IRC-Galleria

[ IHan Pakko laittaa tähän The Fireman kun löysin, kaverilla käydessä, ihan mielettömän hienon miksin Fluidista, ja se soi tuolla toiselssa koneessa alkuperäsenä ja tuli heti että heti soimaa heti http://www.youtube.com/watch?v=ofbh1ZzzVms - The Fireman - Fluid (Very Rare). (vähä kakofoniaa ja d'zb' ja vähä itämista ja vähä sitä alkuperästäkin *nam sanoo mun tasapainoelin korville* ]

on myönnettävä hieman työlääksi hommaksi, mutta ajatellessa että elämässäni on vasta puolivälissä muistan että mikään ei ole mahdotonta. tunnen huojennusta, se on aistimus, niitä on siis enemmän kuin viisi, mistä pääsenkin aristoteleeseen:

[ pukkaa sitaattia; helpompi itelle niin kun joku on jo sanonut ajatellun ja siitä on kirjoitettuna jonkinlaista tulkintaakin... ]

"Aristoteles

Aristoteles syntyi vuonna 384 eKr. Stageirassa. noin 55km itään nykyisestä Thessalonikiasta. Hänen isänsä (tarkoittanee yhtä, nuo hemmetin sijamuodot kun ei ole hanskssa niin sitä tulee takertuneeksi kaikenlaiseen epäoleelliseen, myös silloin kun tietää sen turhaksi) oli makedonian kuninga amyntasin hovilääkäri, ja Aristoteleelle annettiin aikakaudelle tyypillinen aristokraattinen kasvatus, joka huipentui 17-vuotiaana Ateenan-matkaan opiskelemaan Platonin johdolla.
Hän viipyi siellä kaksikymmentä vuotta (jahasjahas, kuinka olenkaan puhunut luvuist ja lukusanoista?) ja lähtivasta kun Speusippos, Platonin seuraaja, suuntasi akateemiseen suuntaan, jota Aristoteles (joka ei missään (kuinka olenkaan puhunut hydrasta) mielessä (niitä tosiaan on, ei niin että voi olla) ollut matemaatikko) piti vastenmielisenä. Vietettyään Kymmenkunta vuotta Pohjois-Kreikassa (joista seitsämän tulevan Aleksanteri Suuren kotiopettajan) hän palasi Ateenaan vuonna 335 eKr. j perusti oman oppilaitoksensa, Lykeionin, joka säilyi tutkimuksen ja opetuksen keskuksena, kunnes Rooman keisari Justinianus lakkautti sen 860 vuotta myöhemmin.

Aristoteles seuraajineen uskoi, että ihmisen uteliaisuus on rajaon ja että mikään aihe ei ollut sellainen, ettei sitä kannattanut tutkia systemaattisesti. Aristoteles itse jätti jälkeensä tutkielmia kasivtieteestä, etiikasta, hisoriasta, kirjallisuudesta, logiikasta, metafysiikasta, meteorologiasta, puhetaidosta, fysikaalisesta maailmasta, valtiotieteestä, uskonnosta j eläintieteestä. Aikaisemmista kreikkalaisista filosofeista poiketen, Platon mukaan lukien, hän luotti vähemmän keskusteluun ja älyllisen inspiraation välähdyksiin kuin tutimukseen ja induktiiviseen logiikkaan. (tässäpä päästään ristiriidan selkeään esiintymään) Jokainen tutkimus alkoi olemassa olevan todistusaineiston - sekä fyysisen (hanke, jonka laajuutta rajoitti vain tieteellisten laitteiden puute) että kirjallisen - perusteellisella keräämisellä. Sen jälkeen aineisto järjestettiin systemaattisesti logiikan periaateiden mukaisesti, ja vasta kun tämä työ oli saatettu loppuun, saattoi tutkija ehdottaa omiateorioitaan ja johtopäätöksiään.
Samaa menetelmää sovellettiin kaikkiin tutkimuskohteisiin, olivatpa ne fysikaalisia olioita (kuten kiviä tai eläimiä), ihmisen luomuksia (kuten näytelmiä tai hallintojäjrestelmiä) tai abstraktioita (kuten hyve tai oikeudenmukaisuus).

Aristoteleen johtopäätösten ei ollut koskaan tarkoitus olla perskriptiivisiä. Ne olivat paremminkin kaiken senaistisen todistusaineiston yhteenveto siitä tehtyine johtopäätöksineen. Hänen näkemyksensä mukaan uutta aineistoa ja uusia todisteita ilmestyi(?) jatkuvasti, ja teorioita täytyi muokata tämän huomioimiseksi. Häen säilyneet - noin neljännes kaikista hänen tekemikseen väitetyistä - eivät ole niinkään viimeisteltyjä tutkielmia kuin väliaikaisia raportteja, usein muistiinpanojen muodossa sisältäen aineistoa ja lisäyksiä useiden vuosien ajalta. Hän voi näyttää epäjohdonmukaiselta ja ristiriitaiselta, ja jos hän itse olisi muokannut töitään julkaistaviksi, niin hän olisi varmasti ottanut tämän ongelman huomioon (mikä muistiinpanoja tehdessä on jäänyt minulta kyllä huomiotta). Runousopissa esimerkiksi yhistetään käytännän asioiden yksityiskohtaista kuvailua ja analyysia (kuten pitkähkö (pikähkö vaan; ei ole aika pitkä, niinku voitte arvata, niin se voi olla melkonen tovi, jos minun ajanlaskussa saa hommat tapahtua, mutta siinä kyllä sitte saa aikaseksi enemmän ja tekee mieli lissää... noh, kaikki ei usko näihin mun uskonkikkoihin, mutta olenpahan kertonut.... noniin aika) luonnehdinta eräästä antiikin tragedian tyypillisestä, mutta tuskin pääasiallisesta komponentista, tunnistamistapahtumasta: ks. "Anagnorisis ja peripeteia", s. 43) suorasukaisiin väitteisiin vaikeasti vääriteltävistä asioista (kuten puolikas lause, jossa hahmotellaan tragedian tehtävää: "synnyttämällä sääliä ja pelkoa se saa aikaan näiden tunnetilojen puhdistumisen").

Runousoppi

370-luvulla eKr. kirjoitetun Valtion kymmenennessä kirjassa Platon aloitti hyökkäyksen taiteita kohtaan ironisemmin, ilkeämielisemmin ja ärsyttävämmin - saattaisitte sanoa G. B. Shaw'n tyyliin - kuin missään muualla säilyneissä teoksissaan. Hän näyttää hlunneen mieluumminkin kiusoitella taideyhteisöä kuin esittää vakavia filosofisia huomioita (vaikka tämä ei ole koskaan estänyt filosofeja ottamasta häntä vakavasti). Taitelija, hän sanoi, on "kuninkaasta ja totuudesta lukien vasta kolmantena", koska esimerkiksi siin, missä Jumala tekee "todellisen sängyn" ja puuseppä tekee "yksittäisen sängyn", taiteilija tekee ainoastaan sängyn jäljitelmän (Platonin voi hyvin perustellusti ja siksi karkeati sanoen ajatelleen että kaikki esineet (keksinnöt) tulevaat keksintöjen maailmasta, sitä voi verrata vaikkapa Aristoteleen "uuteen aineistoon ja uusiin todisteisiin, jota ilmestyy jatkuvasti"). Saatamma ihailla Homerosta ja nauttia, kun hän kuvailee vaikkapa sotajoukkojen johtamista tai lääkintätaitoja, mutta tuskin kääntyisimme hänen puoleensa, jotta hän ottaisi johdon todellisessa taistelussa tai parantaisi todellisen taudin. Taiteiljat ja erityisesti näytelmäkirjailijat esittävät mieluummin "vääristyneitä" hahmoja kuin "todellisia": esimerkiksi antaessaan ihmisten ilmaista vapaasti sellaisia tunteita, joita tavallisessa elämässä pidättelemme. Filosofian ja taiteen välinen riita aiheutuu siitä, että filosofia määrittelee, kun taas taide - "tuo louskuttava isäntäänsä räkyttävä rakki" - ainoastaan kuvailee.
Platon päättää huomautksensa kehottamalla kaikkia, jotka rakastavat taiteita, puolustamaan niitä osoittamalla, että niistä on mielihyvän lisäksi jonkinlaista hyötyä inhimilliselle elämälle ja yhteiskunnalle. Jos tätä ei voi tehdä, kiellettäköön taiteet ihanneyhteiskunnasta. Tämä haaste otetaan osittain vastaan Aristoteleen Runousopissa. Kolmisenkymmentä vuotta Platonin hyökkäyksen jälkeen julkaistussa kirjassa käsitellään musiikkia, tanssia ja kuvataiteita sekä kirjallisuutta. Tallella on 26 lyhyttä jaksoa, noin puolet kaikista. Ne käsittelevät tragediaa ja epiikkaa (jotka Aristoteleen aikaan olivat pääasialliset kaunokirjallisuuden muodot). Komediaa tekstissä luvataan käsitellä, mutta se osuus puuttuu.

Vaikka Runousoppi onkin yksi Aristoteleen vähäpätöisimmistä teoksista, niin on se maineensa ja vaikutuksensa myötä ylittänyt tämän aseman myhempinä vuosisatoina... Aristoteleen havainnot, niiden virheelliset tulkinnat tai reaktiot näihin näkemyksiin vaikuttivat "vakavaa" länsimaista draamaa koskevaan keskusteluun ja käytäntöön yli kahden vuosituhannen ajan."

kutakuinkin noin kirjoitti englanninkielisen alkuteoksen, "Arisotele; Aristotele's poetics" suomenkielisen laitoksen toimituskunta (Mikko Salmela, Olli Loukola, Anne-Maria latikka sekä Iiro Kuuranne) Kenneth McLeish'in näkemyksestä, mitä alle sataan sivuun on Aristoteleestä tähdellistä tietää tai ainakin tietää, mistä tieto löytyy (Aristoteles Aristoteleen runousoppi, ISBN 951-1-16185-7-8, Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 200, 2. painos (alkup. (c) Kenneth McLeish 1998, Lennart Sane Agency AB avulla julkistuna)

kivaa kun voi lukea omia ajatuksiaan, eikä tarvi ajatella mitään. tää perhanan naputtelu vaan tuntuu niin turhalta kun ovisi tehdä koodikoodia (ohelmida koodata) tai kuten nyt aion tehdä. panen tämän galleriaan ja painun battiin kurittamaan smurffeja ,)
see yah!

(tosiasiassa minun piti kertoa kuinka miä onnistuin neljän päivän aikana saamaan kaikki nivelet, poskipään, otsan ja murtuneen nenän, juostuani lääkäreillä (selvinpäin), kuten aina, mutta kerron sen kun olen vähän jäsennellyt itelleni tai "eritellyt mielissään", kuten Gösta sanoo (tai Leevi and the Leaving, pannaan nyt kiitos ja kunnia kaikille kun ne kaikki kai sitä teki, jotenkin)
*häppyhäppyjoijoi* mutta vasta kaaduttuani, vielä en kadu ja pari kertaa vastasin puhelimeen niin että niissäkin on selittämisen paikkaa ja aihetta, minulle. on ne jotenkin pantava julki että tietää hävetä ja punastella...

mut, jeh. muuten ihan jees. se on vaan tota mun osaamisen käsittämätöntä tapahtumaa kun kaikki vaan tapahtuu, kuten keksinnöt otetaan jostain kun sille on tarve tai uusia todisteita ilmenee kun meinaa vanhat loppua vaikka itse vaan lukee niitä ja kommentoi... á la aristotele et al L:P

[ IHan Pakko laittaa tähän The Fireman kun löysin, kaverilla käydessä, ihan mielettömän hienon miksin Fluidista, ja se soi tuolla toiselssa koneessa alkuperäsenä ja tuli heti että heti soimaa heti http://www.youtube.com/watch?v=ofbh1ZzzVms - The Fireman - Fluid (Very Rare). (vähä kakofoniaa ja d'zb' ja vähä itämista ja vähä sitä alkuperästäkin *nam sanoo mun tasapainoelin korville* ]

on myönnettävä hieman työlääksi hommaksi, mutta ajatellessa että elämässäni on vasta puolivälissä muistan että mikään ei ole mahdotonta. tunnen huojennusta, se on aistimus, niitä on siis enemmän kuin viisi, mistä pääsenkin aristoteleeseen:

[ pukkaa sitaattia; helpompi itelle niin kun joku on jo sanonut ajatellun ja siitä on kirjoitettuna jonkinlaista tulkintaakin... ]

"Aristoteles

Aristoteles syntyi vuonna 384 eKr. Stageirassa. noin 55km itään nykyisestä Thessalonikiasta. Hänen isänsä (tarkoittanee yhtä, nuo hemmetin sijamuodot kun ei ole hanskssa niin sitä tulee takertuneeksi kaikenlaiseen epäoleelliseen, myös silloin kun tietää sen turhaksi) oli makedonian kuninga amyntasin hovilääkäri, ja Aristoteleelle annettiin aikakaudelle tyypillinen aristokraattinen kasvatus, joka huipentui 17-vuotiaana Ateenan-matkaan opiskelemaan Platonin johdolla.
Hän viipyi siellä kaksikymmentä vuotta (jahasjahas, kuinka olenkaan puhunut luvuist ja lukusanoista?) ja lähtivasta kun Speusippos, Platonin seuraaja, suuntasi akateemiseen suuntaan, jota Aristoteles (joka ei missään (kuinka olenkaan puhunut hydrasta) mielessä (niitä tosiaan on, ei niin että voi olla) ollut matemaatikko) piti vastenmielisenä. Vietettyään Kymmenkunta vuotta Pohjois-Kreikassa (joista seitsämän tulevan Aleksanteri Suuren kotiopettajan) hän palasi Ateenaan vuonna 335 eKr. j perusti oman oppilaitoksensa, Lykeionin, joka säilyi tutkimuksen ja opetuksen keskuksena, kunnes Rooman keisari Justinianus lakkautti sen 860 vuotta myöhemmin.

Aristoteles seuraajineen uskoi, että ihmisen uteliaisuus on rajaon ja että mikään aihe ei ollut sellainen, ettei sitä kannattanut tutkia systemaattisesti. Aristoteles itse jätti jälkeensä tutkielmia kasivtieteestä, etiikasta, hisoriasta, kirjallisuudesta, logiikasta, metafysiikasta, meteorologiasta, puhetaidosta, fysikaalisesta maailmasta, valtiotieteestä, uskonnosta j eläintieteestä. Aikaisemmista kreikkalaisista filosofeista poiketen, Platon mukaan lukien, hän luotti vähemmän keskusteluun ja älyllisen inspiraation välähdyksiin kuin tutimukseen ja induktiiviseen logiikkaan. (tässäpä päästään ristiriidan selkeään esiintymään) Jokainen tutkimus alkoi olemassa olevan todistusaineiston - sekä fyysisen (hanke, jonka laajuutta rajoitti vain tieteellisten laitteiden puute) että kirjallisen - perusteellisella keräämisellä. Sen jälkeen aineisto järjestettiin systemaattisesti logiikan periaateiden mukaisesti, ja vasta kun tämä työ oli saatettu loppuun, saattoi tutkija ehdottaa omiateorioitaan ja johtopäätöksiään.
Samaa menetelmää sovellettiin kaikkiin tutkimuskohteisiin, olivatpa ne fysikaalisia olioita (kuten kiviä tai eläimiä), ihmisen luomuksia (kuten näytelmiä tai hallintojäjrestelmiä) tai abstraktioita (kuten hyve tai oikeudenmukaisuus).

Aristoteleen johtopäätösten ei ollut koskaan tarkoitus olla perskriptiivisiä. Ne olivat paremminkin kaiken senaistisen todistusaineiston yhteenveto siitä tehtyine johtopäätöksineen. Hänen näkemyksensä mukaan uutta aineistoa ja uusia todisteita ilmestyi(?) jatkuvasti, ja teorioita täytyi muokata tämän huomioimiseksi. Häen säilyneet - noin neljännes kaikista hänen tekemikseen väitetyistä - eivät ole niinkään viimeisteltyjä tutkielmia kuin väliaikaisia raportteja, usein muistiinpanojen muodossa sisältäen aineistoa ja lisäyksiä useiden vuosien ajalta. Hän voi näyttää epäjohdonmukaiselta ja ristiriitaiselta, ja jos hän itse olisi muokannut töitään julkaistaviksi, niin hän olisi varmasti ottanut tämän ongelman huomioon (mikä muistiinpanoja tehdessä on jäänyt minulta kyllä huomiotta). Runousopissa esimerkiksi yhistetään käytännän asioiden yksityiskohtaista kuvailua ja analyysia (kuten pitkähkö luonnehdinta eräästä antiikin tragedian tyypillisestä, mutta tuskin pääasiallisesta komponentista, tunnistamistapahtumasta: ks. "Anagnorisis ja peripeteia", s. 43) suorasukaisiin väitteisiin vaikeasti vääriteltävistä asioista (kuten puolikas lause, jossa hahmotellaan tragedian tehtävää: "synnyttämällä sääliä ja pelkoa se saa aikaan näiden tunnetilojen puhdistumisen").

Runousoppi

370-luvulla eKr. kirjoitetun Valtion kymmenennessä kirjassa Platon aloitti hyökkäyksen taiteita kohtaan ironisemmin, ilkeämielisemmin ja ärsyttävämmin - saattaisitte sanoa G. B. Shaw'n tyyliin - kuin missään muualla säilyneissä teoksissaan. Hän näyttää hlunneen mieluumminkin kiusoitella taideyhteisöä kuin esittää vakavia filosofisia huomioita (vaikka tämä ei ole koskaan estänyt filosofeja ottamasta häntä vakavasti). Taitelija, hän sanoi, on "kuninkaasta ja totuudesta lukien vasta kolmantena", koska esimerkiksi siin, missä Jumala tekee "todellisen sängyn" ja puuseppä tekee "yksittäisen sängyn", taiteilija tekee ainoastaan sängyn jäljitelmän (Platonin voi hyvin perustellusti ja siksi karkeati sanoen ajatelleen että kaikki esineet (keksinnöt) tulevaat keksintöjen maailmasta, sitä voi verrata vaikkapa Aristoteleen "uuteen aineistoon ja uusiin todisteisiin, jota ilmestyy jatkuvasti"). Saatamma ihailla Homerosta ja nauttia, kun hän kuvailee vaikkapa sotajoukkojen johtamista tai lääkintätaitoja, mutta tuskin kääntyisimme hänen puoleensa, jotta hän ottaisi johdon todellisessa taistelussa tai parantaisi todellisen taudin. Taiteiljat ja erityisesti näytelmäkirjailijat esittävät mieluummin "vääristyneitä" hahmoja kuin "todellisia": esimerkiksi antaessaan ihmisten ilmaista vapaasti sellaisia tunteita, joita tavallisessa elämässä pidättelemme. Filosofian ja taiteen välinen riita aiheutuu siitä, että filosofia määrittelee, kun taas taide - "tuo louskuttava isäntäänsä räkyttävä rakki" - ainoastaan kuvailee.
Platon päättää huomautksensa kehottamalla kaikkia, jotka rakastavat taiteita, puolustamaan niitä osoittamalla, että niistä on mielihyvän lisäksi jonkinlaista hyötyä inhimilliselle elämälle ja yhteiskunnalle. Jos tätä ei voi tehdä, kiellettäköön taiteet ihanneyhteiskunnasta. Tämä haaste otetaan osittain vastaan Aristoteleen Runousopissa. Kolmisenkymmentä vuotta Platonin hyökkäyksen jälkeen julkaistussa kirjassa käsitellään musiikkia, tanssia ja kuvataiteita sekä kirjallisuutta. Tallella on 26 lyhyttä jaksoa, noin puolet kaikista. Ne käsittelevät tragediaa ja epiikkaa (jotka Aristoteleen aikaan olivat pääasialliset kaunokirjallisuuden muodot). Komediaa tekstissä luvataan käsitellä, mutta se osuus puuttuu.

Vaikka Runousoppi onkin yksi Aristoteleen vähäpätöisimmistä teoksista, niin on se maineensa ja vaikutuksensa myötä ylittänyt tämän aseman myhempinä vuosisatoina... Aristoteleen havainnot, niiden virheelliset tulkinnat tai reaktiot näihin näkemyksiin vaikuttivat "vakavaa" länsimaista draamaa koskevaan keskusteluun ja käytäntöön yli kahden vuosituhannen ajan."

kutakuinkin noin kirjoitti englanninkielisen alkuteoksen, "Arisotele; Aristotele's poetics" suomenkielisen laitoksen toimituskunta (Mikko Salmela, Olli Loukola, Anne-Maria latikka sekä Iiro Kuuranne) Kenneth McLeish'in näkemyksestä, mitä alle sataan sivuun on Aristoteleestä tähdellistä tietää tai ainakin tietää, mistä tieto löytyy (Aristoteles Aristoteleen runousoppi, ISBN 951-1-16185-7-8, Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 200, 2. painos (alkup. (c) Kenneth McLeish 1998, Lennart Sane Agency AB avulla julkistuna)

kivaa kun voi lukea omia ajatuksiaan, eikä tarvi ajatella mitään. tää perhanan naputtelu vaan tuntuu niin turhalta kun ovisi tehdä koodikoodia (ohelmida koodata) tai kuten nyt aion tehdä. panen tämän galleriaan ja painun battiin kurittamaan smurffeja ,)
see yah!

(tosiasiassa minun piti kertoa kuinka miä onnistuin neljän päivän aikana saamaan kaikki nivelet, poskipään, otsan ja murtuneen nenän, juostuani lääkäreillä ja selvinpäin, kuten aina, mutta kerron sen kun olen vähän jäsennellyt itelleni tai eritellyt mieleessän, kuten Gösta sanoo (tai Leevi and the Leaving, pannaan nyt kiitos ja kunnia kaikille kun ne kaikki kai sitä teki, jotenkin)
*häppyhäppyjoijoi* mutta vasta kaaduttuani, vielä en kadu ja pari kertaa vastasin puhelimeen niin että niissäkin on selittämisen paikkaa ja aihetta, minulle. on ne jotenkin pantava julki että tietää hävetä ja punastella...

mut, jeh. muuten ihan jees. se on vaan tota mun osaamisen käsittämätöntä tapahtumaa kun kaikki vaan tapahtuu, kuten keksinnöt otetaan jostain kun sille on tarve tai uusia todisteita ilmenee kun meinaa vanhat loppua vaikka itse vaan lukee niitä ja kommentoi... á la aristotele et al L:P

[ laitoin tollee englanniksi. miä, miä, miä, miä vastasin puhelimeen: taas niin ja siitä tehdään päätelmiä; tiedän sen koska niin on aina tehty.

vaan ja siks'ikään; alko aika uuvesti, elämäni oheen uusi kurssi ja uuvet tavat ilman ruorta. tahtoisin olla, mutt'en aina vain sit'ja'nii, ja kukapa ei: vaan on pakko, jot'muut voiv...

tämä käy tästä, siinä kuin niin kaikki; on, on ollut, ja olevana olen. musiikkia korville ja sielulle suokaa, in memoriam: tuleva menneisyyteni, ja minä muassa.

meen ja teen; soikoon global communication - chpaterhouse/epsilon phase, muinaistettuna - http://www.youtube.com/watch?v=7kOAXZ2nuSs menkää ja kuulkaa ]

tämä ei jää tähän, niinkuin ei - koskaan - mikään, mutta tältä erää käy niin ja niin kävikin.

vittu, että pitää aina olla päässä vikaa ja sitte kun... pas... wellingtonit jalkaan ja suota kulkemaan... niin se käy, se fuuturinen jumis ja fossiilien elämä kiinnostaa jos geologejakaan. elämä oli tai sitä ei ollut: valinta on erittäin helppo, painostamalla oikein niin.

miä
meiltä
moi
muy bien
ilves haaraa

sopuisa jotenkin,
niissä rajoissa -
tämän kerran, enään, olen tämän viimeisen yhden kerran

vittuvittuvittuvittu, miä tahtoisin huutaa ja sylkeä kadulle tai päin näyteikkunaa, jossa käkkii, jonka kuvaStus >:P*grmr*Fuckin' pornfilm and big(?) cock!*
how it goes,
kuten se on?! (as if opposing as if)

[ Walking In The Air (from: The Snowman) http://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk

Tästä kappaleesta on suomen yleisradiossa joku toimittaja, jonka nimi on jossain tässä talossa olevassa pahvilapussa kyllä kirjoitettuna talteen, sanonut kappaleen tekijäksi sen mainitun pahvilapun mukaan Edward Blake ja tieto että Se olisi The Beatles, mutta kun survasin sen tonne guugeliin niin se meinasi kaatua, ja sitte kun se 30 s jumittamisella en tiedon siihen toi niin ilmotettiin sekuuntiin pyöristettynä (varmaan ylöspain aika paljo). kuuukkeli sitte tarjos mulle selasta nimeä kun Howard että ton verran joko google tai minä sitä nimeä väärinkijoitin. ja jos tuossa kohtaa ajattelenkin että typo lienee minun tekemä, niin se voi olla silloin minun tekemä siinä pahvilapullanikin, mutta uskon sitte kuitenkin että yleisradion toimittaja tuskin vetelee juttujensa faktoja mistään wikipediasta kun on melko kattvat arkistot talossakin ja toimittajajoukossa on musiikkitoimittjia juuri sitä varten. Jonkinlaista auktoriteettia asian tiimoilta voisin kuvitella esittäväksi Anu Holttinen (Yle) tai Sanna Nummelin (turun kaupunki)...

Siällä nyt kyllä on gookle niin kuutamolla kun se ihmettele että mihin kaikken ne beatlesit on sotkeutun kun tuli noin hankala haku etttä ainoa lytynyt osu suomeen:P ]

googlen jumittaessa sitte hihittelen eilisen dokumentille ja itken kun ajattelen että siinä oli kolme osaa ja näin viimeisen, kun olen katelellut niin tiivisti noita amerikkalaisrahotteisia tiedekanavia (tässä gässpitää ja sen sellaista).

Yhdistävänä tekijänä tälle kikelle on radio ja taivaskanavat, jotka minulla onneksi on (ja on siellä taivaskanavia vielä joukossakin, kutn halpaan pakettiin kuluu ja sillä on niitäkin mitkä puhuu kieliä kuin Sebastian Suomen BigBrotherissa rukoustilaisuudessa, mutta kun on tekstitys niinnä taivaskanavilla vaan serbiaksi niin oikein pysy kärrillä ohelman sisällöstä että uskataisi kehua tai haukkua tai onnitella tai harmitella)... jaa nii, joo... niin taivaskanavien joukossa on sitten radiokanaviakin ja sen takia minulla on ollu joskus asioita keksiessa ajatuksissa radio peili ja sitte se ei olle, sanoin minä siinä välissä kylläl, täälläkin, että olisin tykännyt peilistä enempi kuin radiopuheesta. ja himskatti! miä vasta nyt muistin että vastahan se tuli pari kuukautta sitten valtakunnalliseksi, mitähän ihmiset on ajatellu minun käyttävän lähdematreriaalina kun olen asioitan perustellu ja ettineet siinä radiosta semmosta kanavaa mitä minä kuuntelen (siis täällä maalla, helsinigissä se on soinu kai ennen taivaskanaviakain). Noh. oletan asiaan tulleen pientä oikaisua nyt. korjaamisen voisin ajatella melko mahottoman työlääksi kun pitäs lukea ja kaivaa kaikki mun teksti uudestaan ja kun minä sen kijottajana olen sitä mieltä ja ajattelette että kuu-ukkeli yleensä selviää hommasta 20 sekunnin tuhannes tuhannesosassa niin data-mining ihmisen menetelmin on sen takia argeologiaa, antropologiaa tai jotain sen etuliittellisistä erikoistuneista haaroistaa, tms tms....

[ nyt tulee tosi hankala juttu ]

Äskeisen perusteella ja kaikkeen siihin mihin vittataan tai mitä absrahoidut käsitykset mukaan tuovat pitää sitte ihmetelleä että mun arvomaailmassa on näin lyhessä ajassa (en tiedä miten kun toi google jumittin niin pirun kauan että meni ajantaju sitte se väitti että tasan sekunti ja monta nollaa varmuudenvuoksi)...

näppäsin controllia ennen kun läksin ulos tupakalle tossa ensin television edessä tepastellessa ja miettiessä että mitä tekis kun tulee yle-klassiseltakin joululaluja (klassisen tapaan, nyt kai on se aika vuodesta kun minäkin voin sanoa, luojan kiitos (ja välimerkit tohon, hankala kun se on sanottua) eikä täydy sanoa luojankiitos) klassisen tapaan eli niitä nyt kuitenkin arpoessa kuunteli ja ei ollu eka sana kiroosana millä aloin ääntä herätellä kun soi snowmanin (eli näköjää walkin in...) alkutahit niin ja ihmettelinkin sitte että enpä ole sitä ennen suomeksi kuulutkaan ja on sanottava että pikkasen on laulutaidossa vielä matkaa siihen alkuperäseen versioon ja noilla ammattilaisilla on ura tosi lykyt jos ajatellaan jotain cantores minoresia, jossa loirikin on ollu (minusta ainoa saavuts, soumenmaassa, tolle). ja sitte tupakalle ja en tarvinu ettiä taivaskanavilta jotain norjalaista klassista soittava kanavaa kun loppu tupakoidessa see soumalaiselta ja tulee, taas - onneksi - tuota 1200 +-200v musiikkia.. luuttua ja sembaloa ja marakasseja siis, jotkuu ei tykkää. wikla tykkä ja miä mutta eri syistä, se soittaa ja miä vaan pelaan... no kuitenkin... piti oikein tosissaan ihmetellä olinko todella koskenut koneesseen ennen tupakankeittoa ja siinä on semmonen homma ihmeteltävänä että minä en ole semmosta tehnyt (tiedostaen) kuin muistaakseni töissä ja kun miä olen töistä puhunut niin viimeksi olen puhunut niistä kun pitää puhua tavallisille ihmisille töistä. se kun on vähä vaikia saada joskus muita uskomaan että tietokoneilla voi tehä tosiaan töitä kun puhuu tekstipelistä... mutta jos miä otan sen sitte siksi minun messiaaniseksi teoksi ja evakilestiseksi työksii -- perustan... noh...

jooh. niin se on että asiat tapahtuu ja miä ajattelen puhuessa ja puhun kirjoittaessa, ja kaikki vaan loksahtaa kohallee. ennen loksahti ohjelmoidessakin (eli jos mietitte että onko helpompaa rakntaa auto kun välillä vähä vaihtaa öljyt sellaseen ikää pidentäääkseen) niin ylläpitäminen on tosi kevyttä homma, yleensä... pitäskö sitä sitte hakea töitä. johkuu teleoperaattorille tai pankkiin tai lehteen tai johkuu... älkää antako ajoittaisen taipumuksen vainoharhaisen ajatteluun häiritä minua...

nyt panen tämän pois, en kato telkkarista tiedekanavia kuuntelen kalssista ja puhetta, meen mudiin ja sitte illalla äitille syömään lihaa, itää vähä skippaila lääkkeitä että mahtuu, sikaa ja nyt menen keittämän kahvia?!

ainijoojoo... sen takia miä ihan tosissani vahingossa kirjotin tonne tupakankeittoa enkä korjannut sitä kun se tosiaan tuli niin että houmasin vasta paljon jälkeenpäin (tai toumasin että huomasin, mutta kuintenkin: kyllä te minut tiedätte...

*happyhappyjoyjoy*
arafat, tafara, fatara, fäggis, figgin ja ala-murkina ja kaikki ne sun muutkim, googlessa tavataam (lipponen sano että nahkurin orsilla, mutta se onkin yli 1dan, niinistö on minua pienempi, jossain tiger-kanavalla vissii):P
>command dm
dm is command aliased to: use dim mak at $*
>

[ ja kun ei ollu tarkotus ihan niin. mitähän se on että aina vaan enempi ja nopeammin alkaa kaduttaa nää sähellykset vaikka muka ja omassa milessäni vaan vähän hieon ja hrjottelen vaan ja olen salaa hauska... ]

noh. siksi tulin ja tuossa noita toisia tetekoneen ekonmiaan eli theory of games and economic behaviour (the nash equilibrium) saa suhata aikalailla sana kirjaa kun ei ole tota taloustieteen sanastoa niin tullut, ainakaan englanniksi, luettua... ja tässä sitte oxford dictionarysta pieni kuriositeetti

Recent analysis has shown that most frequently used words used by children and adults can be quite different. For example, children’s top adjectives will include strange, beautiful, safe, bright, wild, rich, and evil; adult top adjectives include public, political, social, economic, international, military, financial, and legal.

ja sitten se mitä ajattelin että olisin vielä hannaillut vähän aikaa, mutta kun tuo yöllinen räntti vähä pisti kuumottamaan poskia taas niin että huihui mikä... kylmiä väreitä meneen kun hävettää... mutta ja mutta, tuossa viikolla minä törmäsin oikein nättiin ja hauskaan sanaan missä on vielä mahottoman sattuvaa alkusointu ja sana niin oivasti kuvaa mähläämistäni niin olin aikeissa, mutta johan sitä tuossa tuli ja kyllä sen heti huomaa että kyseessä on battologia, jostain nappasin ton sanan tuossa viikko puolitoista sitten ja hauduttelin mielessäni niin että en lähtenyt pekaamaan vielä mistään netttien netistä mitä sihen voisi olla jollain jossain psyko-puuhissa sanottavan... mutta, herkutellaanpa vielä:

battologia,
huihuihui kun hävettää ja naurattaa ja hävettää lissää...
ehkä se menee ohi, tai ehkä toi radion jauhaminen vihapuheista jotenkin alkaa vaan hänträämään ja miä kun niin kuvittelin että miä en taivu. muutenkin niin rajotettua tää touhu jokapaikassa. tai siis niin että itsesensuuria on syytä harrastaa tai tulee napinaa, ei tää niin vapaata sanaa ole ja sitä vastaa (puolesta siis, noin...) miä olisin halunnu taistella (ja taistelen miä välillä varmaan vieläkin, mutta jotain outoa muutosta tuntuu olevan ilmassa, täytyy tarkkailla itteä ja toimintaansa tarkkaan, ankarasti ja herpaantumatta... ja vielä pari tuosta

battologia,
battologia :P

panen nyt sitte tuolta oxforidsta sen ettei tarvi turhaan surffata, jos tahtoo sanan muista tai varmuuven saaha... noh. ei tuntenu koko härdeliä oxford sen paremmin kun m-w, tai sitte osasin typoilla molemmissa, vaan ei huolta... m-w saa pikkase paremmat pisteet vaikka on sotkua enempi, toi oxford on jonkun valopään otimesta leiskattu täyskuvalle (ja sekös ,P

Bat`tol´o`gy (băt`tǒl´lô`jŷ)
n. 1. A needless repetition of words in speaking or writing.

battology
futile repetition in speech or writing.
See also: Language Style, Rhetoric and Rhetorical Devices

freedics päivämäärä yllä, http://www.thefreedictionary.com/battology


fattia-kanssa ja battologiamisiin, se mistä toi sana oikein pulpahti näin on kyllä melkosta rubert sheldrakea, mutta harrastukset on semmoset että uusia sanoja oppii melkolailla päivittäin... välilä se tuntuu olevan kirous, välillä ei *näknäk* (montypyhtonia tois iis, eric idle)

P.S. luulenpa että radiosta puskee muutamaan otteeseen semmosen vanhan äijän joulupakina ja siinä on vähän tuota puuhaa mielestäni, vaikka en miä nyt sitä niin tai sen takia ottanu esiin. tuli vaan mieleen, se on kova jätkä, ihan ton alussa mainitun nashin tasoa ,)

[ kun kerran tuli tehtyä ja alettua ja kun ystävällinen gallerian palvelu kesti mun sekoilun ja anto anteeksi aikakatkasun niin pakkohan se on olla jotain niin isoa ja hienoa että siellä on jotain missä olisi voinut olla hassu kohta... jos olet tässä kun tieät jo mitä on tiedossa niin voi olla että ei ollut tai voi olla että ei kannata edes katsoa jos minua on joskus jossain yhteydessä havainnut jollain tasolla. miä en ole oikein ton rauni-leena luukasen aalloilla, vaikka miä välilä vaikutan sille kuin minä kuutelisin eri radio-ohjelmaa kuin kaikki muut samassa tilassa ollesaan... no tai sillee jeah ja jooh ja niks jnakps paste tähän ja mene pannuhuoneseen menepannuhuoneeseen
[ hemmetti. kun yhen koneellisen saanut pestyä pyykkiä ja sekin oli siellä valmiina, tuossa olen tätä ennen täällä hyvin epäselvästi sanonut että on tosiaan niin että ihan muutamaa tuntia vaille kaksi viikkoa on ollut muuan pyykkisatsi tuolla koneessa kun ärsyttää se koneen ääni, jos on tietokoneen äärellä, ei tää nyt vielä niin iso talo ole tai sopisikoitunut että joka huonessa missä vaan millon vaan, saa katella nettipornoa ja sotkea lakan... mitäs. miähän meinasin alkaa ihan kauhioita satuja kertomaan... taisin nähdä valve-unta (valve on se mikä teki half-lifen, paras ikinä fps - mun mittakaavalla vieläkin... siitä vaan muistan kun pitää olla tarkkana ettei miukkalin kuullen vahingossa sano vulva kun tarkottaa valvea, se kun osti sen oranssin laatikonkin, siis ei mitään porkkanalaatikkoa, eikä mikään lentokoneen musta-boxi, jonka voisi sitte käydä yöllä vaihtamassa crash-sitellä, ajattelin tollasen tähän sen takiakun tuli mieleen taas noi södenbergin, onkohan se tarkastan heti enkä korjaa vaan kerron ihan pokkanaamalla kuka oli mitä hain ja miksi meni pieleen... noh crashissa kuitenkin on semmonen hieno idea, että sitä voisi vähän verrata sex lies and videotape... jooh. ja sitten se tähtiensotajätkän eka leffa, joku saturday night, mut ei se missä on se äijä kuka oli äsken tossa leffassa, minkä miä olisin halunnu joskus tossa 2-3v takaperin ottaa nauhalle mutta kun meni hommat niin huonoon kuntoon että jäi se maksuttaminen hoitamatta... lykkään aina kaikkia tollasia kivoi pikku maksuja äiskälle kun olen tilannu ne sille sen nimellä sit se sktisoilee ihan sikana, mut' ei varmaan skitsoilisi niin paljoa jos tiätäis että pappa saa ihan samanlaisia tilauksia äiskän nimellä. vähän siinä uusi isä ja uusi äiti etsii paikka, miä laittaisin sanat noin ja nimom tohon järjestykseen kun tuli niin kovasti mieli soittaa göstää... minua vaan vähän hävettä ja sen verran enemmän huvittaa että keksin noin pöhkön jutun tällä ajotuksella kun miä survasin just ton paljastuksen tosta alice millerin lajakkaan lapsen tragediasta ja todellisen itseyden etsintä...

ah (huilaas hetki teen tonne jonkuu kappalejaon samalla, jos luet tätä niin ne oli jo, voit jatka lukemista taukoamatta. lue äänettömästi, mutta niin että kurkunpäässäsi teet äänteet äänihuulilla. opettelet ton tempun ja sitte opettelet sen jälkeen tuntemalla tietämään mitä kukakin toistaa mielessään ja sitte sen jo kohta taitaessaan huomaa että siinä tuli sivussa käytyä semmonen kurssi että lukee jo koskemattakin ja ajatuksia lukemalla on vielä nopeammin perillä asioista. pitää vain etsiä sellainen kustantaja että se vielä julkaisee noi pitkälle tulevaisuuteen näkevän luettavana. miä haluan hipun panna vaikka jotain höyryveturia saada tohon kouvola-kaipiainen-lappeenranta-joensuu -välille, viime kesänä meinasin jo että olisin ottanu puheeksi, mutta nyt noi vr-meni sitte puljaamaan tommosien käsien kanssa lipunmyyntinsä, konsultoimatta, niin melkein tekisi... jos tänne saisi ajaa vaikka yksi venäläinen matkustajajuna ja suomi rakentais radanvarteen karjalan alueelle kaikkista kämpistä kulissit, mutta ei nostettais esiin mitään rajavaatimuksia, ihan vaan tommonen pikkasen kalliimpi, mutta sitäkin tyylikäämpi konstellaatio-taideteos -mikä vois opettaa jotain tai missä olis ytyä vähän miättiä että miltä tuntuisi nähä ne maisemat niinkun ne oli silloin kun oli ite sotaa lähösssä

siis enhän miä, mutta miä tekisin niille ketkä on elossa ja sieltäpäin, miä en keksis oikein mitään parempaa huomionosotusta niille ketkä on jättäneet kotinsa sinne tai niille ketkä kotia piti kun naapureita alkoikin tulla...

noi on juuri niitä hommeleita mitä miä tekisin, jos miä saisin vähän vapaammat kädet puuhastella pikku pedagokista-purtavaa kun tehää maisemataideteoksia, vittu. jos venäjältä on kuivattu semmnen järvi mikä on ollut maailman suurin, niin kyllä tommonen pahvikarjalan ja höyryveturi-puuhastelun voi hyvin halvalla järjestää vaikka koko kesäksi niin että siinä saa maksutta käydä kaikki suomen, eestin ja venäjän kansalaiset vähä tuuliajolla ristelyä alangollekin siinä ja sitte se yks pate mustajärvi laulamaan sitä italiaista laulua siihe rosson kanssa, ja joku vitun suomi-paita päällä amerikan lippu alushousuissa, mutta se ei näy, eikä siis sekään että on jostain julisteesta revitty kuva siitä yhestä pornotähestä suomilippuhousissa (pujotettu siis siihe alushousun, amerikan-lippu.-alushousuissa on aina oltava teksasin lippu vai mikä se niitten klux-kluk-kalkkuna, vittu, se jätkä kuka teki amerikan ensimmäisen yhteisen osavaltioitten välin dollarin tai mikä liä, niin se olis laittanut siihe kalkkunan, no history-kanava...

karkasi ajatus kun meinasin käydä taas haukkumaan jenkkejä amerikkalaisiksi, vai kumpia vitun kusipäitä ne oli ketkä ajatteli että intiaani on semmonen rakki että sitä ei saa laittaa edes elokuvviin, eikä vieläkään, ja neekereitäkään ei saa käyttää kun jotain semmosia mulatteja että niitä voi hyvin luulla joksikin espanjalaiseksi, vähä meikkiä eri kohtii tai pikkasen risaa saumaa johkuu mekkoo niin sitte sai olla mieskin mekossa (ohukainen ja paksukainen nyt tuli lähinnä mieleen tosssa, mutta saa ajatella roheamminkin, jos sellainen on mieli. miä nyt vaan ajattelin vähemmän kun tulin kuvitelleeksi...

niin niin näitä sijaistoimintoja, perhana pyykkiä pyörimään, sain sentään jo sen homeisen (multaa se oli jo) kasan koneesta huuheltua oikein kovilla myrkyillä (lipeää lähinnä kun happot on vähä huono ratkasu noitten putkien takia... noita jotain sähkökemiallisia ja muita kemiallisia häntrinkejä, esim. lurauttaa typpihappoa kupariputkeen niin siina vähän ihmetellään jossain patologian laitoksella ja siinä on fbi mies vieressä vaikka oltaiski kuinka suomessa, ja ihmeteltäs sitä minkä voin sanoa tässä, että tässä ihan nurkan takana se olis se viemäri mistä tulis sitä sinaappia-kaasua, komposti tohon ns. likakaivon päällä, kylän korkeimpipa paikkoja mihin on talo pantu niin menee mukavasti vesi viemärissä alaspäin ja se kaasuhan on ilmaa raskaanpaa, mutta kyllä se kaivon yli valuu kun siinä on kuitenkin tilavuus huomioitava...

noh. nyt menee taas semoseksi kemiaksi että miä voisin yhtä hyvin kertoa viljeleväni sellaista levää että olo on kuin olis juonu vettä kun nielasi omega-kolmesuhdeseitsämään ja kato ettei ole kofeiinia mahassa ja kikkaile sillee ja tolle tai muuten ne entsyymit on sekasin ja sitte ei tuu mitää tai kaikki mikä tulee on turhaa, tähän tekstiin verrattuna, tietenkin.

niih. mitäs sitte keksitää, tehääkö ajastin vaikka pommiin? semmonen ajastin että se mahtuu pieneen herätyskelloon ja pelaa niin että se laukeaa lämpötilasta tai/ja ajasta eikä tarvi kun kaksoismetallia vaan jostain lämpömittarista... tinaa tohon ja tinaa tähän ja sitte tuli tohon ö-näppäimeen näköjää tinaa mälli ja se tuntuu siltä kuin siinä näppäimessä, eikun sormessani olisi syylä, miä mustan syylän, mulla oli yksi :P

niinolikin ja harppia vähän heilutti siinä äidinkielentunnilla kun piti opiskella esperanttoa niin ei tullu syyliä enää kellee sillä luokalla millä siitä jatkoi 5-6 peruskoulun loppuun ja sitte minut jonkun oppilaan jätettyä hommat kesken kun siellä (amiksessa tossa kivenheiton pässä (vitun pieni kivi ja kymmenen^2 zeleshnya heittää viestinä sen ja joka heitolla pitää osua (koska on niin hyvä heittäjä, niin osuukin) samaan teemu pitkämäkeen ja joka heitolla eri paikkaan. tässä ei tapahu mitään varsinaista vahiknoa, pitkämäki säilyy puheiltaan ennallaan, edes hän itse ei huomaa eroa itseensä ja mekään emme huomaa puhessa, siis viläkään. minä en edes tiedä mitä se on puhunut. no kuitenkin siihen on tullu kauheesti reikiä, ajatelkaa että 5km heitetään keihästä ja joka kerta on osuttava eri kohtaan eli tehtävä uusi reikä.

kulkematta,
nimimerkin jälkeen kulemme äänimerkin, minä vain kuvittelen ja niin se sitten taas alkaa alusta ja eri kohtasta ja voi sentäs :P

nyt tulee semmosta pätkimistä että saan panna tän kohta johonkin harlekiiniin, kehtaa täälä tätä pätkimistä reenailla, kohta ne keksii että pitää panna palveluun vähä tarjotaa ja sitte tulee joka kerta sisäänkirjautuessa painokone latomon lisäksi kotiin kun teke pientä plogimerkintää, minkä on kotona kirjottanu ja se on vikka 128 byteä alle (-1 eli siis +1 bytä, offesettia... noh siis tetokoneesakin kun on offsetti kun vähä pusailee jotain ohjelmointihommia niin voi taas mennä helposti muilta sekasin että puhunko tietokoneesta vai painokoneesta juuri jollakin sen kannalta erityisen tärkeän eron vouksi ja sitte mählään... ainii siis joo saksisaksisaksi...kuusee

täässä, mitä edellä jo oli, on nyt kyse taas roolipelaamisesta, katsokaas: tällaiset pikkuseikat minua ärsyttää hirviästi. esim. se että luuranko sillä on kova defense arvo kun se on kai niinku vähä hutilyönti tai sitte luu on kovaa. no ihmisessä jos on sen luuranko ja ajatellaa että roolipelissä voi tulla luuranko melko tuoreesta raadosta niin siinä ei vielä ehi olla mitään merkkejä osteoporoosista ja sen takia semmosta sanaa ei vielä sitten esm. fantasiapelimaailmassa vois munkaan mielestä olla. noh. :P

miähän olen oikiastaan ihan samaa mieltä, ja siitä on sitte olemassa semmonen muistutus että minulle ja yhteelle toiselle äijälle annettin kannettavat ja sitte tuli siitä kauhia huuto kun ei olisi saanut antaa. ja miä olen kiukutellu nyt sille sitte taas ihan vaan sen takia että miä voisin tuntea että ei tulla sivusta huutelee että olisin käyttänyt ystävyyttä ainakaan semmoseksi eduksi että hahmosta näkee että kolhuja on, isoja kolhuja ja kaikki tietää mistä ne on. siis roolipelissä jäin vähän haaveilemaan, mulla on sielläkin nimitääin psykoterapiat, mulla on sielä vähän jotain noita mutakylpyjä ja miä lopetin ne jo ala-asteella kun tuli mieleen että suohon voi hukkua, vaikka se ei pelottanutkaan. nyt voisi vähän, mutta roolipelissä voi kävellä suolla ja loikata mättältä toiselle ottaen sen riskin että jää lyhyeksi hyppy tai askel, mutta jalassa on saapas ja sukka ei kastu. no, sitten ollaankin jo hyppyrimäen ylimmän lankun ulomaisella puolella ja nojatan vähä tuleen ja on hyvin tarkkaan jo mietitty että miten se vittumaisesa kohtaa oleva, kuollut kylläkin, oksa hoidetaan siitä ettei vaan käy niin että tulee reiteen iso haava tai pelästyy oksanrusahusta niin että haparoi ja ei saa otetta siitä männystä, mikä on vaan jossain metrin puolentoista pääsää, mutta suoraan alaspain ei sitten ole oksia ja kallioon on matkaa joku 15, mikä on ihan tarpeeksi siihen että sillä vähän siedätyshoitaa omaa korkeanpaikan kammoa niin ei olekkaan tässä kylässä sellasta mastoa mistä ei löytyis mun nimeä...

noh. alku tossa lopussa oli totta, mutta tiiätte sitte että minulla taas juoksi mielikuvitus niin että luulin teheneeni jotain niin että sitä voisi sanoa perusteelliseksi, tai siis rapinu maalia saati, raahannu jotain maalitonkkia tän kylän valotolppiin... no jos noin olis niin sitte minulla olis kyllä ihan toisenlaiset sijaistoiminnot kun tämä mitä pyykiä pestessä (ja astioita katelleessa kun ne ihan kuin ei oliskaan niin likasia, ettei niitä vois tollasena vaan kaappiin, onhan siinä ovi ja tässä talossa siitä harvinainen ovi että saranatkin pelaa, itse ovi on vain puolinainen, jostain syystä, mutta ehkä sekin oli taas kuviteltua... noh. ensikerralla siinä ei ole ovea ai sitten siinä on pakastimen kansi. teen jotain mikä yllättää, jopa minut, minulta onnistuu sekin, minulta onnistuu tänään kaikki, paitsi pyykinpesu, ja taitaa olla talon lämmityksetkin vähän kalvakalla patterilla.. pitääkin toivoa. että tässä oli semmonen juttu että alkaa itessä tuntua sille että ei enää puske semmosta itseinhoa että pitää kiroilla ja haukkua kaiken maailman hölmöyksiä kun niitä voi tehdä itsekin. tämä on hyvin vaivatonta, ja väittäisin myös mitä harmittomimmaksi, paitis jos tässä olisi jotain niin hienoa että palvlin tukkeutuisi, no palvelinkin on varmaan melko virtuaalinen niin pitäydytään siinä tosiasiassa että tahdon kuitenkin nyanssit säilyttää vielä vain itseni tiedossa, tätä maanajoa hajrottelen mahottoman mieleelläni täällä näin ja kaikissa näissä muodoissa mitkä on vaanpieni osa siitä palveluhärdellistä, mitä täälläkin on tarjolla. pitäskin vissi tilata vittpi näiltä ihan joulun vuoksi, siis olen noita vippejä ihan siksi kun kuitenkin kiva käyttää tätä niin voi tästä jotain maksaa kun se on niin vimmatun vaivatona ja kun ei pyydetä enempää kuin ajatellaan maksettavan niin siitä voi sitte antaa palvelurahaa sen verran että ei harmita alv. niin on sitte varaa maksaa eläkeitä ja saa itekin semmosen...

mut ensin kannatta kyllä ajatella että suomalainen älä nyt loukkaannu -postikortti eikun sorki-korki, toihan piti olla tietoisku missä valotetaan vähän kikkaskeinoa millä löytää itestään nopeutta niin että siinä tiedemiehet ihmeissän mistä semmonen reaktioajan parannus syntyy että miäkin olisin niin nopia että ehtisin painaa jarrua ennen lappeenrantaa kun tästä lähtis kouvolan kautta kaipiaisiin sitä asemahommaa puuhastelemaan, kova rojekti kesällä se rautatiehommajuttu... alettava vähän puhumaan siitä enempi että saa talkoväkeä niin voi hoidella itte sitte taas seuraavia vaiheita että homma olis semmosella mallila että kertaakaan ei ole höyryjuna myöhässä tai eellä minuuttia enempää ja yhtään kerta ei junavuoroa peruttaisi. pannaa vaikka euroopasta siksi aikaa tgv seisomaan että saadaan pidettyä venäjän kanssa rautatiet sellasella holilla, tolalla ja mallilla että sitä ihmettelis jos saksalaisetkin eikä vaan japanilaiset!
...
en tiedä mitä täs nyt, alkaa taas tuntua vähän siltä että nyt nauttii jo vähän liikaa näistä näppäimistä. vois tosiaan ne tulet...

tää on jatkoa siihe missä on erilainen otsikko... nämä sytämiäpysäyytelevät ja rytmihäirötä ja migreeniä ja verenpainetta ja epileptisiä kohtauksi ja poissaolokohtauksi kaikkia semmosia juttuja että miä en edes tiedä ennenkun joku sanoo, ja uskon heti kun sanotaa. kun ei viitti väitellä jos onkin väärässä tai vaikka ei olisikaan, niin silti ei välitä väitellä, vähä kun löis vetoa ja häviäs lopulta kuitenkin... noh, määrätietosuuttahan se vaaan on, vittu!

määrätietosuutta! määrätietosuutta hommiin ja silputaa rojekti sellasiin palasiin että ei edes huoma kun kakku on syöty ja ite ei saannu ollenkaa. no, kyllä hauassa ehtii kakkua syömäään, jos vaan pannan arkku täytee tai tehä pioneerille niinku pitääkin eli panee lisäpankosena alla sitä kermavaahtoa ja mansikka ja muutama samppakalja siihe ja sitte hyvin tärkiätä olis sellanan oikein kitkerä ja paha viinä mistä menee kurkku rikki mutta tulee semmonen verenmaku suuhu ettei taho edes ajatella tappelemista kun on niin perhanasti muuta liikuntaa horjotettava ja kävelykepit ja rullatuolit haittaa harrastustoimntaa vaikka ne on pääasiassa vielä mielikuvitusta ja parin hassun sairaalareissun kautta tuttuja vehkeitä niin että kyllä niillä äkkiä oppiii menemään tupakalle ja takasin vaikka olis juonu pari päivää viinaa siinä televisiota katellessa kun ei meina saada leikkausaliin kun on pakko kiusta.

sitte pora vinkuu ja taas tulee lääkärihuumoria: oho, se meni vähä ohi, ja sitte paljastuuksin se huono vitsi, että yks ruuvi oli vielä pitkä ja se naurattaa niin montaa lääkäriä uskomattomuudesaan niin että se on pakko nähä ennenkun maksaa pikku-lääkäri-veikkauksen pikku kertoimet jollee sankari-ompelijalle.

sitte saa siitä hyvästä vaan kuusi päivää olla sairaalaassa kun sattuu niin että tietää että tule sattumaan eri paikoista monta kertaa...nyt loppuu taas tila ennenkun ehin kertoa että mielikuvitus lähti taas heilutelemaan mun aakkosia...

pyykkiä, nyt sitä pyykkiä pyörittämään, pitää olla tossa toisenlaisen touhukoneen kimpussa olleen näkönen. vähän roiskuttelen vettä rinnuksille, vai tuleeko pyykkikonetta käyttäessa vaahtoa kans?

noni... eikus jookus on se niin että pesukonepyörii, soitin yleiseen hälytysnumero 112 niin sattu menee suoraan (välillä pitää yhistellä, onkohan niillä sielä semmoset käsivaihteet mistä ne kuuntelee harvoja ja valittuja puheluita) ohops

meinas tulla vähän liikaa asia sulkuihin ja näytti siltä että merkit ei lisäänteet. se on merkki siitä että miä ajattelen liikaa mitä pitää sanoa... noh, siis semmoset kun vanhoissa suomileffoissa, siis vaihteet, ja se olisi tietenkin ihan käytännön syy kun on varauduttava siihen että mitäs yht'äkkiä kävis niin että menis sähköverkko nurin. puhelinverkko ei välttämättä menisi kokonaan, siellä on vähä pienemmät jänniteet tai mitä ne nyt on mitä niitä tässä nussii, tai nussitaas nyt sen verran että tarkotin tietenkin sellasesta ylellisyydestä että on lankapuhelinkin vileä. eli jos sonera vois ystävällisesti vaan antaa mulle sen ja sovitaa niin... telkkarissakin pyörii se hätäsanoma ja vierii yläreunassa pehmeesti, reunoissa vähän läpättää merkit, mutta se on vaan designiä, heleppo korjata, on vaan yks pikku ongelma. se hemmetin sähkö, tai se että sitä ei ole. ja sitte vähä pyöritellää...

no sitä miettiessä on kyllä syytä olla varalla ajatus, oli nimittäin jo toi alku sen olonen, vaikka oli siinä jotain asiaa mistä en kyllä osaa sanoa yhtään miksi tai osaanpas. tuossa tupakalla ollessa juolahti pieleen mennyt ajatus ja tuli mieleen kun sanoin että doomia pelatessa huomasi kolmannen vuorokauden jälkeen. oli siinä jotain taukoa, pelaamisesta, minullakin, kaveri kävi kotona jonkun 3-4, kai sekin koitti nukkua...

[ doomi II oli se joka oli tullu ja vuosi 95 ja peli on siis semmonen juoksee ja kuolee ja kun se on nopeueltaan seemonen oikein vimosen päälle testattu ja hiottu, niin tätä solkotusta selkiämmin pääsee jyvälle jos on jokus katellu jotain spiraalia ja sitte nostaa katseen johonkin kellotauluun tms. siinä tulee kaikenlaista sellasta optista harhaa että alkaa pikkasen tulla mieleen että kyllä aivoja on tietokoneella aika hienoa hiroa... ja ylivaihde! ]

oltiin taas laittamassa taukoa päälle kun kävin ulkona tupakalla siinä vielä toisen rassatessa ja karistin tupakkaa niin putosi tuhka hemmetin hitaasti, no kesä oli että se tuhka teoriassa tippu, lämpöänsä tähen vähintään, vähä nopiammin kun talvella olisi voinut, siis... vähän vähemmillä yksityiskohilla se piti oikein testata ja ääneen sitte ihmetellä sille joka ei polta. onneksi, kävi jotenkin sitte niin että miä, joka en tupakalla syle, tein sillee ja sitte olikin jo semmonen havainto että se uskoo varmaan. oli nimittäin sen takia pakko saada se uksomaan että reflekseihin ei voi luottaa kun oli autolla lähössä ja kulkee kylän vaarallisimman risteyksen yli ja, sintä monta kertaa, kolarin syynä on ollu se että sieltä on tullu niin iso auto että henkilöautoilija ei ole oikein aivossaan tajunnu että se voi kulkea yhtä kovaa kun henkilöautokin. sitte menee kuskinpuolelta sivupeili kurttuu. voivoi!

hähäähähää. tosi juttu. ja mitään hämärää ei tapahtunut. se mikä pitkin että sitte kun muutaman tunnin päästä oli jatkettava niin oli kauhea hehkutus kun tuntu että on ihan tajuttoman nopea, mutta tiesi että on autolla liikenteessä... no nyt taas vähän liiottelin... tiesi että mimmosella autolla on liikenteessä, ois ollu hienompi toi eka mut no kan du.

toinen ajatushaara sitte kulki semmosta rataa että tuli muisteltua noita vanhoja ulkomaan kielisiä tietokonelehtiä niin siellä saatto jossain oikein hämärässä paikkassa jossain valtavan mainosivu-evankelin seassa olla arvosteltuna cellanen peli kun M. U. L. E.

tai kirja-arvostelu jossa sanottiin että stephen fry on kirjottanut jonkun kirjan ja siinä samassa artikkelissa oli semmonen mieleenpainuva merkkihärdelli, jos tykkää ascii-artista, kato! nii, oli joku... catch-22... jeah. ei mikää pikkujuttu. no fry oli ihan hakemalla haettu, mutta toi vertailu on tottta, en vaan muista ihan varmaksi mistä mutta se on vielä siltä ajalta jolloin halusin nähdä aina uusia unia, jotka eivät olleet itseni keksimiä...

no nyt tulee jo kohta sellasta mielenhallinan opastusta että lauri-leena luukanen alkaa kohta jo kostumaan, on nimittäin se aika kuusta ja vuodesta toinen että tulee hullut päivät ja sitte vielä salaa abduktoidaan... ja sitte on taas itkua ja kitinää kun ei tullu syötyä jälkiehkäsypilleriä ja on muuteknin niin katolinen olo ja pitäs sille alienille tehä jotaa. no tehää sitte, ja mut alienit onkin jo tehty. pitää soittaa gigerille ja kysyä paljo kello, ja missä asennossa mun pyykit on...

nytnyt.... lähit niin lapasesta että otanpas vähn etäisyyttää itteeni. hyökin vaikka ettimää jonkun lampaa tai jäniksen tuolta tekstipelien maailmasta ja rupian tappaa sitä karatella ja judolla, leipää ja pullaa välillä taikoisi että jaksaa rassata sen kanin tajuttomaksi ja äkkiä vielä kun on turbo-tuli hanska 2.min 22s jälellä +-4min (mun laskureilla) smurffi, vittu smurffi meniaa tapppaa. hiilauskristallille käkkii ja kuntelen hallucinogeniä (pesukoneesta)

...
noh

ton edellisen loppu on täs ja sitte seuraavan alku sen peräs mikä on tää eka nyt:

nohnih. jos nyt on kova kehu päällä mitä on ja mitä ei niin oikiastaan ton olen sanonu jo niin monta kertaa että tuumasin panna tohon kun se lipponen kuitenkin olisi ollut korjaamassa sitä virhettä että amerikkalaisten konsulttien ansiosta... ei silloin... ainoa kuka sitä oli lipponen mikä ei asian kanssa ollu vielä millään tavalla tietonenkaan, haikaili ja kai yritti saada jotain suomalaisia mukaankin, mutta kun toi ryssän kanssa kaveeraaminen on jotenkin niin vitun vaikiata monille. meni taas politiikkaan, piti olla vaan semmosta muistelua sieltä... jaa, mutta siinäkin minulla kyllä oli vähän ideana taka-ajatusta tässä heitellä ilmoille, kun sieltä läksin ja möin sitte ne osuuet, sovitusti, hevosista kelle oli sovittu niin sain lupauksen että jos tulee joku lakijuttu niin saisin apua, voitte vähän arvailla, että miä en usko että miä sitä lupausta tämän jälkeen kauhian paljo rupian kysmyään että pitääkö sana, jos sellasta edes muistetaan, mutta miä sitte nuorempana kerron muuta mitä muistan... miä siirrän sen itsetuhoisen käytökseni reaalimaailmasta tänne virtuaaliseeen. tää on niin harmitonta puuhaa... :P

pieni omatarvepainajainen,
uiskenteli hiessään ja haisi fahrenheitille (on se tuola jossain:)

ö--
--
noi

ajatella että ehkä näissä merkinnöissä ei joskus ollut lainkaa pituusajaa, no kyllä kai nyt joku... ihan jo... no kuitenkin sitten se oli yht'äkkiä yllättäen (kun ei tule noita uutisia tai tiedotteita luettua) 10kmk ja nyt on kovasti hankala, ja kuitenkin se on todella ruhtinaallinen. tuossa aivan vähän aikaa sitten kuuntelin radiosta (yle) jotain juttua missä puhuttiin noitten sanomalehtien juttujen pituudesta niin siellä kuulemma saa tosi harva tyyppi ja tosi harvalla palstalla kirjotta yli 4000 merkin artikkelia. eli ei kannata ainkaan kauheasti enää sen kuultuaan valittaa kuin ehkä leikillään, yksittäisen artikkelin pituuesta, vai mitä blogeja nää nyt kellekin on ja milloinkin...

käkkärärkkäräräkkkäräää... kyllä miä kekkasin että mistä kiikastaa kun satuin kattomaan nauhalta jonkun puoli seitsämän (nauhalta kuten tallenteelta, ei jaksa joka vitun teknologia vaihoksessa olla mukana saati jokasen ollessa alkaa käyttelemään ojtain polltamisia tai milloin mitäkin kikkanimiä kun idis kai on kaikkille sama, paitsi niille idiooteille, joiden on pakko aina sanoa jotain älkttömän nasevaa varmistaaksen että tuliko nyt varmaan nauhotettua vai menikö jotenkin niin että ei näykkään kun laittaa kasettisoittimeen... no meni nyt ja kasetti soi ja se kasetti onkin tosi kumma kun siellä on aina just se mitä meinaskin kattoa ja kohallaan. ja nyt siellä siis oli semmonen ihan ex tempore vai miten se latinaksi sanotaan, nauhote siis puoliseitsämästä ja siellä oli joku hyypä selostamassa jostain vitun uudesta ja vitun hinosta (tai mageesta, kuten jjlehto sanois, mageeta sanoo sillee, muutengin) sleepdeprekationista, tai mikä se sitte lie onkaan, se on masennuksessakin vähä niinku hoitomuoto ja miä kun olen pusannut löysitöitä ja samaan aikaan runtannu menee näitä tietokoneita niin siinä on nukuttu silloin kun vähän väsyttää eikä yhtään sen enempää. no, jos tuo nyt oli yhtä kukkua niin sitte vielä ihan semmonen minulle kelvollinen autoritäärilääkäri kuin michael mosley kävi kanukeissa tapaamassa, jotain vähä sen tyyppistä hommaa harrastavaa...

miä kekkasinkin sitte että jooh. ehkä miä olin niin tottunut unilääkkeisiin että siitä tämä jo kaksi kuukautta kestänyt vedottomuus johtuu kun miä nukun niin pitkiä unia. jos miä edes näkisin jotain järkiunia, mitkä kuuluu siis unenenäkyinä uneen niin olis jotenkin siedettävää, joskus on tullu keksittyä esim toi doomin pirtotekniikka kun sitä koitti kuukauden penkailla yötäpäivää tms. ihan oikia löyty siis, ja jotain pienempiä. mutta silloin se tuli tehtyä aivan tolkuttomalla kahvilla niin että veti nukkumaankäydessä semmosen latauksen kahvia lärviin että oli taattu herätys ja kiirelliinen tasan kahden tunnin päästä, sai jättää kellot hälyttämästä. niin ja ne unien näyt oli joko sitä mitä teki tai sitten ne oli tosi outoa tavaraa, mutta nämä. alkaa tulla semmosta tavaraa että jos vähän käyttäisi mielikuvitusta niin epäilisin että kahviini lisätään seroquelia, ei nimittäin ole kauhian... on ihan järkyttävän kauhiaa siis katella unia jostain perintälaskuista jostain alushousuista, jotka maksaa 240e, enkä ole semmosia koskaan edes tilannut kun en harrasta kauhiasti ostamishommia ja vähiten semmosia mitä kuvittelen että jotain alushousuja tilailisin, tai hobbyhollysta jotain autoradiota, mikä on kyllä tilaamattomien listalla, kuten pitääkin, mutta tässä esimerkkinä. ei ole mahottoman kiva nähä unta jostain miljoonaveloista, mitkä on käsittääkseni jonkun frykmannin ennakkotuomion peruusteella ihan kansliapäätöksellä annettu anteeksi kun ne on kohtuullisessa ajassa jäänyt perimättä ja aiheuttanut siten roikkuessaan haittaa, mm. elinkeinon harjottamiseen, työllistymiseen, kuntoutumiseen ja seurauksena vielä masennusta ja univaikeuksia ja muita sen sellaisia vikoja mitä tässä päässä muut kuin minä ei tunnu huomaavan, joskus sanotaan valuvieoiksi joskus taas mitä milloinkin, kun pitää olla se joku numero kun pitää olla, ja sitte on väärä numero ja kaikki varanumerotkin on niin vääriä että olisi paljo kivempi olla terve, niin että kukaan ei tiedä sairaaksi, mutta kun tuli lähettyä tänne ja maailmalle huutelemaan niin tässä nyt sitte on näitten numeroitten arvoilla pelattava ja armotonta se onkin, osaisinpa edes derivoida ja integroida, mutta pelkkää trigonometriaa jotenkin niin että en miä nyt rupea mitenkään jankkaamaan, mutta jos ollaan asutuskeskuksessa niin kyllä tommosen gsm-puhelimen sijainnin voi laskea monta vuotta jälkikäteenkin ihan millin osien tarkkuudella, noin periaatteessa, senttiä kauemmas sitä ei voi laskea mitenkään puhumattakaan että olisi vaan ympyrä minkä säde olisi kolmesataa metriä...

noh... minä en noilla tiedoilla tarvi kinata. ihan vaan ystävällisesti neuvoisin, mutta ja mutta L:Psdf

nyt sitä on sitte tullu käytettyä vähä hillitymmin (kahvia luulen, vähä karkasi ajatus kun piti käydä puita kattilaan lisäämässä) ja hallitummin kun meni nukkumiset sitte tosi vähiin kun tuli kaikenlaista muuta tuumittavaa että siinä 2v niin että ei tullu pantua konetta päälle edes sen vertaa että olis kattonut postia (jah. tässä eletään vuosia 2001-2, se edellinen kerta kun alko mun ajanlasku alusta, ja sen jälkeen ei ole kyllä postia ihan kauheasti muutenkaan tutkailtua, mitä nyt joknkun ohjelman lisenssit, mitkä sitte ystäväliinen ja luoetettava suomi24 varmaan vuosi maailmalle ja nyt on sitte luotava jotain tosi käsittämättömiä ahmonimiä kun yritttää mennä sisään. pankaa se suomi, nurin, no älkää nyt sentään. ei lähetä sille linjalle että ruvetaan tommosia hölmöilyjä edes puhumaan, muuta kun näin manitaan aivan tarpeettomana.

mutta ja mutta... miäpäs lähen miättimään että mitä miä oikeastaan olin sanomassa (pitäs lämmitellä kämppää urakalla, vaikka huomenna vaihtuukin puut fossiiliseen öljylöpölampöa rahalla ja hajulla hommeliin) tosin välillä tuntuu jonkun naapurin nokkaan käyvän enemmän toi palaneen koivun, mikä ei haise oikein millee, enempi kun se että omassa talossa taitaa haista öljy sisälläkin kun on äijällä vähintään jos ei penskallakin sormet niin rasvassa niittten autojen ja mopojen raasssamisesta, ja kun niitä käsiä on siinä vähän aikaa nuuhkinut niin sitte muistaakin että sehän on pensa mikä haisee ja sitä taisii olla zippoon varattuna tuolla keittiön kaapissa, siinä missä piparit ja butaanipurkkikin...

no naapuri menee sisään ja miä laitan sammalta uuniin, niin kauan seisoneet noi puut tossa polttamista varttumassa että ne on ehtineet jo maatua aika hyvin, ja se on kova homma jos tommonen puukasa maattuu, siinä on nimittäin semmonen typpipitosuus että ei lähe ihan helpolla lahoaminen käyntiin, saa panna aika monta lapiollista multaa sekaan eikä silti meinaa tehota... no se kompostoinnista... mätän tuhkatkin roskapöntöön ne sieltä sitten kulkeutuu kätevästi roska-auton avulla kaatopaikalle, muovipussisa ettei tomua sen hemmon silmille kuka sen sinne autoon kippaa. ei vitti tota perkelen tuhkaa tolkuttomasti kantaa tonnee pihan perälle, muka tunkiontäytteeksi kun se on niin neutraalia että melkein on varmasti emäs niin sitte on kompostissa ph-arvot niin päin vittua että taas kun työntää käden siihe multapaskakasaan niin ei tunnu yhtään lämpimältä eikä hirvitä kun siihe reikään ei tule niitä juoksujalkasia, mitkä sieltä kaikki kastinkaiset ja pienet hiiret syö, mikä on oikein hyvä.

kevättä ootellessa on hyvä vaikka muistaa että on tommosiakin juttuja joskus tullut harrastettua niin että lähti pikkasen lapasesta oikein, mutta sille pikkasen että siitä kun pari vuotta (kaksi kesäää) usiampaa nalkuttajaa kuunteli niin teki mieli antaa periksi vaikka ei olisi halunnutkaan.

joskus pitää sellaset mielenkiintosetkin hommat sitte jättää kun niitä ei saa tehä tosissaan, kun kaikki muut haluaa vaan vähä jotaa pientä... tosin välillä kyllä ihmetteli itekin että kuinka sitä intoa oikein piisasi voikukkiakin semmosella pitkällä lapiolla yksikerrallaan, vaikka eihän noita nyt tuossa niin paljoa ole ette... jaah- taidankin lähtä takapihalle tupankille, sielä oli vähän etupuolella, puitahakiessa koitin, nurmi rapeeta, jos se ei olisi aivan vielä alkanut jäätää niin muutaman voikukan tässä ehtisi ennen lauantai-iltaa...

:P

[ en nyt keksi mitään musiikkia tähän, jotain semmosta missä ei ole sanoja tai mikä ei ole kovin melodinenkaan, ettei se häiritse lukemista - sibelius ja ristilukki (ei löydy, tai löytynyt joskus koskaan youtubesta niin en jaksa edes koittaaa, mutsesois nyt) ]

... nohnih. olen miä nyt sitte pessy niin pahanhajusta pyykkiä että kohta käyn kattomassa että laitanko sen saunan lauteille... ja ai, saakuri, on jääny laittamatta sauna päälle, mikä on ainoastaan hyvä kun ajattelee että noi pyykitkin on seisoneet koneessa jo sitä muutamaa tuntia ennen kahta viikkoa jo tämän pesun jäljiltä monta tuntia, ja olisi kai muutakin pestävää kuin hometta, joka on niin kovaa ongelmajätettä että ei olisi kannattanut taas sanoa omalla koneella ääneen ja näpytellen näin tiedostoon, joka on luultavasti harvemman saatavissa ja hieman sitä vähemmän luettavissa (kuvitellun ikärajan vuoksi) mikä on ja melkosta huuhaata tavallaan kun noita ikäkysymyksiä kun nyt voi nettiennetissä aina arvailla jotain epillessä ja niin tehessä jos käy niin että kohta on jo kaksi pyytä oksalla, niin silloin on syytä huutaa hauva sivulle ja kääntä selkä pyylle, mutta toisaalta olen myös samaanaikaan, kuitenkin *näknäk* pukkaa vähä paradoksia peliin mutta leikitään että se on vaan parallaksi tuossa viellä tällä hetkellä...

niin, en tiedä mistä on kyhätty semmonen sanonta kun sanotaan jotain elämän menosta tai muusta puuhasta, minkä nyt on varmasti jokainen kysyjä tiennyt jo siitä päivästä kun mennyt kysmään kylmässä suomenmaassa, ties minkä vieraan vallan alla ollaan oltu, kun vastaus on ollut jotakuinkin aika sanatarkasti - siinä murteeusvassa jossa se mieleeni jäi -näin: (kuin) jäitä poltellessa. nythän se on selvää mitä se tarkoittaa, mutta minä kun olen semmonen että en usko että kovin monessa asiassa mun pitäisi uskoa ennenkun näen, mutta sen voinkin kuraksi onnekseni, kun en hävetä vielä ymmärrä, mutta tiedän että sekin päivä pitää muistaa kun on semmonen olo että tekisi vielä mieli nuukkua vuorokausi, onhan talvikin nyt, joulu masentamassa ja se ajatus lohtuna että minulle sanoin joskus kauan kauan sitten joku sellainen ihmisen henkilö, ihan melko lähes tarkalleen näin ja sellasilla sanoilla että ei voinu muuta kun tarkottaa kun asiat näyttäytyivat, uskon ja uskon että todella niin ja vaikka olettikin ehkä jotain niin silti yllättyi, mutta minulle tärkeätä siinä yllätymisessä oli se että uskon siihen vähän myös sisältyneen pettymystä.

HIENOA että joku pettyy minuun? no, jooh. noin kun äsken sanoin niin olihan se. ja olisi se silti niin, jos olosuhteet toistuisivat, en kyllä lähe nyt kepillä jäitä tökkimään enkä keksilläkään... vaan palataanpas vielä siihen että pettymys voi tehdä iloiseksi. se voisi tapahtua niin että on kulunut vaikkapa aikaa niin että on vaikea uskoa että joku muistaisi mitenkään, vuosia olisi siis todella mennyt ja ihmisiä molemmilla siinä silmien alla tullut ja mennyt ja siitten jossain tietokonejuttuhrdelleissä törmää, hyvässä ja vähän tarkoituksella myös kun haluaisi että toi tai hän tai se hän tai hänetär tai joku ystävistään tai mitä ne ihmiset on keitä ympärillään häärää. sillä kuitenkin minulle jäi sellainen vaikutelma että minut muistettiin, ja oltiin yllättyneitä miten paljon minä olin hääräillyt sellaisten asioiden parissa että olin suututtanut joitain "työtovereitani" tai sellaisia, joiden työtoveriksi olin päässyt, pääsemässä tai koeajalla tai jotenkin niin että minäkään en voi olla väärinymärtämättä, enkä ollutkaan, yht'äkkiä se vaan oli poissa ja arvelin että moinen harmittaa niin että en ottanut asiaa puheeksi useampaan vuoteen, vähä tuli joskus lehti-ilmotuksia tai mitä ilmotuksia nyt jossain palstoilla on missä saa olla henkilökohtaista palstalla vaikka myymässä neljää käytettyä (kokoa en muista, kun en niistä ymmärtänyt silloinkaan v91-92, aika tarkkaan muistan ja vuosi siinä, marraskuussa otin lopputilin nesteen omatarvepainosta kun super-power-poliisi-rahikan-mun-entinen-mies-oli-tuo-joka-oli-radiossa-ja-sitte-vaihetaa-kanavaa-ja-valotetaan-mun-valokuvat-kello-on-tän-verran-torstaina, siis vierähtänyt jo joillain, jotka elävät todellisen kellon eivätkä todellisen kellonsa mukaan, niin niillä kellä se nyt on näin värässä kuin tämä aika, jonka esitän kun tätä kirjoitan (ja galleriaan vielä pitäs, kato tuli näköjää iteltä käsky että on pantava hymy perseeseen ja etusivu uusiks ja ne 50 lärviä joille on myönnetty joku halosen antama tunnustu: no perjantai (torstai, mut kuitenkin) 23.17.2011 05:13, neljänkymmenenviiden minuutin päästä ois oltava pysäkillä jos olis kotona, porvoossa yötä, mutta tämä yö nyt menee sitte täällä töissä kun anjalla ei ole ylitöitä tarjolla jouluruuhkaksi kenkiä myymään ja sen mikreenikin pysyy hallinnassa ihan ilman suppoja ja kahvia kestää vetää niin että miä en kerkiä keittaa siinä välissä vielä toisiakaan kun on taas satsi kuvia valottunut. pimiössähän on semmoen valokatkasija että se panee oven ulkopuolelle oranssin valon missä lie, rikun toimesta on joku dynolla vai mikä se on, kirjotettu teksti näin ylimääräset väärinkäsitykset koittaakseni eliminoida ja kun tämä internettienettin aikakausi on opettanut ihmiset vissii lukemaan just niin että isoja kirjaimia ei sitte tarvi noteerata, jos lukeekin. yleensä se on jotain vittuilua tai muuta itkua, no niin tässäkin tapauksessa PIMIÖ/KEHITTÄMÖ: VALON PALAESSA OVEA EI SAA AVATA!

vittu-saatana-perkele-vittu ei tullukkaan anja avaamaan ovea vaan lakiosaston jamppa (melkein sama nimi) pölähti sisään, kun oli pomo ohjissa, vitun viinalle haiseva pariskunta ja täällä pimiössä sitä on filmilaatikoissa niin nyt kävi sitte reippallekin tuo hassi, mutta ei se haittaa kun se osaa itekin tehä noista kuvista semmosia rasteroituja pistekimppuja että kyllä ne tunnistaa, vaikka nimi olisikin sitten lopullisessa painotuotteessa vähän väärän naaman kohdalla tai vielä ylösalaisin siinä minun kuva... noh, mitään tuollaista ei sattunut eikä tapahtunut koskaan, hommat kyllä valmistuivat aina ajoissa ja kaikki laatuvaatimukset täyttäen. Vaan oli siellä sellainen pieni hämärä työpaikka-ilmoitus mitä tuli joku iso täti (siis joku toimialasihteeri, ja tiesinhän miä että niitä ei ainakaan saa suututttaa, enkä miä sitä suututtanutkaan. enkä olis varmaan muutenkaan, mutta kun se tuli vielä niin mahottoman mukavaan aikaan juuri paikalle sinne omatarvepainoon niin minä sain vieressä ihmetellä miten kovasti se anja teki töitä minua haukkuessaan että se sihteeri-täti sitte sano kun jäätiin kahestaan että sen paikan voi laittaa uudestaan hakuun, muuta häslinkiä ollut. en kyllä viittinyt sanoa että tahoin pitää sen paikan siinä kopiokoneen vieressä niitillä seinällä että jos kukaan on kiinnostunut niin saa tulla sanomaan tai kysmyään tai vaikka lipasta ne 240 vai oliko se 480 vai vaan 120 ilmotusta mitkin ympäri nesteettä (ja pohjoimaita) piti panna hakuun. miä kyllä sanoin että vähä jääny vissii sen takia kun se on mun entinen työpaikka, tai olihan se mun vieläkin, miähän olin vaan painajaharjottelijana, ja vuoden päästä olis voinu joku tulla sanomaan että meni kolme kallista kurssia hukkaan ja vielä tuli ostettua rikulle pari leikkikalua, mutta kun ei ne oikein osanneet miettiä sitä niin että jälki on siistimpää, nopeampaa ja halvempaa sillä a4-heidelbergin offsetti-masiinalla ja ne paremmat hommat ja sitte ne postimerkit ja lounassetelit ja sakkolaput ja muut sen semmoset mitä ei koskaan sitten tullut painettua, sellasia määriä, että pitäisi olla vissii viäläkin suu kiinni. muuten tuli kyllä tehtyä töitä paljon ja mielellään ylitöitä, oli nimittäin niin vitun juhlavaa kun sai käydä vetämässä notkian kännin ja töihi tuli nukkuu niin että ei tarvinut edes nähdä unta siitä porvoosta, aaaargh. niin se muovitethaan paikka oli semmonen että en miä sitä siksi pannu hakuun että pelkäsin omani menettävän vaan ajattelin että niin vittumaisesti minua siellä koheltiin että tehköö nyt vähän ylitöitä eli toisille vähän palkkaa ja jollekin toisille vähän päänvaivaa. semmosia kahvinlitkijöitä olivat minun vuorossa osa että miäkin ihmettelin että kuinka ne aina istuu siellä kahvihuoneessa ja juvat kahvia ja on pullo ykköstä siinä minkä pinta sille oivasti, paitsi sillä, nousee ja laskee ja aina kun kallu lähti kuselle tai tupakalle niin matti piirsi kynnellä viivan siihen etikettiinh :P

noh, mitään tollasta ei tapahtunut, kyllä se minä olin, joka narmutti sitä etikettiä kun vitutti se touhu ja omatarvepainossa sitte vähä tuli oltua ite samanlainen, mutta kun se vaan johtu siitä että hommia oli tehtävä semmosella tahilla ja semmosella hinnalla että niitä piti olla, laadun piti olla parempaa kuin ulkopuolella ja talon papereita olisi ollut erittäin höhlää lähettellä johonkin talon ulkopuoliseen firmaan jos on jostain pohjapiirustuksisa kyse vaikka, mitä ei ole vielä rakennettukaan. sitte on niinkun minulla on että on sampolta tallelokerotolkulla sitä paperia ja sälää mitä mm. tuomioja on käyny hallintoneuvoston kokouksesa lukemasa ja miä olen kuullu kaikkien portsarien hakut.... traitraitrallalllaa