[ tästä oikeanäpäyttämällä voi laittaa soimaan moues on mars ja rondio, totutusti ja sitten toivotaan (toivotaan) parasta (ennen) että linkki on ja pysyy eikä men.nyt.fi/ttuun ...örf (multa tuli sano puutarhuri ja sun muuta sekavaa) http://www.youtube.com/watch?v=PIUTF4HIErU - mouse on mars - @viva -video ]
(semmonen päivä ja kauhia vitutskirjotus)
tähän kirjoitan jotain ja ajattelen alice milleriä, koska hän näyttää paljon viittaawan winnicottiin ja winnicotthan (winnicotthan city, mikähän lepakko siellä asu ja supersankaroi wiitassaan ja typoilee faroudilaisesti vai olisko vaan hupakko? se on tarkotuksella winnicotthan eikä winnicottham, koska toinen on "irlantia") on noita (ai, no... aino-hupakko-varmaan, arvaan, tuli vaan ihan sampo mieleen mutta jatkanpa) kohutilaisen "seurakunnan" apostoleita lainaten... tai niistä joskus tarkemmin tai ainakin enemmän, mutta erikerralla sitten(kin) [ meni äsken tuhkatkin pesästä niin ajattelin että tulen tänne ensin kiroilemaan ja sitten vasta hajotan huonekalun tai -kaluja, paljain käsin ja selvinpäin. tänään ]
nyt se rondio soi mulla... käynpä miettimään hetkeksi jotain... niin ja tuhkatkin pesästä tarkoittaa tietenkin sitä että torkahin semmoseksi toviksi että oli pantava uudet tulet pataa kattilaan soimaan... pitäskö ilmata patterit kans' vai käynkin tupakalla ja kahvilla (käyn kuten pysyn käynnissä, mutta käyn ulkona tupakalla myös eli semmost aika yksityiskohtasta, muttei mitenkään rutiininomast... sitten otan lääkkeitä, salaa... mutta se tupakka...
[ muistattehan ajatella isaac asimovia vähän tässä välisssä ]
voi hitto kun meni taas vaikeaksi: pitää vaihtaa selainta kun ei toi saakelin vido lähe pyörimään...
...
Toisenlaista Itseä Etsimässä
Miten psykoanalyysi pystyy tässä auttamaan? Heilbronnin Kätchenin välittömyyttä on tuksin muualla kuin mielikuvituksessa, ja on varsin ymmärrettävää, että se on lähtöisin Klepistin tapaisen narsistisesti piinautuneen ihmisen kaipuusta.
Mitä taas tulee Falstaffiin, jossa Freudin mukaan ruumiillistuu terveen narsismin valitettavat puuolet, hänen mutkattomuutensa on täysin mahdotonta psykoanalyysia tarvitseville potilaille, eikä se ole suotavakaan. Se preambivalentin harmonian paratiisi, jota kovin monet potilaat toivovat(1, on peruuttamattomasti mennyttä.
Mutta oman totuutensa kokeminen ja postambivalentti tietoisuus siitä mahdollistavat ihmiselle aikusena paluun omaan tunnemaailmaansa. Sei tosin ole paratiisi, mutta se tuo mukanaan _suremisen _kyvyn.
Analyysin käännekohtiin kuulu se hetki, jolloin narsistisesti häiriytyneelle potilaalle tunnepeäisessti valkenee, ettei se rakkaus, jonka hän ponnistellen ja itsestään luopumalla valloitit (siihe nyt jä toi typo), kohdistunut lainkaan hänen todelliseen itseensä; että hänen kauneuttaan ja ssaavutuksiaan ihailtaessa ihailu kohdstettiin kauneuteen ja saavutuksiin; ei siihen lapseen, joka hän todellisuudessa oli.
Pieni yksinäinen lapsi havahtuu analyysin aikana saavutustensa takaa ja aprikoi: >>entä jos olisin seisonut edessänne vihaisena, rumana, kiukkuisena, mustasukkaisena, laiskana, likaisena, haisevana? missä teidän rakkautenne olisi silloin ollut? ja olinhan minä _kakkea _sitäkin. Onko tosiaan niin, että minun itseni asemesta rakastettiin sitä, miksi tekeydyin? Siivoa, luontevaa, myötätunoista, ymmärtävistä, vaivatonta lasta, joka ei oikeatstaan ollut ollenkaan lapsi?
Miten lapsuuteni on käynyt (sydän, ks. mika waltari)? Petkutettiinko se minulta? En voi enää palata sitä noutamaan. Olin alusta alkaen pieni aikuinen. Entä kykyni -- käytettiinkö niitä sumeilematta väärin?>>
[ olipas kerran... eikun olipas vittumaisen hankala sytkärin hakureissu: oli sytkäri niin saatanan hukas, että sit' kun muistin mistä ettiä niin takasin kävellessä (kylpyhuoneesta) puolimatkassa aloin ihmetellä että mikä hemmetin pohjaton cola-pullo mun käteen nyt on tarttunut... uhhuhh sentää, kun kestää että lääkkeet alkais toimia että pääsis ton PelleC kimpuun. Pelle o. on heebo (vissii eikä tar) on puljannu aika näppärn c-iden iso-c99 tms. oikein standardia hommaa... miä kun vähä pelkään ton K&R Ceen elinvoiman puolesta niin miä tommosia kattelen, jos niille jonkun porkkanan tekis, itelle, tietenkin, mutta muut sai käyttää ja koskea, kans)
Noihin kysmyksiin liittyy paljon murhetta ja tuskaa, mutta niitä seuraa aina potilaan elämässä uusi vaihe -- kuin perintönä äidiltä, jota ei ole koskaan ollut -- (tää kirjottaja on nainen ja silti se vetää noita-äiti-juttuja, mutta siteerataan nyt sitten edessäpäinkin oikein, mutta ajatelkaa vaikka jotain objektia tai mallia joka ei ole suoranaisesti esikuva, jonkinlainen (ehdollinen) hyväksyjä ehkä...) jolloin surusta puhkeaa myötätunto omaa kohtaloa kohtaan.
Muuan potilas uneksi tuossa vaiheessa, että hän oli kolmekymmentä vuotta sitten tappanut lapsen eikä kukaan ollut auttanut häntä (siinä...:Piste:P) pelastamaan tätä lasta. (tää sulku on kirjassa eli alice milleriä: Kolmekymmentä vuotta sitten, juuri oidipaalivaiheessa, hän oli ympärisönsä yllätykseksi muuttunut täysin umpimieliseksi. Hän oli ollut kohtelias ja kiltti, mutta ei ollut liikkuttunut enää mistään.)toikin sulku oon kirjassa eli alice milleriä
Uuden vaiheen alkaessa potilas ei enää väheksy mielenilmauksiaan, ei enää naura niille eikä ivaa niitä, vaikka vielä kauan sivuuttaakin ne tiedosamatta tai ei yksinkertaisesti piittaa niistä (kaihtaen niitä yhtä nokkelasti kuin vanhemmat kaihtoivat hänen mielenilmauksiaan silloin, kun hän oli vielä pikkulapsi eikä osannut tuoda tarpeitaan sanoin julki). Nyt uskalatutuvat ilmille myös suuruuskuvitelmat, jotka hän on aiemmin karsinut pahksuttavina mielestään, ja niistä paljastuu selvästi tyydyttämätöntä ja torjuttu huomion, kunnioituksen, ymmärtämyksen, vastakaiun ja peilautumisen tarve.
Niissä toistuu ydintoive, jota hän ei ole koskaan ennemmin myöntänyt itselleen. Tähän tapaan:
Minä olen _keskipisteenä. Vanhempani katsovt _minuun ja tinkivät omista pyyteistään (Kuvtelma: Olen prinsessa, ja palvelijat hyörivät ympärilläni).
[ nyt on arafatin pakko panna hanttiin ja ihmetellä että: onkos toi nyt jotenkin ihan tarkotuksella noin; passiivissa "muuan potilas", joka oli tappanu lapsen ja ihmetteli että kukaan ei auttanut pelastamaan sitä. toihan antaa vaikutelman että se on vahingossa tappanu, jos ei siinä olis tota mun ymmärtämistä helpottavaa lärvipistettä? se on kolmekymppinen ja muistelee oidipaaliaikaa ja on äitivihaaja, joka kuvittelee olevansa prinsessa. eli se alkaa seksuaalittomana henkilönä ton "uneksimisen" ja tää milleri sitte tulkitsee sen niin että se lihava miäs, jolla on lapsi, jonka se haluiais tappaa kun sen mekot ei sovi isille?... noh. oli miten oli, mutta jatketaanpas harjoituksia. on käytettävä kielikuvaa käy aika vähiin, koska kohta olen pellen c-iden kimpussa...
Vanhempani ovat niin rohkeita ja lahjakkaita, että tulevat toimeen ilman minun saavutuksiani eivätkä tarvitse minun lohdutustani ja hymyäni (>>Kuningas ja kuningatar>> -kuvitelma)sulut milleriä eikä arafatiaa
Lapsen kannalta tämä merkitsee: Saan olla surullinen tai iloinen, milloin minua suretta tai iloittaa. En ole velvollinen hauskuuttamaan ketään, eikä minun tarvitse tukahduttaa houliani, pelkojani saati muitakaan tunteitani toisten ihmisten tarpeiden mukaan. Voin olla tuhma kenenkään kuolematta tai saamatta päänsärkyä (itse, arafat), voinraivota ja särkeä tavaroita menettämättä vanhempiani. Eli kuten D. Winnicott sanoo (1971): >>Voin tappaa objektin, ja se pysyy silti elossa.>>
Nnoihin suuruuskuvitelmiin liittyy usein pakonomaisia perverttejä (kirjassa oli typona? pervertteja) seurausilmiöitä. Kun potilas on kokenut ja ymmärtänyt ne _aitojen _ja _oikeutettujen _tarpeidensa _vääristymiksi, hän pääsee split-taipumusestaan ja pystyy eheytymään.
Entä millainen on analyysin kulku?
[ noh... siinä on kolme kohtaa ja ehkä oletkin jo lukenut ne, jos et niin odotanpa hetken. ja jos sananlaskun mukaan mustalaisen kohta on puoli vuotta (voi olla alueellisia eroja, mutta toi on tuolta karjalan aunuksesta, mistä äitini äiti lähti evakkoon ja asettui kaipuun kaupunkiin, juhani ahot ja kaikki semmoset tietäää. nyt sitä pelleC for windows aboutissa sanoo 6.50.8 release canditate ¤4 (en laita linkkiä ettei mikään robotti mene tukkimaan hyvää saittia. jamppa ilmaseksi jakaa tosi hienoa työkalua niin pitää vähän miettiä että mimmoset resurssit siellä on hyökkäystä vastaan, kun kirjottelen tämmösellä nimimerkillä ja muutenkin :P ]
jeah -rob zombie
p.s. kerron kyllä noi (oliko niitä kolme?) kohtaa tuohon analyysin kulkuun... nyt morotan ja muistutan että kattokaa qu:tä, jota juontaa sptephen fry ja tonkikaa käsiinne derren brown - the system, derren brown - hero in 30000ft, derren brown - enigma ja derren brown - russian roulette JA nim.om tuossa järjestyksessä! se on tärkeätä,miä näin ne vähä väärässä kun tallentelen tuolta bbc:enterneinment-kannulta....
1) toivovat oli lispahtanut semmoen typo kuin voivovat, joka olisi oikolukuhetkellä mieleen tulleena tarkoittanut voivat vain toivoa, mikä johtuu juuri siitä että lääke ei vielä toiminut ja ensin lukiessa (entää kuten ehtiä edelle) sormia nopeammin, vaikka kirjoitankin katsomalla ruutuun... näin lainatessa lukien kirjasta joutuu vähän vilkuilemaan ja sitten käy mitä sattuu tapahtumaan
8kohta sammuu tulet (taas) ja loppuu tila, en korja enää (hekä) yhtään tupoa...
nyt nykii jo tää editorikin niin että tikutulee ja kohta pitkästä ilosta, vielä, kun aikaannne...i...e..i. aikaamme näin vielä (tai paremminkin taas) tuhklaan... aargh! :P