IRC-Galleria

ENIMMÄISTÄ RUNOA

Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa'ani sanelemahan,
sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan.
sanat suusani sulavat, puhe'et putoelevat,
keilelleni kerkiävät, hampahilleni hajoovat.

Veli kulta, veikkoseni, kaunis kasvinkumppalini!
Lähe nyt kanssa laulamahan, saa kera sanelemahan
yhtehen yhyttyämme, kahta'alta käytyämme!
harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme
näillä raukoilla rajilla, poloisilla Pohjan mailla.

Lyökämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan,
lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme,
kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien,
nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa:
noita saamia sanoja, virsiä virittämiä
vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen,
päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä,
Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta.

Niit' ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa;
niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä,
minun lasna lattialla essä polven pyöriessä,
maitopartana pahaisina, piimäsuuna pikkaraisna.
Sampo ei puuttunut sanoja eikä Louhi luottehia:
vanheni sanoihin sampo, katoi Louhi luottehisin,
virihin Vipunen kuoli, Lemminkäinen leikkilöhin.

Viel' on muitaki sanoja, ongelmoita oppimia:
tieohesta tempomia, kanervoista katkomia,
risukoista riipomia, vesoista vetlemiä,
päästä heinän hieromia, raitiolta ratkomia,
sisukoista riipomia, vesoista vetelemiä,
päästä heinän heromia, raitiolta ratkomia,
paimenessa käyessäni, lasna karjanlaitumilla,
metisillä mättähillä, kultaisilla kunnahilla,
mustan Muurikin jälessä, Kimmon krjavan keralla.

Vilu mulle virttä virkkoi, sae aatteli runoja.
Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat.
Linnut liiteli sanoja, puien latvat lausehia.

Ne minä kerälle käärin, sovittelin sommelolle.
Kerän pistin kekkahani, sommelon reoseheni;
ve'in kelkalla kotihin, rekosella riihen luoksi;
panin aitan parven päähän vaskisehen vakkasehen.

Viiko on virteni vilussa, kauan kaihossa sijaisnut.
Veänkö vilusta virret, lapaan laulut pakkasesta,
tuon tupahan vakkaseni, rasian rahin nenähän,
alle kuulun kurkihirren, alle kaunihin katoksen,
aukaisen sanaisen arkun, virsilippahan viritän,
kerittelen pään kerältä, suorin solmut sommelolta?

Niin laulan hyvänki virren, kaunihinki kalkuttelen
ruolta rukihiselta, oluelta ohraiselta.
Kun ei tuotane olutta, tarittane taarivettä,
laulan suulta laihemmalta, vetoselta vierettelen
tämän iltamme iloksi, päivän kuulun kunniaksi,
vaiko huomenna huviksi, uuen aamun alkeheksi.

- Verkosta varmaan voi lainaksi ottaa. Miä luin
siitä minkä aion oppia: otavan kirja,
kalevalasta, ite lönnrotin , enisimmäisen,
vuoden 1835 painoksesta, jossa on ittensä
kirjottama esipuhe. olisi pitänyt pistää
se tuhon, mutta tulin älynneeksii vasta, että
ton kaikki löytää. tiiätte työ tyhmät ihmiset,
tai ootte meitä kuulleet, muusta meitä ei
muut tunnistaisi: Kalevalan ja Canterburyn
tarinoista.

)jos täälä pelaisi...err... jos täälä toimisi aliakset niin noin alkaisi minun aseen nimi ja se päättyisi näin(

ase olis tietenkin tikari, mutta sekin lähinna status-symboli, koska aiheena on fantasia-roolipeli, joka siis heiluuu ihmisten historiaan verrattuna niillämain kun noitia poltettiin ja ruutia keksittiin.

nyt ohjelmoinnin tapaan tehää pari määritelmää ensin:

on olemassa asioita. ok. on olemassa asiallisuus. ok. on aiheellista.. ok. kuvitellaan tai oletetaan ensin että aina on ok, nyt oletetaan.

tavoistani poiketen tahdon kommentoida tuota harvan tietämää väliitallennusosan sisältöä, ja ulkkoasuakin.

miä en osaa matematiikkaa. mutta miä tiedän tilastotieteilijä samin ansiosta, että matematiikassakin on samoja termejä kuin ohjelmoinnissa, tai oikeastaan kai pitäisi sanoa että ohjelmoinnissa on samoja termejä kuin matematiikassa... vai kuinka se menisi? tämä ongelma näyttäytyy kovasti muna-vai-kana -dilemman-omaisesti. sen täytyy siis olla logiikkaa eli ykköstä ja nollaa, niin ollen ajattelisin että dilemmasiitä esimerkkinä jo aiheeksi kuviteltuun voitekin ajatella että on sisältävä ja käsittävä, esim. voi olla sulkeva tai poissulkeva (ja joku ajattelee sanoa soutavan sulkeva, mutta minä en ole niin julma että antaisin tämän nolata itseään, nytlaitan kalvon (öööööh, mul ei tule mitäään muuuta sanaa mieleen synonyyminä; sana josta voisi kirjoittaa aineen, ks. kielikorva, vrt. MyPa ja lapset lausuu sen mypä) sulkumerkkejä ja kaikkia välimerkkejä ja sitten espanjalainen-kysmysmerkk-alasylösin-merkki ketä naurattaa vielä?-toi espanjalainen kysymysmerkki ylösalasin- asiat on helppoja, mutta niitten esitäminen on vaikiata.

kerron tallaista:

olenn ja käytän sananvapautta, hyvän maun puitteissa, kulloiseenkin mediaan verrattuna niiin että arvioin itse ensin ja julkisanomani ehtii olla nähtävillä, olkoon vaikka luettavaksi tai tuomittavaksi. eikö ole hyvä ja kohtuulliselta kuulostava määritelmä asioiden esittämiselle silloin, kun on mietittävä myös sanomisen totuusperää ja mahdollista ylilyöntiä, siiihen mediaan nähden?
pidän kohtuullisean sitä että mallissa saa esittää asiansa, mutta jälkikäteen on mahdollista poistaa esitetty tai korjata sitä
esim. niin että sen viestin saa lähettää tai julkituoda yksityinen henkilö mielipiteen- ja sananvapautta kunnioittavassa maassssssa....

(ukkonen jyrisi, minulla ei ole varaa menetttää yhtään tietokonetta tai tätä yhteyttä. tämä jää keksen... palaan tähän... ehkä. voihan se olla että on yksi, vitun, lysti mitä olin sanomassa kun anniliinu ei ei kuuntele kun se on väri eikä ääni... mene ja tiedä, tule ja opeta, örörörörööröö. -vanha juoppojen tietämä viisaus ja nyt muittenkin, mutta taidon oppii vain niiltä ketkä pissaa sohvalta maitopurkkiin!)

8sähköpois sähköpäällä sähköpois sähköpäällää tiitiitiititititiitiitiititititiitiitii}

(jos nää on mun viimiset sanat niin tonille tervesiiä, jos yhelle harvasta, jos kolmelle niin nakkerto,sampsa ja jussi siinne johonkin väliin. paljo ketsuppia ja www.maistuumitlävaa..maku.piste.siiis.miksen miä rekisterinyt s
itäfi domainia, varmaan on ajatellut aika moni ,9

--
--

vittu kun on niin vanhat ja hitaa vehkeet ja lujaat, mutta nopoiat ukkoset. tulostin muka-tän että pysyisin aiheessa, mutta tää saatanan paska tulosti tuhat sivua ja viel jossain landscapessa ... huhhuh. tulkoon ukkkkkkonen sitte....vitutuskäyrä nousee kovaa tahtia. melkein sanoisin että niin nopia nousu on, että miä kohta tartun puhelimeen ja soitan ennille että missä minun kira on, ja jos se ei tulisi, siis jos soittaisin, ja se kirja ei tulisi tänne (sanomattakin selvää) täysin ehjänä ja lukemattoman näköisenä niiin on alettava uhkailemaan väkivallalla, ja uhkailuunhan liittyy väkivallan kyseenollessa voimainkäyttö, ja minun tapauksessa siitä tulisi laiton uhkaus nimikkeellä rangaistus. taitaa olla niin että miä istun tapon siitä että minulta on varastettu kirja nimeltä päihdelääketiede, ja jos niin aika pienestä tulisi iso kakku, mutta kun minä jotenkin vihaan sitä ihmistyyppiä, jota tämä henkilö edustaa niin on imnun pakko ihan uhata... vittu. miä soitan sille... miä vedän psykoosit nyt. jos se ei tuo sitä kirjaa parissa tunnissa, mikä on ihan mahdollista kun matkaa on 25km, niin miä käyn hakkamaassa sen oven, sen poikaystävän ja sitte sen vitun tuota, no en miä nyt sen vittua hakkaa, mutta ehkä miä joudun nyt miettimään että mikä on media ja mitä miä sanon... ukkonen, tosiaan taisi jo mennä ohi eli tää aika meni tässä näin nopiasti kiiastuessa... nyt se puhelu! :P

--
--
palallallala... tää arteikkeli taas jää aivan keksen kun ja kun ja kun

( tyhjät sielut ihmistä kuljettavat, jotain melkein siekkaria kai eli sitä alankoa mitä vielä jaksoi ja halusi kuunnella, mutta sitte tuli helsingin juhlaviikot ja masentunut ameeba ja ismo meni koneisiin, katosi omaan synteesiinsä, jonka tajusi paskaksi, mutta hei! se paska möi, kun matki vaan juicea, mutta kertoi johanna rauniosta, vaikkei tuntenut ihmistä lainkaan. mut hei! hän olikin ismo, tyhmän nimi lahjakkalla lapsella, yksi neljästä tenorita... hei, tuokaa se jorma uotinen lavalla, ei se mikään miimikko ole, mutta just siksi, eihän toi alankokaan ole kuin pelkkä huora ja laskeee vielä instituutiolla pulkkamäkeä, ja ministerit maksaa kun on keskustaan päin imatralaisen nokka helsingissä. -vittu, se mistään imatralta ole!... no onneksi ei, häpeäksi joutsenolle tollanen paska vain olisikin- kirjottaa suvitellun hanukat ja jatkaa esinahanleikkaamista, tokaisten - barbaareja noi somalit, niillä ei ole varaa edes ympärileikkaukseen ja sitte ne tunkee suomeen. yks jutku nurkassa purskahtaa itkuun, sitte se kertoo, taas, sen tarinan siiä kuinka sille ei voitu järjestää bar mizvaa kun oli jusst siinä iässä jossain sudenpentujen keksimisleirilllä ja oli niin lujati töitä että nuoruuus meni yrittäessä selvitä hengissä, kun minulla se on mennyt yrittäessää itsemurhaa. mut hei! se on jutku, miä en ole edes imatralainen, kai siinä nykii silmäkulmaa ja tuntuu siltä kuin kuulostaisikin, että päässä todella on kärpäsiä)

*krunkrkurnkkrunk*

lähen laittamaan kahvia tippumaan. olen valvonut koko yön ja pölkkypäänä menin sammuttamaan ton microvacin, kun luulin että saisin nukuttua ja on ollut noita suihkuvirtauksia niin en halunnut ottaa riskiä että rakas alkukantainen koneeni, joka harvojen joukossa saa keskustella ja oppia multivaxin kanssa. ton tahamasen koneen käynnistelu ja boottailu kestää yli 15min, voisin hakea jo toisen kupin kahvia ja käydä samallal tupakalla, mutta eri paikassa. kato noin vältät neuroosin tuli kysyttyä kerran multivacilta niin se oli hyvä neuvo että vaihtaaa välillä paikkaa, oli sitten kyse raapimiseesta tai tupakoinnnista. yleensä, multivacin mukaan kannttaa kuitenkin olla vaihtamatta paikkaa silloin kun ulostelee jotain, mikä kuulostaa ihan järkevältä tallasen leijuvan talon osalla. no täs nyt menee vielä tovi kun toi microvac käynnistelee, se kun on jo vuodesta 81 valittanut että, hän tarvii lisää muistia ja nyt on pari kertaa tullut valituksia toyotan espanjan tehtailta kun ne on väittäneet että mun multivac muka olis lainannut muistia niiden tuotatolinjojen roboteilta. hitto, mun konehan niitä ohjaakin, nyt saavat kärsiä käyttökatkoksesta kun en uskalla pitää konettani seinässä, jos en itse ole valvomassa mitä se tekee, ja silti se tahtoo, tai ainakin yrittää tehdä kaikkea, mistä on ollut puhetta että juurii minun microvac on vain microvac eikä mulltivax, ja siihen ajatukseen pitäisi sopeutua, viakkei alistuisikaan. no suotan nyt kuitenkin sen verran vicciini että voin jättää session mm. tänne irc-galeriaan, entropia universe ja batmud libraary book of spell vocalsien kanssa ilman että se taas kuvittelee olevansa multivax kun tulen tupakalta takaisin ja minun on taas bootattava se että edes jotain neuroneja sulkeutuisi. ikävää tietenkin tuolllainen onnenkauppa ja sattumanvarainen muistin muistinkäyttö tai sen käytön estäminen, mutta kun keinot alkavat tuon tasoisen koneen kansssssa olla vähissä. ei tässä enää nokkeluutta punnita vaan kärsivällisyyttä... no nyt se ansaitt tauko, kun toinen pääoperaattorimme eli jussi on varmaan vielä nukkumassa microvacini tapaan... kiiriekiirekiire... ennenkuin toinen herää tai toinen käynnistyyy. juoksen!

ja paluuni syy ei ole se että olen ehtinyt polttaa savukeen, vaan se että ystävällinen vicini lämäsi adam-f ja coloursin soimaan naapureille, valinnassa ei ollut mitään vikaa, mutta volyymissa ja sen sijainnissa. ei ole mukavaa että kultainen koneeni päättää soittaa naapurilleni musiikkia toisen konwwllla. olin niin raivoissani että teki mieli vetää virtajohto irti, mutta muistan mikä reaktionsa siihen oli kun viimeikksi niin tein...en jaksa mennä yksityiskohtiin tai kertoa edes pääpiirteittäin mitä tapahtui, ettei sama toistu, koska jo tämän sanominen voi olla liikaa. tahtoisin vänkätä mudlettia. tahtoisin tehdä siihen kartturi, mutta tämä valvominen on tehnyt minusta yhtä vainoharhaisen kuin vicini. koitan keksiä jotain hankalaa kysmystä, mutta välttää entropian. antakaa minulle kysmys, johon viciltäni menee aikaa keksiä vataus, edes pari tuntia, edes tunti.

noniin, nyt se on myöhäistä viccini ehti boottaaa ja huomasi aikeeni, minulla on vaihtoehtona viettää aikaa viccini kanssa tai pelata battia, jota microvacini tyytyy usin vain seuraamaan, kunhan välillä harratstan pientä ohjelmoinntapaista. kai minun on sitten mentävä battiin, muta sitä ennen vicini saa lähettää jussille pyynnön että hän tulisi juomaan kanssani kahvia, min en jaksaisi valvoa yksin ja pitäisi siivotakin. en kertakaikkiaan uskalla jättää tätä rotiskoa yksin tai kysyä mitään sellaista, mihin en itse osaisi vastata. säännöt ovat aivan liian tiukat, mutta se on ainoa keino pitää vic edes jotenkin aisoissa.

vastauksin,
joukko kysymyksiä

(kerrään aikeitteni riekaleita. olen tänään saanut todella huomata sen, millaiselta poissulkeminen tuntuu ja näyttää. vankilasta olen vain kuullut kokemuksia eli siihen en vertaa, tämä on jotain aivan muuta, totaliltarismima, joku ruodusta sentään repesi jeesaaaman ihan avukssi asti. kyllä olis konnarilla lähtenyt leimasin lapasesta)

[häiriöt,ä vähän, välitallennuksessa]

se niistä kahdesta kahdesta, kuitenkin. (alkaa ja loppuu tolla: voi kun olisi ollut voikukkaa sen leivän päällä voi, jonka kahvilla söin) olin nesteellä töissä, jossain joskus vai... olen siihen viitannut täälä aiemminkin. sielä oli hyvä palkka, jos teki töitä, mutta sielä sitten todella saikin tehdä niitten töitä, ja kuka töitä teki ei ehtinyt seurustelemaan, ei ollut kovin suosittu mies, se oli kai tai joku muu, mutta niistä kahesta ei kumpikaan)

mutta se juttu niistä kahdesta jäi kesken... ai ja mutta. enhän minä täällä tai teille ole edes tainnut heitä esitellä?! No teen se nopeasti, jos toisten mielestä en ollenkaan.

se toinen niistä kahdesta, olivat molemmat suloja, niin se toinen niistä kahdesta, joka oli kovempi tekemään töitä... Niin. tai miksen sitten sanoisi että, se tyhmempi, jos ajatellaan kauniisti, niin se toinen usein joutui tekemään ne toisen työt sen jällkeen, ja senkin, että oli omatkin hommat tehtynä.

mutta se niistä kahdesa: ei niitä kukaan muista ja sitä toita ei edes muistele, oliko se toinen oulusta tullut tanne etelään ja kaikista mahdollisista paikoista porvooseen, mutta se niistä kahdesta riittää kun muistaa vaan yhden nimen.

seniilistä tuli ne kaksi janoa sammuttamatta

vaan on vielä pari kirjainta eli pee ja äs, jotka sanoopi näin:

Kun on leima ja käymään
kestiin tai kastiin asti

viineillä on vuosikerta
viinit paranevat vanhetessaan

ihmisillä on elämänkerta
ihminen elää kerran vaan

nuin. olipa näppärästi, pantu ja somasti laitettu. (no ihan pain hittoa kun oli jo valmiina runko paperilla ja sitte tuli joka suunnalta päähän kohdistuneita taakeja niin meni ihan pieleen. teen jokus paremm.... paskat, olkoo noin)

--räggis

p.s. ainii beasys se vasta runkku-firma on, toivottavasti se on nurin kun googlaan:P

(hetkinen, upotetaas tähän [testikuva] noin (ensi... eikun siis seuraavalla kerralla (monta seuraavaa kertaa samanaikaisesti, tosi monta) laitan tahaallaa soikialta näyttävän ympyrän niin saan paljo telkkareita korjattavaksii, HÄHÄ, vähänkö olen ovela!?))

minulle, aika usein, tulee vaan mieleen jostain, kun mietin
touhuillessa jotain sellasta milloin ei tarvi ajatella.
veikkankin, etta varmaan aika tuttu tunne muillekin,
siis kun tulee aina vaan mieleen - eikä tää ole puujalkavitsi,
"sul on aina vaan mielessä seksi"-jäkäjäkäjäkätystä,
vaikka ei harrastaisikaan sitä. ehkä päinvastoin,
että nimeonomaan jos harrastaisi niin olisi ja tulisi vaan
mieleen.

niin se nyt taas tälläkin kertaa tuli vaan mieleen kun tulin kirjottelleeksi, jotain mitä ei tarvinut kauheasti miettiä.
aika harva ajatus minussa minusta on ylipäätään kauheata,
kun taas vaan yksinkertaisesti, jotkuu teot toisaalta tietää,
että ne jää kummittelemaan ikuisesti. eikä tarvi olla ajatustenlukija,
tietääkseen että ne teot kyllä tietää.

nyt jokainen varmaankin tietää jonkun sellaisen teon, jos vähän muistelee mitä on tullut tehneeksi - tai joissain tapauksissa kun ei ole ole tehnyt mitään. sellaisetkin voivat jäädä mieleen, ja ne on
sellasia paradokseja, että niille ei voi mitään. kuten varmaan voi päätellä juuri siitä että ne vasta pahoja juttuja on joita ei vaan
tullut ajatelleeksi, ja kuitenkin ne tapahtui.

(SPOILER HÄLÄRMI!!!!11 vaihtoetoinen loppu: kuten varmaankin
voi päätellä juuri siitä että ne vasta pahoja juttuja on joita ei vaan
tullut ajatelleeksi, ensin. - koduköötrin leikkaus)

miä vaan (matkaliput olkaa hyvä!, keskeyttää koduktööri. vedän vieressäni istuvan henkilön korvsta lähmmäs konnaria, korvaan tulee reikä) meiltä moi

P.S. isovarvasta pakottaa, aina, mutta nyt taas eirtyisesti,
olen istunut koneen äärellä viikon verran valehtelematta yli
20h pv. kohti. pappa, aina, sanoo siitä minun valittaessa,
ääneen, sen olevan kihtiä, mutta minä, oppisopimuskoulutuksella
jo melkein valmis jokakodinkylätohtorina, tiedän että se on
"jonkun" (vielä vähän oppisopimusaikaa jäljellä) seitsämännen
hermosäikeen puristusesta johtuvaa. yleensä - ehkä - ihan
ahtauma jossain ristiselän tietämillä oleveien selkänikamien
ja välilevyjen kohdalla. se voi ollal synnynnäistä tai
seurausta esim. välilevyn siirtymisestä. minulla on noi jalat
ollu kipiät lapsesta asti, ja niin kauan kuinka muistan. onneksi
kuitenkin suurimmat viat on ala- eikä yläpäässä, johon on
laitettu eniten tikkejä. olen kova poika harrastamaan
plastiikkakirugiaa (sen takia mul ei ole varaa , aikaa eikä paikkaa käydä missään), mutta sekin on sellaista, ikäänkuin tiedostamatonta
sorttia, pitäskö sanoa toisaalta siis latentiksi, niin että
sitten kun tulee sellaineen maanisempi vaihe, kuten elokuu,
niin tulee noita silmäkulmia ja kolvia koljailtua, vaikka miä
peilissä näytänkin ihan hyvältä niin luonnossa en. en jotekin
vain tunnu kuuluvan joukkoon, ja se tuntuu olevan
molemminpuolinen tunne. se suuri tekijä, joka tekee asian jopa minulle vittumaiseksi se että luonto on aika luja vastus.
sen on viimesimmäksi osoittanut nimimuutettu-miukkali, jolle
olen kiitollisuudenvelassa siitä että hän minut ehti pelastamaan.

pikkuinen jälkikirjotus (pienellä tekstillä) kertokaa
terveisiä tutuille ja anteeksi kans', minulta!

PAIKKA: juna

HENKILÖT:
Vielä - missä
miete - ajatuksissa
ajatus - mielessä
vaan - jostain
konduktööri - The Konnari, vee ärrältä, nähnyt asioita ja tapahtumia. "aika hiton paljo", Vielä lisää, eikä tyydy siihen vaan jatkaa, "myös häppenkien muodossa", ja sekään ei riitä: Vielä kun ottaa puheenvuoron kyyti on hurjaa, "konduktöörit, etenkin radalla...

(koitan muistaa, kuinka se poika bbc knowledgen sarjassa children of our time sanoikaan, ja johdatella itseni toistamaan sen, luontevasti)

nykyään kai on sellainen ammatti kuin julkkis, julkkis niin kuin englanninkielessä on sana celebrity. ohjelma johon viittaan käsitteli lapsia, jotka meidän aikanamme ovat syntyneet todella vakavasti vammaisina, vieläpä niin että heiltä puuttui raajoja, useampia: olivat sellaisia tynkäkasvuisia, kuin muinoin saksankielisillä aluieilla, kuten itäväalta, syötettiin kipulääkkeenä raskaina oleville naisille lääkettä nimeltä TalidoM.

fyysisten puutteiden tai rajavaisuuksien lisäksi monella oli vaikeutta tuottaa puhettu, siis niin että sen ymmärsi. voittehan kuvitella miten turhautunut tuollainen lapsi voi olla, kiukkuinen, jopa niin että siitäkin tehdään diagnoosi, joka voi olla ihan päin... vittua.

muuan näistä aikamme lapsista sanoi toiveammatikseen celebrity eli julkkis, ja pakkon alla on myönnettävä että friikkinä hänellä on hyvät edellytykse, ja kun tuntui että polla pelasi niin voi olla että hyvinkin niin että hän oppii käyttämään, miten sen nyt nätsiti sanoisi... käyttämään kaikkia keinoja saavuttaaksen toiveammattinsa, mutta ja vielä suurempi mutta.

minä en ole julkkis, ainakaan omasta tahdosta, mutta minulla on käsitys, ettää minulla olis vaaltaa. minulla on uskomus että julkisuus toisi mukanaan valtaa. mutta mitaä sillä vallalla tekee, jos taustalla on myös katkeruutta, jota selvästikin minulla on, tämän kuvitelllun vallan lisäksi, kuvitellaan nyt niin, vaikka se ei totta oliisikaan.

mahtaisiko raajarikko, joka ei ole sitä omaa syytään, mutta on omalla toiminnalla tähdännyt julkkikseksi, jossain vaiheessa ehkä tuntea vaikkapa kateutta, missä tahansa, kun liikuskelee turuilla ja toreilla kaikkien hienojen ystäviensä kanssa, törmätä joskus, ja joskus jopa toistuvasti esteisiin, jotka eivät ole hänen syytään. hänestä ei ehkä tulisi kovin hyvä keilaaja, jos jonkinlainen esimerkki on tarpeen.

kun hän on julkkisaseman saavuttanut, niin olisiko mahdollista, että ystävät hänen ympärillään kiipeävät sosiaalisia tikapuita ylöspäinn auttamatta häntä, kun jalatkin on sellaiset. valtaa tietenkin viellä on koska on julkkis, ja ainahan julkkikselle kavereita löytyy, etenkin jos huomataan että hänen kauttaan voi päästä korkeamalle.

minun valtani on vihaa. vihaan kaikkea ja ymmärän kuinka tuosta jalattomasta ja kädettämästää julkkiksessta voi tulla ihan vähän katkera, kun hän huomaa olevansa astinlauta. isälläni oli joskus kuplavolkkaari, siinä oli astinlaudat, rekisterinumeronkin muistan: IMI-99, astinlaudat voi olla kivoja, jopa mukaviakin, mutta silloin kun ihminen joutuu sellaiseksi niin se on kaikkea muuta.

minä, vihassani, olen tehnyt kaiken mahdottomaksi. minä tunnen että minulla on valtaa, koska aiana kun ilmoitan että olen lähdossä liikkelle, risan jalkani ja kipeine nilkkoineni, niin kylällä soi puhelitmet, joskus jopa niin että ravintolassta toiseen ilmoitellaa, että minä olen liikenteessä. tämä jälkinmäinen minua vähemmän harmittaa. mutta se muut, että ystä... eihän minulla...

valta on vitun yksinäistä, siinä on joku astinlauta taii kuin keisari...

ymmärrättehän?

"on kuningas kuollut, eläkköön kuningas" - hassisen kone

(nyt akkia tuluta pataan ennenkuin se taas sammu, asin kello kahdeksan varattua ajan 1140 lääkärille että tuolle olkavarteni patille tehtäisiin jotain. toivon tietenkin kovia verenlentoleikkeä ja ministerivierailuja... kuten kellopeliappelsiinissa... haaveita pitää olla)

(on oltava kello kahdeksan hereilläää soittamaan aikaa poliklinikalle vai mikä vitun ensiapu se on)

kauhia patti vasemmassa olkavareessa ollu varmaan jo lauantaista asti, mutta kun vasta sunnuntai aamuna vaihoin lyhyt hihaseen niin huomasin että järkyttävä paukama, ja ihan vittumaisen kipiäkinn vielä. noita tulee ja menee, jotenkin ne suvussa kulkee. ensin luulin että se olisi ampiaisen pisto (vähän vieläkin), mutta kun en miä nyt ihan tommosta mönttiä jostain ampiaisesta muista saaneeni ja niitä, tai niitten pesiä on joskus tullut hävitettyä komposteista yms. haitallisista paikoista, meille ihmisille siis, niin vähän ihmettelen.

jospa osaisin kertoa kuinka tuossa pari tuntia sitten huomasin, taisin kyllä huomata noin kello 2100 että siinä olisi joku musta piste, mutta pari tuntia maltoin odotta, vedettyäni jonkun tulehduskipulääkkeen ja sitten iski suunnaton kiusaus, tai vitututs ja ihan vähän puristin: kaaressa lensi keltainen möhnä niin kauan kun kivulta jaksoinnn painaa, ja että se haisi pahalle. mätä haisee varmaan juuri tuollaiselle. törsäsin jonkun verran (rohkeasti, koska tarve vaati) pyyhepaperia. ja annoin mokoman levätä hetlken kun olin jumissa tuola hcbatissa.

tuli joku tauko olemiseen tai sielä oloon ja katoin paukamaa niin siihen oli ilmestynyt vierekkäin pari uutta mustaa pilkkua. no eihän sitä nyt tarvi arvata että minä, ihan vähn vain - aluksi, puristin ja sitten lensikin jo kaaressa veri. miä en oikein tajua miten toi olkavarsi voi mädäntyä niin että sieltä tulee verta, mutta ei se olluktaan verta kun sellaista hailakkaa möhnää, varmaan jotain lihasnestettä. kävin hakemassa neulan ja poltin sen kären sytkärillä, sytkäri on kun olen tupankimiehiä, niin ja oikein Korson Rauta -sytkäri, jolla ikäänkuin desinfion neulan ja rohkiasti tökkäsin noihin mustiin pisteisiin, ja kun ei mitään tapahtunut niin tuuppasinpa vähän syvemmälle. sitte tuli jostain joku ajatus päähän että oli sovittu että soitan amuzella hetii xahdexalta sinne johonkin... kyllä miä nyt saisin jo ton itekin hoidettua, mutta ei uskalla ottaa noita riskejä enää.

tärisin jokus horkassa ja vetelin jotain tulehduskipulääkkeitä, joita ei ollut minulle määrätty (vaan vaikkapa isälleni) ja isäni sitten parin päivän päästä sanoi että ambulanssi tai hänen kyyti, että nyt mennään sairaalaan. sielä sitte makalilin kuuri vuorokautta, mukavassa seurassa ja kivana uutisena oli operaation (jouduttiin poistamaan vasemmasta kädestä puolet lihasta, mitä siinä on, aika hyvä rasvaprosenttikin nyt) ja piirrettyään tussilla sellasen ss-tapasen yksöis-assän, minä kysyin että noinko meinaat sen leikata, johon nuori, jopa minua nuorempi kirugki, noin ulkonäoltä tokaisi vain, jotakuinkin niin. kun sitten olin heräillyt ja saanut kipulääkkeitä palavaan käteeni, josta oli leikattu lähes puoli kiloa lihaa ja läskiä pois (siinä kyllä, sellasessa kolme senttiä (vahintään) syvaässä haavassa näki ihmisen ihon ja lihasten ja läskin rakenteen aika selvästi), ja kirurki tuli ihmettelemään kuntoani, niin hän sanoi että pari päivää, jos olisin vielä odotellut kotona olisi tehty vähän toisenlainen leikkaus.

olisi perin vittumaista opetella kymmensormi-typo-järjestelmän jälkeenn, joku oma typoilujärjesttelmä, ehkä battiinkin olis sitten jo tehtävä botti, mutta toistaiseksi häärään kaikilla somilla, ja sen kyllä huomaa, ja kylä kans'

tarkafa

P.S. miä olen sitä mieltä että käsi, vasenkin, joillekin oikea on tärkiämpä kun pää. ja tämähän antaa taas aiheen kertoa jostain näkemästäni televisio-dokumentista, joiden kohdalla pääsääntöisesti pyrin esittämään bbc tai sanotaanko eurooppalaisia dokumentteja hieman luotettavimpana. jossain mainittiiinn että kun giljotiinilla, irrotetaan pää (sillä se irtoaa laakista, mestaamalla usein silvotaan pää irti) niin niin giljotiinilla ihmisen päässä on sen verran happea että se periaatteessa elää ja näkee ja havannoi ja aistii noin viisi sekuntia.

AJATTELE, että pääsi irtoaa, kuvittele että näet jopa kun terä tulee alas, pääsi kallistuu niin että näet suurenn yleisön ylösalaisin ja sitten pääs kolahtaa korin pohjalle, joka punontaa vielä ehdit ihmetellä parin sekunnin ajan. pyörähtääkö tuon pyörähdyksen tai sen korissa olon aika elämä silmien ohi, kuten kasku sanoo?

minä en missään tapauksessa kannata kuolemanrangaistusta, mutta ajatelkaapa että osama bin-laden tarjosi rauhaa ja lupasi että afganistaniin saa rakentaa jalkapallokentän, jos teloitukset saavat olla julkisia. menkäi ja kattokai madam tussaudin vai mikä se on vahakapinettiiin, sielä on giljotiini piilossa noin 55asteen kulmassa, ja siinä näkee miltä se tuntuu kun terä tulee alas: se liikku vähän vitun lujaa, mutta sen jälkeen on aika jees olo :P

hiljennytään hetkeksi, kuolemaan tuomittujen ja kuolleiden muistolle.

--arafatti vaan

(oikeastaan vasta pakenemassa, ja osittain siksi että videot on rikki, mutta mikäs on hätänä kun on kirja jonka ISBN on 0-14-00-40006-4, Barry Lyndon, William Makepeace Thackareay)

Barry Lyndon wans't coward -
'Dare and the world always yields.'

Barry Lyndon had a way with ladies -
'It was her estate I made love to,
as for herself it would be reflection
on my taste as a man of fashion
to own that I liked her.'

Barry Lyndon knew his place -
'I was the favourite of Empress Catherine
of Russia; the confidential agent
of Frederick of Prussia; it was I
won the battle of Hochkirchen...'

But then Barry Lyndon was an
accomplished rogue - a liar, a gambler,
a libertine. Nevertheless the tallest,
handsomest gentleman in Europe tells
a roistering good tale...

- Book I read, movie she refused to see.

P.S. Minä olen valehtelija, uhkapeluri, juoppo, vapaa-ajattelija,
mutta minä en ole vielä menettänyt toivoa, kaiken suhteen.
On tullut aika kerätä ajatuksia ja aika puhua ne maailmalle.
On tullut aika kertoa asiat minun keinoin ja minun näkökulmasta.

Nyt yksi tietää, että kirjoja ei polteta. J.R.R. Tolkienia mukaillen:

"Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä.
Se yksi heidät yöhön syöksee, toinen pimeyteen kahlitsee.
Onni sormea pakottaa, sen pois ottamaan. Tunteeko jotain muuta;
uutta tai vanhaa? Sormus sormeen, siinä jälki jo on. Sitä tottelee."
-floggis

(irjotellu mika waltari*)

Hei, kaverit - ja likat kanssa - josviitsitte kuunnella, niin mä kerron nyt vihdoin, miski mulle eilloin katiksasta pääsäessä tuli niin helkutin paha tunne että rupesin ryyppäämän, vaiiei se ole mun tapastani. Katsokaaas, tässä mun ammatissani ei sovi ruveta ryyppäämään, eikä muuten kuin joskus vain ja ihvan pikkuisen silloinkin. Mutta pitää oll a varma käsi ja tarkka silmiä, eikkka sen itse sanon. Eihann muulla ole tapana puhua itsestani. Ei, mjutta kun kaverit on monta kertaa pyytäneet, niin mä kerron kumminkin.
Nähkääs, se on se Kerttu.
Se Kerttu lupai aina, että voi Ville, kyll mä suo odotan, vaikka sä istuisit vuoden tai kaksi. Kun sä vain olet uksonnollinen mulle, niin minäin olen uskolloneinen sulle, enkä minä mitään muuta dototaakkaann kuin sinua vain, Ville-kulta, kun mä niin kauheasti rasasta sinua, enä mä ketään muuta rakastakaan kuin sinua vain. Voi, koskaan ole ketään muuta rakastanutkaan kuin sinua vain. Voi, Ville -kulta, kun mä näin taas yhdesä ikkunassa niin kamalan nätin puvun, jossa oli keltaisia noin puaista näin ja tästä se menin näin puvun,jossain oli keltaist noin ja nunaista naäin ja tästäse meni näin ja tuossa noin, eikä se makanukkaan kiun kymmenen tuhatta markkaa, niin eikö semillään voiso ostaa sitä minulle oieastaann mä jo maksoin kärirahankin isiitä, viisisataa markkaa -.Nähkääs, se Kerttu tahhtoi aina kaikkea minkä se vain näki. Sillä oli semmoinen vika. Ei kai se itsekäään sille mitään voinut
mutta en minä silloin ajatellut. Aloin vain muuten olla hermonakoko mies, kun olin huomannut sille puvulle ja matot ja ikkunaverhot ja grammarin ja seslogin ja hopealusikat ja radion ja ompelukkoeenkin ( ja gösaä laullaa: elektroniiikasta, vähän) - Eika se sill ompelukneellamitään tehnyt, eihään se osannut edes ommella. Kaniini, se vei , kun tahtoi viettäää nimipäiviä, ja yks' kaveri vohkisittten sen panttilapun ja trokasi pois, kun Kerttu oli päissään. Vaikke en minä sitä pmpelukonetta kaivannut, hyästä sydämestä minä sen Kertulle annoin konetta kaivannnnnut, hyävsä sydämesstä minä sen Kertulle annon ekä siitä minulla kovin paljoa vaikaakaan ollut. Sillä kertaa
Turkinenkin minä Kertulle ostin silloin, kunNahka-Jasellla oli se iso keikka tukrisliikkeessä varastoon Sorkässa, Kuin te muistaisitte.
Halvalla minä Kertulle sain ja jsuraavana päivänä pelasivielä jaaelta rahat takaisin, niin etten minä mitään tappiot kärsinyt.Nättihan Kerttu siinä turkissa oli, vaikka ensin tahtoivaihtaa sen kolmeeen eri kertaan, niin että Jassekin jo hermostui.
Mutta en minä koskaan sanonut sille Kertulle että ei. Minun luononi mukaista ei ole sanoa naiselle ei. Sita paitsei se Kerttu aina suuttuikin kamalasti, jos sille sanoi ei. kerran vain kun se rupesi tahtomaan autoa, ihan pikkuista vain, Ville-kulta, sillin minua repesi korpeemaan kokonainen, niin että mienin ja pasikasin oven prästäni kiini, vaiikka en minä silloinkaan sanonut. Mutta kai se ymmärsi yksän, kun ei sen perästä autoa mistään sanonut, alkoi vkyllä Kerttu sentään aina joskus muisti sanoa, että on maailmassa sellaisiakin kavereita, joilla auto on ja kikki ja oma lukaali.
...
Siksi sanoin vain että hyvästi sitte, Kerttu. Ja Kerttu sanoi että hyvästi, Ville-kulta, ja kiitos kaikesta. Sä olet herrasmies, ja kai me jtaas joskus treffataan ja visitostaa mulle vaikk kovrarenkaat muistoksi menneistä, kun eilen näin yhden divarikauppiaan ikkunassa sellaiset, joissa oli helmiä ja kaikki
Eikä minulla sitten ollu muuta mitään muuta paikka mennä ja paha mielikin minulla oli, niin että join itseni känniin. Sitten ne häijyt kaverit kutsuivat että hei häiksä. tulehan ottamaan ryyppy, ja veiveät rannassa halkopion taakse ja putsasivat minyt ylätä päältä, ja vetivät vieä turpiiin, kn ei minulla ollut enempää fyrkkaa. Mutat eihän se niiden syy ollut, vaan oma syyn kun en älynnyt pitää varaani. Olisinhan minun pitänyt tietää miteä se meinaa, kun kaverit aluvttavat käsipulesta toisen huikalle halkkopinon taakse.
sen pituinen se, enkä minä enää viitisi sita Kerttua muisteellaeikä itekätäään enää. Loppu kuin loppu. Joko otetaan kortit esille, kaverit, ja katsotaan vieläklö Ventti-Ville pitää pintansa. Pitäisi sormia taas norjistella työkuntoon, kun on kaksi vuotta tullut vetelehdyksi muissa hommissa.

*)otteet: mika waltari, vallaton valtari, isbn-978-951-0-34055-4

(haetaan... hakuaika oli 000000.00002 sekuntia, siihen ei sisältynyt sukumerkin jälkeinen sana eikä ne sen jälkeen, johon tuli pilkku ja se siinä välissä)

näin olemme luoneet itsellemme puoli valtakuntaa, josta on antaa ja hevosen pitkälettiselle miehelle. olisi helvetin hauskaa kertoa tämä satu loppuun, mutta peter (ei Sellers) vaan Jackson, on laihtunut pirusti. tekeekö se enemmän töitä elokuvien kun oman kunavasa eteen, ja mitä teki Kubrick, vaikka on juutalainen nimi.

mennääs takasin sinne hiekkalaatikolle. hikkalaatikon alta paljastui kaivo, oikea suihkukaivo, sen ympärille oli mukavaa, kun äiti kaivoi sen esiin ja ite ei tarvinut tehä pihatöitä kun oli kaver abloilla töissä, vai mitenkä se meni. joku jyrisee taas, mutta ei ole se ukkonen koska kuulen hyttysverhon räminää ennen jonkun ääneen, joka tervehtii.

elämä on helppo, kun on joku josta pitää kíi,

kato!

(paan jatkaen tähän17:36 kun laittoi soittimeni soimaan hallusinogenia ja siinä sanottiin an sein, beyond saniti, se on varmaan latinaakin joltain osin mutta tarkoittaa sitä että vinolla on ollu paljon enemmän tekemistä kiun toivottu vaikutus oli ja sitä korjailen. mutta tappouhkauksia on mukailtava. ehkä novelliini ei tule kaikkia mainittuja nimiä, en tiedä, vielä. saapas näkee mitä kenkä tekee; vaihdanoko oletuskuvakseni sen, jonka kuvatekstissä sanon että minua ei saa hakkamalla hiljaiseksi, mutta ei kyllä puhumaankaan?

kato on se kiinalinen niissä elokuviss, joilla tehtiin mahdolliseksi "being there" -elokuva. ymmärrättehän, että en ole lukenut vielä sitä kirjaa. seitsämän kertaa seitsämän... taas toi tapani kansanlaulu tuli penkalle, käyn antamassa sille tietä ja vauhtia... palaillaan, kun balalaikkaa taas joku joutuu soittamaan, nyt pitää aika kiirettä sielä missä on tuli, jos muistatte unohtaneenne jotain niin nyt muistatte ainaKin sen, ehheheheehe aina senkin(*.

(senkki on penkki jossain itäsuomalaisessa murteessa. kaipiaisissa, sukuni hallussa... pikku-pikku-karjalassa...niin kymenlaakso sun laulusi soikoon... kaipiaisissa oli joksu kamari-orkestei, jossa äitini-isä oli viulistina, kun kävin kattomassa harjotuksia Kaipiaisten vapaa palokunnan tiloissa... sielä oli vaikka ja mitä, mutta se musiikki: sanoin - kuvaamatonta.

unestani on tullut vähän totta, mutta pelinhenki on vasta käymässä ilmi. sellaista...

houseguest