[soipi "musiikkia naapureille teemalla" amoprhous androgynous. soittelen aina noita - mitkä on niitä, ei kuvia, tero, rakas tero vaara, lennä mereen - jotka ovat niitä, mistä minulle tulee mukava olo, koska muistan kymmenen vuoden takaista oloa ja menoa, ja sitä vanhempaakin, vielä parempaa, vuotta 94, ja sitä vanhempaa]
no ja mutta. sanotaanko niin että kuvitellaan käteeni lyjykynä, jonka miellän kepiksi. keppi on keppihevonen, jolla pappi ratsasti rantaan ja kaatoi kepillä kaislan. piirsi rantahiekkaan sen mitä ajatteli kirjeeseen kirjoittaa; oli tavannut koneen hississä ihmisen, jonka halusi muistavan. pani hepan liekaan (sen kepin, joka oli mielestään keppihevonen, lapsena siitä haaveili) eli kepin nojaamaan rannassa olevaa vajaa vasten (venevajaksi arvelen tuota).
kymmenen kuudesta, enempää en olisi halunnutkaan. on kuin numeroita, joita aktiivisesti tahdon olla muistamatta. eritoten seitsämän kertotaulu oli minulle hankalaa. juju onkin, onnekseni, siinä että muistaa vaan kuka tietää tai kuka sanoi. esimerkiksi niin että matematiikan opettaja joskus näytti liitutaululla, kuinka lasketaan neliöjuuri, ja se ei todellakaan kuulunut, ja tuskin vieläkään, peruskoulun oppimäärään. vaan olipa hienoa muistaa kun tuli ohjelmointikieleksi assembly eli konekieli ja piti kiertää pistettä z-akselilla että sai kuution pyörimään. pitäsi ostaa sellofaani, punaista ja sinistä ja tehdä pieni kokeilu. muistaakohan kukaan sellaista kikkaa kun jossain vaiheessa pyöri työpaikoilla, ainakin, a-4 -arkkeja, joihin oli piirretty vain pisteitä, mutta kun kohdisti katseen arkin taa, siihen ilmestyi kolmiulottienen kuva.
katsokaas kun minä tulin joskus väittäneeksi että digitaali-tekniikka ei tule pitkään aikaan korvaamaan filmiä, ja vaikka en ole käynyt (enkä aikeissakaan mennä) katsomaan jotain 3d-leffaa, jotka edelleen filmataan ja pyöritettään projektorilla. dataa kun on niin saatanasti niin sitä määrää ei yksinkertaisesti pysty tallentamaan vielä(kään) niin että se mahtuisi pienempään tilaan kuin filmi. yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja mnä kerron enemmän tuhannella sanalla kuin kuvaan mahtuu, mutta eli se_suuri mutta vain minä pääsen käsiksi siihen tietoon, jonka näin pakkaan. ymmärrättehän? minä en. minua ärsyttää (sanon ärsyttää, koska näin aamuteeveessä (yle) kuinka salolainen (berlusconi-gadaffi-mubarak-marokkolainen pikkutyttö ja katainen-viinanen-kala, jota lokkikaan ei nokkimatta syö holkeri-tatcher)...
oho. lähti vähän lapasesta. oliskohan ollu osuutta asiaan sillä että laitoin soimaan palan sibeliusta, josta linkki nyt ensikertaa toimetani, ja siksi että en ole sitä koskaan laittanut, vaikka olen tämän vuotta tuota käyttänyt kiihdyttääkseni itseni siihen tilaan että vihaani alan purkaa. tämä lukekaa ääneen ja minua kuulkaa ja sibeliusta (58s kohdalta;) http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ,kas siinä sibbe vai mikä "janne" se oli kun oli suomeinruotsalaisilla muodikasta nimitellä toista noin.
minä teen sen mitä teatteri ei. silloin kun kruunut oli niitä, joita kuunneltiin, tai toteltiin muuten vaan, niin toreilla oli teattereita. tämä on minun näyttämö ja minä tahdon sanoa mitä ajattelen, ja ajatella sen ääneen että tulisin puhuttuna kuulluksi, koska en osaa muulla keinoin itseäni ilmaista. taidan olla sekaisin, ja taidan nauttia siitä. nyt taisi mennä taito ja tieto sekasin, mutta sellasita se on kun tietokanta on vähän vielä sekaisin. pitäs vissii tehä pari postikorttia ja mennä sinne, missä minulla on liikanimi "oraakkeli", enkä ole mikään delpihin oraakkeli vaan todenpuhuja, ja tiedon. sillä kehun ja tuolla uhon. tahon takasin battiin, mutta ne postikortit...
arafatti, joka ratsastaa hybriksellä, joka on kaaosratsu ja huotrassa mulla on kaulin, joka on kaaosmiekka ja minä taidan tiikerien toimet ja hämärien salat. minä lauon loitsun, jossa on sana "arafax", ja sillä nousee minuun demoni, jossa on kiini keho ja sielu, pahanteon, jolla hyvää tahon. minä olen hobbit, minä rakentelen talon, jossa asun, kellariin samanlaista onkaloa, jonka muoto on viety stonehengeen kiviin.
sepäse,
lapion kans'
voi rähmä kun tekisi mieli... hcbattiin, mutta sitten jää taas kaikki toimet. miä tuon itestäni tiiän