miä haluaisin olla sikiö, jonka meksikossa joku vanha mummo virkkuukoukulla ronkkii ulos, että äiti saa jatkaa ammatissaan vielä muutaman vuoden, vaikka ne pari naarmua vähentävätkin hänen seuraavaa äidiski tulemisen mahdollisuutta, saahan hän ainakin elää sellaista elämää kuin itse haluaa, sehän on ihan sama kuin jälkiehkäisypilleri, joita syödään tarkoituksella, vaikka vaihtoetona olisi ihan oikea ehkäisymenetelmäkin eikä jälkiehkäisy.

siis en miä nyt ihan tota tarkota, mutta miä vaan meinaan että toi on huono vitsi. toi on yhdessä elokuvassa sellanen juttu (kill bill)) mikä on jossain kultaplatinabonuseditizioonissa kerrottu tollee... mut kuitenkin, noi on noita henkimaailman juttuja ja muun ei pitäisi meitä edes kiinnostaa. kuullaan vaan ja annetaan mennä, ehkä kerrotaan ohkikulkijoille, joskus joku ne kuitenkin tekee elämässä tapahtuneiksi, on siis hyvä kertoa jo valmiiksi niin ei tule loukanneeksi ketään tarkoituksella.

nyt otan viisi askelta ... eikun tossa tielähän eilen hyppäsivät naapurit ruutua. menenkin hakemaan postilaatikon ja kataisen nilkkani paluu matkalla, vain viisi askelta ja pai moi!

tilkka kiljuu ja palaa kumi. hö-öhöhö-öhöhöhö. remu soittaa rovaniemelle ja kysyy siivojalta valkosta pussia mikä ei ole pussilakana, ja pääsee iltapäivälehtiin, no ääsi se kyllä koppiinkin, miksiköhän, onko se niin kova pr-guru vai niin vtun tyhmä? sitä miettiessä, minä alitan rimaa, remuamatta.

täs on nyt otettava se linja että sisääntulijoita, jotka hyökkii tuolta takaovesta vedetään tuolilla päähn ja vasta sitte kysellää että oltiinko tuomassa jotain maalitökkkiä, sytkäriä, lampppua, kiikaria tai muuta vehettä mikä kiinteistöstä on tarttunu taskunpohjalle, kun varsinainen asukki on nukkunut vessasaö. ja mopoja ei parkkeerata enää takapihalle, jos pelkää että ne tästä pihasta varastetaan niin vieköön naapuriin seisomaan siksi aikaa kun on meillä kylässä.

miä naapurista moi

f(miä kiotin välitallentaaakin, mutta ei tää aina mene niin)

miä olen tavaannu ihmisen joka on, jotain, mutta miä olen tainnu väärinymmärtää sen ajatusmaailman, vaikka molemmat kuollu kerran. miä en voi kuvtella vittumaisempaa tilannetta, jos miä oikein ymmärsin, että sellanen tyyppi tulee minua uhkailemaan. voi olla että ymmärsin väärin,, mutta vähän pisti miettimään, että onko opiittu mitään? siis suomennos on toi, en tiedä, äijä puhuu rauhasta ja esittelee lihaksia, ok. miä olen lihava ja mulla on huono itsetunto, voihan se oll...

nooh. kunhan tässä nyt vielä vajaan vuoden kikkailee niin on 42, jos silläkään on merkitystä, 27 on menny jo, vaatteet on samat, ei muodin mukaista, kovin

(kovin usein pelottelun huomaa välitallennukseksi, kun katuu ajatusta, jonka oli sanomassa. kyllä, minä laitoin takapihalta verhot kiini, enkä halua enää tänään, tai tänä yönä, joskus aamulla sitten avaan oven tai verhot, ja sen perusteella järjestys, häräänkö itse vai yrittääkö joku herättää minut, siinä onnistuen...no, mutta kuitenkin)

kun minulla taas vinttasi päässä niin minä taisin lähettää viestejä ja koittaa soittaa, mutta sain vastaukseksi vain vastaajia ja sen sellaista. vastaajaan asian ilmoittaminen onkin minulle sellainen puheenaihe, josta tahoisin oikein puhua enemmänkin, sillä on niin että minulla oli muka-hoitosude anjalankosken inkeroisissa psykiatriin, joka oli yksikkn johtava lääkäri, mikä ei oll7utkaan aivan kauhean mahdoton toimi saada, ja saada nautituksi titteliä ja työkokemusta olla johtava lääkäri kun oli silloiisen mielenterveysyksikön johtava lääkäri, nyt tuo toimii jossai missä lie ja on osaston sellainen ja tällainen, voittehan kuvitella mielessänne, jos olette joskus olleet sellaisen lääkärin orjuuden alla tai huoneessanne on ollut henkilö, jota todella yritetään pitää lääkkeillä hiljaisena. homma miltei onnistui, mutta ennen kuin puhun tuosta hinttiviiksi osmosta, joka oli osa-aika eläkkellä töissä ja miä kun en koskaan ole saanut (huonosta kasvusta johtuen) käytellä oikein kunnolla partakoneen terää, niin tuon äijän mikäs osmo se olikaaan. noh olkoon nyt vielä, ja se pumppasi sellaisia määriä jotain lääkkeitä että huonotoverini...örf huonetoverini puhe oli kuolaa, ja minulla meni tovi opetellessa ymmärtämään häntä. sen verran tulin ymmärtäneeksi että minulla oli ikäänkuin vahingossa lopetettu... noh... kerron tuon joskust toiste heikkinenkö se olisi ollut... noh kuitenkin. marja-liisa ei halunnut varata minulle vastaanottoaikoja, koska hän katsoi että minulla on peruutettuja aikoja edellisen lääkärin kanssa niin paljon... tuossa kohtaa minä, siis kun niitä aikoja käytin niin kävin omalla rahalla helsingissä manantaisin ja keskiviikkoisin paikalllisessa mtyssä, ja kun tämä lääkäri jäi pois viratsta ja siirtyi työterveyslääkäriksi johonkin, niin minullapa alkoi olla poissaoloja kun tapaamiset muuttuivat mielenterveyshoitajan tapaamisiksi, minulla oli kai jonkinlainen auktoriteetti-ongelma.

kuvaan astuu suunnaton viisaus. jotta lääkäri, joka ei halunnut tavata minua, tai varata minulle aikaa kska saatan hänen näkemyksensä mukaan, historiallisesti peruuttamatta olla käyttämättä aikaa, niin tapahtuu.

mikä on suunnatonta viisautta tuossa? ei mikään. ja entistä huonommaksi muuttuu teko kun tämä lääkäri, marja-liisa, päätyy sellaiseen viisaaseen tekoon että hän varmistaa selustansa, ennenkiun kerron siitä kerron että hän on saanut näytölleen post-it -lappuja joissa apteekista kysellään mitä ja miksi lääkkeitä terveyskeskuslääkäri määräilee minulle kun ko. lääkkeiden pitäisi olla mienterveysyksikön määräämiä. marja-liisa on todennut minulle jossain vanhempieni läsnäollessa että "hän ei minulle reseptiä kirjoita", homma on ok, voinhan muistaa väärin tai valehdella, koska hän on kirjoittanut b-lausuntooni että minulla on vainoharhaista ajattelua... örf... suunnaton viisaus. minusta lääkäri esittää suunnatonta viisautta kun hän kirjallisesti toimimalla osoittaa että on koittanut otaa minuun yhteyttä kun olen jättänyt saapumasta paikalle sovittuun aikaa, ja suunnattoman korvaamattomassa viisaudessaan toteaa että minulla oli puhelimessa "hyvin omituinen vastaaja-viesti" ja tämän hän toteaa kirjeessään.

mikä siinä on kummallista? kummallista siinä minusta on se että kun siinä kansliassa istuva täti on joskus ilmoittanut ajanmuutoksesta taimuusta, niin hän on jättänyt vastaajaani viestin, toki toteamalla että onpa hurja vastaaja-viesti, kun minä viestissä kehun että talossa, jossa makailen on takaovi aina auki ja josei minua saa puhelimella kiini niin minut saa hakata unesa sohvalle. minusta tuo nyt osastolla toimiva lääkäri on vaarallinen ihminen. jos hän ei pidä jostain potilaastaan niin hän sekoilee.

jos minä eläisin 50-60 luvulla ja olisin juutalainen niin minä tappaisin tuollaisen mengeletä ja hänen oppejan 2000-luvulla olevan lääkärin, mutta tappamisen sijaan minä puhun vain jostain kirjekuoresta, joka on varmaan helppo väärentää kuin resepti. minun on siis tapettava aikaa, varma-sammon kanssa ja nyt ei puhuta enää markoista vaan on siirrytty euroihin. tässä on nyt tämän hallituskauden loppuunmenneessä tulossa jokin omituinen eläkeyhtiölakimuutos, jonka pauloihin minua yritetään vedättää, mutta minä sanon että ennen kuinn kuolee ajatus siitä että minä puhun suuni puhtaaksi, kuolee jokuk unelma, jostain pelista, joka olisi ehdottomasti pitänyt tehdä suomessa, muta kun minulla on näitä ongelmia, että en saa kunnon juristia ja kutenkin kaikenaikaa minulta menee luita poikki, enkä saa mitään korvausta niin minun on lakattava haaveilemasta ja tehtävä unesta painajainen, ei sama uni voi toistua aina, jos se ei olisi painajainen, minä en usko enneuniin ennenkuin näen ne ja ennemin minä nukun kuin uskon niihi, tapahtuipa mitä vaan, ja minä kyllä tunnen lucda-unet ja hallitsen uniani, ihan varmasti, liikaakin. mutta sellaiseen uneen kuin haluaa herätä sellaiseen uneen on vaivuttava.

nyt minä menen unteni maille, ja minä soitan biot-outland (ja sitten siitä inspiroidun timo ahlqvisti-hempeily. nähkää kauniita unia, mutta jos olet se jota ajattelen niin paskanilkka ei tule olemaan haitta kun poljen... oioi. tällä jalalla ei voi polkea edes tomua maaasta, anteeksko pyytäisin? no en varmati. vuokra menee näistä varatotiloista ja se on korkia, sillä maksaa kohta juunaksenkin velat, eli poika liikkuu, hopihopi!

terv. nyt Tony hophop, ei auta vaikka laittaisit Jounin asialle. seläntakana paskanpuhuminen saa sävyn totuutta kun näen jounia tai anttia