IRC-Galleria

[ihan vaan varattu tila, muistissani. olettehan tietoisia siitä että jossain (yhdessä, joka on vielä) vaiheessa varailtiin ns. domain-nimiä (eiks' nii? vieraskielinen en muista mikä sana ja sitte se johdos vai miten ne meni]

joka tapauksessa.

olen nyt se tila-masiina eli FSM (Finite State Machine) ja odotan jotain eventiä (tapahtuma), jotta voin toimia (transition) siirtääkseni aika-tila-avaruudessa toiseen tilaan (state), jossa taas vain odotan jotain tapahtumaa (event), johon reagoin toiminnalla (action). miä jäin vähän koukkuun toho tila-kone-engine -mekanismiinkun luin sitä liikaa, ymmärtämättä mitään.

olen, nähkääs (lukemalla ääneen), huomannut että kertomalla (jos se olisi - edes - ikäänkuin opettamalla, jolloin tarkoitan tietenkin ohjaamista tai opastamista, koska en usko opettamiseen vaan aktiiviseen oppimiseen eli sitä voi milessään kuvitella että se on kuin johdattelua, mutta siinähän se idea onkin: eikö totta?

vahnikoa ja harmia miä haluan tehä vähän. jos joku joskus tahtoisi assembylyä tai ihan k&r c:tä niin minä kyllä... no antaa olla mennään templatejen ehdoilla.

kuvitelkaa että minä nytkin olisin vain sanellut tämän tekstin. sen mikä on tämä olisi joku puhtaaksi kirjoittanut, esim. kuunnellen sanelukonetta (olkoon se elektroninen tai analoginen, kuinka tahansa: älkää takertukko siihen mihin minä jään vaan viekää ajatusta eteen

päin

tänään,
kään en tee unelmistani totta, mutta...

kattelin ton ohjelmalähetyksen yleltä nimellä puoli seitsämän eli p.s. ja siinä oli vieraana mato valtonen, niin siitä puhuttiin ja sillä nimellä, vaikka mainittin lahden kaupunginvaltuustoesustustoimi, ja hakemus jopa eduskuntaan. jos minä olisin mato valtonen....
...
...
...
JOS minä olisin MATO VALTONEN ex-hybris ja known debris, niin miä en lähtisi sanomaan valtakunnallisessa mediassa että kunnallispolitiikassa näki että toiminta oli sitä että piti ajaella omaa etua ja sen jälkeen kaverin etua ja sen jälkeen kaverin kaverin etua, ja olisi tuota ennen uhonnut oikeustoimilla tekijänoikeuksilla, jotain (huom. jotain, niinku "ali-ihminen") meksikolaisia että raastuvasssa tavataan.

ok. ehkä se oli enemmän vitisi, mutta minä otin siitä vitsistä itseeni. kun minä olin iobox illa niin oli kilpaileva soittoääniä ja ääliö-logoja myyvien firmojen kärjessä wapit. mato, älä viitti. teillä oli töissä lars wirzenius, joka on tuhat kertaa isompi hahmo linuxissa kuin joku linus torvalds, koska lars oli luomassa ohelmaa (sms--gw) nimeltä kannel eli channel jne.jne.jne... kaikki "nörtit" ei ole samanlaisia idootteja kuin minä ja joka itsensä ylentää... niin lars kuitenkin on julkaissut artikkeli dr.jobsissa ja, mato, vuoden puhuja 2008 ei tee minuun vaiktusta, jos ei minun huutoni täälä tee vaikutsta sinuun, mutta älä leiki tulella!

mr. antti-khonynos

[näky tulevan uusintana toi enbusken ohjelma ja sitä ensiesityksellä jo pähkäilin, kuuntelematta sibeliusta, joka nyt siis (taas) soi ^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^H^Hnäkyjähän^H^H^H^H^H^H^H^Hnäkymätöntä mustetta, näkymättömän miehen kynästä]

on olemassa sellanenkin toimittaja, josta en keksi mitään haukuttavaa eli enbuske. äijä voisi olla täynnä itteään, mutta kun ei näytä televisiossa, eikä kuulosta radiossa sellaselta.

katsokaas tai siis lukekaa ääneen (voitte myös koittaa käyttää esim. microsoftin uuudempien käyttiesten mukana, mahdollisesti, tulevaa puhesyntetisaattoria... no kuitenkin...

joskus tuli oltua töissä. töissä tuli kuunneltua radiota (mafia) ja ohjelmassa soi musiikkia kappale (jotukut sanoo tossa kohtaa biisi, kun pitäisi sanoa piisi, kuten pala kakkua, ilman kalkkunaa, koska se on niin ruma lintu, että jo siitä näkee että se maistuu tosi (sanoisin vitun) pahalta.

onpa vaikeata... koitan jatkaa ilaman välitallennusta...

luulin, suorastaan (siis ei suorastas vaan suora ja sen tapaan, eli sitä mukaa onnellisina elämänsä... eikun... väärä satu)

olin siinä kuvitelmassa (arvaattehan että sanoisin varmaan uskossa, mutta kun se vie harhaan) että esittäjä oli irwin goodman eli kaimani hammarberg, etunimikaima, toki, ja löin vetoa oluesta (oluista kun oli kolme työkaveri omatarve painossa, nesteellä, siinä Raatteen hampaassa (tappo ittesä, vissii, mulla on varastossa juttu juristista, jolla oli vähän samasta syystä aika korkialla tähtäimet ja jouko k leskinen otti ilmalentoa kun juristit vähän mitteli, eli ei mitään väkivaltajuttuja... no se asia oli selvitettävä ja soitin yleen ja pyysiin ruben stilleriä puhelimeen, koska se juonsi ohjelman, jossa ko. (ei korkein oikeus, vielä) ohjelmassa (paino on voimaa, ylipaino on ylivoimaa, jostain luettua ja muistettuja sanoja, edellä esitetyssä järjestyksessä, kuten kuvittelin... no se kuvitelma ei kuulu tähän... tähänkään... ja oli kuulemma olemassa sellainen entiteetti eli ilmentymä (sano c++ tai OO eli ei olio-ohelmionti vaan object oriented eli oli-suuntainen ohjelmointi... noniin, puhelu kielitoimistoon... tuut ttuut)

jos ruben oli ylellä, radossa ja se oli mafia niin tapahtumat sijoittuvat ajalle ennen kökkötraktoria. ystävällinen ruben (herra stiller, en ole etunimituttu, kielisuudelmatututtu en tahtoisi olla mutta kättely ja halaus käy. ei tappellu, miä en ole mikään moukarimies nimeltä jari tervo, joka tykkää hakata juutalaisia, sen tähden (kappas, tajunnanvirtani alkaa toimia, senkun laittaa sanoja peräkkäin ja on se niin ei tarvi selitellä, kommentoi välillä; se riittää, se_suuri, se_suuri -mutta, ei riitä minulle, jos ette muista ette tiedä että minä olen hydra ja minulla on seitsämän ajatusta kymmenessä päässä ja se määrä sormia: en ole käsi, en siten niitä täynnä, olen käsittämätön Teille, te luette tätä väärinpäin... se enbuske... ja se veto.

no olen siitä vedosta kertonutkin että hävisin sen. ylellä oli tuo herra stillerin (iso S-KIRJAIN, kirjain on palautettu, voin harkita oman itseni lainaamien kirjojen palauttelu (sanon palauttelua koska ne ovat tapahtumia eli event, mutta pienellä metelillä ja suurilal toimilla eli ei mitään häppeninkiä, vaan todellista VAIKUTTAMISTA ilman pumpulipuikkoja (joskus tulitikku ja toiletti-paperi ajaa (niin?) saman asian, ilman sen ajajaa: eikö niin?).

entiteetti eli ilmentymä oli kutsuttuna tallenne-robotti tm. eli herra ruben ei tiennyt mitä musiikkia, nimenomaisestai, oli soitettu, mutta tiesi sanoa sen että irwin goodmania ei ohjelmassaan tuona ajankohtana soinut (ajankohtaa voi ajatella tilana, josta tulee siirtymä eli transitio, toiseen ajankohtaan... olen (vasta nyt) hyväksynyt ajatuksen että perehdyn ns. finite state machine eli fsm -menetelmään, joka on tapa tarkastella asioita toistuvina, mutta ennaltamäärättyinä ajanhetkinä, jossa on vain tietty määrä valintoja, joilla siirrytään toiseen tilaan (jos haluaa wikitellä niin panee vaikka hakusanaksi turing machine, jos olette tietoisia että on olemassa kaikenlaisia teorioita, näkemyksia ja uskomuksia maailmasta tai jopa maailmankaikkeudesta niin on olemassa myös fyysikkoilla ajatus, että universumi olisi matemattis-fysikaalisesti niin toimiva "kone"... olen aika kaukana gourmetista ja kirjaimet käyvät vähiin (jätän käyttämisen nyt sikseen, on muuta sanottavaa eli se että puhunko totta.

ohjelmassaa gourmet-ruoka-systeemi-häppening-tuning-puuhastelu, se kerto vähän tyhmän ja tylsän nippelin ranskanperunoista, ja kuitenkin hän käsitteli ohjelmasaan myös karjalanpiirakoita.

minä (minä minä minä minä) olen joskus esittänyt väittämän, joka syntyi päätelmästä, että karjalanpiirakka on peruna täytteinen eik äriisipiirakka. tuo oli päätelmää siitä että perunaa olisi vilijelty suomessa ennen kuin meille tuotiin riisiä siinä määrin että moinen piirakka olisi noin helposti ajateltavissa että kumpi oli muna ja kuka oli lkana. tuon minä olisin halunnut tietää, ja olisin tahtonut että nippelitietona tiedeään sanoa se eikä vedetä, ruoasta puhuttaessa, mitään macdonald-pendoliino-stepehn-king -juttuja kehiin.

(nyt jos ajattelen niin se peruna olisi nauris, tuon saman päättelymekanismin kautta. mutta en mene siihen, tahdon pitäyty olettamuksessa että puhun aina totta)

minä hävisin sen vedon. minä otin lopputilin siitä työpaikasta työpaikkakiusaksen tähden, enkä minä ollut se kiusaaja, minussa olikiusaus. minä sain 500mk enemmän palkkaa kuin henkilö, joka oli tehnyt, osittain, samoja hommia. olin ottanut sisäiseen siirron kautta uuden työpaikan koska jouduin ajamaan taksilla bussin kiini että pääsen hevonvitunkuuseen porvoosta, ja joku juoppo kaasi tonnin muovia lattialle ja minut pantiin lapioimaan, vaikka oli sovittu että pääsen 20min aikaisemin töistä että ehdin niihin silloisen nesteen järjestämiin työpaikkakuljetuksiin, jotta pääsisin ankkalinaan, tähän, smurffi-kylän viereen.

minä en tiennyt että raha on helsingissä tabu. minä en tiennyt että kukaan, eikä etenkään yksi (sanotaan yksi kun on on yksi eikä eräs monista samanlaisista, entiteettjä taas, mutta pirkko leinon suomen kieliopista tuon olen muistanut vaikka rakenteellisesti en kieltäni osaakkaa, vielä ja tuskin koskaan, minua on luultu jopa eestiläiseksi, minua hävetti nesteellä, kun sielä käytettiin aliurakoitsoijoina eestiläisiä. se palkka ja se työ, rautakangella... kädete siteissä, yksä puhu englantia niin että tupankipaikalla se aukas ne kääreet ja näytti miten rakkuloilla hänen kädet oli: EPÄ-inhmillistä, häpeäällistä orjuttamista, suorastaan... niin no kuitenkin minun piti surkutella... kukaan ei ajatellut että minä vaihtaesani työpaikkaa puolitin ansioni kun menin päivätöihin 7.5kmk kiinteällä päiväpalkalla, jolla silläkin olisin vuonna 98 omistanut yksiön, jonka arvo nykyään on yli miljoona euroa. eikö ole hassua, kuinka vähän minä ymmärrän rahan päälle?

minä rakastan kokoomusta, etenkin holkeria ja devalvointia. minä rakastan esko ahoa ja kansanäänestäjiä, jotka neuvoa-antavasti halusivat meidtä euroopan unionin jäsenmaaksi, ja toivat sen tatchern (joku jenkki se oikeastaan oli) opin maahamme, ja lakkauttivat työpaikat, joissa ihminen istui ankkalinnan vesitornin alakerrassa rahalippaan kanssa ja ne 50p kolikot oli meidän (kavereitani) maksamia, ja niitä sarjakuvia luki visa, joka sanoi mm. mitä vittua? hevoseni oksentaa, sanoi BekosBill.

(tulen harrastaneeksi huomenna reali-poitiikka ja äänestän jotani demaria, koska kymestä ei saa oikeata vasemmistolaista edukuntaan, niin se vaan menee. soinia kannattaa ne, ketkä ei äänestä. no more bets. you loose, sanoisi henkka tohon, ja niin se on, kuten totta puhuessani aina on tapa olla, siinä tilassa ja niillä vaihtoedoilla: FSM (ja paskat, muttakuitenkin, tulipa sanottua ja tulipa näppäiltyä, mikään ei muutu, mutta kirjaimet karttuvat)

metodisti eventti-masiinassa itksee ja surkuttelee,
minä se olin ja minä se olen

[soipi "musiikkia naapureille teemalla" amoprhous androgynous. soittelen aina noita - mitkä on niitä, ei kuvia, tero, rakas tero vaara, lennä mereen - jotka ovat niitä, mistä minulle tulee mukava olo, koska muistan kymmenen vuoden takaista oloa ja menoa, ja sitä vanhempaakin, vielä parempaa, vuotta 94, ja sitä vanhempaa]

no ja mutta. sanotaanko niin että kuvitellaan käteeni lyjykynä, jonka miellän kepiksi. keppi on keppihevonen, jolla pappi ratsasti rantaan ja kaatoi kepillä kaislan. piirsi rantahiekkaan sen mitä ajatteli kirjeeseen kirjoittaa; oli tavannut koneen hississä ihmisen, jonka halusi muistavan. pani hepan liekaan (sen kepin, joka oli mielestään keppihevonen, lapsena siitä haaveili) eli kepin nojaamaan rannassa olevaa vajaa vasten (venevajaksi arvelen tuota).

kymmenen kuudesta, enempää en olisi halunnutkaan. on kuin numeroita, joita aktiivisesti tahdon olla muistamatta. eritoten seitsämän kertotaulu oli minulle hankalaa. juju onkin, onnekseni, siinä että muistaa vaan kuka tietää tai kuka sanoi. esimerkiksi niin että matematiikan opettaja joskus näytti liitutaululla, kuinka lasketaan neliöjuuri, ja se ei todellakaan kuulunut, ja tuskin vieläkään, peruskoulun oppimäärään. vaan olipa hienoa muistaa kun tuli ohjelmointikieleksi assembly eli konekieli ja piti kiertää pistettä z-akselilla että sai kuution pyörimään. pitäsi ostaa sellofaani, punaista ja sinistä ja tehdä pieni kokeilu. muistaakohan kukaan sellaista kikkaa kun jossain vaiheessa pyöri työpaikoilla, ainakin, a-4 -arkkeja, joihin oli piirretty vain pisteitä, mutta kun kohdisti katseen arkin taa, siihen ilmestyi kolmiulottienen kuva.

katsokaas kun minä tulin joskus väittäneeksi että digitaali-tekniikka ei tule pitkään aikaan korvaamaan filmiä, ja vaikka en ole käynyt (enkä aikeissakaan mennä) katsomaan jotain 3d-leffaa, jotka edelleen filmataan ja pyöritettään projektorilla. dataa kun on niin saatanasti niin sitä määrää ei yksinkertaisesti pysty tallentamaan vielä(kään) niin että se mahtuisi pienempään tilaan kuin filmi. yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja mnä kerron enemmän tuhannella sanalla kuin kuvaan mahtuu, mutta eli se_suuri mutta vain minä pääsen käsiksi siihen tietoon, jonka näin pakkaan. ymmärrättehän? minä en. minua ärsyttää (sanon ärsyttää, koska näin aamuteeveessä (yle) kuinka salolainen (berlusconi-gadaffi-mubarak-marokkolainen pikkutyttö ja katainen-viinanen-kala, jota lokkikaan ei nokkimatta syö holkeri-tatcher)...

oho. lähti vähän lapasesta. oliskohan ollu osuutta asiaan sillä että laitoin soimaan palan sibeliusta, josta linkki nyt ensikertaa toimetani, ja siksi että en ole sitä koskaan laittanut, vaikka olen tämän vuotta tuota käyttänyt kiihdyttääkseni itseni siihen tilaan että vihaani alan purkaa. tämä lukekaa ääneen ja minua kuulkaa ja sibeliusta (58s kohdalta;) http://www.youtube.com/watch?v=XtIw5AkUEsE ,kas siinä sibbe vai mikä "janne" se oli kun oli suomeinruotsalaisilla muodikasta nimitellä toista noin.

minä teen sen mitä teatteri ei. silloin kun kruunut oli niitä, joita kuunneltiin, tai toteltiin muuten vaan, niin toreilla oli teattereita. tämä on minun näyttämö ja minä tahdon sanoa mitä ajattelen, ja ajatella sen ääneen että tulisin puhuttuna kuulluksi, koska en osaa muulla keinoin itseäni ilmaista. taidan olla sekaisin, ja taidan nauttia siitä. nyt taisi mennä taito ja tieto sekasin, mutta sellasita se on kun tietokanta on vähän vielä sekaisin. pitäs vissii tehä pari postikorttia ja mennä sinne, missä minulla on liikanimi "oraakkeli", enkä ole mikään delpihin oraakkeli vaan todenpuhuja, ja tiedon. sillä kehun ja tuolla uhon. tahon takasin battiin, mutta ne postikortit...

arafatti, joka ratsastaa hybriksellä, joka on kaaosratsu ja huotrassa mulla on kaulin, joka on kaaosmiekka ja minä taidan tiikerien toimet ja hämärien salat. minä lauon loitsun, jossa on sana "arafax", ja sillä nousee minuun demoni, jossa on kiini keho ja sielu, pahanteon, jolla hyvää tahon. minä olen hobbit, minä rakentelen talon, jossa asun, kellariin samanlaista onkaloa, jonka muoto on viety stonehengeen kiviin.

sepäse,
lapion kans'

voi rähmä kun tekisi mieli... hcbattiin, mutta sitten jää taas kaikki toimet. miä tuon itestäni tiiän

kenkä tietää ja saapas uskoo, sano

[ei ole intermezzoa nyt. on radio ruvras1 (hollantia puhuu ja soittaa mitä...
mitä soittaa. olen tässä inderwbittämössä usbeilemassa...]

olen tässä missä internet on muistitikulla ja tippaakaan
ei ole vielä tullut nukuttua eikä juotua. olisin kyllä juonut, jos olisi mitä joisi
ja se olisi - tässä tapauksessa - alkoholia. toki, toki, vettä ja kahvia, joku muru
leipääkin, eilisen risoton tapasen lisäksi. ja nyt, mikäli minua tietää,
niin saa arvata tai olettaa, ja tehdä molempia omineen, kuten oletan aina ennenkin
ajatellut tehdyn, ja minkä sai eilenkin huomata. siis sitä että toistan sitä yhtä
ja samaa eli itseäni. sepä saa puolestani antaakin aivan riittävät perusteet jäädä
siihen ajatukseen, ja olettamukseen, jättää ne olettamukset siksi, ajatus siihen
että osoitan ne vai tosiksi; olla murehtimatta ja jatkaa yltäkylläistä hiljaisoloa,
pitää sitä elämänä, ja elää sitä niin. sillä minä märehdin, niin on hyvä: ei mene
muilta maine, eikä omani parane. mukavuudenhaluhan minussakin kituu ja olisi jos
jos tapahtuisi jotain muutosta, ja mikä pahempaa koheneminen olossa ja elossa toisi
vain lisää sitä huolta että huomenna kuitenkin tapahtuu jotain ikävää, jos tänään
on hyvä olla.

nukkumaankaan en ole malttanut kun oli kaveri kylässä, ja hyvä on että oli. jos ei
olisi ollut olisin tehnyt jo aika monta merkintää, itkenyt aika monta kyyneltä,
että ei meristä suola loppuisi. tahdon pelätä merta, maata ja matkustamista. tahdon
että haavojani kirvelee. tahdon että hikoilen ja että se näkyy. tahdon että sitä
ajatellaan ääneen, koska niin on kivaa vihjailla, jotain. ikäänkuin, ja ajatellaan
että kukaan ei ajattele. sanottiinhan lainaamassani kirjassakin että, joitain
asioita on pidettävä tosina oletettuinakin, muuten on vaarana se että epäillään
lähtökohtaisesti kaikkea ja intuitio ei pääse työhön osana oppimisprosessia.

väsyttänyt on ja nyt vituttaa, mutta on minulla aikaa nukkua kesäajan kahteen.
tahdon oman ajatuksen kulkuni tähden jossitella niin että jos olisi ollut tukka
märkä ja tuoksunut shampoolta niin ei olisi tarvinut kuunnella jossittelua siitä
kuinka ja miksi "sitten hikoillaan vähän". ymmärrättehän? minä en, mutta en anna
sen haitata enempää. nyt saan olla rauhassa likainen ja haista sille mikä on hikeä
ja likaa, kunhan syön vain lääkkeeni. ja vain ne lääkkeet, joiden vaikutusta ei
niinkään huomaa, kuten verenpaine ja burana. hammasta purren voi vältellä sellaista
hoitavan lääkärin sättimiset, kunhan vain kestän sen, jos on kestettävä puna
poskella kun valkosipulia pureskellessa tulee röhytäisseeksi ja vieressä istuva
henkilö sanoo sen haisevan pierulle. eikö ole kaunista?

olen aika kova peseytyjä, hapaanikin (siis sen yhden) pesin niin kovakouraisesti,
että ikenet itki. purenta on ankaraa, mutta niin alkaa jo olla tunne kohonnut tunne
kaikkivoipaisuudesta. joka olettamusten mukaan johtuu alkoholista. voisinkohan
minä - totta puhuakseni - todeta että masennuslääkkeeni sivuvaikutuksissa kuvataan
purennan lisäksi, tuntemusta siitä että voi olla jo ilman lääkitystä, kun on niin
maan perusteellisen terve olo.

vanpa vaan, jos minä nyt sitten itsekin tuonne pankon päälle kun se on lämmin kun
on öljyä säiliössä ettei tarvi puin puljata, ja ihailla sitä auvoa kuinka puilla
tulee lämmin kolme kertaa ja jättää se kertomatta kun se on sananlasku, joku vielä
sitäkin sanoo taikauskoksi ja kuvitelen kuin pappa konsaan että on pantava asunto
asumuskieltoon kun ei lämmitykset puin pela vaan palelen mielummin kuin otan hien
että pitäisi peseytyä. tahdon olla likainen, maksaa kirkollisveron koska kuvittelen
että kirkko tekee enemmän mielenterveystyötä kuin kunnallisverolla saan. kuulun siis
kirkkoon, mutta en horoskooppimerkistöön. ja silti minä olen se joka kuvittelee
itsensä kipeäksi tai jopa sairaaksi, kun on todella sairaitakin ihmisiä sellaisia,
sellaisia jotka ovat niin kipeitä että pääsevät oikein lääkäriin.

jooh. kyllä on taas niin väsynyttä, että on se luovutettava ja annettava vuoro
unelle. saan vielä päähäni jotain ja menen pesulle. hyi vittu, mikä ajatus: outoa
tunnetta päässä, kuvotusta.

ollapa alzheimer, jota ei muistaisi tietää, eikä ketään muistuttamassa. lähen miä
kohta vuorille kun lumet sulaa että jälkiä jättämättä pääsen katoamaan, iteltänikin.

vetäkää narusta ja nauttikaa kesästä. pudottakaa, lokit, silakka. antakaa mulle
aasi, keppi ja porkkana niin teen kotitehtävät, rupian valehtelemaan, kun ei
totuus kelpa vaan aina tulee myös tehtävä. kuka pelkää musta-pekkaa?

hörf... nojoo semmosta paskoa ja tänään jos sais tarjottua niin kyllä ottasin
ja tulisin ja puihuisin suuni puhtaaksi, enkä hankais harjalla aj elmexillä.

nimim. kuka auttaisi myytä, sitä joka ittesä myy ja sielusa polttaa, ja näppisä, rintsikat, kaikki kans?

kotka-rankki

kumma homma, kuumia aaltoja ja hikoilua. kohtalaista puhallusta. näkyvyys hyvä, epäselvää

blogaamisen ilosta,
matti ja maija

[etitääs jostain toi Dedicated to those affected by the disasters in Japan. Our love and prayers go out to you. Thank you to my brother for playing the drums. My ja annetaan oikein linkki että saadaan se listoille http://www.youtube.com/watch?v=FZWyqUIJB98 toivottavasti työ nyt ymmärrätte että miä voin vähn arvostella, näin kontrovesaalisti - vai mikä se sana olisi - muitain hommia kuin vain omaa kirjotustaitoani tai oikeinväärinkirjotustaitoa, joka kaikissa muodoissaan on kuitenkin ennenkaikkea osoittautunut kyvyksi (ei ominaisuus), jonka nimi on ironia :P]

"kobukin" maanjäristyksen uhrit varmaan haluaisi olla kuuroja, ainakin jos ne on teatteri-ihmisiä...

miä en. miä haluan vaan olla harhakuulonen, valitettavasti sekin tulkitaan sairaudeksi, jos pitää siitä että ravintolassa puhutaan venäjän lisäksi muitakin kieliä ja kahvia juodessa ja tupakkaa 8silloin kun sitä vielä sai tehdä) erityisesti cafe strindbergissä, joka oli kamp-gallerian yhteydessä, mistä syystä sielä niitä kieliäkin puhuttiin... tuli kai sitä välillä juotua jotain wiskiäkin, kun se nyt ei paljon kahvia halvempaa olisi voinut olla...

sitäkään ei voi enää harrastaa. joku kun on näissä nykyhallituksissa keksinyt että tupakasta tulee enemmän kustannuksia valtiolle, mutta vero kattaa sen niin että alkoholiveroa vaan kannattaa puotella. miä olen nyt kahden kirurgin juttuja kunnellu, ketkä on siirtyneet enemmän tai vähemmän psykiatrisen toimen puoleen niin on kyllä ihan käypä perustelu kun ne saarnaa alkoholista ja on siitä niin tarkkoja kun jossain polilla päivystelee niin kai sitä on noita luita rikottu liukkalla, mutta on ollu usein jotain liukastetta kehissä, jotain muutakin kun verenpainelääkkeet tai rollaattorit... luulisin, vaan luulo ei ole tiedon väärti. toivottavasti se edes herättää kysmyksiä jos ei kiinnostusta.

hyvää ja hauskaa illan jatkoa, jos saan jostain tupakkaa kohta, muuten ei

peeäs. kun kattoo noita kahta all, niin onko kumma, sellaista lukemalla, että mulla on pilkut vituillaan ja miinsta kirjotuksessa ihan pirusti. siitä huolimata ja sillä seurauksella: lisää on tiedossa, taisin tai en.

ainii se earth song... Earth Song (Cover)- Michael Jackson, kato michae on ite tehny koverin+ noh linkkiä kehiin (panen sen tonne alkun että on tunnelma kohdallaan kun pääsee tänne, rummut alkaa just sopivasti... nautitaan

[tupakkaa mulle tai tulen hakemaan]

"Our general thesis is that, in principle, cognition fulfils behavioral aims
and is shaped by behavioral constraints. The same is to be said about
intuition which is a particular form of cognition.

Intuition has its roots in the syncretic type of thinking of the child and of
human beings in the early stages of civilization. But it does not survive in
adults and in highly developed cultures only as a mere residuum. We claim
that intuition expresses a profound necessity of our mental behavior.

During the very course of our reasoning, of our trial-and-error attempts,
we have to rely on representations and ideas which appear, subjectively, as
certain, self-consistent and intrinsically clear. We cannot doubt everything at
every moment. This would be a paralysing attitude. Some representations,
some conceptions have to be taken for granted. They have to appear, subjectively,
as autonomous, coherent, totally and directly acceptable cognitions in
order to keep the process of reasoning working fruitfully.

An intuition is, then, such a crystallized - very often prematurely closed
- conception in which incompleteness or vagueness of information is
masked by special mechanisms for producing the feelings of immediacy,
coherence and confidence.

Such mechanisms have been described in the research literature, but very
often without any apparent connection with a theory of intuition. In the
present work an attempt has been made to take advantage of these research
sources. Studies in overconfidence, in subjective probabilities, findings
referring to mental models, to typical errors in naive physics, to misconceptions
in mathematics, to the evolution of logical concepts in children etc.
represent, in fact, rich potential sources for a theory of intuition.

I should like to emphasize again this interesting phenomenon: simply
because intuition is tacitly but firmly considered to be a primitive feeling, rich
sources of information, based on experimental findings, have been ignored by
most of the theorists. A primary purpose of this book has been to overcome
this obstacle.

INTUITION IN SCIENCE AND MATHEMATICS An Educational Approach

EFRAIM FISCHBEIN
School of Education, Tel Aviv University, Israel"

siitä se lähtee, taas

miä meiltä moi

[intermzzoa edelleen. pitää pitää draivi päällä tai käy tekemään tupakkaa enemmän mieli]

"Understanding the nature of humor is a
problem for psychology. Humor, comedy, and laughter are important and engaging
aspects of behavior. Consequently, they have received attention from many perspectives
and approaches. The amount and diversity of relevant information should have
made this book impossible to write. The material for a work on humor is widely scattered,
both in space and time. Even if the focus is on psychology, all the other areas
touching humor need to be examined. Not only empirical research, but rational and
literary thought must be included. Rod Martin has not only brought this material
together but turned it into an easy read. To borrow a simile from James Agee, it must
have been like "putting socks on an octopus.

Peter Derks
Professor Emeritus
College of William and Mary"

""

"Humor is a ubiquitous human activity that
occurs in all types of social interaction. Most of us laugh at something funny many
times during the course of a typical day. Although it is a form of play, humor serves
a number of "serious" social, cognitive, and emotional functions. Fascinating questions
about humor and laughter touch on every area of psychology. Surprisingly,
however, despite its obvious importance in human behavior, humor and related topics
like laughter, irony, and mirth are hardly ever mentioned in psychology texts and other
scholarly books. Although there is a sizable and continually expanding research literature
on this subject, most psychologists seem to have little systematic knowledge
of it.

--

We all know what it is like to experience
humor. Someone tells a joke, relates an amusing personal anecdote, makes a witty
comment or an inadvertent slip of the tongue, and we are suddenly struck by how
funny it is. Depending on how amusing we perceive the stimulus to be, it might cause
us to smile, to chuckle, or to burst out in peals of convulsive laughter. Our response
is accompanied by pleasant feelings of emotional well-being and mirth. Most of us
have this sort of experience many times during the course of a typical day.

Because humor is so familiar and is such an enjoyable and playful activity, many
people might think they already understand it and do not need research in psychology
to explain it. However, the empirical study of humor holds many interesting surprises.
Although it is essentially a type of mental play involving a lighthearted,
nonserious attitude toward ideas and events, humor serves a number of "serious"
social, emotional, and cognitive functions, making it a fascinating and rewarding topic
of scientific investigation.

The topic of humor raises a host of intriguing questions of relevance to all areas
of psychology. What are the mental processes involved in "getting a joke" or perceiving
something to be funny? How is humor processed in the brain, and what effect
does it have on our bodies? What is laughter and why do we laugh in response to
humorous things? Why is humor so enjoyable? What role does humor play in our
interactions with other people? What is a sense of humor and how does it develop in
children? Is a good sense of humor beneficial for mental and physical health?

As is evident from these and other related questions, humor touches on all
branches of academic psychology (R. A. Martin, 2000). Researchers in the area of
cognitive psychology may be interested in the mental processes involved in the perception,
comprehension, appreciation, and creation of humor. The interpersonal
functions of humor in dyadic interactions and group dynamics are of relevance to
social psychology. Developmental psychologists may focus on the way humor and
laughter develop from infancy into childhood and throughout the lifespan. Personality
researchers might examine individual differences in sense of humor and their relation
to other traits and behaviors. Biological psychology can shed light on the
physiological bases of laughter and the brain regions underlying the comprehension
and appreciation of humor. The role of humor in mental and physical health, as well
as its potential applications in psychotherapy, education, and the workplace, are of
interest to applied branches of psychology such as clinical, health, educational, and
industrial-organizational psychology. Thus, researchers from every branch of the discipline
have potentially interesting contributions to make to the study of humor.
Indeed, a complete understanding of the psychology of humor requires an integration
of findings from all these areas.

Despite the obvious importance of humor in many different areas of human experience
and its relevance to all branches of psychology, mainstream psychology has paid
surprisingly little attention to this subject up to now. Humor research typically
receives scant mention, if any at all, in undergraduate psychology texts or scholarly
books. Nonetheless, there has been a steady accumulation of research on the topic
over the years, producing a sizable body of knowledge. The overall aim of this
book is therefore to introduce students and academics in psychology, as well as
scholars and professional practitioners from other fields, to the existing research literature,
and to point out interesting avenues for further study in this fascinating topic
area.

The Psychology Of Humor An Integrative Approach
Rod Martin"

""

siitä se lähtee

luen itseni humoristiksi

miä meiltä moi

[syke muutenkin yli 200 ja siihen kun pumppaa ton intemezzon kuunneltuaan sen neljä tai nelisen tuntia laput korvilla vasempaan yle radio puhe ja oikeaan rus 1 hollantilainen satellitti- radiokanava, jolla puhutaan paljon ja soitetaan väliin kakofoniaa ja väliin kuuntelijoille niin jo alkaa tupakanhimo, joka johtuu sen puutteesta, tekemään kummia... sen puutteesta...tupakanhimonpuutte vai? no, ei. tiedätte kyllä mitä tarkoitan vaikka en taida sitä sanoa. ja vaikka taitaisin osata tai tietäisin taitaa, niin taitaisin jättää korjaamatta. jotkin asiat on ymmärretävä sellaisinaan tai pidettävä jonkinlaisina vakioina, joihin tulee sitaatissanikin olemaan viittaus, siinä kohtaa kun käsitellään intuitiota oppimisessa. copypasteiluun pikku floodin tajunnan(puutteen) kautta, mars]

niin kummia ovat ajtukset ja arvelut siitä mitä kohta tiän kun ei ole tupankia että itku tulee ennen naurua. ja sekös harmittaa, ja ketä?

niin, minua harmittaa. on niin vittumainen olo, että siihen ei taida olla edes pilleriä. pitää kai alkaa vaivata ihmisiä puhelimella tai jotain, se_suuri sitä ennen minä heitän jakeluun parista kirjasta sitaattia. (ja niin ovat linnut lokkeja, niitä lokkeja siiitä laulusta jossa niin sanotaan. ja niin ovat ajatukseni lintuja, siitä laulusta jossa on lokkeja. ja niin minä ajattelen taas vain lokkeja kun on niin lokki olo, että tuntee ittesä ihan luokattomaksi tässä kastiajaon ilmentymässä nimeltä suomen tasavalta, jonka miä nimeän antti-hoffer-ajan tultua suomen demokraattiseksi tasavallaksi ja sitte saa syöttää uimareille ja kuulantyöntäjänaisille samaa rehua mitä oikein iso ja terveen näkönen possukin on syöny ennen kuin minä sen potkan syön)

katsokaas kun minulla on taas edessä valvomisen aika torstaihin asti niin hoidan sitä (lievitän) ikäänkuin vaveutumalla ja sehän tapahtuu lukemalla likaisia kirjoja, montaa ja samanaikaisesti, koska keskittymiskykyni (tai sen puute) sen sallii. ja mitään ei jää päähän. siksi onkin kiva siteerailla. ei tarvi osata, eikä muistaa. senkun on vaan ja siteerraa. on kun himanen ja saarinen ja sanoo että descartes niin päässä kuuluu poksahdus ja mieleen tulee mielleyhtymiä niin että tietää kyllä mistä puhutaan, puhuttiin mistä tahansa.

mistä - ei mistä -kysmys vaan mistä -johdos - siis tulikin mieleeni nimi didier diderot (tai jotenkin noin) ja leffa, jonka kävin katsomassa hänestä joskus jossain helsingin taideyössä. minulle jäi siitä jotenkin mieleen sellainen vaikutelma ja kuva että hänen teoksensa encyclopedia olisi ollut jonkinlainen sanakirja, jonka hän olisi kirjottanut niin että antaa sanoille ihan oman merkityksensä, ts. vähän niinkun huuhaata, mutta kun siihen liittyi salssa painamisen työ, niin se olis ollu jotenkin descartelaista touhua. näin ei ole, ilmeisesti, vaan encylopedia on oikaestaan tietosanakirjasarja.

en muista kovin tarkkaan tuotakaan. siitä on kai 12v kun tulin surffanneeksi ja silloin ei tuosta kirjasta löytynyt internettien maailmasta oikein mitään tietoa edes engalnaiksi tehdystä painoksesta, saati suomenkileisestä laitoksesta niiiin se jäi siihen, kunte niin moni asia minulta aina jää, melkein kaikki. ikävät asiat, itselle harmilliset ja pitäaikaista haittaa ja mielipahaa tuottavat toista, kanssaihmsitä, kohtaan tehtynä tehdyt itseinhon ja niin rankaisemalla itseäni tehdyt asiat olen perin perinpohjainen viemään loppuun ja päätökseen yhdellä kertaa ja olen siinä melkoinen osaaja. onnistumissuhteen luulen olevan lähellä kasia makuulla eli ääretöntä eli infiniteettihän se sieltä kurkistaa (infidelityn muodossa), kuinka somaa onkaan tuo ja tämä ja se ja kikki se muukin, muun muassa ja muun ollessa, kuten aina on usein kun minä sanelen.

vaan jospa toi toinen kone olisi jo buuttaillut niin että voin muistitikulla kuljettaa taas bottini valikoituja lainauksia teidänkin tietoon.

kiitos kiinnostuksesta ja inhoa realismiin,
aikapoika suomen demokraattisesta tasavallasta (anabolinen SDR)

[miäpä luulen että miä etin kylie minoguen i shouldn't be so lucky vai miten se porhaltaa siinä kasarihitissään. joku 18-19v oli kun se jyräs australiasta lontoon listoille]

[koitanpas miten tää tietokanta reagoi jos teen välitallennuksen ja koitan jatkaa muokkausta. se välillä tekee niin että se sanoo että on merkinnän muokkaus kesken ja vaihtoehtona on jatkaa muokkausta tai peruuttaa muokkaus, jonka muokkauksen peruutuksen seurauksena koko vitun merkintä meni poikki. mutta niitähän käy, voisi olla huonomminkin. voisi olla niin että ei vaan huomaisi että merkintöjä alkaa katoilla salamyhkäisesti. siitte äkkiä emacsi tai c64 emulaattori (varmaan lataa vielä nopeammin kun 1541 kun pure byten heebot tekee duplikaattorin vai mikä d2d-copy se oli. no kuitenkin... se olis vähä liian hc-kone mulle amiga olis lepposin se puolen megan muistilaajennus että saa cpu hääräillä sielä ihan itekseen kun alamuistia sitte jaetaan grafiikan, ruudunpäivityksen ja äänipiirien jaettavaksi. tosin kun...

niin se välitallennus]

nohnih. en miä siiis noita skene-hommia ole sillee puuhaillu. mutta pitäskö sitä ensi kesänä assemblylle vai vieläkö sitä pidetään. tuntuu että ei ole tällä kylällä yhen yhtään ihmistä, joka ropeloisii koneita niin että olisi kukaan tullut sanomaan että se ohjelmoi.

mitäs jos se kuitenkin on niin että ascii on mun taivas ja miä hypin pilveltä toiselle jossain ivory towerissa. voi jukra kun miä sitte olen saamaton. miä en saa postikortteja edes tehtyä. onkohan minuu tullu parkkinsonin tauti kun miä ostin tähän koneeseen muistia lisää niin tässä on kovasti enemmän ohjelmia ajossa bootista kun ennen. tää on tää msdos telnet vähä tämmöstä. on nää merkinnät vähän mitä sattuu kun ei saa tota jotain duplexia väännettyä että ehkottais aakkoset, joita painelen, näkyisivät minulle ja silloin kun oikea pikku pikku pikku sormeni yltää takapesälle niin sitte tulee ruutuun ^H ja help ei toimi. joku vainonen näköjää kyttää että ei tulla palveluihin telnetillä. ei ole tultu enää vuosiin, eikä oikiastaa koskaan kokeiltuakaan kuin sen mitä nyt ensikertaa jotain httpdtä värkätessä tai kun tuli suuniteltua tuota c64-ultrapeliä M.U.L.E. nettiin monipelattavaksi mutta sekin sitte jäi ja nyt pitäs keksiä joku uusi kiva lelu alusta tai tehtävä oma, ettei tarvi tehä valmiiksi tota mikä nyt tuli ekana mieleen.

alkaa tulla sellanen olo että miä maalaan kohta itteni nurkkaan. jumalauta, just kun baba lybek otti pinnoja, jos miä nyt sellasia lasken, niin tulee joku vitun sinooperi virtanen siihe sössöttämään että se joka väittää ettei koskaan valehtele on suurin valethelija, ja miä olen edelleen sitä mieltä että miä vaan törkiästi väitän että miä vaan puhun totta. miä en lupaa mitään, mutta en lupaa tehä mitään tai olla tekemättä. miä vaan olen ja tokenen. pitää vaan hakeutua yksinkertasesti sellaisiin tilanteisiin, että on hämillään siitä uudesta tunteesta, jota ei tunnista siksi. ja ei voi tietää onko se pelko, ja muuttuuko siinä nopeammaksi vai ovatko muut hitaita. onnea on usein siinäkin mielessä toki melkosesti osannu ottaa kohdalle niin että jälkeenpäin vasta tajuaa että sehän vittuili koko illan, enkä miä tajunnut. nyt jos olisi tuossa niin sitähän miä koskettelisin enkä niin paljon itteäni.

[pitääpä laitta kumihanska vasempaan käteen ja ruanansuun allu tuppuraisen olonen ja makunen pölli-peikko. tulis ja pöllis paikat mun hampaista, että saisin tekarit laakereilla ja brutuksen kans'.

tähä väliin se välitallennus ja sitte jotain ilosta hömppää tai tosi krapulaista...l joo vittu miä sanon että tero vaara. vittu, lennonjohtaja... menes tekee kesähitti lapsenlapsille, jätkä. ja sano sille yön jätkälle että lakkaa esittämäsin. ihan pönttö kaveri kun katteli jotain idolsia. vittu stylisti. voi helvetti. miä ajattelin sitä vitsillä, mutta sitte kävi ilmi että se on totta. mutta siis onhan se rasselitasku roudari "jäbä skeba mikäli mä mitään soittamisesta tiedän"-jonne mut ei aaron, mikä sen nimi nyt olikaan. se on vähä niinku seppo hovi, mutta se ei kehta esiintyä tv:ssä, vaan esittää. ihan remu aaltonen -tasoa pönttö sekasin, ja silti myy itteään katteella.

no sille ei voi mitään. tämä nyt ei ole aivan sen tasoista lärpätystä että sitä tulisi ensimmäisenä, jos lainkaan mieleen että mm. suuresti arvostamani juutalainen nietzche, riitaantui wagnerin kanssa. ja alkoi sen tähden haastaa riitaa yleisönosastokirjottelulla. miä nyt olen sen verran jo vähä niinku pakotettu jo pian jättämään jotain pois ettei minun sitten kysyttäessä tulisi aina alkaa kauempaa että tulisi kerralla selväksi että minä kyllä tervehdin ja voin jäädä kuuntelemaan, mutta odotan vain, melko usein tahattomasti kuitenkin, ihan täysin. niinkuin joskus levyraadissa oli vakiovieraana? ööh no olkoon nyt sitte noin, toi toi. kukas se rokonarpinen dramaturgi nyt olikaan. voi voi kun en minä muista.

on tehtävä välitallennus ja haettava kahvia ja yksi pölli. miä salaa kyssään täs sisällä kun on niin hauska vaan naputella konetta ja olla telnet ajossa. enemmän olis toki hyötyä jos lukisi tällaisen ajantuhlauksen jatkaminen, mutta kun tässä nyt on taas kalenterissa mukavasti tilaa kun kävi niin hassusti että oli taas jollakin niin kova kiire kotiin että ei ehtinyt palaveriin. tai ehtihän se ennen kuin se alkoi, mutta homma on helvetin helppo hoitaa niin että vetoaa ulkopaikkalaisuuteen ja sanoo käyneensä sielä sun täälä ja sitte sillä pölvästillä on kotisivuilla gpr-mappi päällä näyttämässä viimistä sataa kilometria. onnittelut, olette juuri ansainneet työetuna puhelimen, jota saa käyttää vain virka-aikana omiin puheluihin.

ostaisikohan välitallentasse vähän johdannaisia. meinasin suomalaista maitoa, jos vaikka hamstraisi vähän kun kohta on taas torinnurkat täynnä jäätelökioskeja. voi nyt vittu senttään. kai miä nyt saisin olla sit edes vestiornin portsari. ei siihe kippoon koskaan kai muut laittanu rahaa kun me. siis ei tuossa 80-luvun puolivälissä tullu turistille mieleen että tempasempa itteni tuonne anjalankosken inkeroisiin ankkalinnaan kun sielä on smurffikylät ja marin tuvat ja hepovuoret ja kaikki porttiteoriat johtavat pannaanispittiin vai mikä se nyt oli. tulipa maion himo. ei maitosuklaan eikä suklaankaan, ihan vaan maito niinku maitona.

pannaas toi utubesta toi Dedicated to those affected by the disasters in Japan. Our love and prayers go out to you. Thank you to my brother for playing the drums. My . on sen verran lujan luokan rumpali että ei saisi nauraa, mutta mitäs hauskaa siinä olis jos sillä ei olisi esim. downin-syndroomaa tai jotain millä saa vitusti rohkasevaa palautetta. ei ole hirviän salaista tää minunkaan elämä tai sitte miä en tiedä mitä kaikkea miä teen kun en miä aina oikein tunnu, melkein ei koskaan ole mitään epäselvyyttä... siis siitä että olen lasika. milestäni en ole enkä ainakaan aina, nyt olisi ihan hyvä olla jopa vähän laiskempi, mutta koitan vaan olla pitkästyttävä

paskat miä käyn laittamassa remotionin tai hong kongin tms ambientinbabientit jytkyttelemään ja suhistelemaan metrovaunuääniä ja puhumaan japania asemalaitureilla, kaduilla ostoskeskuksissa ja pelisaleissa. kaikki pelais jotain hämärää homma ja telnetit vinkuis. olis siistiä ja niin älyttömän mahtavaa. ihan tulee mieleen että kaikki mikä kiiltää vois olla makiampaa. miä otankin vettä ja vähän sokeria suuhun raakana. pitää hätäkeinoin piellä sokereita sillä tasolla ja kestolla että voi sitte verenpaineen laskettua varautua siihen että on pehmiä alusta. onhan se nyt koitettava jotenkin kiroilla tämä päivä tuonne kolmeentoista ja sitten vaikka. no voi nyt vittu, minunhan piti jotain puheluita soittaa ihan kuin hoitaa asioita, mutta joutaahan ne maanataina kun juttelen viikonloppuna yksin ensin ja sitte yksissätuumin tekis jotain merkityksetöntä, minkä siksi voisi jättää jopa tekemättä niin tulis vähän niinku kaks kärpäsestä härkänen ja en kyllä taas ymmärrä että mistä suusta miä tulen.

niin se [välitallennus ja maitoa ja joku madonnan vanha mahtava like a virgin. siis se eka video. kovaa tavaraa, pitkää leikkausta ja välillä on kentällä orkesteri ja välllä on basisti oikeallla puolella, vähän niinku sellanen raakile, mistä lars von trier sitte jalosti dogman. 80-luvun musavideoista? niinkö miä nyt tulin esittäneeksi että miä voisin ajatella? kaikenlaista humpuukia miäkin ajattelen jonkun sanomaan että missä tässä on se avainsana, jolla miä muistan jonkun 52 korttipakkaa?

[tallenna ja peruutamaata ei hemmetti miäpäs etinkin ritchie blackmoren tiluliluttelut snowmanista. harvoja kipaleita missä tykkään kitarasta ja vielä sähkökitarasta vai miten sen sanoisi]