IRC-Galleria

[panempas luurittimet päähäni ja vetäsen pikku transsit tolla kareliasuitella, kun se nyt on tämä selain sellainen että se ei ole firefoxi, ja ei oikein isosti tee mieli surffailla ihan uskomattomiin...]

no ja mutta, katastrofeista kasvihuoneilmiöön. joka tuntuu lämpimämmältä kuin olo tuolla pakkasessa. vaikka oli kyllä kummallista kun alamäkeen paistu tuolta mäenalta sinisessä valossa ja pakkasen kristalloimassa tienpinnassa valo ja takana tämä kelmeä mikä sitten käy, kun palaa takaisin, mutta jos mennään ensin

niin. menin miä ja vein miä tölkkejä mitä ovat vieraat ihmiset minulle vieraita kuin teille tuntemattomia ja nyt määrittelemme tätä roolipeliä vähän niin että miä en rupiasi vallan itsevaltiaaksi

sanottua pahaa, voi katua, tulee katua ja tulee aina pyrkiä sanomaan niin että jää jotain kaduttavaa.

tuosta seuraa (ilman stubbeja (ja puhun nyt ohjelmoinnista)) ehdoitta pyrkimys suorapuheisuuteen rehellisyyteen itseen kohti ja ottaa ne seurauksineen...

noniin enemmittä vakaumiksitta ja tässä se nyt on eikun mullahan oli vielä se yks juttu...

siis enhän miä jaksanu mitään muisteja alkaa ite asentelemaan kun siinä kävi viimeksikin niin että se joka noita ruuvasi niin se runttasi ja miä siitä sanoin monta kertaa ja nätisti, kun miä osaan, ja työ tiedätte miten perinpohjanen miä olen silloin kun miä pyrin pitämään itseni kurissa. ja sillä ponnekkuudella se sitte tempasi ja sieltä kuulu raks ja sitte oli kas.kas ja pala valkosta että kysyin nyt kuitenkin, että menkikö se nyt kuitenkin niin että se meni rikki?

noniin. jätän siitä huolimatta ja ko. henkilön huomiin tämän koneen huoltomohmmat ainakin noitten rautojen osalta, mutta entistä tarkemmin kyllä pitää laatia huoltosopimukset ja etenkin ne ehdot että tässä on kyseessä sellainen sentimentaalinen arvo että vertaan sitä hellä-mummon niin sillä ajatuksella miä en halua ihan kaikkea leikiksi lyödä ja sanoa sanottavan, mitä olen tietokoneilla tai -koneissa... mitä siitä seurasikaan... ja siitä sanotusta

ts.

sanottua pahaa - maailman ensil-ilta comboy.txt

on nimittäin niin mone akun ja patterin varassa tämä kone ja vilä kun on tossa vipattamassa vanha kunnon crt monitori ja äärimmilleen vedetyllä epätarkkuudella...

ahaahHAHAHA

[kareliasuitte soipi joo.. soittelin tossa aampäivllä johonkin ja oli se pappa kai jollain tapaa huolissaan kun muistutti tarkistamaan lääkärinaikaaa ja tarkistettu on ja tuli jo siinä puhelussa sanottua että vähän on sellainen olo että ei oikein tiedä ollako vaiko olla vähän enemmän ja kun noi vitun... keron tarkemmin]

noi vitun eräpäivät nyt sattuu sille kivasti olemaan alkulukuja ja miä kun en mitenkään haluaisi tätä panna numeroiden syyski ja vähiten ykkösten ja nollien, kun sitä virtaa pitkin toi musiikkin soi.

no, mutta. minä olen siis kasannut sellaisen järjestelemättömyyden verkon kolmenkäyttäjätunnuksen avulla (siis ihan oma tietokone ja ei mitään tietoturva- juttuja tähän nyt) ihan kotikoneella. kun selailessa tulee ottaneeksi noita välilehtiä ja imaseeksi jotain tiedostoa siinä sivussa ja kun ei ole se oma näytönsäästäjä tässä koneessa niin ja niin edespäin...

no kuitenkin. kävin ostamssa maantaina muistia gigan ja 256k ja meni kaikki rahat siihen. ja nyt pitäs kaataa tämä järjestelmä missä on miltei tera ihan käsin haettua ja kaivettua dataa. ja pitäsi saada firefox jaloilleen kun on jäänyt vähä päivittelemättä...

alkaako tulla jonkin laista käsitystä millaisesta tietomäärästä on kysmys ja sen organisoinnista ja hallinnasta ihan vaan näillä hyppysillä ja tällasilla sanoilla.

mun pitäs nyt siis kaataa toi kone, jonka antilta, olen saanut (kiitos ja anteeksi, mutta kaadan sen siksi että se olikin tehokkaampi ja arvokkaampi lahja sitten hellä-mummolta saadun koneen jälkeen. ja sitä ennen minun elämässä on jotain koneita ollut... noninninn...

senksin aika tulee mutta ensiksi tämä asia ja kello tärkeysjäjestykseen. sibleius vielä tuosta kun se mahtuu ja sitte miä kerään noi pullot ja palautan lidliin.

eli näillä eväillä ja seuraavalla kerralla sitten ihan uudenlaisesta ympärisötstä... mutta suuremmitta fanfaareja (toi intermzzo jo tossa kohisieekn)

noniin niitä pulloja palauttamaan.
kkerron sitte mitä näin ja kuanko meni siinä että sain firefoxilta ohjat käsiini. sillä on sillä hommaa, ja alla xp

koitakkaa jaksaa sillää välin kun miä käyn ei jaksamassa :P

[en tahtoisi kytkeä tuota intermezzoa tähän, mutta teen sen]

katselin äsken maantailta (kai) uusinnaksi jääneen prisman, joka käsitteli muistamista. muistaminen on minulle kaikki kaikessa. jos joku tahtoisi todella tehdä minulle pahaa, joka on vahingontekoa pysyvänä aivovammana niin erä lujimmista tempuuista olisi päästä käsiksi ja poistaa kaikki mitä olen täälä sanonut tai nähnyt sanottavan.

minä luotan ylläpitoon
varmuuskopiihin ja tallenteisiin
minä uskon ylläpidon huomaan
ja lukijoiden piittamattomuuteen
minä uskon ihmisen pohjattomaan pahuuteen
ja haluun tehdä toiselle pahaa
jne. jne.

miä painelin jotain nappaimia tuolta oma profiili
ja ne henkilöt katosi. miä en osaa käyttää tätä vempainta
aivan kuten haluaisin tai tämä ei toimi kuten toivoisin
siitä on osoituksena monta menehtynyttä merkintää
ja kopioimatonta ajatusta niin että se olisi toistettavissa
jne. jne

minä muistan kai... paavo haavikon kullervon tarinassa kullervo toteaa, minä, olen tyhmä; vähä, minulla on hyvä muisti. miä en vertaa itteäni kullervoon. teemu teki niin, mutta eri syistä. annetaan teemun olla (hän on tuntemani henkilö, josta ajattelen nykyään että tahtoisin kostaa hänelle sen että hän ei ole ollut tukemassa minua edes yhteydenpidolla, mutta te ehkä ajattelette että kuka uskaltaisikaan, koska olen tällainen, kuten olen. millainen minä sitten olisin? minun täytyy vähän kuvitella. minun täytyy kuunnella musiikkia että muistaisin tämän [välitallennus]

[OO49]

katsotaanpa millainen miä olen, tänään. minä menen nyt pois täältä ja soitan vähän musiikkia toiselle korvalle. minä olen huomannut, että se vastaa, -ajoin - toimintaa, toimintaa, jolla muistia voi narrata muistamaan vielä enemän kuin olisin halunnut kertoa, sillä minä luulen keinon kertomisen tulkittavan väärin ja vielä niin että se kostautuu, mutta otan sen riskin. minä käytän psykoosia, minä tahdon sanoa psykoosi, koska en tiedä muuta sanaa ellei sitten suggestio, jota itse ajattelen, mutta tähän liittyy lääkitys, ja siitä puhumista pelkään niin että uskon sen tabuksi.

katsotaan,
miä meiltä moi

(pidän noin kolmen tunnin paussin tässä välissä, kolme siksi että siihen mahtuu kaksi ns. unisykliä, joiden pituus on 90 min eli tuon huomioiden se aika, joka menee nukatamiseen on lisättävä, ja se aika huomioitava että minä saisin itseni heti herättyäni tänne, ja kertoisin jotain uhmakasta, joka minulla on mielessä jo, mutta estoina itsesensuuri ja tämä media. olen muuten pudottanut näitä lukijoiden ikää kahdeksastatoista kuuteen- eli järki käteen ja mulle, mäå analysoin, mutta kerron vain itsestäni ja tai siitä miltä itsessäni tunnen tai ajattelen, kuvittelun ja luullun.

en tee eroa enkä rajaa, se on minulle ehdoton sääntö, ilman sitä olisin puolueellinen, hylkiö ja rasisti)

"one more kiss dear, one more song. only this dear is good bye - elokuvata blade runner"

[näky vilahtavan tuossa edellisen merkinnän alkua ja tämä mitä tulee on valmmiiksi kirjotettua ja nyt alkaa ajanmittaus, sopypastesta tikullatökkään]

miä kun tykkään noista numeroista sitten
ykkösistä ja nollistakin, joilla tämän näette.

tulin tänne internetin huoneeseen tupakalle
että saapi tervaa tuo tuuletin ja jonain päivänä
sitte tekee ylläkön ja jymähtää ydin kun ei pyöri lehta
ilma ei kierrä ja on sähköstäkin vähän

mutta nyt kun tulin ottaneeksi tupakan mukaan
ja kun miä tykkään noista numeroista niin otin
sitte yhen lisää ja sille parin että ei tulisi
tehtyä niin että lähtisin lisää hakemaan vaan
saisin kerralla kaikki menemään jos meinaa käydä
niin että eivät tahdo riittää siihen että olen
sanonut sen mitä ajattelin eli vielä pari sanaa,
mutta sitä ennen (niin) tulta huuleen...

[välitallennusta]

viheltää ja palaa, kuin noitapilli. no kolme otin noita tupakoita ja tämä eka on nyt karisteltu loppuun silmiä siristellen. siksi otin, varuiksi pari mukaan etten koko toppaa sisällä polttaisi, kun sisällä ei oikein olisi lupa eikä tarkoitus tupakoida.

sattu vaan ajatuksissa sitten pyörähtämän joku lorun-tapainen, jota en enää muista tai kiini saa, mutta juuri siksi on pantava toinen palamaan. olen nähkääs pitkän päivän illaksi menossa ns. autistin päiväunille, että jaksan pähkäillä tuota geometriaa. piti ottaa tälle pariksi toi siksi aikaa kun ekaa tupakoin. kun minusta aina välillä kun ajattelen tuntuu siltä kokoajan ja kaiken aikaa että olisin kolmantena pyöränä tiellä, ja siitä vähän iloinen. vähän on kapeata, mutta vähän on vastaantulijoitakin tähän aikaan.

voinkin ajatella jo että yksi silta liikaa ja vaihdan varapyörään ja vetäsen keuhkoon ton kolmannenkin. sen jälkeen on hyvä hengähtää. kuvittelen että sain talteen sen mitä halusin ja sanotuksi siellä, missä sen tietää olevan tallessa, tärkeyden ollessa yhtä merkittävää kuin järkevyys. siis ihan minun kuuloisia sanoja.

autistdaydrm,
plahhia

(sanoilla lotraan ja aakkosia läikyttelen, ja nyt neljä tuntia unta, jos passaa)
[1611]

[mezzo 58s tosta mitä katon (kuuntelen) utubesta]

niin, miksi vielä tulin käymäsille kilpasille kilkan kellon kalkatuksille. kun menin tonne. se, missä ei ole tietokoneita. se missä oli rado ja se oli kello 0542 kun lakkasi soiminen dave lindholmin kappalelle eli peace, kuten se on pala ja kappale ja se on jo muinaisen mozartin aikana ollut englantien kielessä peace kun on kapellimestari hanoissa ja opettaa kuullakseen luulemaansa orkesterin voimin ja ottaa jostain kohtaa tai alusta. jos sitä voisi sanoa, edes radiossa, että piisi eikä biisi niinku jossain rosk-radiossa, meni roska silmään, niin pitkä ja käyrä tulipesä. arvatkaas kauan ton tupakan teossa meni, sitte se piti vielä löytääkin, ja tommosen voi naamioida vaikka sohvaksi, mutta tulin poltin enkä karistanut ajoissa. eli vähä niinku kalle palander että selityksiä on mutta ei suorituksia (kerrankin järkevä käytönpaikka sanalle mutta, näihin tunnelmiin]

nauru pidentää ikää ja se, joka itelleen nauraa parhaiten nauraa. itelleni miä näitä kirjotan ja itekseni miä yleensä kaiken kirjottelen enkä paljo muuttele. vaan sellainenen päivää on ollut että olen lupahillut (väänsin sanaa noin kun en tahtonut olisi, ikäänkuin, sanoa luvaneeni jo, kun hyvin tiesin että niin taisi olla ja vieläkin ketkuttelen), että tulen kaunistelemaan menneisyyttäni.

vaikka olen omaksi iloksi ja sukuni häpiäksi täälä sekavuuksieni kanssa ei pidä ajatella samaa hulluutta muitten osalle, kuin ne keitä olen kosketellut sanoin väliin koittelemisiin saakka. asiat vaan aina tahtovat mennä toistensa edelle ja tuo asia, että kaunistelisin menneisyyttäni (tääläolostani, joka on niin ja sellaisenaan verrattavissa kauneusleikkaukseen) ja tietosena siitä että sillä tulee väistämättä olemaan vaikutus tulevaisuuteeni, sillä tahdon varmaan pian viitata tapahtumiin joita ei ole, mutta joku muistaa olleen, joku kopioineen kenties. nyt on sen aika. minä pian kaivan hangen alta puutarhasakset, joita luvattani ja kielloistani huolimatta on käytetty kiinanlaikkuköynnöksen nakerteluun ja sen kyllä huomaa. jos yksi oksa niin häiritsee ja tökkii silmään kun on sen ja ton pituinen, niin kattoo eteensä eikä jalkoihin kun kävelee. tällä pihalla se käy, ja jos nyt on hämähäkki tehny verkon sihe ja vielä saatavilla, ja kun ei sitä pelkää, ja jos sen tappaa niin saa tunnustaa, en minä nyt ihan niin ole tarkottanut että tulisi taikauskoisena pitää jos onkin minulla tapana poimia ampiaiset ja hämähäkit tyhjään tikkurasiaan ja kyytiä ulos, jos en leiki parranajokonetta tai sen lopetettuani.

ja kaikki eivät ajattele niin. se harmina minun on ajateltava edelleen diktatuuriani että se valtiomuodosta huolimatta soisi hyvinvointia ja tasa-arvoa enemmän kuin amerikkalaiset ovat valmiita uhraamaan dollareita ja tuomaan tukikohtia ja raiskaavia laivaston miehiä kotimaahan kyytimään, isolla laivalla ja pienellä metelillä ja on pahoillaan valtiona ja erottaa tuon polosen ja sitte se onkin jo arizonassa ja mitäs sielä voisi kuvitella että tapahtuu kun heebo on joku hintti. se pääsee pälkähästä ja sekä jos ja vielä siinä on varmuutena kun se sanoo niille nash-car rasselitaskuille (rasselitasku on omaasukua ei bryan adams mut' se toinen 'slummin' jätkä joka on syntynyt amerikassa. no siis valheen korjaa se tunnustamalla. ei raiskannu, kukaan heistä, sitä japanilaista koulutyttöä, joki otti pikkarit pois (siinä on typo näköjään piikkarit vähän teki jotain altzehmereita ja parkinsonintautisin sormin ei ehtiny ylettää taka-avaruusnäppäimelle, jonka nimen itse nappainta painamalla olis jääny jotain sanomatta tai ainakin merkki hukassa ja se voisi olla katastrofalista fellokselle, joka työntyy ylös sukellusvenhosta just rantamudassa ja kumiveneen pohjaan, onneksi oli kumia... no se tunnustaa että se ajatteli pannessa vaan nuorta poikaa ja tapahtumat heinnälatoon niin ne oli ihan että jeah, smallville, oolrait, oot hyvä jätkä vaikka näytätkin ihan muijalta kun me puettiin sut niin kun meinattiin että jos pitää rangaista on parasta varmistaa että on millä survoo ja muistuttaa ja kysyy että mitäs tästä tuumaat ja sitte general electric, se kun on semmonen pikkufirma ja pikkufirmat kaatuu monestisiihen että ei osata sitä byrokratiaa edes sen vertaa että pidettäsi yksinkertaista kirjaa, ite. vaan se on ihan sanaa, ulkoistaminen, ajattelematta annettu jonkun toisen (usein kasvoton jätti, ulkomaalainen kun ei viittitä ottaa asioista selvää) tehtäväksi.

noilla keinoilla ja niillä eväillä se putkimieskin kämppiään vuokraa ja hultaa, ja sitte on kyllä minussakin vikaa kun ne putket on jäätymäisillään, ei se ilmanvaihtoa parantaminenkaan ilman koultusta suju, jos ei ole maalaisjärkeä sanomassa että mikä on viimeinen työkalu ja jos sitä ei muista tai on sen hukannut jo ennen työkohdetta, joka ei sellainen ollut, alunperin, niin monesti voi kuvitella että minä olen aika onnellinen jos tuollaisesta saan vaan kertoa tarinoita juttuina ja ihan kuten tässä, vaan kuriositeettina eli kummallisuus tai asiayhteyden nostattama poikkeama aiheesta, johon on aina helppo ja etenkin mukava, tekisi mieli sanoa mutta tuollainen kun on mielestäni itsestäänselvyys, eihän se voisi olla helppoa jos ei olisi ensin mukavaa. vähän niinkuin viivanpiirtorutiin asmilla, toteutettuna interpolaatiolla eli en muista sen herran nimeä, jonka mukaan moinen algoritmi on nimetty. sitten vielä siihen viivojen katkasu jos ollaan menossa kappaleen (pinta useimmin, joskus viiva tai piste), joka on katkottava niin että ei tulisi kirjoteltua ihan mihin sattuu päin muistia ja ihmetellä että tossa se toimii ja tossa ei, ja hei hei musta tuntuu että mä meen, mutta ennen sitä mä tästäkin laulun teen.

no se laulu keroisi tosta yön äijästä, vahingossa, kattelin ton roudarin juontaman lyhyestä virsi kaunis -ohjelman ja se oli siinä tuomaroimassa kans... ei noista jaksa enää. ennemmin lyön kun olen kuuluisa ja juoksen helsingin kapakoissa, taas. ja siihen on aikaa siitä pitää huolen varma-sampo ja jos teille tulee tuosta jotain mieleen, niin muistakaa mitä minä siitä olen sanonut, unohtakaa uhkaukset ja tehkää ne tapahtumiksi. oho, varma-sampo on oikeustoimihenkilö ja se edustaa jotain rahotusalan judanssia eli noita on kyllä muitakin, joka leirissä ainakin yksi, eli onkohan se silloin verrattavissa niihin toisiin niin että ne oikeustoimihienkilöinä muodostavavat kansanryhmän, mikä on askarruttava tekijä aivoissani nyt kun ajattelen että en vain olisi syyllistynyt edes leikilläni rikokseen, josta puhun rikkomuksena asianhaarainn ollessa kuvitellut ja kuvitellunlaiset ja kovasti kaivelee niin että en tässä yhtään ylimääräistä harmia, pari pientä tietenkin ja mielellään vittumaista ja sellaisia joita en ole näillä tuoreillakaan tuotksilla osaannu odottaa että siltä ja suunnalta jos ei niin sitten sisältäpäin niin että luen jotain, vahingossa jopa, kuitenkin niin että se jääkin viipyilemään päähäni. ainiin, hyvä että tuumin näin julkisesti ja ääneen, minullahan on pari lehteä palauttamatta kultaiselle apteekkarilleni. ja vain parin aiheen täden (ks. yksis'ilta-liiga == yksi silta liikaa) ajattelematta tulevaa kuulentoa tai sitä että elää vain kahdesti, vaikka tuonkin asian suhteen asiat ovat vähän niin ja näin eli vannomatta paras eli ever say never again ja niin ne riimaa

sellaisia ovat ajatusteni lähteet ja tavoitteeni ei ole vähempää kuin tulla, jollain tapaa, mutta ei keinoja kaihtamatta suuremmaksi kuin asimov. minä ihmettelen että se mies teki proosalla niin paljon töitä ja voin vain kuvitella mitä tieteelliset julkaisunsa käsittelevät ja käsittävät. miten pystyy ja jaksaa einsteinin aikalainen, ellei sitten luota siihen että jonain päivänä, häntä tullaan ymmärtämään, minä ajattelin kolme kirjaansa (en voi sanoa järjestystä, koska sellaista ei ole, on samanaikaisuus. teille, jotka luette tätä väärinpäin) teräsluolat, (enkä luettelenäitä missään erityisessä järjestyksessä, ihan vaan julahti mieleen) itse jumalat ja olisiko sellainen nimi olemassa kuin punainen aurinko tms. siinä kuitenkin seikkaileel jo daniil-olivava vai mikä se robotti on, joka elää melkein koko isamovin kuvaileman ajan teräsluolien vai itse jumalat, jonka alkuteksti minulle viimeistään osoitti että minä en voi tehdä viihdettä ennenkuin olen varma osa-alueesta, jolla tulen tapahtumat kertomaan. sillä se ilmaisumuoto, jotatulen käyttämään on minulla vasta työnalla vaikka heti internettiin kytkeydyttyäni minä sain käsiini zorkin-sourcet ja tajusin että noin se tehdään ja huomasin myös miksi niin ei saa tehdä, mutta mikkis teki vaan ja tekee vieläkin. sille asialle minun on tehtävä jotain, jo pelkästään sitä syystä että työhaastattelussa sunilla minä povailin että asiat tultaisiin ainakin työelämässä tekemään terminaaleilla ja ihmettelen kovasti että sellaisillakin työpaikoilla kuin nokia saa ihmiset työskennellä työasemilla, joissa on tallennuskykyiset laitteet ja liittimiet, surffaillaan missä sattuu, en tarkoita etteikö saisi, mutta jos on varaa julkaista puhelin per viikko ja panna jokaseen infra ilman että se voisi olla kaukosäädin, edes niin pitäisi kyllä olla resursseja panna koko firma terminaaleihin ja kunnon mainframet mitä hoonaa kunnon kivikautiset jätkät, mnua vanhemmat siis ja sitte ne pelais vähä tulla 'the c programmin language' periaattella, kuten ibmkin että kyllä se mandelbroe jotain kai kekkaa kun se on niin saatanan poikkitieteelinen ja näkee vaan muotoja kaikkialla, niin kaupallisella kun matikankin alalla ja kuitenkin noiden ennustelu on yhtä epävarmaa kun sään povaaminen kun on niin alkeellist vehkeet eikä tee niiq nsa eli panee pystyy noita 'SETI'-projekteja ja uutisvuodon ja rusekan torven ilmotushömötyksiä... voi jeesus että ihmiset jaksaa puljata selainten kanssa ja valittaa tietoturvasta. käyttätkää nyt välilä ruutupaperia jos ei tieto taho pysyä talossa, vähä niinku mulla ei pysy lämpö ja miä vielä haaveilen hirsimajastakin... että sitä ja rataa

[ilman aihetta niin ja se intermezzo edeelleen jankututksessaan]

ajatellkaas että ihmisen elämää voi nykyään dokumentoida sadasosien tarkkuudella sen vuoksi kun minä tulin ajatelleksi lars von trieriä. ajatelkaapa että tämä teksti ja kaikki se mitä olen tehnyht, typoineen, tulisi ruudulle niin ja taphtuisi myös. writer taisi olla sellasen "intro" nimi, tyypillisesti noita oli yhes vaiheessa, sen ohimenokauden jälkeen pelien introissa kun ne oli crackattu.

ajatelkaas että minä käynnistäisin semmosen sähkövirran kulun omasta elämästäni siitä vuodesta asti, joka seuraa sitä aikaa kun sain käsiini enimmäisen tietokoneen ja kaikki tapahuisi reali-ajasssa (reaaliajassa?). se tarkottaisi sitä että elämääni voisi kelata taaksepäin ja nähdä mitä olen tehnyt, mutta en näyttäisin tuota näppäimien (joykkari), hiirien yms. vemputtimien arvoja vain siitä vuodesta lähtien eli noin kolmenkymmenen vuoden takaiset tapahtumat alkaisivat näkyä ruudulla niin että sitä voisi toistaa ja tallentaa. minä tahtoisin jäädä muistiin. joskus minä ajattelin että tahtoisin jäädä ihmisten muistiin, ja ajattelin samalla että yli kolmekymppisenähän sillanpääkin ekan kirjansa julkaisi, tai kuka julkaisikaan.

se tulisi sellaisena streamina että se veisi kaikeken muistin, minulla on kyhäilmillään muuan ratlib-projekti, joka on ollut työn alla ja ajatusten murjottavana ja ruhjontaakin olen joskus saanut huomata kohtelukseen saavan, vaikka siitä ei varmasti tiedä kukaan vieilä muuta kuin nimen, ja tuosta nimestäkin olen vain kerran sanonut sanoin että se muuttui ratlabiksi (tuo on taas viittauskin itsessään, rat in lab -metodiin tai sanontaan, kun rotta on labrassa labyrintissa ja kulkee aina kääntyen vasemmalla ja "osaa" siten ulos. se on tekoälyä, tai sellaista toimintaa on joskus myyty tekoälynä. tämä teksti, jota luet voi olla tekoälyn tuotantoa tai tuottamaa, miten sen tekoälyn ottaa tai miten se itteensä ottaa jne. jne.

minä ajattelin porvossa ollessa "möykkyä". olin lukenu just kolme kirjaa asimovia putkeen, tai samaan aikaan (samanaikaisesti, concurrent eli moniydin tuossa olisi jo purkanut paljon salattua tavaraa enkä minä huomaisi sitä lainkaan kuinka tahtomattani olen ollut teollisuusvakoilu kätyri eli osallistuja käyttämällä vaikkapa f-securen ohjelmaa, sitä kun käytetään siihen samaan tarkoitukseen kuin kaikkia muitakin virustorjunta tai haitta-ohjelmien -ehkäisyohjelmia. aiemmin toistin kuulemaani, että tietoverkot alkavat olla jo aika luotettavia tiedonlähteitä tietotekniikansuhteen (vai oliko se vielä laajemmin ja yleistajusemmin siis, tietokoneiden)... mutta kuitenkin... ensin oli nörtti, sitte kaupallisuus ja kaupallisuuden mukana tuli oman edun tavottelu, itsekkyys ja ahneus ja sitte tuli seksi, joka toi roskapostin. ja jotain intermailia ostetaan ihan tosissaan torjumaan roskapostia ja sitte pitää firmassa olla töissä jamppa, joka osaa lukea c++-sorsaa kun se on niin paska. vai ostaisitko sinä käytetyn auton web-osoitteesta huonoja-autoja.es (sori eesti, kaipaan sinne perkeleesti, mut' osaan käyttäytyä enkä ole mikään juice leskinen tai eppu normaali fani, saanko tulla käymään, edes)

no tommosesta vastaavasta osotteesta intermail sillo möi itteään, oli software.com. en jaksa surffata onko vieläkin, mutta voi kyllä nimestä päätellä, kun ajankohdan tietää että sielä on pari-kolme parikymppistä jannua käsiojossa, ja muna, pesämunakin ehkä ja sitte ollaan niin hukassa kun uhkaillaan oikeustoimilla että annetaan lähdekoodit luettavaksi että voi kattoa miten se ei tee mitään ja olla siitä hiljaa, ainakin maailmalla.

tollasta puuhaa se on. miä olen suunitellu sellasta käyttöliittymää, mssä ite piirrettäisi se liittymä. se seuraisi mukana netissä ja tunnistaisi ja tietäisi millä tasolla olet ja mitä kiltaa pelaat, kun olet töissä naksuttelemassa hiirtä. niillä naksuilla olis kiva vähän tehä ylitöitäkin ja sehän onnistuu kotoa. pannas toi telkkari kii vähäksi aikaa, ei ei ei sittenkään. miä en kertakaikkiaan, on sanottava tohon, pysty siihen kun minulla alkaa vilisemään ajatukset päässä ja kaikki tuntuu niin helpolta ja yksinkertaiselta. senkun otan vaan yhteyttä heeboihin kutka koodaa ton firefoxin mainosblokkerin ja sitte tota firefox-säätiötä sen verran porukkaa että lisenssimaksuittta saadaan ympättyä sekaan "plugin" jolla näkyy esim. html xml wav mp3 word exel eli siis sun tuplaydin olis osa rinnakkaisjärjestelmää. jos työkaveri siinä vieressä tahtoo pelat 3d sen anomuksen täytön niin se lainaa sun suorittimia maiseman laskuun että voi ite luoda äänet niin etttä huoneen äänimaisema vastaisi seiniä. vähä niinku se lintu elokuvassa piano, se pitkää viheltävä lintu on kuolemassa sukupuuttoon. pitäskö lähtä luontoa suojelemaan vai jatka tätä? kas siinä pulma, se olisi uusi-seelanti, ne puhuis englantia, jota miä ymmärrän väärin enkä uskaltaisi puhua vaan käyttäytyisin aina kuin turisti suomesta, mutta ilman sanaa örf tai sen pitempiaikaista ilmaisumuotoa käyttämättä eli ördaamatta.

mutta se ei käy. mulle ei makseta tarpeeksi. tällä koivella miä en lähe mihinkään sademetsiin kiroilemaan, kun sen tietää että minkä ihminen voi kantaa ja sillä pitäs päästä sinne ja takasin vähä ninku mulle on toi väkevien jounti. minut viedään tienposkeen ja annetaan muovikassi kirkkaita ja muutama kartonki kamelia ja norttia. tönästää kinoksee ja oheena on kävellä niin pitkälle mettää kun juoma riittää ja takasin niin että puhaltaa nollat, ja se onnistuisi, mutta kun toi nilkka .P

noh. aina noita syita välttää ja ne sitte sanotaan ääneen. mutta kun se on niin että vain sanat muuttuu vai oliko se vaihtuvat, no kuitenkin asiahan on sama. oli sitten puhe vaikka mannerheimista. tietokoneilla on kiva puuhastella kaikenlaista. yksinäistä puuhaa, mutta helvetin antosaa ja mielenkiintoista. kun ei vaan ole sitä vähemmistöä joka on joskus vannonut (suorastaan, mutta vertauskuvallisesti, coca colaa en edelleenkään ole juonut ekä juo, maistoin vuonna 09 kerran kun kerroin koko silloiselle tuttavapiirilleni tarinan boikotoinnistani. vrt. pienikin teko voi parantaa ilmastonmuuosta

vittu. jos kaikki ennusteet toteutuu, niin tämä talo jossa olen tulee olemaan merenrannalla eikä turun-kohdalla tapahtuva maannouseminen viime kivikaudelta suljekaan skakerrattia ja hottentottia kuten minulle ala-asteella opetettiin. ja minullehan tuo käy niinkuin sen sanoisi esa pakarinen tai sever-suhonen, vuan ei meekä-poika kässin hykertelis rahhoo vuan jotain tahhoo olisin minä naarattammassa kun oli oma tarkotus ite vuan itköö, ja sitte minä kertosin sen vitsin

[pyllistäminen on kovaa homma ei käy puhuminen sanoin ilman ja kuuntelematta uudestaan, se on semmosta suggestiota mitä tässä harrastan. ei ole tarpeellista ymmärtää ja tarkotuksellista ollut jos tulit harrastelleeksi]

pannaas sille mmannahaimille housut jalkaan ja lopetetaan se puolustelu, vaikka donnerin touhuan oli populismia ja sitten se oli vielä myyräntyötä. nähkääs tulevaisuuteen ja ajatelkaas noitakin sanoja ja nätiä. mannahaim oli siis venäläisten kouluttama sotapäällikkö. se kai siis tiesi mitä sodankäynnistä opetetaan venäjällä, joillekin. mistä sen tietää, mitä sille opetettiin, jos se olikin niin että mannahaim tuli tänne että suurvalta ruotsi voisi rakennella, rahaa kun on ja sillä kuulemma saa ja näköjään vähälläkin, niin niin. eiköhän se ole aika homoeroottista touhua ollut silloin ja vieläkin ainakin elokuvissa uhkaavat sisäoppilaitoksella juuri puberteetti-iässä, josta tulikin mileeni biisi

radiossa puhutaan ja on sanottukin, että biisi, yön solisti läskiposki, yksisiltaliigaa ja sitä rataa. siekkareitakin lapsettaa. mitähän miä teen kun miä täytän viisikymmentäviisi. olenkohan miä täälä tai onko tätä paikkaa enää silloin. miä tahtoisin kaikkien olevan. mutta miä tahtoisin lisääkin. miä tahon takas sinne minne miä kuulun eli battiin. miä tulin tänne kun ensin kävin zombiessa, mutta miä olin hukassa että se oli zombille, ja minulle, aika hyvä että kävi niin eli näin. eli batissa on joku pölkkypää, enkä lähe kopioimaan ja viemään itteäni, sellasena muualle. tekstipeleistä puhun, tietän että näitä ei lue ne kelle kohdistan, mutta varmuden välttämiseksi, sillä koskaanhan ei voi tietää mitä on... no jotain, jollain aikavälillä, ja sitten se muuttuu tai sitä ei koskaan ollutkaan. no, miä en tiiä onko ne viiden minuutin juoksutuket ollu kokeilua, mutta miä vaan tuumailin että kolme ihmistä auto ja suuntaansa yli 100km, niin siitä kun alkaa laskemaan päivärahoja, kilometrikorvauksia ja tuntipalkkoja niin miä olen pikkasen sitä mieltä että lääkäri voisi jotenkin ilmottaa niin että tollaselta voisi välttyä, kun siihen oli vielä varattu yli kaksi tuntia vastaanottoaikaa, ja mun piti hankkia siski nikotiinipurkat ja totuttaa itteni ajatukseen että saan puhua tauotta, mutta en saa polttaa, ja toiletissa käyntikin voisi ikävästi keskeyttäää jos ei olisi äänimiestä, kamerasta viis'veisaan. miä tykkään radiosta ja siitä että kuvitellaan se mikä tapahtuu. ts. pannaan se hilla blomberg jukolan viestin ajaksi vaan jonnekin rastille niin kyllä niistä joku naurut repii

[yhä uhmakkaammin tässä soi intermzzo ja sykkeeni on toista sataa innosta ja halusta olla ja huutaa, mutta minun on näyteltävä tätä roolia vielä helmikuun viimeiseen päivään. sanon viimeiseen päivään siksi koska (siksi koska, äidinkieli hoi, donner keskeyttää ja on oikeassa sillä hän on aina ollut oikeassa, ja minä myönnän sen ja ajattelen että muistaisikohan dave minut, vastapäätä minua istuneen hän on unohtanut jos koskaan sitä näkikään kun istui joku välissä. sokka niinku, toisille sokka on tykkikokkimunakokkelihuanruokajatuanmuana (savolaisittain toi loppu, jos se menee ja vääntyy niinkuin ajattelin, sen kyllä tämä (puhun siis itsestäni) puhesyntetisaattori on vuokrattavissa elävien ihmisten tapahtumiin ja miä puhuisin vaan ja vähän joisin ja popsisin jotain että jaksan puhua totta ja tapahtuman tulee olla sitä sorttia että siitä irtoaa jotain kerrottavaa toisillekin, eli musiikkia toiselle korvalle vai mikäs se... noi ylen ohjelmat, radiossa, on ollu aikoinaan niin mukavia, välilevyissä ja ihan tosi harvoin yöradossa on jotain kehuttavaa, mutta kehuminen sikseen]

mitäs ajattelette siitä että miä en väitä olleeni eka joka näin ajattelee (se on arvaus, kirjoitan sanomani mukaan etten valehtelisi, se on vielä alitajunnassa vaikka kai tässä vaiheessa on jo mahdollista että siitäkin on virheellistä tulkintaa, jonka seurauksena on puhe, jolla keinoin sinun tulisi näitä minun puheitani kuunneella, koska niin minä nämä teen. huutaen tai ainakin välillä huutaessa seisten ettei syyteltäisi vähättelystä samalla kun väitetään olleen valehellu. sellasia lupauskia miä antaisin jos miä jotain lupaisin. sellasia sanoja miä tahtoisin kuulla ja sellasia tekoja suoritettavan että asiat hoituu tapahtumatta ja sanoja totellaan ajatellusti.

diktaattori vaihtuu, voi vaihtua vain... aijoo miähän nää esitin jo tuola demokratiassa ollessani, mutta kyllä minä niitä olen soveltanut lähes kaikkeen ja parhaiten ne ainakin ajatuksissa sopivat diktatuuriin. sellaiselle tuskin saisi tai siinäpä se voisikin olla, saisikin hirveää kannatusta. sitte olisi sitoutunut olemaan puheenjohtaja eli tuleva diktaattori kun säätelee perustuslain uusiksi kun valtioneuvosto eli kuolevaiset poliitikot, jotka haaveilee siitä että ne juonii ittesä jotenkin sille jakkaralle tai ainakin ajattelee että toisen paikka on parempi kun se kuulostaa asemalta. mennääs palestiinaan. hetki. aina on joku syy että viivästyy tai jutkut, jos sallitte saa anteeksi että ne rikkoo amerikkalaisella maansiirtokoneella tai jenkkipilotti käy niitten nimissä tekemäs täsmäiskuja. uskonto hei, älä jätä

aika on ja asiat tapahtuu. miä sanoin kerran jotain lainattua latinaksi (olin oikein pannu sen 'notebookiin' että läppään kanavalle kun vähänkin on aasinsiltaa niin sieltä joku hyytelö kuittas että siinä oli kirjotusvirhe. vittu kun nauratti. miä tokasin (niijoo se olikin aliaksena mulla - muuan teknikka, trollausta kai se on käsikirjojen mukaan akkosia mulle ja enimäkseen asciita) miä sanoin siis tokasten että, hyvä homma, olikin jo aliaksista pulaa niin voin poistaa ja se hyytäjä vaan hehhas siin kanavalla ja kaikki muut oli hiljaa vaikka sitä varmaan katteli yli sata ihmistä. mun mielestä tommonen on hienoa. siis se miten toi kaveri pisti minutniinku aisoihin tosi asiallisesti, minun keinoilla tai ehdoilla miten vaan ja olemalla perillä asioista tai se bluffas tosi hyvin ja loppuun asti, se on se heh. semmosta miäkaipaan enkä tällasta että miä sanon vaan ja sitte näissä ei ole mitään kun ei ole kukaan ohjailemassa tai jotain semmoista. eivät nämä ole kirjoituksia kellarista, mutta eivät nämä vielä lastuiltakaan tunnu, eikä tunnu vaikutuskaan olevan on vaan jaksetttava ja tiedettävä mitä jaksaa ja etenkin kuka tietää ja ketkä osaa. mutta ja kun, tiedättehän te nyt jo niin että itsestäänselvänä on pidettävä että vaikka miä tekisin mitä.

ajattelin että olisin tehny sellasen cd-levyn mikä boottaa ja käynnistyy niin että siinä pisteelllä liikkuu niin kauan kun piirtää neliön ja jos sattuu olemaan pisteitä rajatussa alueessa niin tulee niistä uutena keksintönä ikkunaan suurennus, jossa ei vielä kuitenkaan kerrota mitä ne pisteet edustavat tai ovat

siinä ikäänkuin piirrettäisiin oma käyttölliittymä, se kulkis nimellä creator. toi tietenkin ilmottaa että mitä se tekee ja mitä se tarvii ennen kun menee nettistä hakemaan koneet joihin silä on pnp-yhteys. noiden myötä se luo heti verkon nodeja, mitkä on olleet alkuperäisessä versiossa käytössä ja hakee jostain ihan muualta tiedon missä niistä koneista joku on. no tää ei olisyksikään eikä mikään näistä kun nää on nyt jo niin tukkosia ja hukkaa nätiä merkintöjä ennenkuin on ehtinyt tallentamaan...

kattos se creator on

[vittu se surumarssi, miä kerroin pitkät puheet eestiläisistä ja ryssistä ja ruottalaisista ja millasia paskoja on tapahtunut. vittu mannerheim, kuules nyt arvon herra tutkija-hutkija donner kans'. sovitaanko niin että svedut ei vetele yleisradiolla yksin tommosia juttuja jonkun vitun tampereen käsinuken tähden. ollaas vainoharhasia (looginen, logiigggaaa harrastava ja gigattava kuin giana sisters ja siitä musat) on noissa koneissa ihan vitusti laskutehoa mitä ei "käytetä" mihinkään, ja tähän jälkinmäiseen ainakaan, ihan rauhassa vaan tai missä nyt makaat tai valvotkaan, ajattele sekin kaiken lisäksi oikiaksi hauskaksi vaan; etkä mieti, ajattelet vaan]

sanottua pahaa sanon saavuttamattomaksi. miä olen pahoillani ja miä olen tehnyt ohjelman, joka matkii hologrammia. miä sain ton tai sen tai tuon kun se on valsmis. ensin miä tekisin sellasen jutun että miä kansallistaisin nokia ja fortumn, ja vaikka miä olen tai ehkä... "fuusiota näyttää aina seuraavan fissio" - fäggis, aiemmin tässä blogissa tai myöhemmin uudestaa, niin uskoisin. asiat, nähkääs ovat vähän samanlaisia kuin jututkin ja eikö se ole silloin sama kuin sanoisi että usko vaan toistuvaa sanaa

ajatelkaas jos miä olen ihastunu tohon darren brown -tyyppiin. se tekee sellasia juttuja mistä miä tykkään. se tekee sairaita juttuja ja sillä on niin toimivat avustajat. miettikää miten sen täytyy luottaa ihmisiin että se esittää noita juttua televisiossa

miä ajattelen että karaoke ja kylmä lazarus on dennis potterin, eedenistä itään^p(niinku permutaatio tähän, jotkuu matemaatikot kuvittelee nyt tähän kaavan, kerron tavotteesta myöhemmin) ensi kertaa kun koskee koneeseen niin että se ottaa sormenjäljen niin että se tunnistaa sen on syytä aina ajatella, kuten aina muulloinkin, vika on minussa, vika on siis itsessä, eihän tietokone voi tehdä virheitä pankkiautomaatilla tai kirjottaa kuittiin että katevarausmaksu maksetaan takaisin 20v kuluttua ja niin maksettiin. nyt olen tuota matematiikkaa opiskellessa tullu nähneeksi merkin joka tarkottaa sataan jaettua osaa eli pro sentti.
siinä se on, edellisen viimisessä sanassa, miksi asiat ovat menneet. senteiksi

mitäs jos miä sanoisin että sen teit, niin se on mulle se ja sama tai yks'lysti. jos miä ajattelenkin vielä niin...siitä lisää myöhemmin ja enemmän jo aiemmin. asiat on ja tapahtuu, muoto on sama vain sanat muttuu