[http://lyrics.lucywho.com/chapterhouse-epsilon-phase-lyrics-global-communication.html ,eikö siinä ole kaikki mitä tarvitaan, paitsi sanat, jotka edellisen väärinmuistamisen jälkeen kuuluvat - nyt - näin (en jaksa kelata enkä odottaa, joten arvon: had to tobe reaching to the stars. had to be chaning all the time. - joskus minäkin kuuntelen musiikista sanoja, mutta enimmiltään ääni, puheenakin, on musiikkia. minä vain tahdon harrastaa sellaista että minä kytken ajatukseni ja muistelemani yhteen niin että käytän työkaluna musiikkia]
no jopas karkaan kauas aiheesta joka alunperin oli aikeissa ja mielissä (had to tobe raching to the light, changing all the time, nyt sen kuulin) had to tobe...
niin musiikki on kuin matka. useimmiten kun kuulee, törmää tai näkee televisiosta muistitekniikoita niin ne perustuvat tiloihin, siirtymiin ja asioihin, mutta aina siinä on tekijänä sisällyttäjä.
[kuvitellaan sisällyttäjä, esim. hevosta astuttaessa, tai lehmää luonnollisella tavalla niin siinä on käytössä yhen sortin kätilö jo ennen synnytystä... no nyt tämä lähti taas... no ja siis. suvussani vanhempieni vanhemmista miä olen oppini ottanu ja siinä viihtynyt. jos olisi vaikka martta ja hellä, ja toinen olisi lotta ja toinen karjalan evakko, ja kuvitellaan minut käyneeksi kesäisin varsin myöhäiseen ikääni nähden jopa kuukauden isovanhemmillani, tasapuolisesti. huom. tämä niin että ajattelen että isovanhemmissa on ollut sama halu ja kaipuu siihen että näkee jälkikasvua kun tietää että sitä ei kaikki saa eikä suvussani läheskään kaikki]
no nyt tulee mieleen että tästä olin kirjoittanut jotain paperille, mutta en toimita sitä tekstiä tuonne kuvakansioihin että saisi sitten siitä lukea eikä tarvisi kuunnella kun joku lukee tämänkin ääneen ja tulee mieleen että kysyn jos sitä on pakko lukea ääneen ja siä luet tätä ekaa kertaa, niin huomioi se että siä luet tätä väärinpäin.
roman polanski - the tennant ja kartussit. en tiedä miten kartussi kirjotetaaan kun en pelaa sakkiakaan kun ei ole ässän päällä jokeria eli ei pela perl, jos ei itte sukella.
Roman polansikillahan on joku yhteinen nimittäjä jonkun doorsin solistin näkösen jätkän kanssa, joka oli kova panomies.
mutta ja no. nyt tämä kirjottaminen on kestänyt luettua pidempään ja toi sen suuri _mutta ei ole makkara ja tämä sessio menee kohta vanhaksi tai merrkejä on liikaa tallennettavaksi kerralla tai jotain muuta ikävää tapahtuisi niin minulle siitä tulee mileen muuan henri, mutta se siitä. en miä nyt ollut aikeissa vielä muistelmia kirjottaa, mutta tokaista vain sen että siksi varm-sampoa vituttaa kun miä sanoin jonkun nesteen entisen muovintekijän nimen, mutta en sitä nimeä joka sen jahtasi pois nesteeltä, mutta se johtuu vain siitä yksinkertaisesta syystä että minä en tiedä. minä tiesin mitä puhutaan koska minä tiesin mitä kirjoitetaan. minut on suunnattomalla luottamuksella palkittu niin että minulla on arkkeja tervakosken paperia oikeilla leimoilla pankkilokerossa ja minun pitää uusia se sopimus vuosittain, henkilökohtaisesti (had to tobe reaching to the light changing all the time). luottamustehtävät on raskaita hommia, mutta jos miä voin tehdä mitään että kirjoitettua ei polteta (jos se on paperilla) niin miä teen mitä vaan, mutta en riko sääntöä... tulen rikkomaan säännöllisyyttä, säännönmukaisuutta, kostonhimoa ja mittaamatonta itseinhoa itsetuhoisuudella höystettynä heruu kakku...
nyt on kesä. nyt pitää opetella tekemään leipäkakkuaa. minulla on tapana ajatella esim. sellaisista lääkkeistä kuin litium ja natrium, jotka siis ovat ööh, jatkollisen järjestelmän mukaan ne on jotain ja mun karkea arvaus voi osua harhaan sanalla epämetalleja, kun taas alumiini ja magnesium ja vastaavanlainen muistipari kupari ja rauta eli siinä on metalli ja puolijalometalli eli näin me olemme askeleen lähempäånä näkyvyys näkyy ka8ikillle #jaa palveluihin
tällennnäi