IRC-Galleria

[rankka aihe, mutta tiiän kyllä miksi ja vituttaa että kerron edes, mutta kun otin esiin tai puheeksi kirjoitella niin pidän sanani niinku olen pitänyt tähänkin asti, muita haukkuessa tai kehuessa. no ei tää nyt sellanen salaisuus ole, itsestäänselvyys, kuten kaikki hienot keksinnöt]

joku bröeband tms. mikä teki jonkun luolaseikkailukikkailun ja jonkun muun ja karatekan piti laatunsa niin että ei voi kun kehua.

eli joku tosta poppoosta oli käynyt socrateen-platonin -keskintöjen -maailmassa ja löytänyt karatekan.

karateka liikkui vaemmalta oikealle ja potki ja löi kun se oli karateka. vastaan tuli vaikiampia vastustajia ja väillä jotain yllätyksiä. tavallinen scrabble siis, kuten sanoin, mutta ei pakko-scorllia tai siis pakkovierintää eli sai huilatakin hetken ja se oli vähä niinku idiskin välillä.

[ENTER DESIGN]

animaatio oli huikea. ensinnkin se oli huikean realistinen, käsinpiirrettyä animatiota, ja mikä teki siitä vielä vaikeammn tehdä niin hienoa oli se että peli toimi hieman hidastetussa moodissa tai tilassa.

[ENTER FUZZY LOGIG]

[enter adaptive interface]

en tiedä. en tiedä todellakaan oliko se hidas vain minulle, koska silloin oli niin harvalla vielä lerppuasema. mutta idis on siinä että se oli hidastettu eli piti ajotella eritavalla eikä sillä pärjänny että ränkkäsi sitä yhtä fire-nappulaa (tulitus-nappi) ja väänteli kahvaa miten sattuu, perus-liikkeet kun oli hallussa niin nillä oli pärjättävä, ite oli kai 10dan, vastustajat oli vaikeita valkeillakin kun ei tajunnu mekanismia.

en tiedä. oliko se minulle hidas siksi että minulla on todistettavasti, kolmella eri neurologilla mitattuna pitkälle henkilölllekin pikeukksellisen hitaat hermoradat, mittaukset tehtiin armeijassa ja sen lääkäreiden toimesta.

ajatellanpa vähän millainen ohjain c64 oli, no oli siinä se potikkaohjain, mutta sivuutetaan se. keskitytään siihen että on neljä suuntaa ja fire, neljällä suunnalla saadaan vielä neljä uutta suuntaa kun on kaksi kytkintä pohjassa samanaikaisesti. näiin voidaan jo luoda ajotustakin kun imetitään että väänetään keppi ensin yhteen suuntaan ja sitä kautta toiseen päästämättä ensimmäistä. ok?

pc, joystick antaa potentiometrin avulla arvoja 0-255 muistaakseni, sillä voi tehdä aika erilaista juttua, siinä on kaksi tulitusnäppäintäkin. ei laiteta siihen imukuppeja eikä käytetä näppäimistöä. ei käytetä jotain hiivatin helikopteri-ohjainta vaan pidetään kädessä ihan sellasta, vaikka graviksen kepulaa (gravis oli se kanukki äänikoritnvalmistajakin missä oli oma suoritin ja muista sampelelle. olishan mulla ollu toi john smithin käyntikortti tossa ja puhelin numerot ja kaikki e-mailit)...

[lyrica-kusi eli 60s tai housuun]

[mutta kun miä en ehi]

(taas tuli muokkaus-on-keksen-virhe)

nyt tulee (vajaa copy-paste, eli ajatus on katkennut, mutta ei itseni tehden)

[mutta kun miä en ehi]

c64 oli sellanen peli kun karateka. se oli yksinpeli jossa edettin vierivällä ruudulla vertikalisiti eli oikealle, ihan kun joku scrabble vai millä nimellä niitä luolassa ampuvia aluksia oli pakkovieritykselllä. tässä ei ollu muistaakseni pakkovierintää, mikä on hyvä.

pelin niksi, oli tietty että aina tulee kovempaa vastustajaa. se oli hyvin simppelliä, mutta sitten astuu kuvaan aivot, jotka miettii millanen pelin, joka on tehty jo 100 kertaa vuonna 83, puhumattakaan vic ja specturm15 jnejne ja pli vai mita vaxeja ne oli... _DECin koneita, ja myöhemmin decin hylkäämän dosin tempauksia. ai vittu kun tulee mileen kun äijät tampellassa, joku mircro-kerho hehkutti md-dosia kun cp/m ei tehny mitään...

no karatekaan... (välitallennan kun otan copyn, alkaa pelottaa tämä editori)

noniin. karateka, kuten kuvailin oli tuollaista, mutta sitten astuu kehään nerokkuus jota ei ole tajuttu, ja jota pitäsi jo ymmärtää kun on tullut noi vitun wiit viimein.

taas harhaillaan. kun minä ostin soundblasterin eli eka äänikorti jonka tiesin niin sitä oli kiva rassailla. hias paska kun mikä kun piti kaikenaikaa suorittimen ja keskeytysten kanssa muisitsta syöttää sille byteä tai wordia mitä se soittaa, ei paljo tunnettu dmata (direct memory access, eli kun cpu teki jotain muuta niin apuprosessori sai lukea muistia, ja lisämuistiiin jos laitto ohjelman niin blitteri sai häärätä allamuistisa kaiken aikaa, tai olihan sielä copperi sähläämässä kuvanpiirtoa ja siinäkin oli sellanen vempain että ja voi, siinä oli älli ja tälli kohallaan, mutta jossain ei kun se ei menestynyt niin kun olisin halunnut), tai jos niin se (dma) pelasi (pcllä) vaan levareiden kanssa, eiks je? amigalla oli ihan toisin, siellä oli blitteri.

kivan oskilloskopiin sillä (sound blaster) rakensi, oli hauksa puhua kun näki taas, pitästä aikaa, omän puheensa sen jälkeen kun sen oli sanonut microfoniin. tuli jopa mieleen ja vähän aloteltuakin kaikenlaista musea ja muuta miusiikkiohlemaa, mutta sitte tuli ruottalaisilta soudtrakker ja futrure crew hannaili omaa soitto-ohjelmaanssa. miä sain sen koodaajalta kyllä specsit tohon ultrarautaan, minkä nimeä en muista ja tapsalla oli sellanen ja lisämuistit kanssa. se koodaja oli huvittava kun se kävi selittämään mulle englantia kun oli valvonut varmaan enemmän kun minä, mutta oli sitli mukava nähä. ei future crew mitenkään erikoisen hyvä ollut, mutta ei ollu oikein parempiakaan siihe aikaan.

no mutta se karateka ja unohetaas toi wii, myö tehtii liiketunnistin-peliohjain vuonna 91-2 tötterströmmin ja ilen kanssa, elohpeakytkimillä, ja sillä pysty pelaamaan f1gptä mikä on aika kova teko, amigalla (antti, saakeli, hukkas mun boottilevyn siitä, se on mulla originaalina, olen geoff grammond-fani kyllä, se on myönnettävä, revs oli kova ja siihe pistin potikan ite pelaamaan, debuggaamalla jja kone oli c64)

no mutta se karateka, unothedtaan toi wii, eli liiketunnistimet kameroineenkin. pidetään mielessä karateka ja ajattele mikä on tekken, way of the exploding fist tai joku ns. taistelupeli, ton way ofteh... jossa on muuten parhaan muusikon musat (mm. hobbit)...ehkä parhaan... :P...

vittu räplää jollain ohjailmella joka ei mahdu edes käteen jotain kymmentä nappulaa ja eti joku vitun combocombocombo-jota ei voi torjua ja siinä pitää siis sormien liikkua, ja ihan vitun nopeasti. mietiääs vähän toisenlaista lähestymistapaa noihin peleihin.

muuan jari kehu ja esitteli minulle sellasen zombpin-tappopelin minkä nimi on type or die. voittehan arvata mistä on ksymys? ruudulle ilmestyy sanoja tai merkkiyhdistelmiä, joita kirjottamalla ikäänkuin ammutaan tai kirvellä silvotaan se zombie kenen pään päällä mikäkin merkkikasa on. aika metka idis?

miä olen opettellut kymmensormijäjrestelmän sellasella ohjelmalla kun tenho typisti. mutta minulta jäi hommat kesken siinä vaiheessa kun piti opetella tota ylärivin erikoismerkistöä eli mitä saa SHIVTILLä vai mikä VAIHTO-näpääin se onkaan vaikka joskus käytänkin aika paljon sellasta merkkiä kun aalto-sulku, en tiedä mikä on kielitoimiston nimi sille { ceessä ne vissi sitä viljelee jos pitää {tehä blockki}}, eiks jee?

miä en ole siis kovin nopia typoilemaan kymmenellä sormella ja miä voin sen sanoa kun miä tota battia ja zombieta olen katellu niin sielä kylllä on sellasia sormia että tuntuu välillä että ne kirjottaa varpaillakin. toki miä olen kovi flodaamaan ajoin, mutta sitte nää nopeat osaa vielä tiivistää asiansa muutamaan 'telliin' vähän niinku irc-jos joku tietää. ei täää irc-galleria... ok.

karateka

[jenkit, niinku noi pankitkin voi kirosin sanoin]

(nyt taisi tulla vähän virheilmotuksia tästä editorista kun tein ton edellisen sulkulausekkeen jälkeen tallennuksen että tulee toi "timestamppi" siihe missä sen pitää olla ja aloin muokkamaan että saan sanottavani...pienessä rekursiossa se yritti tarjota mulle jotain löydettyä ja keskenjäänyttä merkintää, jonka editointi oli jäänyt kesken. tietokantaaanne ja mekanismejanne tuntematta arvelisin että olisi kysymys siitä että kun on tämmönen reaaliaiksanen editori niin ei ollut ehtinyt vielä "fushia" tätä merkinnän alkua tietokantaan vaan tämä kellui jossain välimuistissa niin meni hämmillen hommeli... mutta ja niin)

pentagoni ja ja joe falco, olen visiin joskus tästä tuuminut jossain tääläkin jos en niin nytpä tuumin, uudestaan ja tulen asiaan myös palaamaan, niin minua viututtaa toi decin (digital equipment corporation) hajottaminen, ja liseenssit jollekin saatanan intelille ja compaqille... vittu että siinä pysähtyi kuluttajamarkkinoille tulevien suorittimien kehitys niin että jos miä olisin korkeakouluja käyny ja suunittelisin 64k kernelin ja suorittimen, jossa on sisäänrakennettu ceemäinen-ohjelmointikieli ja debuggeria hieman kehittyneempi vempele, niin miä olisin töissä vaisalalla ja tekisin sen.

mutta niin ei ole, eikä tule koskaan olemaan. minun on vaan puhuttava siitä millaista kaiken tulisi olla ja millaiseksi kuvittelen kaiken, jos jotain asioita ei olisi tapahtunut ja jos jotkut asiat olisivat tapahtuneet toisin.

pentagoniin. joe falco vetää myyntipuhetta 111mar93 jossain vitun domessa miä en muista mikä se teekkarikyulän messuhalli on, mihin tilaisuus alpha-prosessorin esittelystä ohjelmistotuottajille siirrettiin, kun ilmotatuttuneita oli niin pljo että johonkin suomenniemeen eli sielä missä dec lie oli ei ollut tilaa sille määrälle (noin 80 henkilöä, mikä minusta on vähän kun vuosi on 93, mutta tanska oli vienyt jo c64 aikana suomelta maineen ja kunnian, purebyte ei oikein koskaan jaksanut tehä mitään, ainakaan sillä nimellä ja miä enimmäkseen pelailin)

(kylläpäs taas ajatus harhailee, kohta on 16k täynnä ja tätä ei pysty edes itse lukemaan.)

no, julkastaanpas nyt se aplhpa-prosessori ja miä olin ennen kutsua saanu kirjan, jota olen kovasti ettinyt! missä on kellojaksot ja komennot listattuna. exceptioneilla voi emuloida mitä vaan prosessoria ja suoritin on risci, rekistereita riittää ja ilman muistin osotusta suoritetaan kahta käskyä rinnakkain, kyseessä ei ole multi-core, kellotaajutta riitää ja mipsit voi heittää hevon kuuseen.

pentakkooni rahotti, sano joe falco, ja sitte se oli new engalndissa eli jossain bostonissa missä on mit, eikä silokooni-valley, missä on kauhiasti teollisuusvakoilua nin sai rauhasssa rassailla. varmuuen vuoksi oli joe vielä suunitellu suorittimen asuen irlannissa eli se oli, ,kuten sanoi oikeastaan eurooppalainen prosessori. no noi jutut jokainen tietää. parempaa on se että silloin piti vielä pentagonilta pyytää lupa että sai tuoda suomeen sellasen koneen missä oli nt kuva heijastettuna seinälle ja suorittimena alpah ja toinen oli sitte ihan tavan pc... tollasia vertailuja on kiv katella ja puheet on vielä parempia. ehkä miä en ymmärtänyt tarpeeksi engantia? en tiedä.

pentagoni päättää että dec teki liian kovan vempaimen, malikoiden käsiin kun digitali kaavaili että se on 20v edelä muita suoritinvalmistajia. väite on vitun kova kun pena on just tullu harvojen ja valittujen käyttöön ja ibari on yhessa motorolan kanssa luvannu aika kovan suorittimen. huhut liikku vielä siitä että saksalaiset olis ostaneet oikat commodoreen ja siitä oli jotain tietoakin että millanen dsp (digital signal processor) siishe tulisi: se suortitaisii vielä max 5 käskyä jumpin jälkeen jos kakussa ei ole muistiosotuksia tai jumppeja.

tommosta vehettä, missä on tollanen alpha ja dsp, olis aika saatanan kiva ohjlmeioida konekielellä eli asmillal eli assemblyllä eik ämillään vitun assemblerila. vitun penskat kun tuli kuvioihin niin cooderit oli c-kieltä ja assembler, mikä on kääntä muuttu kieleksi, vittu. no kiukkulla ja kuitenkin mieti, mikä editori!

vieressä näkyy rivinumeroien (sijaan) kellojaksot. hoidat ite cpun, mmu (memory management unit) ja dspn, aika vitun hieno kone.

miä olen aina katunut sitä että miä ääliö menin hukkamaan sen amiga500 missä oli jenkki-entteri, mutta jos jostain sais amiga 1000 niin eiköhän se ole sen aika että miä siirryn takasin amigalle.

wicco the boss, on joikkari, peli on menace ja ilman autofiree on horkka-fire. taon ympäri sitä kun tapsa flipperiä.

hc on batti ja miä esittelin ja tötterströmmin kanssa suuniteltiin sellanen fillirutku amigalle että sitä ei koskaan päästy kokeilemaan. pakko palata ajassa taaksenpäin, mutta ei niin paljoa kun mitä kaverit imee c64sesta. siihe miä en pysty, se on myönnettävä ja tunnustettava, enkä amigallakaan olisi paras ja nopein, mutta näyttävyyttä, ja designiä olis. miä en rupia mitään directx.x.y.z.1.2 opettelemaan. miä en rupia juoksemaan jonkun kaupallisen teknologian perässä. miä pysähyin jo aikoja sitten ja aion taantua.

miä jo yhen fyysikon (antti taisi sekin olla) kanssa puhelin siitä ennen multicoreja että jos rakentaisi oman emolevyn missä on kaks 8086 suoritinta ja ihan noi vanhat isa väylät ja hitaat näytönohjaimet... kiitos mercantilille että sain sierran specsit monisteina kotiin vaikka niitäkin varjeltiin kuin teollisuus salisuutta. nopiahan sierra olikin, mutta tseng oli ihan omaa luokkaansa. sen takia miä vihaankin noita ja hitaimman mukaan on mun mielestä mentävä.

[kuvitellaan niin]

kirosanoista kun kirjoitin niin tulee minun niistä uudestaan kirjoitta, sillä kuulin wiisaampaa kun niistä tuumasin ja sana on kertakaikkiaan, mutta en aio kertoa siitä vielä toviin. pitää pysyä aiheessa, jonka keksin myöhemmin tänään. nlkkani ovat vielä kipeät ja olen istunut niin hankalassa asennossa että selkäni on aivan jumissa, siihen vaikuttaa myös se että nukuin, jopa olen nukkunut tänä vuorokautena, vähän hankalassa asennossa ja amusella tuli oltua vähän aikaa aika hankalassa asennossa tietokoneen äärellä ja niskani on niin jäykkä että kävin nykimään kuin voin vain kuvitella että viinahorkassa nyitään, onneksi en hikoiillut silloin enää.

silloinhan en parantuneena alkoholistina olisi mitenkään _enää voinut sanoa että tämä jäykkyys johtuu vain siitä että olen valvonut ja juonut kahvia niin etten hikoilisi silloin kun minut punnitaan. olisi pitänyt käydä saunassakin, mutta onneksi ei tarvinut, suihkussa käynti riitti kun käytin vähän saippuaa ja vähän liikaa hoitoainetta, ja istuin suihkussa hetken ja poltin tupakan kastelematta sitä sillä:

älä laita, sanoin, kun suuhuni tungenttiin tupakkaa käsieni ollessa varattuina johonkin askareisiin ja tupakalle piti tulla...välissä viisasteltiin...jotain... jatkoin, se kastuu kun nenäni tippuu. tuo rakoittaa sitä, että nenäni kastuu tiputtuaan vesiämpäriin, mutta se ei ollut aivan niin, minä sanoin kun sanottiin että nenäni tippuu, että oikeastaan sanoin että se valuu.

olaanpa hetki ajatuskissamme salvador daleja...

niin on hyvä olla, että ja vaikka meni kauppareissulla kauan on kattilassa vielä tulet - lämmitän ensikertaa kevään jälkeen myös patterit *siihei winkisilmä* ja full stop.

veruke

(niin "kuulin wiisaampaa", sanoja siis, sanoja oli wiisampi ja sanat wiisampia. wälillä viisaus on nokkeluutta ovelampaa, näin näin kun kuultuani ajattelin. vuoropuhelua siis ankaran hienoa ja ilman kisailua. ei voi olla hienompaa! (huom. ei ?! vaan !))

((noita-akkoja kun näkisi tai jotain akkoja kuulisi edes niin avotsie vai miten se menis))

[mutta joskus vaan ja toisilla aina niin että koko elämän ikuisen ajan kaikki käy niin ja on elettäväkin]

miä näin yhen kauhian hyvän tutun ja mahottoman ystävän terveisiä lähettäneen niin että miä vieläkin vähän ajattelen että pitäisikö vai ei ja miä laiton tuossa joku tunti takaperin vaihtaen kula shakerin sellaseen levyyn mitä miä jankutin vuonna 98 tmtms. miä en käytä musiikkia niin että se muille merkittisi mitään silloin kun miä täällä kirjottelen. miä käytän musiikkia siihen että miä saan itelleni sen mielialan, jolla miä kuvailen asioita ja ajatuksia niin että miä en nyt kiroilisi.

muut saa, miä en taho kiroillla kun soi toi cran berries, missä on se sohvankuva levyssä. en muista, vaikka sen äsken laiton masiinaan että oliko se sohva tyhjä, mutta levyn takakannessa taisi siinä istua se koko poppoo, joka on orkesteri.

miä olin tuota soitellessa pitkästä aikaa, ekaa kertaa ulkona, kulinn niin pitkää koulumatkaa että se kesti 57 minuuttia, ja minulle neuvottiin nopiampi ja mukavampikin keino, kun ajaa niin että menen bussilla teekkarikylästä ruokolahteen, vaihean siinnä metroon ja köröttelen kamppiin, jossa vaihan ratikkaan ja sillä ajelin sitte jotain hämeentietä siihe kohtaan mistä oli kävellen käytävä johonkin teollisuuskadulle vai mikä se siinä elimäenkadun tuntumassa oli ja sielä puoli nukuuksissa, mutta helvetin onnellisena norkun ja nuokun luennolla kuuntelemassa kuinka sqllää väännetään ja ohessa kertoo se äijä sellasen jutun että tieteelliseen julkasuun, vieyn artikkelin julkasu voi kestää parikin vuotta kun se tarkastetaan niin monella asiantuntijalla. silloin oli niitä aikoja ne kun miä luin vielä ite ostelemia dr. jobbsin software tools for professional programmseja ja siinä lehessä julkastiin ton linuxin dokumentaatio-rojektin (sillosen?) vetäjän gsm-gw eli kannel, mikä oli minusta niin nokkelasti nimetty että ihan siihe ihastu, vaikka meni vielä pari vuotta kun miä huomasin että miksei sitä käytetä ja miksi tehään asiat niinku niitä tehtiin.

nyt jos tuuppaat kuukeliille kyselyä niin ei ole melkein sanaakaan wirzeniuksesta jossain kannel-grouissa. miten ihailtavaa.

niin katoaa mainen kunnia että en miä jaksa teille mitään kerneliä tehä, tekisi mieli sanoa ja melkein miä niin ajattelenkin. miä luulen että miä vaan kertoilen itestäni ja käännän puheen itteeni aina kun minun pitää muista puhua ja muita muistella ja muista hyvää ajatellatai sanoa jotain kivaa, kääntää se pahaksi tehä niitä tekoja millä miä teen itestäni ruman, ja joilla miä tekoina teen itestäni vielä vihatumman.

en. en tahtoisi, enkä aio, tehä niin. en niin aina ajatella enkä enää oikein jaksaisikaan. tekisi mieli muuttua siksi iloseksi lapseksi, joka miä olin kun miä bannin otin. pitäskö tehä ne postikortit ja vaihtaa ittesä johonkin pysyvämpään kokretiaan, tulla takasin arafat serantiksi ja mennä ilmiolemaan tuonne jossa hybris on ratsuni nimi, jossa miekkani on kaulin hämähäkit silmäni, korvani kanavat, jossa olen oxyläski ja tai oraakkeli nimeltäni.

pitäsikö ruveta taas kiltikisi että saisi kilttejä lahjoja jouluksi ja tulisi kivaksi lukea ja mukavaksi muijen ajatella? pitäisikö taas tulla siksi minä synnin ja olla tovi...

ihan vaan Antti ja viihte kanssanne,
sitä varmaan pitäisi ajatella ja harkiten olla,
mutta välillä sinkiilla kun fäggis ja välillä elää kuin arafat

++Anttinne

(ja vähän sitä pekkaa, jolla on kumma hattu ja siinä kukka, ja viiminen sana varttumassa, mutta käyttämättä kun on niin nokkela että jää hitaaksi, ja sitte on hölmö kommentti sitä varten varastossa, joka tekee sen puupään, mikä ei ole esa pakarista)

[minä olen tartuttanut koko ystäväpiirini. tuokaa teltta ja huopia]

Tarttuvin tauti, jota minä uskon ihmisten puheitten perustella vaivaavan on selittely.

[panin videokaseteilta pyrimaan williams ja macbethin[] {sijottuu keitiöön} (tullu niitä ja näitä noita-sulkuja taas kateltua kun toi lua päässä pyörii, mutta aiheeseen palatakseni) [niin ja ripustin mustan valon katoon, takan viereen ettei putki kuumene]

Selittely on sitä, ja tuota jota juuri ylläkuvasin. Ja selittelystä on yhen ihmisen myötä (jos se en olisi nyt minä) tullut oikein muotisanana: psykoosi. Kaikki vetoavat psykoosiin jo niin että psykoosi on jo kaikkien määriteltävissä eli psykoosi on varsinainen kansantauti.

selittely sikseen: unohtakaa verenpainelääkkeet!

--kuolema kolesteroli- ja verenpainelääkkeille, eläköön aspiriini!

(ja Jumala itkee, Sakari Kukonmäki soittaa, miä miä miä sanelen)

eläköön ihmiset ja kansantauit, kuolema kansanlauluille ja -tarinoille (dennis potteria mukaillen ja kylmä lasarus)

miä elän. mun pää tietää sen ja tahotoo kuolla. itsetuhollani ei ole rajaa, minä olin Grandioself, minusta tuli Megalomaaniiko, mekaanikko aivojen ja sanojen. eläköön pääni ja ajatukset pahvilapuilla!

minä en ole enää antti, minä olen antiteetti. sanoinhan niin? enää en, nyt väitän!

+-0

[ympäri lensin, en laskeutunut hjuuston sano että nyt kotiin ja kiireesti]

saa hävetä taas sata vuotta, niitä puuhia mitä eilen hääräsin. helvetti, että miä unohin ihan täysin yhen asian ja sitte olikin jo harjanvarsi jossain värttinän pinnojen välissä ja lakkasi puola pyörimästä.

ei ollu päässä vissii mitään liikettä, tasapainoasistkin niin vinossa että keittiössä on meinannu näköjään mennä (tai mikä ruokailutila onkaan) pöytä ikkunan läpi, vähän osu onneksi pieleen.

tietokoneitten romut, jotka nyt on tosi romuja olikin menossa romutettavaksi, vain virtalähteet oli enää aie irrotella, mutta eiköhän minulla noita virtalähteitä ole jo yli oman tarpeen.

koitan nyt kehittää jonkun ihme-strategian, millä selitän muille että missä meni pieleen ja kuinka tavoitan ne keiltä anteeksi pitäisi pyytää. en, nimittäin, taas toviin tästä tuvasta poistu muualle kun mutien maailmaan ja vänkkäilen jotain codemaxia sen kun muilta kiireiltä kerkiän, näyttää vähän hankalata, mutta sitä se notkeus ja monipuolisuus teettää. pitäs tehä visii oma kerneli siihen 64k (varmaan tänäpäivänä voisi jo olla pikkasen isompi) niin että se mahtuu oleman rosessorisssa kun muita ohjellmia ajellaa. noi dual-coret olis saanu jättää keksimättä, mutta kun ovat jo markkinoilla niin minkäs teet. sama se on miten sitä hajautettua järjestelmää rakennellaan. ihan turha keksintö kuitenkin kun jollain mikkiksillä niitä sorvaillan. (kyl' kernelin pitäs olla muistissa ja suorittemen muistissa tänäpäivänä, mutta ei, katos kun ei mahu, vähän ollaan ton asian kanssa hukassa linuxillakin, mutta minkäs tiät? kernelin vai, miä ite?!)

noi eventtiphjaset pulikat ja palikat, voi kiesus, mimmosia vimpuloita ja radio-buttoneita ja -grouppeja ja mouse trackereita ja multidrag ja voivoi aaaargh... dungeon siegekin on tehnty niin. kattokapa kuinka suorittimenne tehonkäyttö on 100 kun heiluttelette hiirtänne.

itku tulee omista teoista ja sitte kun niitä pakenee näihin ohjlmoinnin ihmeisiin niin tulee jo siemensyksykin. voi tätä ja voi sitä ja voi voivottelua

--kertakäyttö-antti, ei panttia, kiitos

P.S. luulin että vaan elokuu...merkintöjä kertyy...nyt nyt eikun sitten

[no toihan oli suoraan lappaeiden sketsistä. tahon aina lainata vähän kaikkea ja paljon muuten vaan]

lainaamisesta tuli mileen että palautin yhden kirjan ja sain päihdelääketieteenkin kotiutetuksi niin asiat alkavat taas hymyillä, muta ja se suuri mutta onkin tässä kirjojen lukemisessa ja palauttamisessa.

minulla on yksi aikomus ja yksi tarkoitus sille että kirjoittelen täälä, minä noudatan sitä ohjetta jonka maxim gorgi kirjassaan esseitä jostain ja isbn on tuola tullut maini8tuksi tai jälempänä lukee, miten näitää lukee ja missä järjestyksessä...

palataanpa siihen kommenttiin että maxim sanoo, "tullakseen kirjailijaksi tulee lukea paljon mutta vähän kirjoja". mitä se voisi tarkoittaa? se voisi tarkoittaa sitä että kirja tosiaan kulkee suomesta chileen, sieltä niitten tai sen välissä olevan maan kautta johonkin costa rican luonnonpuistoiksi valtion toimesta asetettun jokivirran varrella olevien tolppien varaan rakennettujen majojen sisään tyynyksi pariskunnalle ja sitten pitkien ja vakavasti harkittujen aikojen myötä minä pyydän sen lainaan ja se on minulla. lukematta, mutta tallessa. se voisi tarkoittaa esimerkiksi juuri sitä että focaultin heilurista ei tule pakkomielle heille vaan minulle kun wikla sillä niin koitti päteä. niin sanonkos minä että siinä seurueessa oli muuan tilastotieteilijä Sami, joka puhui italiaa ja saattoi sitä kuunnellakin. kaikkea ei voi muistaa kerralla kun jotain on nöyryyettävä oikein kunnolla, ja olan takaa (yksinomaankin voisi ajatella) minulle nyt vain on jäänyt taas joku vaihe päälle ja tahdon käydä jonkun kimpuun, tai tahdoin.

tässä kävi nyt sellainen mukava sattuma ja kummastus että minä näin pitäkstä aikaa jotain kaveria ja minä en päässyt toteuttamaan itseäni ja olen jo tasaantunut, ja jos pidän itseni kurissa enkä ajattele ikävän tekoja niin ei minun tule paha olo eikä halu olla ruma ja tehä itestäni enää tätä pahempaa.

tulee taas mieleen _auktoriteetin_ sanat, "kuinka sinä voit olla noin vihattu" ja miä en tiennyt että olen, mutta ehkä se tunes kanavalla huutelu jostain boteista, jotka ovat wizujen vaimoja on aika hyvä johdannainen. batissa ei selvästi seurata yksittäisiä pelaajia niin yksityiskohtaisesti että se toiminta ja ne käyttäjät ketään niinä kiinnostaisivat, ja minusta se on hienoa, sillä kun minä toimitan postikortit niin on minulla ajatuksissa että hylkäisin Hybriksen, joka on chaos mounttini ja palaisin martistien ja hobbitien ja hämähäkkien hääräilyyn. minä todellla toivon että hommat toimivat eli ne tomivat jos minä saan tomia ja huudella tunes-kanavalla jatkossakin että se ja tämä bottaa.

mistä viusta minä voin tietää että joku on wizun vaimo? ja tulisiko minun olla siksi hiljaa? olkoon miten on, niin minä tulen olemaan ja niin minä toimin.

miä olen kurinpidon jälkeen tehny ekat blogit siitä että tapoin eniten rottia ja sen jälkeen tapoin rottakuningas Arkanin tmsmtms, siinä winha hommeli. noita voisi ajatella niin että niitä vielä pelataan dungeon siegen enginellä, mutta siihen menee ainakin pari vuotta ennenkuin edes tätä pidemmälle asiaa aion ajatella jos ei sitten käy niin ihmeellisesti että siitä moottorista ja lua-kielestä ja siitä skrit-moottorista, josta sain specsit kaapattua bilasin sivuilta, löydy jotain, joka todella on kiiinnostunut. kyse ei ole mistään ds2 tai muusta paskasta vaan siitä jättimäisestä maailmasta, jonka se mahdollistaa ja serverinä juur yhden pienen batin kokoinen, kunhan vain classic nousisi pyden ja saisin postikortteja toimimtelluksei....

minäminäminä ja mutta kun mutta kun mutta kun ei kukan muu ,)

--Arafat

(vittu aika pelasi tänään ja nyt juunassoni tomi ja kello pelasi miä en ehtiny ihan)

;;;;;;)))))))

[koittakaas arvata mitä tässäkin on taas sanottu, yhtä ja toista tai on tapahtunut kun tuo aika määrä on täyttynyt[

nyt ei vastata mistään numerosta niin se tarkottaa vain yhtä asiaa eli sitä että laiska, läski ja risa-nilkkanen läski hikoilee ittesä johonkin missä saa lyödä ihmisiä, ja ei ole kyse leikistä, katotaas vaikka toi ranskalainen elokuva 'rreversible' ja pannaan se uuteen muottiin, siitä saa ajatuksia ja ideoita, vaikka ne on sairalitla vakuttavia niin sairauden myötä ne eivät välttämättä ole ollenkaan sitä, mitä 'irreversible' esittää, mikä tietenkin on nerokkainta, jo ideana, mutta etenkin leikkaus ja toteutus, todeellakin, vain ranskalaiset aitvat ja aikavat tuohon ajan käsittelyyn noin, juuri kuten kaurismä.... nooh... ei nyt mennä sille aluelllle, minä en puhu enkä kuuntele enkä lue , enkä katso ranskaa... ,)

haeglgehgöeöeöö -faggis vetää kuivat ja käy panemassa kylää. vielä yksi puhellu ensin se ratkaisee kaiksen. toivottavasti tätä ei seurata reaaliajassa ,)

-fäggis