IRC-Galleria

[ilman aihetta niin ja se intermezzo edeelleen jankututksessaan]

ajatellkaas että ihmisen elämää voi nykyään dokumentoida sadasosien tarkkuudella sen vuoksi kun minä tulin ajatelleksi lars von trieriä. ajatelkaapa että tämä teksti ja kaikki se mitä olen tehnyht, typoineen, tulisi ruudulle niin ja taphtuisi myös. writer taisi olla sellasen "intro" nimi, tyypillisesti noita oli yhes vaiheessa, sen ohimenokauden jälkeen pelien introissa kun ne oli crackattu.

ajatelkaas että minä käynnistäisin semmosen sähkövirran kulun omasta elämästäni siitä vuodesta asti, joka seuraa sitä aikaa kun sain käsiini enimmäisen tietokoneen ja kaikki tapahuisi reali-ajasssa (reaaliajassa?). se tarkottaisi sitä että elämääni voisi kelata taaksepäin ja nähdä mitä olen tehnyt, mutta en näyttäisin tuota näppäimien (joykkari), hiirien yms. vemputtimien arvoja vain siitä vuodesta lähtien eli noin kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat alkaisivat näkyä ruudulla niin että sitä voisi toistaa ja tallentaa. minä tahtoisin jäädä muistiin. joskus minä ajattelin että tahtoisin jäädä ihmisten muistiin, ja ajattelin samalla että yli kolmekymppisenähän sillanpääkin ekan kirjansa julkaisi, tai kuka julkaisikaan.

se tulisi sellaisena streamina että se veisi kaikeken muistin, minulla on kyhäilmillään muuan ratlib-projekti, joka on ollut työn alla ja ajatusten murjottavana ja ruhjontaakin olen joskus saanut huomata kohtelukseen saavan, vaikka siitä ei varmasti tiedä kukaan vieilä muuta kuin nimen, ja tuosta nimestäkin olen vain kerran sanonut sanoin että se muuttui ratlabiksi (tuo on taas viittauskin itsessään, rat in lab -metodiin tai sanontaan, kun rotta on labrassa labyrintissa ja kulkee aina kääntyen vasemmalla ja "osaa" siten ulos. se on tekoälyä, tai sellaista toimintaa on joskus myyty tekoälynä. tämä teksti, jota luet voi olla tekoälyn tuotantoa tai tuottamaa, miten sen tekoälyn ottaa tai miten se itteensä ottaa jne. jne.

minä ajattelin porvossa ollessa "möykkyä". olin lukenu just kolme kirjaa asimovia putkeen, tai samaan aikaan (samanaikaisesti, concurrent eli moniydin tuossa olisi jo purkanut paljon salattua tavaraa enkä minä huomaisi sitä lainkaan kuinka tahtomattani olen ollut teollisuusvakoilu kätyri eli osallistuja käyttämällä vaikkapa f-securen ohjelmaa, sitä kun käytetään siihen samaan tarkoitukseen kuin kaikkia muitakin virustorjunta tai haitta-ohjelmien -ehkäisyohjelmia. aiemmin toistin kuulemaani, että tietoverkot alkavat olla jo aika luotettavia tiedonlähteitä tietotekniikansuhteen (vai oliko se vielä laajemmin ja yleistajusemmin siis, tietokoneiden)... mutta kuitenkin... ensin oli nörtti, sitte kaupallisuus ja kaupallisuuden mukana tuli oman edun tavottelu, itsekkyys ja ahneus ja sitte tuli seksi, joka toi roskapostin. ja jotain intermailia ostetaan ihan tosissaan torjumaan roskapostia ja sitte pitää firmassa olla töissä jamppa, joka osaa lukea c++-sorsaa kun se on niin paska. vai ostaisitko sinä käytetyn auton web-osoitteesta huonoja-autoja.es (sori eesti, kaipaan sinne perkeleesti, mut' osaan käyttäytyä enkä ole mikään juice leskinen tai eppu normaali fani, saanko tulla käymään, edes)

no tommosesta vastaavasta osotteesta intermail sillo möi itteään, oli software.com. en jaksa surffata onko vieläkin, mutta voi kyllä nimestä päätellä, kun ajankohdan tietää että sielä on pari-kolme parikymppistä jannua käsiojossa, ja muna, pesämunakin ehkä ja sitte ollaan niin hukassa kun uhkaillaan oikeustoimilla että annetaan lähdekoodit luettavaksi että voi kattoa miten se ei tee mitään ja olla siitä hiljaa, ainakin maailmalla.

tollasta puuhaa se on. miä olen suunitellu sellasta käyttöliittymää, mssä ite piirrettäisi se liittymä. se seuraisi mukana netissä ja tunnistaisi ja tietäisi millä tasolla olet ja mitä kiltaa pelaat, kun olet töissä naksuttelemassa hiirtä. niillä naksuilla olis kiva vähän tehä ylitöitäkin ja sehän onnistuu kotoa. pannas toi telkkari kii vähäksi aikaa, ei ei ei sittenkään. miä en kertakaikkiaan, on sanottava tohon, pysty siihen kun minulla alkaa vilisemään ajatukset päässä ja kaikki tuntuu niin helpolta ja yksinkertaiselta. senkun otan vaan yhteyttä heeboihin kutka koodaa ton firefoxin mainosblokkerin ja sitte tota firefox-säätiötä sen verran porukkaa että lisenssimaksuittta saadaan ympättyä sekaan "plugin" jolla näkyy esim. html xml wav mp3 word exel eli siis sun tuplaydin olis osa rinnakkaisjärjestelmää. jos työkaveri siinä vieressä tahtoo pelat 3d sen anomuksen täytön niin se lainaa sun suorittimia maiseman laskuun että voi ite luoda äänet niin etttä huoneen äänimaisema vastaisi seiniä. vähä niinku se lintu elokuvassa piano, se pitkää viheltävä lintu on kuolemassa sukupuuttoon. pitäskö lähtä luontoa suojelemaan vai jatka tätä? kas siinä pulma, se olisi uusi-seelanti, ne puhuis englantia, jota miä ymmärrän väärin enkä uskaltaisi puhua vaan käyttäytyisin aina kuin turisti suomesta, mutta ilman sanaa örf tai sen pitempiaikaista ilmaisumuotoa käyttämättä eli ördaamatta.

mutta se ei käy. mulle ei makseta tarpeeksi. tällä koivella miä en lähe mihinkään sademetsiin kiroilemaan, kun sen tietää että minkä ihminen voi kantaa ja sillä pitäs päästä sinne ja takasin vähä ninku mulle on toi väkevien jounti. minut viedään tienposkeen ja annetaan muovikassi kirkkaita ja muutama kartonki kamelia ja norttia. tönästää kinoksee ja oheena on kävellä niin pitkälle mettää kun juoma riittää ja takasin niin että puhaltaa nollat, ja se onnistuisi, mutta kun toi nilkka .P

noh. aina noita syita välttää ja ne sitte sanotaan ääneen. mutta kun se on niin että vain sanat muuttuu vai oliko se vaihtuvat, no kuitenkin asiahan on sama. oli sitten puhe vaikka mannerheimista. tietokoneilla on kiva puuhastella kaikenlaista. yksinäistä puuhaa, mutta helvetin antosaa ja mielenkiintoista. kun ei vaan ole sitä vähemmistöä joka on joskus vannonut (suorastaan, mutta vertauskuvallisesti, coca colaa en edelleenkään ole juonut ekä juo, maistoin vuonna 09 kerran kun kerroin koko silloiselle tuttavapiirilleni tarinan boikotoinnistani. vrt. pienikin teko voi parantaa ilmastonmuuosta

vittu. jos kaikki ennusteet toteutuu, niin tämä talo jossa olen tulee olemaan merenrannalla eikä turun-kohdalla tapahtuva maannouseminen viime kivikaudelta suljekaan skakerrattia ja hottentottia kuten minulle ala-asteella opetettiin. ja minullehan tuo käy niinkuin sen sanoisi esa pakarinen tai sever-suhonen, vuan ei meekä-poika kässin hykertelis rahhoo vuan jotain tahhoo olisin minä naarattammassa kun oli oma tarkotus ite vuan itköö, ja sitte minä kertosin sen vitsin

[pyllistäminen on kovaa homma ei käy puhuminen sanoin ilman ja kuuntelematta uudestaan, se on semmosta suggestiota mitä tässä harrastan. ei ole tarpeellista ymmärtää ja tarkotuksellista ollut jos tulit harrastelleeksi]

pannaas sille mmannahaimille housut jalkaan ja lopetetaan se puolustelu, vaikka donnerin touhuan oli populismia ja sitten se oli vielä myyräntyötä. nähkääs tulevaisuuteen ja ajatelkaas noitakin sanoja ja nätiä. mannahaim oli siis venäläisten kouluttama sotapäällikkö. se kai siis tiesi mitä sodankäynnistä opetetaan venäjällä, joillekin. mistä sen tietää, mitä sille opetettiin, jos se olikin niin että mannahaim tuli tänne että suurvalta ruotsi voisi rakennella, rahaa kun on ja sillä kuulemma saa ja näköjään vähälläkin, niin niin. eiköhän se ole aika homoeroottista touhua ollut silloin ja vieläkin ainakin elokuvissa uhkaavat sisäoppilaitoksella juuri puberteetti-iässä, josta tulikin mileeni biisi

radiossa puhutaan ja on sanottukin, että biisi, yön solisti läskiposki, yksisiltaliigaa ja sitä rataa. siekkareitakin lapsettaa. mitähän miä teen kun miä täytän viisikymmentäviisi. olenkohan miä täälä tai onko tätä paikkaa enää silloin. miä tahtoisin kaikkien olevan. mutta miä tahtoisin lisääkin. miä tahon takas sinne minne miä kuulun eli battiin. miä tulin tänne kun ensin kävin zombiessa, mutta miä olin hukassa että se oli zombille, ja minulle, aika hyvä että kävi niin eli näin. eli batissa on joku pölkkypää, enkä lähe kopioimaan ja viemään itteäni, sellasena muualle. tekstipeleistä puhun, tietän että näitä ei lue ne kelle kohdistan, mutta varmuden välttämiseksi, sillä koskaanhan ei voi tietää mitä on... no jotain, jollain aikavälillä, ja sitten se muuttuu tai sitä ei koskaan ollutkaan. no, miä en tiiä onko ne viiden minuutin juoksutuket ollu kokeilua, mutta miä vaan tuumailin että kolme ihmistä auto ja suuntaansa yli 100km, niin siitä kun alkaa laskemaan päivärahoja, kilometrikorvauksia ja tuntipalkkoja niin miä olen pikkasen sitä mieltä että lääkäri voisi jotenkin ilmottaa niin että tollaselta voisi välttyä, kun siihen oli vielä varattu yli kaksi tuntia vastaanottoaikaa, ja mun piti hankkia siski nikotiinipurkat ja totuttaa itteni ajatukseen että saan puhua tauotta, mutta en saa polttaa, ja toiletissa käyntikin voisi ikävästi keskeyttäää jos ei olisi äänimiestä, kamerasta viis'veisaan. miä tykkään radiosta ja siitä että kuvitellaan se mikä tapahtuu. ts. pannaan se hilla blomberg jukolan viestin ajaksi vaan jonnekin rastille niin kyllä niistä joku naurut repii

[yhä uhmakkaammin tässä soi intermzzo ja sykkeeni on toista sataa innosta ja halusta olla ja huutaa, mutta minun on näyteltävä tätä roolia vielä helmikuun viimeiseen päivään. sanon viimeiseen päivään siksi koska (siksi koska, äidinkieli hoi, donner keskeyttää ja on oikeassa sillä hän on aina ollut oikeassa, ja minä myönnän sen ja ajattelen että muistaisikohan dave minut, vastapäätä minua istuneen hän on unohtanut jos koskaan sitä näkikään kun istui joku välissä. sokka niinku, toisille sokka on tykkikokkimunakokkelihuanruokajatuanmuana (savolaisittain toi loppu, jos se menee ja vääntyy niinkuin ajattelin, sen kyllä tämä (puhun siis itsestäni) puhesyntetisaattori on vuokrattavissa elävien ihmisten tapahtumiin ja miä puhuisin vaan ja vähän joisin ja popsisin jotain että jaksan puhua totta ja tapahtuman tulee olla sitä sorttia että siitä irtoaa jotain kerrottavaa toisillekin, eli musiikkia toiselle korvalle vai mikäs se... noi ylen ohjelmat, radiossa, on ollu aikoinaan niin mukavia, välilevyissä ja ihan tosi harvoin yöradossa on jotain kehuttavaa, mutta kehuminen sikseen]

mitäs ajattelette siitä että miä en väitä olleeni eka joka näin ajattelee (se on arvaus, kirjoitan sanomani mukaan etten valehtelisi, se on vielä alitajunnassa vaikka kai tässä vaiheessa on jo mahdollista että siitäkin on virheellistä tulkintaa, jonka seurauksena on puhe, jolla keinoin sinun tulisi näitä minun puheitani kuunneella, koska niin minä nämä teen. huutaen tai ainakin välillä huutaessa seisten ettei syyteltäisi vähättelystä samalla kun väitetään olleen valehellu. sellasia lupauskia miä antaisin jos miä jotain lupaisin. sellasia sanoja miä tahtoisin kuulla ja sellasia tekoja suoritettavan että asiat hoituu tapahtumatta ja sanoja totellaan ajatellusti.

diktaattori vaihtuu, voi vaihtua vain... aijoo miähän nää esitin jo tuola demokratiassa ollessani, mutta kyllä minä niitä olen soveltanut lähes kaikkeen ja parhaiten ne ainakin ajatuksissa sopivat diktatuuriin. sellaiselle tuskin saisi tai siinäpä se voisikin olla, saisikin hirveää kannatusta. sitte olisi sitoutunut olemaan puheenjohtaja eli tuleva diktaattori kun säätelee perustuslain uusiksi kun valtioneuvosto eli kuolevaiset poliitikot, jotka haaveilee siitä että ne juonii ittesä jotenkin sille jakkaralle tai ainakin ajattelee että toisen paikka on parempi kun se kuulostaa asemalta. mennääs palestiinaan. hetki. aina on joku syy että viivästyy tai jutkut, jos sallitte saa anteeksi että ne rikkoo amerikkalaisella maansiirtokoneella tai jenkkipilotti käy niitten nimissä tekemäs täsmäiskuja. uskonto hei, älä jätä

aika on ja asiat tapahtuu. miä sanoin kerran jotain lainattua latinaksi (olin oikein pannu sen 'notebookiin' että läppään kanavalle kun vähänkin on aasinsiltaa niin sieltä joku hyytelö kuittas että siinä oli kirjotusvirhe. vittu kun nauratti. miä tokasin (niijoo se olikin aliaksena mulla - muuan teknikka, trollausta kai se on käsikirjojen mukaan akkosia mulle ja enimäkseen asciita) miä sanoin siis tokasten että, hyvä homma, olikin jo aliaksista pulaa niin voin poistaa ja se hyytäjä vaan hehhas siin kanavalla ja kaikki muut oli hiljaa vaikka sitä varmaan katteli yli sata ihmistä. mun mielestä tommonen on hienoa. siis se miten toi kaveri pisti minutniinku aisoihin tosi asiallisesti, minun keinoilla tai ehdoilla miten vaan ja olemalla perillä asioista tai se bluffas tosi hyvin ja loppuun asti, se on se heh. semmosta miäkaipaan enkä tällasta että miä sanon vaan ja sitte näissä ei ole mitään kun ei ole kukaan ohjailemassa tai jotain semmoista. eivät nämä ole kirjoituksia kellarista, mutta eivät nämä vielä lastuiltakaan tunnu, eikä tunnu vaikutuskaan olevan on vaan jaksetttava ja tiedettävä mitä jaksaa ja etenkin kuka tietää ja ketkä osaa. mutta ja kun, tiedättehän te nyt jo niin että itsestäänselvänä on pidettävä että vaikka miä tekisin mitä.

ajattelin että olisin tehny sellasen cd-levyn mikä boottaa ja käynnistyy niin että siinä pisteelllä liikkuu niin kauan kun piirtää neliön ja jos sattuu olemaan pisteitä rajatussa alueessa niin tulee niistä uutena keksintönä ikkunaan suurennus, jossa ei vielä kuitenkaan kerrota mitä ne pisteet edustavat tai ovat

siinä ikäänkuin piirrettäisiin oma käyttölliittymä, se kulkis nimellä creator. toi tietenkin ilmottaa että mitä se tekee ja mitä se tarvii ennen kun menee nettistä hakemaan koneet joihin silä on pnp-yhteys. noiden myötä se luo heti verkon nodeja, mitkä on olleet alkuperäisessä versiossa käytössä ja hakee jostain ihan muualta tiedon missä niistä koneista joku on. no tää ei olisyksikään eikä mikään näistä kun nää on nyt jo niin tukkosia ja hukkaa nätiä merkintöjä ennenkuin on ehtinyt tallentamaan...

kattos se creator on

[vittu se surumarssi, miä kerroin pitkät puheet eestiläisistä ja ryssistä ja ruottalaisista ja millasia paskoja on tapahtunut. vittu mannerheim, kuules nyt arvon herra tutkija-hutkija donner kans'. sovitaanko niin että svedut ei vetele yleisradiolla yksin tommosia juttuja jonkun vitun tampereen käsinuken tähden. ollaas vainoharhasia (looginen, logiigggaaa harrastava ja gigattava kuin giana sisters ja siitä musat) on noissa koneissa ihan vitusti laskutehoa mitä ei "käytetä" mihinkään, ja tähän jälkinmäiseen ainakaan, ihan rauhassa vaan tai missä nyt makaat tai valvotkaan, ajattele sekin kaiken lisäksi oikiaksi hauskaksi vaan; etkä mieti, ajattelet vaan]

sanottua pahaa sanon saavuttamattomaksi. miä olen pahoillani ja miä olen tehnyt ohjelman, joka matkii hologrammia. miä sain ton tai sen tai tuon kun se on valsmis. ensin miä tekisin sellasen jutun että miä kansallistaisin nokia ja fortumn, ja vaikka miä olen tai ehkä... "fuusiota näyttää aina seuraavan fissio" - fäggis, aiemmin tässä blogissa tai myöhemmin uudestaa, niin uskoisin. asiat, nähkääs ovat vähän samanlaisia kuin jututkin ja eikö se ole silloin sama kuin sanoisi että usko vaan toistuvaa sanaa

ajatelkaas jos miä olen ihastunu tohon darren brown -tyyppiin. se tekee sellasia juttuja mistä miä tykkään. se tekee sairaita juttuja ja sillä on niin toimivat avustajat. miettikää miten sen täytyy luottaa ihmisiin että se esittää noita juttua televisiossa

miä ajattelen että karaoke ja kylmä lazarus on dennis potterin, eedenistä itään^p(niinku permutaatio tähän, jotkuu matemaatikot kuvittelee nyt tähän kaavan, kerron tavotteesta myöhemmin) ensi kertaa kun koskee koneeseen niin että se ottaa sormenjäljen niin että se tunnistaa sen on syytä aina ajatella, kuten aina muulloinkin, vika on minussa, vika on siis itsessä, eihän tietokone voi tehdä virheitä pankkiautomaatilla tai kirjottaa kuittiin että katevarausmaksu maksetaan takaisin 20v kuluttua ja niin maksettiin. nyt olen tuota matematiikkaa opiskellessa tullu nähneeksi merkin joka tarkottaa sataan jaettua osaa eli pro sentti.
siinä se on, edellisen viimisessä sanassa, miksi asiat ovat menneet. senteiksi

mitäs jos miä sanoisin että sen teit, niin se on mulle se ja sama tai yks'lysti. jos miä ajattelenkin vielä niin...siitä lisää myöhemmin ja enemmän jo aiemmin. asiat on ja tapahtuu, muoto on sama vain sanat muttuu

[mahlerin surumarssi - on mennyt vuosia kun luet tämän ja muistat jotain]

ajatelkaa miten vaarallinen ihminen miä olisin, jos elävässä elämässä olisin jossain foorumilla ja uhoaisin milestäsi jotain, kun kerron siitä kuinka asiat ovat, voisivat olla tai olisivat oleet jo tuhansia vuosia sitten.

kun tämä talo, jonka nimi on: firma koti himpe hima home homeseen houmi hauta tila kämppä tai takka. osote on onkijärventie 5. onkijärvi siksi että tuossa kulmassa se muuttuu ryönänsuontieksi ja se on ylätie. ylätie siksi että se on korkeammalla, mutta sillä oli ikävä pelata mitään kun joku vanhuksista tuli huutamaan että heiän pihalla ei saa käydä pakkasella varastamassa omenoita ja kirsikoita ei koskaan. ja tuota ohjausta totteli kaikki vaikka joukossa olikin niitä ketkä uskalsivat sanoa vastaan tai näyttä käsimerkkiä. tossa vois sanoa että töh käsimerkki eli se yksi ja sama siinä asiayhteydessä. vaan
se_mutta ja tämä teksi editorissa alkaa saamaan
laivan muodon ja se tarkoittaa tallennusta

[no se sibbe]

nyt tossa sivussa kun on noita otsakkeita, mitä olen kirjoitellut. niin kuinka paljon siitä voi kuvitella kuulemaansa... sivulla 41 olevat voivat ohittaa tehtävän

miä nimittäin huomasin jossain vaiheessa kun matikassa tai jossain kemiassa oli ne tehtävät, joissa todellinen tieto oli tai niin tiivistettynä, että olis pitäny jo silloin olla häiriöksi, mutta kun eivät tätä koetta tehdessään tulleet päättäjät (päivistäkin, niin ja tuosta naapurin päivistä... olin kesän ihastunut, jollain sokkoleikki-keikalla...

noen kai miä nyt rupia naapureistani täälä puhumaan. oletteko te ihan vitun idiootteja? miä ajattelin että miä vähän näytän mihin internetistä on ja miä haluan kysyä sinulta että mitä sinun koneesi tekee sillon kun siä et vahi sitä ja mihin siä tarvit ytimiä prosessoriin.

no, jos siä ajattelet jotenkin vastaavasi tohon niin että mitä väliä sillä on niin eiköhän sinua ole jo monta kertaa kehotettu pitämään pää kiini kun miä puhun, mutta kun miä en puhu niin siinä on sitte sellanen paradoksaalinen tilanne että miä pelaan paradroidia ja kaappaan isomman robotin, sen mikä aiheuttaa niitä sähköisku-lamaannuksia (voi olla vaikka ee äm pee eli kova pee niinku piisi eli se piisi kun musiikista puhutaan. no mitäs ne kun sitä yhtä ja samaa, ne sanoo että biisi ja joku vittun idiootti

[no se sibbe]

nyt tossa sivussa kun on noita otsakkeita, mitä olen kirjoitellut. niin kuinka paljon siitä voi kuvitella kuulemaansa... sivulla 41 olevat voivat ohittaa tehtävän

miä nimittäin huomasin jossain vaiheessa kun matikassa tai jossain kemiassa oli ne tehtävät, joissa todellinen tieto oli tai niin tiivistettynä, että olis pitäny jo silloin olla häiriöksi, mutta kun eivät tätä koetta tehdessään tulleet päättäjät (päivistäkin, niin ja tuosta naapurin päivistä... olin kesän ihastunut, jollain sokkoleikki-keikalla...

noen kai miä nyt rupia naapureistani täälä puhumaan. oletteko te ihan vitun idiootteja? miä ajattelin että miä vähän näytän mihin internetistä on ja miä haluan kysyä sinulta että mitä sinun koneesi tekee sillon kun siä et vahi sitä ja mihin siä tarvit ytimiä prosessoriin.

no, jos siä ajattelet jotenkin vastaavasi tohon niin että mitä väliä sillä on niin eiköhän sinua ole jo monta kertaa kehotettu pitämään pää kiini kun miä puhun, mutta kun miä en puhu niin siinä on sitte sellanen paradoksaalinen tilanne että miä pelaan paradroidia ja kaappaan isomman robotin, sen mikä aiheuttaa niitä sähköisku-lamaannuksia (voi olla vaikka ee äm pee eli kova pee niinku piisi eli se piisi kun musiikista puhutaan. no mitäs ne kun sitä yhtä ja samaa, ne sanoo että biisi ja joku vittun idiootti

[intermexxo ettei ajatuskakraa

huih!

painelin hiirellä malttamattomana vähän tota oikiaa nappia kun ajattelin että tänne kirjautuessa ehtisin kyllä sisäänkirjautumisajan aikana pelata yhen pelin odotellessa html-sivua koska käytän mikkistä, firefoxia ja soneraa ja jotain foorumia tai jotain sivustoa...
]

ajatelkaapa niin että tietoa on järkevää pakata kuin matkalaukkuja, jos ei tiedä, koska tulee kotiin kun ei tiedä onko sellaista eikä tiedä mikä se on, mitä se tarkoittaa, onko sitä vai onko se vain aivan kuin juttu muinaisesta kreikasta. älä lue enempää

älä siis tottele, mutta älä sitten ihmettele kun ajattelet että puhut jo totta.

[biot ja synteettinen organismi ellei perati orgaani eli elin

miettikääs että miä sovittaisin ton sibeliuksen plah mikäs se oli intermesso ja joku muu... nyt soi tosin tuola divinorum ja aika hienosti ajatuksia muokkaava.. koska siinä luetellaan kahdeksan maailman ehtoa: kadeksan luetellaan, vai luetaanko se. taisin taannnoi (ja toihan voi tarkottaa vaikka takaamista, ja sellaseksi lupautuva kun mulla hmm... saamisia valtioilta ja puolustusvoimilta soitankin tähäntuolta youtuubista ton asan & muut... [nimihakua vähän tähän etten vaan vaikuttaisi ylpiältä tai sanoisi sitä ainakaan niin että miä tiiän lokkina mitä holkeri maistuu ja miä vertaan Holkkeria RTatcheriin. miä näen noissa rakenteita, joita miä haluan ihmetellä: ÄÄNEEN]

[oiskohan se toi sibeliuksen karelia suite intermezzo. vaan kävi tuossa tullessa niin että nakkasin kuukeliin sen haun kun on kone ja muut käyttäjät niin tukossa ja muisti loppu (tietokoneesta) niin että oli parasta ottaa uusi firefoxi ja siihen eli tähän välilehti ja nappas siihen tutun linkin alle asa & kaverit esittää via karelia. ja vaikken ole... ja nähtyäni elokuvan Slam... niin aika hauska äänimaailma ja sanatkin alussa kulkevat kivasti kohti kotiseutuani, jostain pääkaupunkisudulta kai ja ihan siltä sattumalta. sattumalla tapahtuu ja tuurilla tulee...]

vaan niin tekee mieli ja karkaa, että ei mitään rajaa. kalenterikin niin sekasin, jollain, että itku tulis jos ei olis solut siinä mallissa että, vettä kyllä mahtuu. käsky päässä käy ja kuuluu, kyllä se kriittinen massa eli kymmen litraa sinuun uppoaa. laske vaikka. jos olen joskus, en kovin kauaa sitten, painanut 147kg ja nyt olen pudottanut kilojani 20 pois, niin miksei se mahtuisi? veden tiheys on noin 1 eli litra painaa kilon, noin. noin on ja neste ei näissä olosuhteissa painu kasaan eli sen elektronit liikkuu radoillaan minä seuraan.

vänkkäsin tossa jotain neliöitä hiirellä (geometriaa aj kappaleitten suhteita tarkistellessa tuli mieleen että eikö ja voisiko ja vaihdoin ja katos vaan; hologrammissa tosiaan jokaisella pikselillä on oma kuvansa, siksi niiden taakse näkee. näin minäkin ja monttuihin laitoin vettä, niin että niistä tuli lätäköitä. lapsena patoja rakensin, aikuisena patoutumia purkaan, täälä. ja minulla oli kivaa, joka muuttui mukavaksi, mikä ei tunnu miltään.

vettä nilkkoihin ja kusta päähän, poskionteloihin paskaa. on ollu nenä - jostain, minulle, käsittämättömästä syystä - aik'ajoin niin auki että tuli oikein mieleen että ruinaisi punkteerauksen. niitä (poskiontelo-punkteeraus) minulle tehtiin joskus niin paljon ja taajaan että korva- ja nenä-vai-mikä-specialisti se oli, sanoi että yhtään punkteerausta ei enää tehdä. taisivat tahtoa varusmieslääkärit harjotella minun kolvini rustoilla sitä jalan mittasen kangen tunkemista parin millin päähän jostain silmäpohjasta. vieläkin vilisee silmäkulkmissa niin että ei tiedä onko se modeemi vai migreeni. tyydyn molempiin ja panen fahrenheittiä haaruväliin.

unhonne,
antiperspirantti

(kyllä on sanottava vähissä. näen unta pyhtakoraanista ja haaveilen elämäni oivalluksesta, joka olisi kommentti. vaan tulee se_suuri ja pakottaa uralleensitte: tee jotain järkevää ja minä yritän ja kun pitäs tehä jotain niin tulee vaan kommenttai... voi voi... tee mullekin... vetoketjuja, nyt tiedän miksi on vetoketjuja!)

p.s. kai se tuli... syödyksi... sana... sanoja saa syödä. lupaukset luulla uniksi, joita kuvaillaan kun on valvottu, ja tahto valvoa lisää. sitä, toisenlaista sitä joka pian on valloillaan. melske ja meteli, jos ei sitä ole niinä, ei ole minuakaan sinä... ...tana on vastaisen kateetin suhde viereiseen vai miten se meni. ei noita muista, ei huoli muistaa ja siinä se juuri onkin kun otetaan hypotenuusan neliöstä kulmapala, niin noi pikselit käy päälle. pakko liikuttaa hiirtä eli minä, onko minulla piirteitä pakkomielteistä vai onko tietokone taas käymässä kohteeksi inhon, vihan ja halveerauksen. se se se, tse lehämin, ptruii mansikki, ptruii, mustikki... ääniä vain vai musiikkia, korville yksinpuhuvan äänen, monotonisen elefantasticon. Ja sirkus liikkuu!